tiistai 22. toukokuuta 2007

Käsilläseisontaa ja karjahduksia

No, kah. Meikä (, joka melkein ilmoittautui pipoprojektiin, mutta luuli ettei ehtisi tekemään mitään eikä ilmottautunutkaan, kun aikarajakin umpeutui) on tuntenut ajoittain hirveää PIPOTUSTA. Kuningasajatus: teenpä pikkuveljilleni (3kpl) ja mieheni veljelle pipot, kun tulevat tänne muun suvun kanssa grillikauden avajaisiin. Aikaa kaksi viikkoa. Lankaa piti hakea muutamasta kaupasta ja värejä oli rajoitetusti.

Nnnoh, blondi kun ei tykkää minkäännäköisestä sarjatyöstä mietin, mahtaakohan tästä tulla mitään. Jos vaikka rupeaa välillä hirveästi väsyttämään. Tytär kyllä sanoi, että käsilläseisonta piristää, niin ajattelin kokeilla sitä, jos oikein tiukka paikka tulee. Noh en päässyt ylös, vaikka ohjeet, miten se tapahtuu, väännettiin rautalangasta. Onhan mulla sitten varakonsti. Hyvä neuvot on aina kalliita kun niitä tarvitsee. Pikkuveljeni Puuseppä sanoi jo joitakin vuosia sitten, että kun auton ratissa alkaa oikein väsyttämään, pitää karjua niin paljon kuin keuhkoista lähtee ja se piristää ja jaksaa ajaa seuraavalle pysähdyspaikalle.

Kokeiltu on. Ei tosin auton ratissa vaan metsässä, kun tuntui ettei jaksa kävellä enää senttiäkään ja seuraaavalle laavulle oli vielä matkaa. Vaikka kysyin patikkakavereilta luvan karjaista, säikytin heidät silti puolimetriä ilmaan, kun päästelin kaikki keuhkorakkulat tyhjiksi. Ihmettelivät, miten noin pienestä ja hiljaisesta ihmisestä voi lähteä tuollainen ääni. Mutta hei, minähän olen äiti ja kaikki äidit osaavat karjaista tarpeen vaatiessa.


Pipot tulivat valmiiksi, mutta saajat olivat ujoja poseeraamaan, joten piti turvautua apujoukkoihin. Vaikka tässä näkyykin vain kaksi pipoa, tein myös sinisen ja vihreän, en vain muistanut kuvata niitä. Jos jotakuta alkaa nyt kauheasti pipottamaan, sitä voi hoitaa Typyn Jaques Cousteau -pipon ohjeella. Sillä ohjeella nämäkin on tehty, vaik'ei siltä ehkä näytäkään noiden karvajalkojen takia.

Kas kas kassia

Suuressa Käsityölehdessä oli kuva kassista, johon ihastuin, mutta vasta ehkä kolmannella silmäyksellä. Pitihän sellainen sitten ruveta väsäämään. Vähäks oli himmetä, että oli tota himmeetä 'kultakangasta' kaapissa. Se kun on kuulemma tämän kesän yksi muotiväreistä. Ja sitä kangasta riittää vielä moneen kassiin. Pikkusen löpsö pussukka tästä tuli,mutta kelpaa mulle.


Joku ehkä katsoo, että on tutun näköistä kangasta. Kyllä, juu. Se on sitä samaa sadetakkikangasta, josta tein sen koiran sadeviitan taannoin muinoin. Vuoriksi löysin kangasnäytepalan vuodelta nakki. Vähän oli naftisti, niin että kumpaankin kulmaan piti laittaa lisäpalat, vaan eipä tuo tahtia haittaa. Ohjeessa ei ollut sisätaskuja, vaan laitoinpa nekin. Kännykkätasku on toisella puolella. Elläimellistä menoa.

torstai 17. toukokuuta 2007

Vots häppenink part tuu

Nysse sit tapahtuu. Viirallisena valvojana toimii tarkkasilmäinen ja tiukkakatseinen Mikrotukihenkilöni . Missäs sitä paperossia on... ja kynää. Laput kuppiin ja... räpellystä... räpellystä.. Änt tö viiner is... ups eiku... Winner is... titti ditti dii.. SOLVEIG. Osoitteesi voit lähettää sähköpostiini santloora@dnainternet.net ja kertoa samalla, jos haluat, lempivärejäsi ja vaikka kengännumerosi, jos se helepottais mietintää mitä postiin pistäis. Niin, että blondin päässä liikahtais muutakin kuin sahanpurut tuulella. ;)

torstai 10. toukokuuta 2007

Vots häppenink

Täällähän on käynynnä populaa nyt tuhat määrin. Oon oppinu kokeneemmilta blokkaajilta, että sitten pitäis olla jotain häppeninkiä. No, nyt mää julistan häppeninkin alkaneeksi. Pistäkeepäs viestii nii sit katotaan mitä tapahtuu. Ja nyt nati nati eli hyvää yötä mää painun pehkuihin.