100 mokaa ja muuta sähellystä

Lapasiiii vol 1-3

2012-02-01T16:30:00.000+02:00

Ensin tuli idea, sitten tuli lapasflow.

Palmikkohärpäkkeitä

Ensimmäisenä tarttui omiin pikku kätösiin tämä Jussi lanka, joka on marinoitunut hyvin muutaman vuoden kaapissani ja jota on aina välillä silitelty. Piti vaan kokeilla tuollaisia palmikoita, mutta ennenkun kerkesin neuloa näihin peukaloita oli ihan pakko kokeilla....

Kahden silmukan palmikkoa.

.... miltä näyttäisi kahden silmukan palmikko tähän tapaan. Siinä neuloessa tuumailin, että tulekohan näistä saajalleen liian tiukat, joten ennenkun sain neulottua näihin peukaloita oli ihan pakko kokeilla....

Valepalmikkoa.

.... jos vaikka tekisi vähän isommat lapaset valepalmikolla samasta valkoisesta langasta. Aika samannäköistä jälkeä tuolla kahden silmukan palmikolla ja valepalmikolla tuli. Valepalmikko neulotaan niin että neulotaan kaksi silmukkaa oikein yhteen ja, ennenkun päästetään silmukat puikoilta, neulotaan niistä ensimmäinen uudestaan. Kavennus ja lisäys samantien.

Perhepotretti. :)

Mallit: omista sahajauhoista
Lanka: Novita Jussi ja 7-veikka
Puikot: Nro 3.5

Uusia ideoita sen kun pukkaa, joten puikot kilkka......

Mitä sitä ihminen ei tekis.....

2012-01-28T16:09:00.000+02:00

..... saadakseen lisää lankaa. Niinku ajelis naapuri pitäjään sillä varjolla, et uusi auton akku tarvii ladata kunnon ajolla. ;D Eipä löytynyt sieltäkään sitä riivatun Rose Mohairia, mutta jotain silti, kuinkas muuten.

Alekoreja tietysti kävin tonkimaan ja sieltä huuteli juhhuuta nämä Kelo-langat. Tällä kerralla ajattelin olla viisaampi, ja kun vyöte sanoi että puseroon menee kahdeksan kerää otin sen viimeisenkin kerän matkaan ettei olisi jäänyt ykäyksinäiseksi.

Enkä toisessa kaupassakaan ollu köyhä enkä kipee, vaan kaikki alkekorista löytyneet vihreet Isoveli-langat rohmusin, vaikei oo harmainta aivastustakaan mitä näistä sitten tekisin.

Pai tö vei, niistä Rose Mohaireista sen verran, että Karnaluksista löysin oikeaa väriä. Mutta ei sekään menny ihan niinku Strömsössä, koska Luxia löytyi, tavallista ei. Kunhan ne saapuu lahden toiselta puolelta tarttee vähän tuumailla miten sumplii ne langat puserossa, pitääkö purkaa vai nou. Se on sen ajan murhe.

Ei pöllömpi laama-agility

2012-01-20T11:34:00.000+02:00

Minun Armaani, ei siis Giorgio, pyysi jokin aika sitten itselleen uutta pipoa. Vähän ohuempaa kuin joskus aiemmin tekemäni paksu pakkaspipo KLIK. Päätin tehdä sitten oikein pehmeästä langasta ja kävin päivänä muutamana tsekkaamassa paikkakunnan käsityöliikkeen uudet tilat, johon se oli just muuttanut. Hipelöinnin tuloksena ostaa päkäsin LAAMAA!

Ohjeita selatessani löytyi tämä Pöllö-Pipo Penguin purls-blogista. En kyllä ihan ymmärtänyt tuota englanninkielistä ohjetta, jotenka kaivelin sitten myös suomenkielisen Pöllömyssyn ohjeen. Näitä kahta hyväksikäyttäen syntyi tämä mun pöllöpipo.

Malli: Pöllöpipo
Lanka: Katia Miski 100% Llama-Baby Lama, käsin pesu
Puikot: Nro 4
Muuta: Kaksi nappia, pöllöjä on kahdeksan, jos haluaa kaikille silmät, nappeja menee 16 kpl.

Tässä mun pipossa on silmukoita 96, pöllössä 8s oikein, välissä 4s nurin. Ehkä nuo pöllön jälkeiset kaksi nurjaa kerrosta ois saanu jäädä tekemätta ja aloittaa siitä suoraan vaan oikeat kerrokset, näin jälkeenpäin ajteltuna. Näitä pöllöjä näkyili jo vuonna 2009 ja sen jälkeen vähän joka paikassa, pipojen lisäksi puseroissa ja lapasissa, ja tykästyin heti. Kurkatkaa vaikka JaanaMaan ihanuutta, nam nam nam. Ihana väri, ihana pusero. Ehkä joskus teen, ehkä en, kun tuo todo-lista sen kun pitenee.

Apropoo, asiasta toiseen, mulla on nääs pieni onglma tai oikeastaan seuraa etsintäkuulutus. Mulla on hilikkua vaille valmis pusero, mutta langat pahus vieköön loppuivat kesken enkä ole mistään löytänyt lisää. Kävin kaikki paikkakunnan liikkeet läpi ja soittelikin ympäri maata, myös Novitan Lankadeliin. Tarvetta olisi Novitan langoille Rose Mohair ja Rose Mohair LUX, molemmat väriä 541, siis se tummempi punainen. Parhaassa tapauksessa kumpaakin kaksi kerää että riittää varmasti. Taka- ja etukappaleet on neulottu ja hihatkin hihakavennuksiin. Teen siis kaksinkertaisesta langasta toinen Luxia toinen tavallista mohairia. Jos jollain sattuu olemaan ylimääräiset kerät ja niistä haluaa luopua voisi laittaa s.postia osoitteeseen santloora@dnainternet.net. Sovitaan hinnoista sun muista korvauksista lähemmin. Terveisin nimimerkki: Pelastakaa minut ufoutumiselta. Kiitos. :)

Nysse hurahti Jussiin

2012-01-16T20:17:00.000+02:00

Ja niinku mää viime vuonna olin tiukkana ittelleni etten osta lankaa kuin pakon (?!) sanelemana, niin nyt ratkes ~~nolla linja~~. No, joojoo, ei se ny ihan nollissa pysyny täytyy myöntää. Mut mun oli ihan pakko käydä tänään neljässä (ku en enempää ehtiny) liikkeessä hakemassa lankaa. Nääs kun ostaa lankaa jotain varten ja sit keksiikin tehä siitä jotain muuta, nii eihän se tietenkään sit riitä.

Heti ensimmäisessä kaupassa mää törmäsin Jussiin ja ei siin menny ku pari sekuntii niin meni jalat alta. Niinku ois banaaninkuareen luikastunu. Mää ny vaan joteskin nykysin diggailen tommosii luonnonläheisii värei ja ku alekoriin silmät sattuu ja sävy miällyttää, niin ei meillä lasketa eikä surra pienistä. Paitti että laskin sen verran, et ku vyöte sanoo kuuden kerän riittävän villapuseroon niin ostaa päkäsin seittemän. Ettei niinko tartte tän langan kans miättii riittääkö vai nou.

Ei siinä mitään mut sit kolmannessa kaupassa (kirppikselläki välis kävin, ei löytyny lankaa) mua vejettiin turkoosilla turpaan. Uups, sori. Oon syöny tänään vissiin liikaa sirtushedelmii. Siinä se sit olii niinku laaki ja vainaa. Hirvee hinku tuli saaha turkoosit villasukat (vaik ne vaaleenpunasetki on vielä neulomati). Että näin luonnonläheistä väriä tämäkin. Smurffit ainaki asuu mettässä et eiks seki oo luonnon läheistä ja jotenki viherpipertävää? Nii ettei taija multa työt loppua.Lopuksi pieni kurkistus työhön joka on syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen. Saa nähä löytyykö lanka, tuleeko valmiiksi.... jännitystä elämään..... mut saanpahan jossain vaiheessa smurffisukat. ;D

Oliks ne värit sininen ja keltainen ....

2012-01-08T13:35:00.000+02:00

.... kyselin jälkeen päin kahden parin sukkatilaajalta. Vastaus kuuluui jotenkin siihen tapaan, että 'On se hyvä kun sunkin muisti toimii. Värit olivat vihreä ja vaaleanpuninen.' OHO, UUPS!! ;D Toiveena oli että sukanvarsi taittuu alas ja siinä olisi jotain kirjoneuletta. Öh. Seurasi neulontaa ja purkausta, kuten kuvaan kuuluu. En ole mitenkään hyvä kirjoneuloja ja nääkin meni sitten harjoituksen piikkiin. Musta alkoi nimittäin tuntumaan et tulee vähän liianki napakat sukat.

Ei ku uutta lankaa ja isompia puikkoja kehiin. Näistä tuli mielestäni kivemmat kun noista ensimmäisistä. Tosin Tytär sanoi huolivansa nuo ensimmäiset jos ne ei mee. Kummissakin sukissa lankana on 7-veikka varastoistani.

Nämä vaaleanpunaiset onnistui mielestäni heti kertaheitolla ja valmistuivatkin oletettua nopeammin. Lankana on Novitan Isoveljeä, josta en olekaan aiemmin tehnyt kuin yhdet isot miesten sukat. Musta rupes kovasti tuntumaan et määkin tarviin Isovelisukkii aika hirveesti. ;) No uus työ onkin aloitettu, mut ei sukkia. Vaihteeks puseroo kun talvikin saapui lumineen ja pakkasineen. Ai nii ja nää sukanmallit on ihan omista sahajauhoista riipastu, paitsi noitten ensimmäisten sukkien langanvenytykset on Novitan Sukkalehdestä s.79 olevista miehen ruotosukista. Siis vähän sinnepäin. No kahtotaan kelepaisko nää väsäykset sille ken halus vihreetä ja valeenpunasta.

Rapsakkaita kelejä!

Haaveita

2012-01-03T11:06:00.002+02:00

Jo marraskuun loppupuolella (uups, sori) Sarita Pikkutaivaanrannanmaalari-blogista haastoi minut haaveilemaan. Arvasin että tästä tulee vaikeaa. Ensin ajattelin haaveilenko edes mistään. Toisaalta jotkin haaveet ovat niin itsestään selviä ja taas toiset sellaisia että uskaltaako niitä sanoa ääneen (jos vaikka toteutuvat, hih, hui kauhistus).

On myös haaveita jotka ovat liian henkilökohtaisia, jotta haluaisi niistä kirjoittaa. Toisaalta on myös sellaisia pieniä ja pinnallisia haaveita.......... Huomaatteko kuinka tässä jahkailen. Samalla mietin, mutta en saa ajatuksiani kasaan niin että syntyisi jotain järkevää.

No, mutta kumminkin pistetääs edes muutama kehiin:

1. Valokuvaus. Tulla sinuiksi tuon kameran kanssa. Tämähän on tietysti itsestä ja opettelemisesta kiinni. Tässä postissa käyttämäni kuvat ovat sunnuntailta pieneltä metsälenkiltä Mieheni kanssa. Kun mietin otanko kameran mukaan, pieni toive häneltä oli että kunhan en joka kannon juurella konttaile, muuten lenkistä ei tule mitään. ;D (uskaltaisko niitä kuviani pistää joskus johonkin näytille???)

2. Kädentaidot. Tämäkin on itsestään selvää, osata paremmin neuloa, virkata ja ommella, ja myös itsestä kiinni. Harjoittele, harjoittele, harjoittele.

3. Loma. Mies kysyi haluaisinko lähtee etelään vai pohjoiseen. Sanoin pohjoiseen, vaikka hän salaa toivoin eletään. Mää tunnen lumikenttien kutsun, vaik olenki hirveen huono hiihtämään. Hiihtelen mieluummin ittekseni ja annan toisten painella neljä kierrosta samalla kun mää meen yhen.

4. Migreeni. Toivoisin pystyväni elämään ilman sitä. Valitettavasti se on osa mun stressimittariani. Onneksi stressin määrä on vähentynyt ja samalla migreeni ja myös sen voimakkuus (rasti ruttuun). Mut kai sitä voi haaveilla migreenivapaasta vyöhykkeestä edes viihdevuosien tiimoille. ;D

5. Kunto. Lissee kiitos. Onneks ollaan ystävän kanssa melkeen saatu tuo punttis kerta viikkoon rullaamaan. Rivitanssin sielunelämään en oo jotenki tänä syksynä päässy kiinni zumban harrastamisen jälkeen. Kaipaan zumban iloisuutta ja vauhtia askeleiden pänttäämisen sijaan. Ja noita jolkottelu lenkkejä vois useimminki tehä. Oon tänä syksynä huomannu että taija olla hyvän ilman kuntoilija. Jotta MEE ULOS HYVÄ IHMINEN.

6. Sisustus. Haaveilen makuuhuoneen tapetoinnista. Haluaisin päästä eroon siitä tummansinisestä päätyseinästä sekä tietenki samalla niistä keltaisistakin. Melkein jo tiedän mitä haluan ja se yllätti itsenikin. :) Vaalea pohja (valkoinen) ja siihen mustalla piirrettynä jotain kukkaa, heinää, lehteä tms. ... ehkä kuitenkin kukkaa. Onko vinkkejä?

Eiköhän tässä ole jo riittämiin. Ainakin mun sahanpurut jo kostui hiestä kun näitä mietiskelin. Täytyy jättää jotain kerrottavaa toiseenkin kertaan, vaikka ei kai tässä mitään uutta auringon alla ole . Auringosta puheen ollen, nyt olis oiva tilaisuus mennä ihastelemaan sen säteitä ulkoilmaan, joten eiköhän lähdetä sinne lenkille. Rapsakkaita kelejä kaikille.

Yes, I did it again

2011-12-29T15:42:00.000+02:00

Viitaten keskiaikaiksiin turnajaisiin, joka oli taannoin käynnissä sen turkoosin virkkauksen tiimoilla, voinen todeta turnajaisten olevan edelleen tauolla. Poissa silmistä , poissa mielestä ja niin edespäiten. Mutta mitä tulee OMPELEMISEEN, on sillä saralla ollut meneillään pienimuotoinen Tour De Kääk. Näet kun keväällä, vai oliko se kesällä tai syksyllä (???, miten se dementia alkoikaan???), jolloinkin kuitenkin tänä vuonna (afrikassa) leikkasin puolihameen uusilla kaavoilla Suuri Käsityö-lehdestä 9/2010. Mittailin ja mittailin, sekä kaavoja, omaa ruhoa ja saumavaroja ja leikkasin. Sitten homma jäi lojumaan kirjaimellisesti ompelupöydälle sen puoli vuotta ilman, että osien päältä edes pölyjä pyyhittiin. Sitten viime viikolla kauheassa puolihameentuskasssa (no, ku piti välttäättä saada jotain uutta päälle, mielummin heti) huiskautin pölyrättiä ja otin hameen kappaleet kauniiseen käteen ja aloin kasata tekelettä kokoon. Ompelin hameen etukappaleen ja kaarrokkeen, sekä takakappaleet ja myös piilovetoketjun, joka sivumennen sanoen istahti kertalaakista paikoilleen melkein täydellisesti. Sivusaumat vain nuppineulasin sovitusta varten.

Ensimmäinen kääk, tuli kun vetaisin hameen päälle, sillä seurauksella että nuppineula tuikahti sentin verran ihon alle ja toinen kääk, kun huomasin että hame on liian pieni. MITÄH! Onko päydällä lojuminen aiheuttanut atomien kutuístusta? Minähän mittasin, mittasinhan, sen niin tarkkaan? Vai onko käynyt niin että, elopainohiiri nakersi lisää liikuteltavaa tähän tomumajaan? Ei voi käsittää. No, nakerruksista huolimatta piti sitten leikata uudet hameen kappaleet. Onneksi oli kangasta sen verran reilu pala, ettei siitä tullut ongelmaa. Lopputulokseen olen suht´ tyytyväinen. Vaihteeksi on kiva pitää päällä kapeaa hametta ja kivalla kaavalla vois tehdä toisenkin hameen, nääs kun taaskaan yksi ei riitä. ;D

Kyökin puolella.....

2011-12-13T13:17:00.001+02:00

..... työskentelevä ystäväni E pyysi minua ompelemaan suojat hänen silikoneilleen. Tai siis silikonisille patakintailleen, syystä että kukaan keittiöllä ei tykkää käyttää niitä, kun ne tuntuvat käsiin niin inhottavilta.

Kaivelin sitten noita kangaskasojani ja päädyin hurauttamaan sisävanttuut harmaisiin silikonisiin ihan sävy sävyyn. En tiiä kuinka tuo kangas kestää, mutta ommellaan sitten uudet jos noi käänteet nopiasti palaa siellä kuumuuksissa. Kangas on kai jotain sekotetta ja puuvilla ois varmaan kestäny paremmin.

Samaan syssyyn kun hipelöin tuota ompelukonetta sisuksientekotoiveissa otin kaapista lahjaksi saamani kaitaliinakankaan ja kurvailin siitäkin saumat suoriksi. Se passaa nyt hyvin nuitten kivikynttilöitten kaveriksi, jotka saatiin tuliaisiksi ystäväperheeltä. Nähtäväksi jää raskiiko noita sitten poltella. Justiin eilen kyllä hiippailin kaupoissa ja ostin parisataa tuikkua, pari öljykynttilää, ulkotuikkuja ja kruunukynttilänpötkylöitä. Ja veikkaanpa että parin viikon päästä suurin osa niistä on haihtunut savuna ilmaan. Ei siitä oo kun kolmisen viikkua kun Ikeassa kurvailtiin ystäväni PiuPaun kanssa ja rahtasin sieltä laatikon täyteen poltettavaa. Pistää epäilemään assuuko tuolla sisuksissani sen puukkojunkkarin lisäksi joku pyromaanin tapanen, kun tuo tulien sytyttäminen on niin mukavaa. ;) Vaan ei se tässä 'talven' mustuudessa auta ku pistää tulta kehiin, jotta kaik valkentuis.Pitäskö tähän loppuun vielä sanoa et, hyvää viikkoa ja polttelemisiin. ;D Sii juu.

La la lailaa laaa

2011-12-08T14:53:00.001+02:00

Kuka vielä muistaa tämän vuoden maaliskuussa neulomaani soputelttaa, KLIK?? Eipä sillä että tarviskaan muistaa, paitsi mun, noin niinku opettavaisena kokemuksena?!? No, nyt on taas yritetty kesyttää tätä Laila lankaa, ehkä vähän paremmin tuloksin. Ei tästäkään täydellistä tullu. Piti tehä vähän ylipitkät hihat. Tuliko, no EI. Vaikka koitinki venyttää niitä huuhtelemalla neuletta aineissa. Ei ehkä olleet tarpeeksi vahvoja troppeja siihen saavutukseen. ;)

Lankana on siis Laila alpakkamix (75% acryl, 25% alpakka), puikot nro 7 ja ohjeena paljon muokattu ruusupusero Novitan talvi 2008 s. 42.

Vähän tässä vielä mietin, jotta pitäskö kutasta sittenkin lisää pituutta noihin hihoihin. Kauluksesta tuli tuon ainaoikein osalta jotenkin löpsö, mutta tuohon rullautuvaan osaan otin numeroa pienemmät puikot niin ei tarvinnu miettiä kavennuksia. Toisaalta tosta kaula-aukosta tuli umpinaisempi kuin ajattelin. Meinaan et jos vertaa siihen tällä ohjeella aikaisemmin neulomaani ruusupuseron kaula-aukkoon, jota jouduin kutasemaan pari kerrosta lissää. Ruusupuseroon KLIKKAA TÄSTÄ.

Laila lankaa jäi vielä 75g, joten siitä saattais tulla vielä jotain pientä. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Jyväjemmari

2011-11-27T19:46:00.000+02:00

Ommella hurautin kaurapussin Anopin vanhoista tyynynliinoista ja samalla uusin oman kaurapussin päällisen. Koko on jotain 55X22cm. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, aikoessa on tuhissut sitäkin enemmän. Jyviä sai kyllä haeskella eräästäkin kaupasta, mut onneks löyty edes tuonkin verran.

Tarkoitus ois tyrkätä tää Likkalapselle jos tarvii ja tahtoo.

Mukavoo alkavaa viikkoo jokkaiselle. :)

Piilo

2011-11-23T12:41:00.003+02:00

Aina siinä viheessa kun alan kuvata tekemiäni retaleita ja hetaleita päälläni, on ollut ongelmana se, että digijärkkärini itselaukaisin ottaa vain kuvan kerrallaan ja sitten se on taas asetettava uudestaan itselaukaisulle. Se takia kuvaaminen on välillä hermoja koettelevaa.

Sain vihdoin tilattua tämän haaveilemani kaukolaukaisimen. Koska se on vain 60 mm pitkä, 28 mm leveä ja paksuudeltaankin vain 5 mm, aavistelin hukkaavani sen alta aika yksikön. Pelkään että se luiskahtaa kameralaukusta ulos ja milläs sen sitten löytää.

Siinä kyllä tuli tuo musta ja tylsä säilytyskotelo, mutta löydäpä sammalikosta. Siksi suunnittelin värikkäämmän kotelon säilytystä varten. Heti kun tartuin virkkuukoukkuun karkasi mielikuvitus maatakiertävälle radalle ja siitä tulikin jotain aivan muuta kuin pelkkä säilytystasku. Syntyi Nököhammas. ;D Lankana on 7-veikan jämiä ja koukku oli nro3. Nyt laukaisimen löytää ehkä hieman paremmin maasta.

Että oli ihanaa!!

2011-11-08T20:45:00.004+02:00

Neuloa tätä Suvi Simolan SIRLE-pipoa, jonka ohje oli uudessa ULLAssa. Siellä oli muitakin kivoja neuleohjeita, jotta kantsii tsiikailla kyllä ja klikata lehteen. Niin ihanaa neuloa että piti hetimiten tehä toinennii pipo samaan syssyyn. Ohje oli tosi selkeä ja ainoa jota en ensin ymmärtänyt oli keskitetty kaventaminen (blondi!) eli se tuli sitten oikein tehtyä tuohon toiseen pipoon. Että piti sitten tyypillisesti mokata tässäkin hommassa. ;D

Lankana oli Sandnes Duett.ia ja puikot 3,5. Mukavan soljuvaa lankaa neuloa, mutta tuntuma oli aika puuvillainen (no, haloo, jos kerran on 55% puuvilla niin...). Tästä jätin kyllä tekemättä edestä nostetun resorin eli ihan normaalilla resorilla mennään. Pikkusen mietin pipon valmistuttua oisko pitänyt ehkä tehdä yksi mallikerta matalammaksi ja rukata tota ympärysmittaakin, mutta en sit viittiny.

Toisen pipon tein Novitan Woolista 3,5 puikoilla ja tähän tein sen resorin ohjeen mukaan. Ai, nii. Pitihän mun tässäkin laskeskella eräänkin kerran missä kohtaa niitä käänöksiä alettiin tehä, kun aina meni edellisen ohi. Pikkusen jo aattelin et oliko se ensimmäisen käännöksen silmukkamäärä oikein, mut aattelin sit ottaa ihan omaksi syyksi ja laskuvirheeksi. Vai onko jollain ollu sama onkelma tossa ohjeessa? Tää pipo taitaa kyllä mennä varastoon oottamaan uutta päätä, kun mää tahonkin nyt tehä vähemmän löpsön pipon itelle. Jou jou!

Ja kuten huomaatte, sain (poikki) taiteellisen inspiraation kuvien suhteen ja päätin harrastaa kasvomaalausta. ;D ;D ;D

Siihen se sitte lösähti istua töröttämään uudessa oloasussaan. Collegehousut Lidlistä ja huppari, enpä oo pahemmin ostanu fanipaitoja, mutta nyt ostin SADE:n konsertista, koska YOU LOVE IS KING, kuten hupparin etupuolella lukee.

Jippiii

2011-10-24T14:31:00.003+02:00

Uusi Ulla on ilmestynyt. Lehteen voit KLIKATA TÄSTÄ. Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, siitä lähtien kun luin 50 Villapeikkoa-blogin Suvilta, että sinne on tulossa hänen suunnittelema SIRLE-pipon ohje.

Ajattelin kokeilla sen tekemistä näistä Porvoosta ostamistani Duett langoista.Ihan uusi lankatuttavuus, mutta pehmeää ja mukavan tuntuista. Siinä on 55% puuvillaa ja 45% merinovillaa. Valitettavasti ei ole enempää kuin nuo kolme kerää.

Porvoosta tuli ostettua myös tätä Cornwallia, 70% villaa ja 30% akryyliä, puikot 4,5-5,5. Mitäs näistä sit vois tehä? Harmittavasti löysin alekorista vain kolme kerää näitäkin a 50g/100m. Pipo, sukat, kaulahuivi.....öh. Eihän nuo mihinkään oikein riitä. Saa sitten nähdä miltä neulottuna näyttää. joskus nuo kirjavat ei näytä neulottuna yhtään hyvältä. Onko kellään kokemusta noista kummastakaan langasta?

Oon saanu pitää Isää ja Äitiä yön yli kylässä, asuvat kuitenkin vain viiden kilometrin päässä. Tullessaan toivat uuden ´asukkaan´ kirjahyllyyni. Siis inspiraatiota kangaskaapin tyhjennykseen!

Kimuna ja vimppu...

2011-10-22T15:50:00.006+02:00

... on omenien toiset nimet. Ainakin lapsuudessani nimiteltiin omenoita noillakin nimillä. Sukilla ja omenilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä toisetensa kanssa, paitsi tässä tapauksessa aasinsiltana. Saatiin näes Poikalapsen appivanhemmilta omenioita ja ajattelin sitten korvata niitä vähän sukanretaleillla. Piti ihan kutasta alusta asti, nääs ei varastossa ollut kun naistensukkia, miesten sukat kokoa 43. Toivottavasti on sopivat.

Harjoitus mielessä kokeilin tuota kirjoneuletta. En ole sitä kutassut kun pariin pipoon, ihan harjoitus mielessä. ;D Tiukkaa tuli tuo käsiala. Sen verta sovitin Ukkoni jalakoihin, jotta mahtuu ainakin eikä kiristä nilikasta. Ois voinu ottaa vähän isommat puikot, jos ois tienny etukäteen et kiristelen hampaat irvessä tuota neulosta. Siitäkin huolimatta, että käänsin varren nurinpäin ja langanjuoksut tuli ulkokaarteelle.

Syy miksi päädyin tähän harjoitukseen on se, että tää TAHTOO tällaiset!!!!

ON IHAN PAKKO SAADA. Oho, uups menin ihan huutamaan kyseisen asian. No, jos joltakulta rupes nyt kuola valumaan näppäimistölle niin ohjeen voi löytää TÄÄLTÄ. Pitsisukka oli nimittäin tehnyt tuonne Sukkasatoon tälläiset pidemmillä varsilla. KLIKKAA TÄSTÄ.

Näitten sukkien ohje on uusimmassa Novitan Talvi 2011.ssa sivulla 54 Kirjoneulesukat. Ne on neulottu valkosesta 7-veikasta ja kirjot tehty vihreellä ja toi teräosan pilkutus kolmen kerroksen välillä, mulla on vaan yks välikerros kun rupes tympimään ja halusin päästä siitä äkkiä eroon. Nii että mitä tää ennustaa noitten haaveittensukkien teosta jos pilkutuskin tympii!? Kysyn vaan. Mulla on lankana 7-veikan jämiä ja Jussia toi liila, puikot 3,5 bambut.

Sukkasato alkaa olla loppusuoralla ja ihan hyvä, tekis mieli tehä jo jotain muuta, mutta katotaan saanko vielä yhet sukat messiin. Jos jotain kiinnostaa minkälaista satoa on saatu käykää kurkkaamassa TÄSTÄ. Leppoisaa lauantaita kaikille. :)

Eikö se ossaa muuta ku purkaa?

2011-10-10T12:56:00.003+02:00

Nähtävästi ei. Piti sitte nääki sukat tehä kahteen kertaan. Tällä neuloksellahan tein just ennen sukkasatoa oranssinkirjavat sukat, siis nämä sukat. En sitte onnistunu kahta kertaa peräkkäin tehä samoilla langoilla ja samoilla puikoilla samanlaisia sukkia. Aloitin ja tikuttelin menehen ja totesin että taijan tehä sukkia elefantille. Miten voi käsiala löystyä ykskaks niin hirveesti? Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Sykäysen näitten sukkien tekoon antoi ystäväni, joka sanoi haluavansa sukat joissa on liilaa ja harmaata, muulla ei sitten ollu niin väliä kun väreillä. Aattelin että kun hällä on kyllä ollut siskonsa tekemiä pitsisukkia niin teen vähän erilaiset ja tähän päädyin. Että silleestä. Lankana on Novitan Jussia (liila) ja 7-veikkaa (harmaa). Puikkoina ne ihkut bambut 3,5. Mut ei näistäkään tullu vielä niin ihanat kun niistä jotka ensin pongasin,
katsopas siis tänne.

Nyt sitte pitäis osata päättää alottaisko omenavarkaussukat (käytiin nimittäin viikonloppuna omenavarkaissa ja kai ne pitäs jotenkin yrittää korvata ;D) vai ihan jotain muuta kun se tunikan virkkaus tökkiiiiii niin pahasti. Sii juu.

Vauva tulee...

2011-09-27T11:54:00.002+02:00

... aina jollekin joskus. Ei nyt kelleen läheiselle tällähetkellä kuitenkaan. ;) Mutta oli ihan pakko ottaa erätauko yhen turnauksen kanssa, joka junnaa ja junnaa, ja jonka kanssa nyhrään ja nyherrän edes takas. Eikä kyseessä ole mikään virkkaustaidon riemuvoitto vaan ihan tavallinen, voisko sanoa verkkovirkkaus. Tässä on nimittäin käyty keskiaikaiset turnajaiset ohjeen, langan ja minun käsityskyvyn kanssa. Viimeksi mainittu häviää. Ja kun ohjetta pitää soveltaa toiselle langalle, se menee siihen malliin että, virkkaus, sovitus ja purkaus (muoks muoks). Revi siitä sitten huumoria.

Päätin tehdä, hermoja lepuuttaakseni, jotain nopsasti valmistuvaa ja päädyin näihin vauvan tossuihin. Käytin siihen Maija-langan jämiä ja puikkoja 2,5, sekä virkkuukoukkua kukkiin. Vähän mietityttää nuo kilikellot, että pitäiskö ne sittenkin ottaa pois, ettei lapsi saa niitä irti ja kurkkuunsa? Hmmm. Tai sitten miettiä joku pomminvarma kiinnityssysteemi.

Ohjeen näihin pongasin viime vuonna ja se löytyy TÄÄLTÄ. Siellä on kuvalliset ohjeet tossujen tekemiseen. Näistä omista ei tullut yhtä nättejä kun niistä ja jotenkin saumat jäi kökköiseksi, vaikka ompelin ne moneen kertaan. Kuvausilma ainakin oli mitä ihanin ja siksi piti siirrellä tossuja ja koittaa mistä tulisi kivoin kuva. Maa tosin oli kosteaa ja sai kyynärpäät märiksi vaan haitanneeko tuo. Kivaa viikkoa vaan kaikille. Turnajaiset jatkuvat..... ;D

Kerttu tulee

2011-09-16T19:51:00.003+02:00

IhmeMaa-blogin Pinni hehkutti tekemiensä Kerttu-sukkien ohjetta, joten piti laittaa itsellekin puikoille kyseiset sukat. Käykää myös katsomassa tuosta linkistä Pinnin tekemiä vihreitä kerttu-sukkia, ne on nätit.

Tein ohjeen pienemmällä koolla nuo sukat ja 3,5 bambupuikoilla (tietysti :)). Nämä ovat itselle vähän isot, joten menevät varastoon odottelemaan kuuta nousevaa, ei kun uutta omistajaa, joka löytyy kyllä joskus. Itselle jos tekee voisi ottaa puoli numeroa pienemmät puikot. Malli oli kiva ja jopa minä muistin ulkoa sen varret tehtyäni ;D. Itselle tyypilliseen tapaan tein näissäkin mokan, mutta hullu ei huomaa ja viisas ei virka mittään. ;D

Jos jotakuta kiinnostaa Kerttu-sukkien ohje, sen löytää Uhoavan Gnun blogista eli tuosta kilikkaamalla, menee suoraan ohjeeseen.
Hauskaa viikonloppua!!

Ei tullu Kerttuja

2011-09-12T15:54:00.003+02:00

Mää olin kaivellu lanka laatikoitani ja ettiny sopivaa lankaa Kerttu -sukkiin ja nostanut tarvikkeet keittiön pöydälle, kun Poikalapsi, täällä käydessään alako tsiikailemaan sitä lankakerää sillä silmällä, et oispa kiva saaha keltaiset sukat. No, äiti tekee, mitä äitin täytyy tehä. Siis huolehtii 'lapsukaisen' jalkojen lämpimyydestä talven kynnyksellä (iik, sanoinko mää nyt talven).

Kun mitään toivomuksia ei keltaisen värin lisäksi ollu, aattelin kokeilla tätä jutskaa, joka oli yhessä viimeisimmässä Knitting Daily-postissa, josta paan tähän linkin jos jotakin kiinnostaa. Wrapped stitches with Eunny Jang. Toi mun käyttämä neulomus on kuudennen minuutin kohdalla. Mut siinä on muitakin kivoja jutskia et tsiikailkaa.

Vähän jännäsin ton sukan kokoo, kun neule kutistaa sukkaa kasaan, mut hyvin näyttää joustava ainakin mallin, eli Mieheni, jaloissa. Muuten on perussukka ja lankana 7-veikkaa, puikot oli 3,5 bambut.

Sateloo

2011-09-06T19:12:00.002+02:00

Nythän mätkähti puikoilta, siis bambupuikoilta ;D, toiset verrattomat varrettomat perus/tavis mallia olevat sukat. Lankana on tässä Steinbach Wolle Aktiv Effekt ja puikkoina 2,5, sanoinko jo bambuu. ;D En voi olla hehkuttamatta noita bambupuikkoja ja, uskokaa tai älkää, enää ei yökötä neuloa ohutta lankaa ohuilla puikoilla.

Välillä vaan pelkään katkaisevani ne puikot, varsinkin lopun kärkikavennuksissa. Silloin vaan pitää toppuutella itteensä olemaan hellävaraisempi ja ottamaan rauhallisemmin.

Raidatkin sain puoleen väliin kohdalleen, mutta sitten loppui toinen lankakerä ja jatkoin vaan siitä mihin kohtaan toinen sukka loppui. Mutta kyllä nää mulle kelpaa. Nyt voi heitellä parit melkein risat puuvillasukat roskiin ja helliä jalkoja kuivina pysyvillä sukilla.

Seuraavaa sukkamallia en ole vielä päättänyt. Ohutta lankaa on vielä ainakin kahteen pariin, jos tekee samanlaisia kuin tähänkin asti, mutta katsotaan, sanoi lääkäri. Vaihteeksi vois tehdä muunkinlaiset. Sitä ennen kyllä täytyy virkkaa kitkutella yksi tunika valmiksi, koska haluaisin laittaa sen päälle lauantaina (ettei vaan tulis niinko kiire ja viime tippa). Eipä tässä sit sen kummempia. Seesteistä syyskuuta kaikille.

Veeran sukat

2011-09-05T15:22:00.003+02:00

Lanka-arvuuttelun voittajan sukat oli lähdössä määränpäähänsä, tällaisessa paketissa, joka on tässä vielä ilman osoitetietoja. Sain siis päähäni tehdä postipaketin Novitan mainoskassista, joka hyvin sopii villasukka teemaan.

Sukkien mallia ja väriä pikkuisen pohdiskeltuani, oli ihan pakko päästä kokeilemaan tätä kuvassa näkyvää 'systeemiä'. Bongasin tällä tehdyt sukat Hannan pilvisenä päivänä-blogista ja ihastuin oitis hänen sukkiinsa. Tämä 'systeemi' on niinkin simppeli kuin tuolla yksivärisellä langalla on neulottu oikeaa ja värillisellä helmineuletta, yksi kerros vuoronperään kummallakin langalla. Hieman harmitti, etten sittenkin valinnut yksiväriseksi langaksi jotain eri väriä, niin oilisi ollut enemmän kontrastia.

Tässä sitten paketin sisällys kaikkineen. Veeran arvaus kun osui niin nappiin, päätin ommella hurauttaa mukaan vielä pikkuisen kangas pussukan käsityö tms. pussukaksi. Itselläni on saman kokoinen ja käytössä hyväksi havaittu. Sinne mahtuu justiin lankakerä ja sukkapuikot.

Että tällainen paketti lähti ja perille on jo saapunut. :D

Sukasatoilu

2011-09-04T13:56:00.004+02:00

Ilmoittauduin siis Sukkasato neuletempaukseen. Ja tiedoksi niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse, niin Sukkasadossa voi neuloa paitsi itselle tai lahjaksi, sekä myös hyväntekeväisyyteen, jos haluaa. Osallistujilla on myös yhteinen blogi, jossa päivitetään tuloksia, oman blogin lisäksi siis.

Ilmoittautuessani en ensin asettanut mitään nimenomaista tavoitetta itselleni, tyyliin neulonpa nyt kymmenen paria sukkia. Mutta asiaa hiukan pähkäiltyäni päätin käydä käsiksi kahteen inhokkiini. Nimittäin olisin voinut vannoa, ja melkein kai vannoinkin, etten koskaan tykkää ohuista sukkalangoista ja puikoista. Et se vaan ei oo on mun juttu (kääk mää saan näppylöitä tosta sanonnasta, jostain syystä, miten siis joku voi olla vain mun juttu, jos satamiljoonaa muuta tekee sitä, oho, uups sori, mennäänpä asiaan).

Siis kun puikot on neuloessa koko ajan karkaamassa ja tippumassa pois neulokselta ja sit neuloksesta tulee niin joustavaa, että se venyis varmaan Venetsiasta Kaukasukselle ja takaisin... pahimmassa tapauksessa.... Ja sitten ne sukat on tuolla varastossa oottamassa jalkaa suurempaa.

Mutta hip hei, uskokaa tai älkää, olen löytänyt salaisen aseen ja se on BAMBUPUIKOT.

Tässä on todiste siitä, että ohuillakin puikoilla saa napakat sukat. Malli on ihan tavis/perus ja varreton ja lankana Trekking Hand Art ja ne bambupuikot 2,5.

Meinaan jatkaa tätä itsekkyysneulontaa, koska mulla ei oo tarpeeksi villasukkia. Varmuudeksi vakuudeksi kävin laskemassa mun sukat. Tuloksena oli, et mulla on viistoista parii villasukkii, joista viidet on puhki kuluneet. No, onks siinä tarpeeksi, ei tietenkään, sanoo sukankuluttaja ja jatkaa neulomista.

Ai nii. Niistä Veeran sukista tulee postaus varmaan tiistaina, kun paketti on mennyt perille.

Eikä aikaakaan, kun voi KAUHISTUS osa2

2011-08-29T08:16:00.003+02:00

KIITOS kaikille arvailuihin osallistuneille!!! On ollut tosi hauska lukea teidän kommenttejanne ja aika jänskääkin, täähän oli jänskempi kun sata jänistä! Meinasin heti ensi kommentista, että tuliko nyt laaki ja vainaa, niin lähelle se arvaus osui. ;D

Mutta pitemmittä puheitta kaikkein lähimmäs arvasi VEERA 9,2 kg:n veikkauksella. Eli laitapa VEERA yhteystietosi minulle sähköpostiin osoitteella santloora@dnainternet.net, niin alan lämmmitellä puikkojani.

Ja paljonko sitä lankaa sitten olikaan???? Sukkalankaa on kätköissäni tarkalleen ottaen 9,250 kg!!!! Veeran arvaus osui siis melkein kun nappi ohtaan. Huhheijaa, taijan olla aikamoinen sukkalankahamsteri, vaan kyl oon jostain lukenu neulojasta, jolla oli lankaa yli 70 kg, että tällä tiedolla aina itseäni lohdutan tiukan paikan tullen. ;D Mutta tuo pistää kyllä miettimään että pitäisikö nyt inventoida ne muut kuin sukkalangat....?!

Hilipeetä viikonalkua vaan kaikille!!

Eikä aikaakaan, kun voi KAUHISTUS

2011-08-22T08:28:00.005+02:00

Sukkasato odottelee tuossa jo ihan nurkan takana. Siispä tuumasin jotta tarttis kai ottaa itteensä niskasta kiinni ja uskaltaa tehdä lankainventaario, siis sukkalanka. Noh, nyt se on sit tehty, enkä ottanut diapamia, ehkä ois tarvinnu.

Tässä tulee teidän vuoro: koittakaa ARVATA paljonko lankaa löytyi????? Lähimmäksi arvannut saan minun neulomat sukat! ;D Kommenttiin voi laittaa halutessaan mukaan jalan koon ja värimieltymyksiä, mielellään useampi kuin yksi, sillä tähän projektiin en aio ostaa uutta sukkalankaa. ;D Tosin nuo ehtii kyllä sittenkin kun arvaukset on suoritettu.

Tämä on siis ARVONTA, uusien lukijoiden, kivojen kommenttien, mukavan syksyn* ratoksi.

EDIT: Enpä muistanut laittaa aikaa mihin mennessä arvaukset tulee pistää likoon. Aikaa on tämä viikko ja ensi maanantaina, siis 29. elokuuta aamulla katsotaan kuka on arvannut lähemmäs. :) Samalla tule verryteltyä puikot valmiiksi Sukkasatoon, kun niktkuttelee yhet ennen h-hetkeä.

(* sanoinko mä syksy, sanoinko mä SYKSY, ei oo totta, tähän asti oon kieltänyt syksyn tulon enkä siksi oo ostanu krysantteemejakaan, kun ajattelin sen olevan kesän luovuttamista syksylle.....höh ja kääk.... olkoon sitten.... s-y-k-s-y..... hassu sana ;D ;D ;D )

Tulla tupsahti

2011-08-20T16:59:00.003+02:00

Kiitokset Päivi-Helenalle KÄSINTEHTYÄ-blogista, jolta sain tallaisen tunnustuksen. :)

Ja homma etenee näin:
Tunnustuksen saajan tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa ko. blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin.

1. Suosikkiväri? - Tästä tuli höpistyä taannoin, mutta vastaan nyt lyhyesti vaaleanpunainen ja turkoosi.
2. Suosikki eläin? - Koira, hevonen, tiikeri.
3. Suosikki numero? - Ei ole.
4. Suosikki alkoholiton juoma? - Oman kaivon vesi.
5. Facebook vai Twitter? - Facebook
6. Intohimosi? - Neulominen.
7. Suosikki kuvio? - Sydän.
8. Suosikki viikonpäivä? - Öh, no vaikka se päivä jolloin ei ole migreeniä. :)
10. Suosikki kukka? - Iiris, skilla, sireeni ja moni muu.

Sitten vaikein tehtävä, jakaa tunnustus. Täällä kertaa päädyin teemaan, jotain uutta jotain vanhaa. Siis joillekin uusille blogeille, joiden lukijaksi en ole vielä kirjautunut ja sitten joillekin vanhoille jotka ei kai ole vielä saaneet tätä.

Askartelin itte
Pala elämää joen varrella
Pikkutaivaanrannanmaalari
Raitalammas
Pitsisukan käsitöitä
Harmaata arkea
Samarnyn silmukat ja pistot
Pilvisenä päivänä
Nätti rätti
Käsillään

Tätä saapi jaella sitten jos tahtoo, ei ole pakko. Ja sit jos joku EI ole vielä saanut saapi ottaa ja jättää puumerkin kommentteihin, niin käyn kurkkaamassa. :)

Terveisiä Wienistä

2011-08-19T08:00:00.010+02:00

Käväistiinpä tuon Isännyksen kanssa loman päätteeksi hieman ulukomaan mualimoo tiirailemassa. Tarkemmin sanottun viinillä 'Viinissä'. :)

Kiva oli kaupunki ja tänne tahtoo joskus uudestaan. Huristeltiin metrolla eessuntaas, niin ja vähä ratikalla ja bussillakii, ja nähtävyyksiä nähtiin. Vaan arvatkaa mitä neuloja bongaa kesken jäätelön syönnin?? No LANKAKAUPAN tietennii.

Menasin lipasta jäätelöt väärään kurkkuun, kun niin tohkeissani olin. Valitettavasti kauppa oli silloin illalla jo kiinni, mutta älkää luulkokaan että siitä lannistuin.

Jos joku muu haluaa bongata saman kaupan, niin Marianhilferstrasse 101:ssä olevan AIDA kahvila-konditorian
vierestä menee porttikongi sisäpihalle, jonka oikealla sivulla lankakauppa luuraa. Vasemmalla sivulla oli joku terassi pöytineen.

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä pääsin kurkkailemaan lankakaupan sisältöä. Tarkoituksena oli ostaa sukkalanka puikoille nro 3,5 tai 4. Niitä oli hyllyn oikealla sivulla ja, kuten ehkä huomaatte, nappasin sieltä yhden kerän pois jo ennen kuvaamista. Ja tietenkin kaivelin myös tarjouskoria, josta muut kerät löytyivät.

Tässä saalis. Kirjava turkoosi Lana Grossa Merino 150g/390m, 80% merinovillaa, 20% polyamidia, kolme muuta väriä Lana Grosso meilenweit cotton 100g/460m, 41% puuvillaa, 39% villaa, 13% polyamidia, 7% elite (?), en tiedä mitä toi viimeinen on suomeksi, noin siinä luki. Nämä kolme kerää ovat kuitenkin puikoille 2,5-3, mutta ajattelin voivani neuloa kaksinkertaisella langalla kun kerä on melkein yksivärinen.

Niin että vahingossa jo varauduin Sukkasatoon, vaiken ollut vielä ilmoitautunutkaan siihen. ;)

Sukkasato

2011-08-15T20:15:00.002+02:00

Nyhän mää päätinki tempasta ja ryykästä ekaa kertaa TEMPAUKSEEN. Pistin anomuksen vetämään ja sain kutsun Heinälatoon, mikä sopiikin hyvin näin maalla viihtyvälle tyypille.

Sukkasatoon sukkia aletaan kilkuttelemaan 1.9, nii että edellisen postin sukat ei siis oo vielä sitä kamaa. Nyt sitte vaan ootellaan, ootellaan.

Kesävoita

2011-08-15T18:26:00.007+02:00

Kesälomalle lähteissä mulla oli taas vaikeuksia valita mitä käsityötä otan mukaan. No, sukkia kun aina tarvitaan, niin varasin sitten lankaakin enemmän kuin tarpeeksi (yhen korillisen sullottuna). Päädyin sitten korkkaamaan Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjan Tähkäpää ja muut lempineuleet kirjassa olleen Kesävoi sukkien ohjeella (sivulla 26). Kirjassa sanottiin niiden olevan mukavat perussukat. Ajattelin että voiko perussukat olla noin nätit, mutta kyllä ne voi. Kiva ohje, kuten voitte huomata. Kaikki tehdyt sukat on samalla ohjeella tehty lanka vain vaihtuu, joten en mainitse erikseen ohjetta jokaisen kohdalla.

Lanka: Regia Hand-dye Effect (70% villa, 24% polyamid, 5% acryl)
Puikot: Nro 2,5

Lanka oli jotenkin pettymys mulle. Löyhäkierteisyytensä takia sitä oli vähän hankala neuloa noin ohuilla puikoilla ja sai olla tarkkana että kaikki säikeet tuli mukaan. Värikin on jotenkin pliisu, anteeksi vaan. Tiedän että lanka on kestävää, koskapa Äiteeni on neulonut siitä itselleen sukat ja hyvin ovat kestäneet vaikka on käyttänyt jatkuvasti. Tosin hän neuloi kaksinkertaisella langalla, kun ei viitsinyt alkaa nyhertämään niin ohuilla puikoilla. Itselleni näitä ensin aioin, mutta hiukan reilut tuli kun en viitsinyt purkaa ja sitä paitsi tykkään vähän napakammista sukista jalassa.

Lanka: Novita 7-veikka Linnut, Papukaija (889)
Puikot: Nro 3
Teksinpa sitte itelle just passelit melkein varrettomat.

MiniÄ tykästyi tuohon pirtsakkaan lankaan, niinpä kutasin seuraavaksi hänellekin varpaan lämmittimet. Onneksi sattui olemaan mukana lissee lankaa ja vielä sopivan väristä kun toinen otti ja loppu kesken kaiken.

Noitten kirjavien lankojen jälkeen oli ihan pakottava tarve tekasta vielä yhet sukat yksvärisestä langasta.
Ja kun en ollut etukäteen varautunut, että saisin nuo edelliset valmiiksi kesken kotimatkan, piti jotenkin käydä käsiksi vyyhtiin ja keriä pari kerää lankaa jotta saan alotettua molemmat yhtä aikaa.

Lanka: Sandnes Maija
Puikot: Nro 3
Hyvin tuo malli sopii ihan yksivärisellekin langalle. Melkein kävi nyt näin että tästä sukkaparista pidän itse kaikkein eniten. Tai no, jos tuo haukottelija lasketaan mukaan niin..... Päästiin käymään nimittäin rekikoiratarhalla, jossa oli öpauttiarallaa noin 70 toinen toistaan komiampaa koiraa. Huisaa!

Toinenkin reissu on nyt tehty, jotta siitä postailen ensi tilassa kunhan saan aikaiseksi.
Eipä sitten muuta kuin hauskaa viikkoa kaikille.

Groucho Marx

2011-07-16T09:54:00.006+02:00

Idea näihin sukiin pompsahti Likkalapsen mieleen maaliskuussa kun vietettiin taiteidenpäivä Helezinkissä ja hortoiltiin yhesä askartelukaupassa ympäriämpäri, kuin Liisa ihmemaassa. Mää sitte lupasin pistää mietintämyssyn korville ja vähän funtsia. Noh, sukat mää sitte tekasin alta aikayksiön, perushuttua kun ovat, mut toi koristelu vei aikaa ja junnas paikoillaan melekeistä ufoutumiseen astikka. Kui se voi olla nii vaikeeta joskus tuo luovuuden pusertaminen, mekekein ku tirvasis verta nenästä. Onneks ei ny ihan laastaria ja sidetarpeita tarvinnu käyttää.

En tiiä vastaako toteutus ihan mallia, mut sinne päin ehkä kuitenki. Tota sikaria en saanu millään asetettua tuohon suupieleen vaik värkkäsin sen kanssa ja sain aikaan vaan kasan langansuttuja. Tietennii nyt jälkeenpäin tuli mieleen viel yks konsti jota ois voinu viel kokeilla, mut ei ny sitte.

Puikot oli muistaakseni 3,5 jolla kutasin nuo sukat ja virkkuukoukkua ja silmäneulaa sit viel tarvittiin ja tietennii nuo silimätki. Ja ihan seiska veikkaa lanka vaan on. Et simmottis tämmöttis täl kertaa. :)

Tossua toisen eteen

2011-07-12T17:24:00.009+02:00

Tilattiin neulomuksia, vaan ei osattu päättää tossua vai varretonta sukkaa.

Eikä väreistäkään ollu mitään erikoistoivomuksia, muistaakseni. No, pistettiin sitten tikutellen enste noita tossuja. Tuli kahet siitä syystä että ekoja tein autossa matkatyönä ja en muistanut kotona tarkistaa muistiinpanoja et montaks silmukkaa ja niin pois päitten. Toiset on siis isommat, noi petroolit.

Sitte mää hairahtusin ostamaan uutta lankaa, tarkemmin ottaen kolme kerää, kaikki eri värejä, kirjavia. Koko alku vuojen oon pantannu kaikkee lankaostoja ja ollu tiukkana itelleni ja sit sorruin ostamaan kaks kerää Novitan Raitaa, tää ja sit sini/vihree/vaaleeliila ja kolmas on sit Papukaijaa. Huh huijaa, näin kävi.

Tästä raidasta tuli sitte varrettomat. Toivottavasti sopii saajalle, ku nääs en löytänyt mistään mun 3,5 puikkoja, niin piti ottaa kolmoset. Sivumennen sanoen korjasin tämänkin vahingon ja ostin uuvet bambuset. Sitä ei tiiä nääs erkkikään missä ne toiset on, kun en löytäny vaik kuin etin. Nii et on sit ottaa, jos nää onki tiukat, ja kutasta uuvet. Ja sit on lankaaki mistä valita (sitähän niinku ei ennestään ollu?!), jos tylsistyttää neuloo samasta kerästä.

Nyt sauna kutsuu. Jos vaik sais ens yönä nukuttuu pitempään kuin kolmeen, alkaa olla takki tyhjä tältä päivältä....... vaik tekis kyl mieli vähän kutasta jotakin.... tai oikeestaan pitäs keksii miten ne kulmakarvat tehhään, sitä vaille valmiit on yks työ... Tytär tietää ja on oottanu jo......ööööö kauan.

PS. Sori vaan tarttee säätää noit tekstejä ja kuvia ku esikatselu ei näytä niit oikeen. Josko nyt kelpais.

Viileempää kuin rannalla makoilu

2011-07-01T12:38:00.005+02:00

On tää bloggaus nääs. Helle se heikoimpia hirvittää, ainakin jos toi sisäinen temostaatti spragaa aina ku rupee kolomiakymmentä hivelemään. Pakko juokasta pari lasii vettä, et jaksaa ees näppäimiä näpytellä. Onneks täällä tuulee ees vähäsen. Mut aivotoimintaan sekään ei auta. Siispä asiaan. On virkkailtu boncho.

Ohje: Kauniit käsityöt-kirjasta Naisen boncho s. 121
Lanka: Kirppikselta löydetty kaalinpään kokoinen mohairkerä, vyötekin on .... jossain.
Virkkuukoukku: Nro 4

Tämä on samalla ohjeella virkattu kuin vuonna 2007 tehty, tuhnuboncho josta sivumennen sanoen en edelleenkään tykkää, siis väristä. Harmi ettei kukaan oo tykästyny siihen niin paljoo, et ois halunnu sen ittellensä, oisin nimittäin ilomielin antanu. Hih.

NO, enivei, kuten sanonta kuuluu, siitä asti oon haaveillu tuosta valkoisesta bonchosta, valkoisena se oli tehty ohjeessakin, ja näin kauan kesti ennenkun sain sen tehtyä. Paitsi että, tässäkin tuli taas moka, josta blogikin nimensä on saanut. Ohjeessa sanottiin KP ja ajattelin sen olevan korkea pylväs siihen malliin että kolme langankiertoa. Eipä tainnutkaan olla. Yhtä hyvin se olisi voinut olla kaksoispylväs eikä kolmoispylväs. Ja arvatkaa huomasinko sen heti, enkä vasta sitten kun oli virkkaamassa toisen kappaleen viimeisiä kerroksia. Oishan tuo selvinny siitäkin, jos ois tsiikaillut sitä tuhnuboncoa, en tsiikaillut. Ei tuo kumminkaan oikeestaan haittaa. Kaula-aukosta tuli vähän suurempi vaan ja ehkä vähän ilmavampi muutennii.

Ylimmäisestä kuvasta huomaa sen että meikäläinen on taas pulitettu. Viime kesänähän vetastiin se kolmen sentin kesätukka ja talvella koitin sitä vähän kasvattaa. Mut nyt kun on tottunut tuohon sänkeen niin pitempi tuntuu heti Tähkäpään letiltä. Jotta mulle ei sitte enää saparoita laiteta.

Nyt mun hiukka hinkuttais neulomine, vaik viime aikona oonki ollu enempi kameran varres, niit kuvii voi tsiikailla TÄÄLLÄ.

Kaksi pöllöä vierekkäin ;)

2011-06-28T17:53:00.003+02:00

Jaaha, nyssitä on nääs ommeltu ihan oikeestikin. Kankaan oon ostanu viime vuonna Petikon Eurokankaasta ihan 'heräte' ostona. En tiiä miksi. Vihree kun ei oikeen oo mun väri. Näin oon ainaki väittäny kiven kovaan. Mut täähän ei oo ihan rehellinen vihree vaan turkoosiin vivahtava, ei sinisenturkoosi vaan vihreenturkoosi, tai jotain (seliseli). Noh, kummiskin kangas justiin riitti näihin vermeisiin ja melkein jo pelästyin kun olin leikannu että topin yläosan vuoripuolta ei tullu ollenkaan. Mut sehän olikin tipahtanu lattialle. :=

Kaavat: Toppi SuuriKäsityö-lehti 6-7 kesä-heinäkuu 2009 s. 16. Hame myös SK:sta, mut en löytäny (?!?) hameen kaavaa, mihinköhän mää sen sit oikeen hussutin, justiinhan mää ton hameen sillä leikasin? Muokkasin kaava sen verran, että en laittanut vetoketjua, vaan ihan kuminauhalla mennään, ja takakappaleessa on sauma, koska muuten kangas ei olisi riittänyt.

Tää ompeleminen oli yhtä räpellystä. Voi nääs nääs. Ensimmäisen tekeleen pilasin. Kuka käski mennä leikkaamaan joustamattomasta kankaasta viivakoolla 34/36, ja se oli liika tiukka. Raklahiha ei sovi mun suurille olkapäille ja hauiksille. XD Sitte siirryin suosiolla tähän kankaaseen ja hain eri kaavat. Katsotaan sitten kun olen hermoriekaleet harsinut kokoon (siimalla, kestää parmmin [jaa, mutta kuumuudessa se sulaa, meinaan jos alkaa keittämään]), voiko sille ensimmäiselle katastroofille tehdä jotain. Mulla oli nääs VISIO, siitä kankaasta pusero ja iskän vanhoista kauluspaidoista salsahame.

Toi topin kaava oli silleen kiva et voisin tehä toisenkin topin, ja tosta vois tehä jopa mekon, koska alaosa on vain suora kappale, sen kun jatkaisi vaan ja leventäisi helemaa, ottaen huomioon liikkumavaran. Mutta tuosta raglahihakatastroofista hikeentyneenä leikkasin tämän topin isommalla koolla ja, kuten tarkkanäköiset varmaan huomaatte, EI OIS TARVINNU. Se on pikkusen väljä ja pari muutakin valittua sanaa voisin karjasta, mutta olkoon nyt kumminkin.

Ja muuten huomaatteko, mää oon kontannu jossakin, koska polvessa on roskia. HIH.

Vaan seikkailut ompelemisen ihmeellisessä (hermoja raastavassa) maailmassa jatkuvat. Jotta hilipaisaa viikkoa vaan kaikille!!!!!

Sormet maalissa

2011-06-07T15:06:00.002+02:00

Hommasin keittiöön tällaisen pikku hyllykön. Ajatus oli valkoisesta hyllyköstä, mutta eipä löytynyt. Tuumasin jotta maalataan sitten itse.

Tässä alkuperäinen väri.

Tässä neljä kerrosta askartelumaalia päällänsä. Pohjaväri puskee aina vaan läpi ja näyttää vaaleanpunaiselta.

Viimein krakleerausaineen ja pintamaalauksen jälkeen näyttää tällaiselta.

Kyllä halkeillut on.

Kuvassa näkyy kuinka vaaleanpunainen alla oleva väri loppujen lopuksi oli.

Ja mitä tämän pikku hyllykön ostosta ja maalauksesta seurasi? Lähti niinku lapasesta suurentumaan koko rojekti, mutta siitä lisää tuonnempana.

KÄÄK!!!

2011-06-06T20:58:00.003+02:00

Ja menin sit vaihtamaan blogipohjaa. Mieleni mun tekevi vähän vaihtelua, mut ehkä tää ei jää tähän kuitenkaan. Noh, tsiikaillaan hetkisen ainaki.

PS. Uups, se vaaleenpunanen pohja oli täs tasan kaks sekunttii, ku jo vaihoin. Tää ny jää tähän. ;D

Järjen veit ja minusta orjan teit

2011-06-04T10:05:00.004+02:00

Otsikolla ei sitten ole mitään tekemistä noitten sukkien kanssa. Kaikki on vain faktaa ja fiktiota. ;)

Mut nääs kun tossa yks ilta hyppäsin autoon, Miäs ajo ja Likkalapsi takapenkil, rupesin hoilottamaan tota piisii urku auki nii ilosesti, vaa eikös mitä, kohta alko kuuluu takapenkiltäki järjen veit ja minusta orjan teit. Ja heti perään et 'äitiiiii...eeeiiih!!!'. Tää ei varmaan nääs kuulunu Likan suosikki piiseihin ja eikä varmaan nääs halunnu hoilottaa noin iltapuhteella mitää sekopoltsipiisei. Mut minkäs teet ku joskus joku soitanta tarttuu ku pikaliimal enneku ehtii silmääs räpäyttää.

Niin elikkä siis kutasin sukat.

Malli: Novita Talvi 2010, naisen neulotut pitsisukat malli 80, s. 93.
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3.5

Olipa muuten hirmiän vaikee kuvata tota värii, karmeen räikee, vaikka muuten ihana väri onkii, eikä siis kummosempii kuvii ny oo tarjolla. Jos meinaan et meinaan postata nää edes joskus. Eikä siis mun jalkaan vaan jolleki joskus, koskapa isot on.

Tosta piisistä viel sen verran, et ku oltiin päästy asettumaan kotiin niin Likkalapselta tuli tekstiviesti: 'Mikä se laulu oli mitä kotimatkalla hoilasit??!! Mää unohin ja ärsyttää.' Lyhyt se on muisti kun kananlento kanan poikasellakin joskus.

Tää kana taitaa jatkaa ny harjotuksii.

PS. Ai niin. Ja seuraavan piisin sanat menee........ feel better, feel good, feel wonderful......

The Color of my Life

2011-05-27T16:17:00.003+02:00

Mää meinasin sovittaa toho lausahdukseen Celine Dionia, mut sehän laulaa LOVEsta eikä LIFEstä, mut antaa mennä kun on alamäki, samalla kirjaimella alkaa, ja siitäkin huolimati että yks työkaveri kerran sanoi et: ''Mää en kestä ton naisen kiekumista.'' Uhastakin pistin ton Dionin kiekumaan toho taustalle tätä kirjoittaessa ( beibe, beibe, beibe...lainaus parhaillaan kuuluvasta laulusta *).

Näitten sukkien tarina alkaa oikeestaan jo toissa kesästä. Mää sillon ryntäsin kauppaan ostamaan vihreetä lankaa, VAIN ja AINOASTAAN yhen kerän. Olin nääs neulomassa pitkiä villasukkia ( pikoos juu laaav mii......* ) ja kuinka ollakaan lanka loppui kesken?! Ja kuinka ollakaan, kun sain kaupassa kerän käteeni, totesin et jos ostaa kolme kerää saa halvemmalla per kerä. En varmaankaan ois ostanu (tämänhän te tietysti uskotte), jos oisin ollu yksin, mut Äiti, joka sattui olemaan mukana, sanoi vanhempana ja viisaampana et TIETENKIN otat kaikki kolme. Siis Vileenin vilosofiaa, jos halvalla saa tarttee ostaa vaik'ei tartteiskaan ( fooooolink in tu juuuuuuu.......* ).

Minä, joka aina oon ollu kiltti tyttö (kysykää vaikka Äiteeltä), ostin. Kattelin niitä keriä sillä silmällä et mikä sopis vihreeseen, kun ei se koko kerä kumminkaan niihin toisiin sukkii uppoisi, ja pongasin sieltä hyllystä värit jotka ei oikeen sopinu yhteen, mut kumminki sopi ( ool tät juu tuu sedyysös miiiiii...... * ) . Sain siinä samalla sit semmosen älynpläjäyksen et näistä väreistä haluun pitkät sukat ittelleni. ( ooooool pai mai seeeeellfff....... * ) Täs ne ny sitte on. Vähän otti aikaa ennenkun saatiin ideasta toteutukseen ja arvatkaa tykkäänkö??? No, T-Y-K-K-Ä-Ä-N. Malli on sama kun edellisen postauksen harmaissa sukissa. Tosin sääriosa on lyhyempi ja sit huomasin, kun olin jo puolet kummastakin sukasta neulonu, et olin palmikkokierron jälkeen lisänny yhen välikerroksen. Mut ei tuo niimpal haittaa et purkaa ois tarvinnu ( juu meik mii viil laik ööö nätsyräälll wööömäääännnn......* ).

Malli: Novita Kevät 2011 KLIKKAA TÄSTÄ OHJEESEEN
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ( ai mast pii kreisi naaauuu..... *)

Noi kuvat ei ihan anna oikeutta väreille, ne on pikkusen pehmeemmät kun räikeessä auringonvalossa otetut fotokraafit. Mut näihin on nyt tyytyminen. Elikkä, ei ku uutta puikkoa käteen ja lankaa liukumaan. Nyt puhuttelis tommonen aniliininpunanen lanka.... ( rivööör diiiip mauntiink haaaiiiii.........*).

Hauskaa viikonloppuva kaikille. ;D ( hei mään, jou mään.....* )

*lainaus parhaillaan kuuluvasta laulusta

Soita Paranoid

2011-05-21T15:58:00.002+02:00

Dunnelmasta toiseen nää mun musikkivalinnat. ;) Meinaan et jos edellisten sukkien valmistumisen vuoksi piti hoiltata sitä kiekkobiisiä....... Mut jotenkin nää oli niin synkännäköiset, mistä lie tuli ajatus neuloa pitkät harmaat sukat, sillon se viel oli hyvä idea. Matkan varrella iski pieni epäilys et jos näistä tuleekin niin harmaan arjenväriset ettei oo ees kiva pitää. No, aurinko näyttää armahtavan paljon, eikä nää ehkä niin kamalat ookaan.

Malli: Novita kevät 2011 Ohje löytyy myös netistä, klikkaa tästä
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5

Näin tällä ohjeella neulotut sukat valkoisena jossain blogissa, sori en nyt muista missä, ne oli tosi nätit ja ajattelin siis tehdä ne jollain muulla värillä. Ohjeesta oli niissä sukissa poikettu kantalapun osalta ja jatkettu palmikkoa siihenkin ja tein samoin, koska se näyttää kivalta. Ohje on kiva ja simppeli eikä palmikossa tarvitse palmikkopuikkoa, vaikka ohjeessa niin neuvotaankin. Neuloo vaan ensin toisen silmukan ja sitten ensimmäisen ja päästää vasta sitten silmukat pois puikoilta. Palmikkopuikon kanssa se ois ollu yhtä räpläämistä. Tosin kantalapussa toinen palmikonkierto pitää tehdä nurjalla.

Mikä siinä on, että kun mää päätän vähentää lankavarastojani, niin heti pitää mennä kauppaan ostamaan lisää lankaa, kun valitsemani väri ei sittenkään riittänyt näihin pitkiin sukkiin.......?! Ja nyt sit siitäkin kerästä jäi jämä. ;D

Voi ei ja nyt rupes soimaan seurava biisi.......................................................

Neuleplääh on selätetty

2011-05-16T12:10:00.003+02:00

Noh, ainakin näiden sukien osalta. Tai oikeestaan onhan toisetkin sukat valmiit ja kolmannet puikoilla. Niinkus näette, ei mitään kultaista keskitietä vaan äärimmäisyydestä toiseen. Nyt ei malttais laskea puikkoja kädestä ollenkaan. Onneks oli pari sateista päivää niin voi hyvällä omallatunnolla luistaa pihatöistä. Toiset sukatkin pitäis vielä kuvata, mut ei mun jalassa, ne jalat on vielä töissä ja jos ovat liian pitkät niihin jalkoihin, niin sit ne luovutetaan toisiin jalkoihin, nääs jalkoja riittää. Ei nääkään kyl mulle oo, huomaatte varmaan että ovat isot. Mut oon tosi tyytyväinen, tää on kiva malli ja simppeli ja vois tehä itellekin tolla ohjeella. JEP. Lehdessä olivat neulottu harmaasta langasta, mut mää sain vision valkoisiin. Ohjetta piti kyllä metsästää kun en heti muistanut missä sen olin nähnyt. Helpotuksen huokaus, nyt ne on tehty. Toivottavasti saaja tykkää.

Malli: Novita Talvi 2010, naisen neulotut pitsisukat malli 80, s. 93.
Lanka: Novita 7-veikka (marinoitu kaapissa vuosia)
Puikot: Nro 3.5

Pitäiskö mun tän neulepläähin voiton kunniaks laulaa 'Nyt poika saunoo....'

Bambuahan ne pandatkin popsii

2011-05-14T14:03:00.002+02:00

Mää tein heräteostoksen, tai no ainakin melkein. Bongasin nuo bambupuikot Sittarissa ja ostaa päkäsin hetimiten pois kuleksimasta. Olin näjes alkanut neulomaan niitä Dropsin ihanii palmikkosukkii (ne punaset johon piti luoda 104 silmukkaa) uudestaan, vähemmillä silmukoilla kahen ja puolen puikoilla ja ne puikoi oli kenkut. Siis ihan tavalliset Novitan metalliset ja ne oli niin inhottavan terävän tuntuiset, joten kuten kuvaan kuuluu, purin sen alun pois ja heivasin kutaleet kaappiin pois silmistä. Siellä ne on muuten vieläkin, mutta kunhan kerään rohkeutta koitan niitä epäonnen Dropseja sit noilla bambuilla neuloa.

Siis joo, mut ois kyl ihan oikeeki postaus tuloillaan, ehkä huomenna, pitää vain päätellä jotain pientä ja tavallista, siis ei mitään ihmeellistä, siihen voipi varautuu. ;)

Mä oon rinsessa

2011-04-22T10:30:00.003+02:00

Tai ainakin musta tuntuu siltä ja se on kokonaan ystäväni E:n ansiota. Sain häneltä tämän tunikan joka oli hänelle epäsopivan kokoinen. Jouduin sitä pikkuisen tuunailemaan, ennen-kuvaa ei ole kun en ajatellut postata tätä tänne, mutku ei oo muutakaan nyt tarjolla. Elikkä (kaupan kassojen suosima sana), hihansuut oli noiden pitsien jälkeen rypytetty ja olivat muutenkin 15cm liian pitkät mulle. Purin ne pois ja lisäsin pitsien alle vain tuollaiset suikaleet ja jätin hihat puolipitkiksi. Hihansuissa oli myös tuollaista kirjontaa ja yli jääneestä kankaasta sain kaula-aukkoon kolmion sitä pienentämään, kun oli napaan asti auki, no, ei ny ihan mutta melkein. Kolmiota asettelin ja purkasin neljään kertaan ennenkun se istui kunnolla.

Asuun kuuluu ehdottomasti turkoosit varpaankynnet.

Niin ja tietysti villasukat ja tuollaiset KÄÄK-läiskittyneet säärystimet, vai mitkä ne on kun ulottuvat reisille asti, ja jotka eivät pysy ylhäällä kuin vähän aikaa pesun jäkeen. Tää homma taitaakin luiskahtaa itämaissävytteisen Peppi Pitkätossun puolelle.

Vaan nouseeko sillä rauta.......1000g ainakin..... (siis kumpaankin käteen)........ :D :D :D

(kaikkee sitä ihminen meneekin tekemään huvittaakseen itseään sadesäällä)

Kuka se meni lupaamaan useampia päivityksiä?

2011-04-19T11:25:00.003+02:00

Tiiättekö mitä on tapahtunut? Mää nään varmaan painajaisunta ja kohta herään, mutta mulle on tullu kertakaikkinen JUMITUS ja tää on kuulkaa mulle iso JYTKY. ;) ;) ;) Juu siis nyt ei puhuta aineenvaihdunnasta eikä sen pualeen äänestystuloksista vaan sellaisesta kuin NEULEPLÄÄH. Tää on hiipiny ihan salakavalasti mun kimppuun enkä oo yhtää osannu varautua siihen. Ei lähe irtoomaan ei, vaikka kuinka hipelöisin ihania lankoja ja mallilehtiä. Sen takia oon varmaan tarvinnu sijaistoimintaa ja tällä kertaa se on ollu pihatyöt.

Oon ollu haravanvarressa ja saanu haravoitua koko pihan ja vähän kuopsutin kukkapenkkejäkin. Kunnes sitten luin viisaamman puutarhablogia ja hän sanoi ettei vielä kannattais alkaa siihen hommaan. Mutku meijän piha on ollu ihan sula jo ja en millään voinu vastustaa kiusausta. Tääkin on sit ihan kummallista. Kyl on maailmankirjat sekasin meikälikalla, tarttiskohan jo kutsuu valkotakkiset apuun?

No haravoinnin lisäksi oon kyl saanu housunpolvet ja kyynärpäät märäksi konttaamalla pihalla. Tää ei oo kyl johtunu minkäänäkösestä myätälaitasesta tai korkin päälle astumisesta vaan ihan siitä ilosta että käsissäni on ollu mun uus kamerani! Nääs kun tuo Likkalapsi sai vuoden pähkäilyn ja hinnanlaskunodottelun päätökseen ja ostaa päkäsi ittellensä uuden leikkikalun. Ööö tota, ei ku siis kameran ja mää sit heti haukkana, ettei vaan kukaan muu kerkee, tartuin kiinni tilaisuuteen kaksin käsin ja ostin sen vanhan. Nyt sit pitäs vähän fundeerata uutta objektiivia ja jotain itselaukasinta, joka helpottais omien neulomusten yms. kuvien ottoa kun tekeleet on ittellä päällä. Tän kameran kun saa ottamaan vaan yhen kuvan kerrallaan ja sit pitää kaik asettaa uudestaan et saa otettua uuden kuvan. Se on hankalaa ja hermoja rassaavaa.

Että tämmönen höpinäpläjäys tällä kertaa. Piti nääs mennä hommaamaan ittelensä päänsärky ja nyt alkas jumittamaan ajatuksetki. Heittelin tossa tabua naamaan ja pikkusen rupes vätystämään joten sii juu leitör allikeitör. Mää painun nyt köllöttelemään. :D Ja klikkaamalla blogin otsikkoa saa näkyviin ihan tuoreimmat jutut ja kaikki muutkin kuin tuon yhden

EDIT: Alunperin piti lisätä linkki 'sen viisaamman' blogiin mutta on epähuomiossa jäänyt laittamati, joten käykäähän Sarin puutarhassa oikean puutarhurin 'juttusilla'. Ja klikkaamalla blogin otsikkoa saa näkyviin ihan tuoreimmat jutut ja kaikki muutkin kuin tuon yhden johon on linkki. :D

Tää ei menny niinku Strömsössä

2011-04-13T09:12:00.002+02:00

Purin sen tunikan. Arvattavasti kun tommosia nyssäköitä kerran näkyy. En oo vähään aikaan koskenu noihin keriin pikkusormellanikaan, mitä nyt siirrelly paikasta toiseen. Koitin virkkailla jos jonniinmoista ponchon alkua, mut mikään ei oikeen natsannu vaan kaikki tuntui tökkivän joten purin kaikki. En oikeen pääse sopuun ton langan kanssa minkämoinen vaatetus se haluaisi olla isona, kaikki into sen muokkaamiseen valuu kuin vesi hanhen selästä. Harmi, kun tykkää tosta väristä ja haluaisin kuitenkin saada aikaan edes JOTAIN.

Pöh! TULE APUUN ANJA!

Kaikesta huolimatta kivaa keskiviikkoa kaikille. Taijan lähtee lenkille purkamaan harmitusta purkaamisesta.

Monipuolisen blogin palkinto...

2011-04-05T12:33:00.004+02:00

... tulla tupsahti Miralta Pala elämää joen varrella-blogista, oikeastaan jo viikko sitten ja oikeestaan tää tuli jo toistamiseen, mut yritetään likistää seitsemän uutta asiaa itsestäni.

Säännöt tässä palkinnossa on:

1. Laita linkki henkilöstä jolta sait tämän.
2. 7 asiaa itsestäsi.
3. Lähetä tämä 15 uudelle bloggaajalle. (hui kauhistus, noin monta, ei taija onnistuu)
4. Ilmoita blokkaajille, että ovat saaneet palkinnon.

1. Täällä ei ole viikkoon tapahtunut mitään aivotoimintaa, koska energia on suuntautunut ihan muihin askareisiin.

2. Minulla on silmälasit.

3. Pidän tulppaaneista ja en malttaisi odottaa, koska oman pihan kaunottaret kukkivat.

4. Kotitöistä eniten pidän leipomisesta ja leipoisin vaikka joka päivä, jos sillä vois korvata imuroinnin ja pölyjenpyyhinnän.

5. Olen isosisko.

6. Pidän italiankielestä.

7. Minulla on monipuolinen musiikkimaku ja tässä olisi vähän 'korkeakulttuuria' päivän ratoksi. Rölli-Sammakkokuoro

Laitan tunnustuksen tällä kertaa menemään seuraaville: Hepsi, Kaisumaisu, Weird Rock Star.

Tästähän unohtui koko otsikko pois

2011-03-30T07:25:00.004+02:00

AMALIALTA napsahti tämmönen plakaatti. Tässä vastauksia siitä tuleviin kysymyksiin.

1. Milloin aloitit blogin?

Ensimmäinen postaus näyttää tulleen 20.2.2007 (oho, oon siis blogannu neljä vuotta ja päivä on ohitettu sulavasti huomaamati, pitäsköhän sille tehä jotain?). Seurailin aikani toisten neuleblogeja ja erään ystäväni yllytyksestä ja tyttäreni kärsivällisellä avustuksella (no ku hei puolet asioista tippu heti päästä pois ja toista puolta en ymmärtäny!?) tämmönen tahvompikin alkaa selvitä omin avuin. Blogi oli alusta asti neuleblogien listalla mutta muuten en tohtinut kertoa kenellekään että on tullut aloitettua (ujo piimä).

2.Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?

Pääasiassa tarkoitus on pitää käsiytöpäiväkirjaa, mutta näköjään tänne eksyy välillä muutakin höpinää.

3. Mikä sai sinut aloittamaan?

Oma innostus käsitöihin, toisten innostus ja hienot työt. Samalla voi nähdä oman taidon kehittymisen kun vain klikkailee aikaa taaksepäin. Useinhan ne omat tekeleet on pitkin maailmoja, eikä kaikki todistusaineisto jää omiin käsiin.

4. Mikä tekee siitä erikoisen?

Varmaan kirjoitusvirheet. Kirjaimet vaan vaihtaa paikaa kirjoittaessa ja niitä joutuu alvariinsa korjailemaan, julkaisun jälkeenkin, vaikka oon moneen kertaan tekstin lukenu niin ei auta. Sama tapahtuu lukiessa. Eilen illakin kun luin sängyssä ratkesin ykskaks nauramaan, tuumasi Mies: Jaaha, luit taas väärin. Niin, luin 'vettä korvassa´ ja sana oli 'kuussa´. Onkohan mulla joku luki-häiriö?

5. Mitä haluaisit muutta?

Periaatteessa en kai mitään tässä vaiheessa, mutta blogipohja muuttuu kyllä sillointällöin fiilinkien mukaan ja jos sattuu uusi ja kivempi eteen tulemaan. Vaihtelu virkistää.

Tunnustusta pitäisi sitten jakaa eteenpäin. Edellisten tunnustusten jakamisessa olin ihan hoomoilasena, mutta nyt haluan jakaa tämän ainakin Miralle, joka antoi edellisen tunnustuksen, KaijuLiinille, sekä Mossen poikamiespäiviä ilahduttamaan. Jos tulee mieleen vielä jotain niin lisäilen sitten jälkikäteen.

Mää en kestä

2011-03-30T06:53:00.003+02:00

Puikoilla ollut 'epähuomioneule' on nyt valmistunut. Mitä tästä nyt sit sanois. Väristä tykkään kuin hullu marjapuurosta.
Se näyttää ihan vaarattomalta tossa hengarissa. Ohjeessa lankana oli Novitan Rose Mohair, mulla on Laila alpakkamix (75% acryl, 25% alpakka). Ei niissä juuri eroa neuletiheydessä ollu. Monesti tuo mohair saattaa löpsähtää käytössä, ainakin mun käsialallani, niinpä kävin kauppaa minkä kokoisen neulon, joten aloitin sekä S että M koon ja jonkin matkaa neulottuani vertailin. Päädyin pienempään.

Tässä kuvassa tää tuotos näyttää vielä ihan siedettävältä, mutta älkää antako sen hämätä.

Tää on ihan järkyttävä, ei sovi mulle. Ensinnäkin neule VENYY, niin että sinne mahtuis 50 kiloo lisää elopainoo. En taija kokeilla painon lisäämistä neuleeseen sopivaksi. Vaikka lyhensin mallista pituutta 8cm se silti tuntuu mittasuhteiltaan väärältä. Ja sitäpaitsi hihansuuresorit töröttää.

Mää en kestä, taitaa tulla purkuhommia......

PS. Ai, niin. Ohje on Novitan kevät 2006 neulottu naisen liivitunika s. 78, jos vaik joku haluis tietää.

Hei katsopas vaari tuota hauvaa

2011-03-27T18:26:00.005+02:00

Niin seisoi Parsonjackrusselinterrieri mallina kai, kun tähän kännypussiin inspiraation sain. Onko yhtään näkönen?? Mun piti ottaa valkosen värin lisäksi ruskea, mutta voitteko kuvitella, mulla ei ollut ruskeaa lankaa. Kummallista, perin outoa. Niinpä sitten piti käyttää sitä lankaa mitä laatikosta löytyi, siis jämiä.

Malli: Piski, oma ohje
Lanka: Novita Aino (loppui kesken), Isoveli (musta) ja 7-veikka (valkonen korva)
Virkkuukoukku: Nro 6

Joka ikkunasta kurkistavi. Tässä se jo odottaa omaan kotiin pääsyä, että koska pääsee lähtemään. Se muutti Likkalapsen huomaan, jossa siitä pidetään kyllä hyvää huolta.

Nyt nää kännypussit riittää vähäksi aikaa minun puolestani......paitti jos tulee joku pakottava tarve saada joku päähän poksahtanut idea heti tehtyä. Siispä siirrytään puikkojen kilkutteluun. :D

Mikä on kikka sen?

2011-03-27T18:11:00.002+02:00

Se kun virkkaa kukkasen. Kukantekohinku ei jättänyt rauhaan sikamaisen kännykkäpussin tekemisen jälkeen. Niinpä oli pakko (oho!?) tehdä vielä tommonenkin tekele.

Malli: Kukkakikkare, oma ohje
Lanka: Katia Peru
Virkkuukoukku: Nro 6, sekä helmiä.

Ja juu, mää tiiän et nää on kaikki ihan KÄÄK kuvia, mut en kestänyt enää soheltaa ton kameran kanssa. Vaikka kuinka yritin en saanut onnistumaan. Otin varmaan sata kuvaa ja säädin ja säädin, mut ei onnaa. Tietenkin just kun ois pikkunen mahollisuus saada omaksi dikijärkkäri, mää en ymmärrä enkä taijjuu. Plääh. Koittakkee kestee.

Arjen harmaa

2011-03-25T07:26:00.002+02:00

Ja asiallinen tuli toisesta tekemästäni kännykkäpussista. Ei tässä nyt muuta pointtii ollu kun, että halusin vaan kokeilla miten se tuolla tavalla onnistuis tehä.

Malli: Pärekori, oma ohje
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5

Voiko kännykkäpussien tekemiseen jäädä koukkuun? Ei kai, pois se minusta. Eihän mun pitäny näitä ees koskaan alottaakaan tekemään.

Porsaita äidin oomme kaikki

2011-03-23T12:18:00.004+02:00

Lauantaina ostettu lanka pääsi teon alle nopeammin kuin luulinkaan. Tarkoituksena oli tehdä jotain hempeää ja ihanaa ja ehkä tekasta kukkakin, mutta kun tartuin virkkuukoukkuun se alkoikin virkata ihan omiaan eikä totellut. Siis että synnyttäjä ei tiennyt mitä oli synnyttämässä. :O

Tulipa sitten likistettyä elämäni ensimmäinen kännykkäpussi. Sikamainen juttu.

Malli: Senkin sika, oma ohje
Lanka: Rico Creative filz
Virkkuukoukku: Nro 6, sekä nappi ja ommeltavat silmät.

Pikkuisen pitää vielä värkätä tuon lärpykän mallia, mutta eiköhän se oo sitte siinä.

Jänskempi ku sata jänistä

2011-03-21T16:48:00.006+02:00

Olipa kerran yks huikan jo elämänkokemusta saanut Lehtokurppa ja nuorempi ja sirkeämpi Tipunen, jotka näin keväänkorvalla tunsivat outoa kaiherrusta sisuskunnissaan. Yhteistuumin he päättelivät sen olevan kylddyyrivajetta ja päättivät kokea taidepläjäyksen maaliskuisena lauantaina. Taiteen lisäksi he päättivät katsastaa hieman myös kaupallisia houkutteita.

Päästyään suuren sitin kamaralle he ensitöikseen suuntasivat kulinaarisien nautintojen alkulähteille Chez Mariukseen, sillä tokihan hyvät työvälineet takaavat onnistuneen lopputuloksen.

Silmät ymmyrkäisinä he tutkailivat kaupan tarjontaa. Vaikeuksia oli valita, mutta kaikeksi onneksi tupsahti kauppa täyteen turistia, niin saivat hetken lisää miettimisaikaa, kunnes pistettiin visa vinkumaan, tai no oikeastaan vain pankkikortti. Mutta siitä huolimatta kassa iloisesti kilautteli loppusumman molemmille.

Keli oli hieman märkä ja pöpperöinen, mutta se ei paljoa tahtia haitannut. Seuraavaksi päätettiin mennä tuosta noin ja tonne noin ja eiköhän se jossain siinä paikkeilla kesällä ollut.

Ja siinähän se sitten oli. Kauppa jonka ikkunasta kurkisteltiin ja luvattiin tarkastaa sen sisus seuraavalla kerralla. Ja nyt oli se kerta.

Kauppa oli kaikkea askarteluun tarvittavaa täynnä, tietenkin olihan se askartelun erikoisliike kuten ovessa mainittiin. Helmeileville ystäville piti varta vasten ottaa kuva tarjonnasta, tadaa.

Kun joka ikunen nurkka ja kerros tarkastettiin niin löytyihän sieltä myös LANKAA. Munkit mun silmille ja vaaleanpunaisia unelmia. Ihan välttämättä piti Lehtokurpan pistää nämä kerät ostoskoriin ja äkkiä pinnistää idea mitä niistä tulee ettei vaan tilaisuus mene hukkaan. Näistä tulee.... jotain ja samalla syöksähti ilmoille myös yksi sukkaidea Tipuselle ja tilaus pistettiin sisään viivyttelemättä.

Tämän kaiken koluamisen seurauksena oli niin nälkä että näköä haittasi, niin eipä aikaakaan kun kokki loihti ihan maittavan aterian. Tämän jälkeen sitä kaipasi jo kylddyyrihuipennusta ja suuntasimme Kiasman ovenripoja kiskomaan, mutta tiskillä sanoivat kuin myyjät konsanaan 'Ei meil oo'. Nääs kerran viidessä vuodessa on tilanne ettei kierrokselle pääse ja tämä oli se viides vuosi. Käytimme kuitenkin tilaisuuden hyväksemme ja porhalsimme huoneeneen jossa kuninkaatkin käyvät yksin, sekä kirjakaupan puolelle, mutta siellä riitti pieni pyörähdys vain ja pyörähdimme pyöröovista takaisin ulkoilmaan.

Päätimme sitten tyytyä olemaan vain arjen sankareita ja katsastaa mitä toiset sellaiset ovat saaneet aikaan. Huikaisevan kokoisia maalauksia olivat sutineet kankaalle sekä muutamia valokuvia ja filminpätkiä. Eikä siellä yksin tarvinnutkan käpötellä, sen verran porukkaa oli saapuvila. Tässä vaiheessa kahvihammas muistutti olemassaolostaan ja pitihän sekin huomioida kera makoisan pullan ja juustokakunpalan.

Peippo vei, mutta ei meitä. Kirjakaupassa hieman haahuiltuamme totesimme reissun alkavan tällä erää riittää, niinpä palailimme pikkuhiljaa autolle ja kaasuttelimme Mannerheimintien kautta kotia kohti. Päästiin ihan turvallisesti kotiin asti liukkaasta kelistä huolimati. Mukava päivä vietettiin ja tuumasimme että, Kiasman ovia pitää varmaan tulla kolkuttelemaan joskus kesällä uudestaan.

Tipusen pussukat siistissä ojennuksessa.

Lehrokurpan saalis on tässä. Vihdoinkin sai metsästettyä yhden kuolauskirjan pois hankintalistoilta. Nyt ei muuta ku kutimet käteen ja mallia valkaamaan. Tai ei, ensin varmaan tuo vaaleanpunainen lanka, niin ja entä ne Tipusen sukat................... siis nitkutus jatkuu.

Tunnustuksia

2011-03-20T15:44:00.004+02:00

Sain tunnustuksen Pala elämää joen varrelta-blogista Miralta. Kiitoksia paljon. Kuvaan kuuluu että nyt minun pitäisi tunnustaa tässä seitsemän asiaa itsestäni. Joskus aikaisemmin, tarkemmin sanottuna vuonna 2007, minut haastettiin 7 faktaa meemiin ja ajattelin että nyt pitää miettiä uudet tunnustukset. Eli nyt jos joku ei ole sitä vanhaa juttua aikaisemmin lukenut voi tuplata tunnustusten määrän. :=D

1. Olen jäänyt hiiren alle. Kas eräällä mökillä heräsin kesken unien ja tunsin kuinka joku kulkee makuupussini päällä, jalkapäästä kohti päätä. Vippasin jaloillani yli sängynreunan ja lattialta kuului kopsahdus ja pienten jalkojen rapinaa.

2. Olen parantumaton heppapöpi (siitäkin huolimatta että ratsastus ei kuulu tällä hetkellä harrastuksiini). Kun teininä jollain oli bändien ja idolien kuvia ja julisteita seinillä, minulla oli parisataa hevospostikorttia ja muuta sälää.

3. Minulla on vieläkin samat luistimet, jotka ostettiin 'pienellä' kasvuvaralla kun olin jotain 12-13 vuotias ja mahtuvat jalkaan.

4. En ole koskaan pitänyt juoksemisesta. Mutta viime syksynä tapahtui korvien välissä metamorfoosi ja kaikki mutterit ja ruuvi irtosivat toisistaan ja järjestäytyivät uudestaan. Tästä hetkellisestä mielenhäiriöstä alkaen harrastanut jolkottelua. Sen seurauksena olen alkuvuoden joutunut parantelemaan Bakeryn kystaa kintussani, mutta onneksi se jo kestää zumbaamistakin ideaalisiteen turvin.

5. Olen myös koira-ihminen, vaikka koiran hankkiminen ei olekaan mahdollista mieheni allergian takia, se ei kuitenkaan estä aika ajoin lukemasta kaikkea käsiini saamia kirjoja koiraroduista, käyttäytymisestä, kasvatuksesta ja koulutuksesta. :DD ......ihan vaan siltä varalta että jos joskus kuitenkin.......

6. Olen lukutoukkien sukua sekä isäni että äitini puolelta (viitaten edellisen kohtaan). Kerran luin ihan vahingossa koko yön ja havahduin vasta aamulla, kun mieheni herätyskello soi herättäen hänet töihinlähtöön.

7. Minulla on jatkuva neuloosi, mutta intoa on enemmän kuin taitoa. Haluaisin myös olla paljon nopeampi neuloja, jotta kärsivällisyys riittäisi toivelistalla olevan pitkän neuletakin neulomiseen. Jos joskus pystyisin tekemään alla olevan kuvan Sylvi-neuletakin edes lyhyempänä versiona, niin olisin onneni kukkuloilla.

Tämä tunnustun pitäisi nyt jakaa jollekin, mutta tuntuu että se on jaettu jo kaikille, ainakin melkein. Mutta jos joku ei sitä vielä ole saanut jakaisin sen mielelläni hänelle. Olisi mukava jos se henkilö voisi laittaa viestin kommenttilootaan, niin voisi käväistä kurkkaamassa ja lukemassa vastaukset. Kiitos etukäteen.

ps. Ei muuten ollu kovin helppoa keksiä mitä tunnustaisi, mutta nämä nyt tuli nopeimmin mieleen, vaikka vaihtoehtojakin olisi ollut, niin että päätä siinä sitten kun on niin päättämätön viilinki. :=D

Terveissi peippometäst

2011-03-13T14:10:00.003+02:00

Meikä oli elämänsä ensimmäisessä runoillassa. Niin, kauan on vettä Tonavassa virrannut ennenkun semmoinen ihme pääsi tapahtumaan. Näin lehdessä ilmotuksen ja kysäisin Miäheltä, että lähetäänkö tonne ja se sano joo, mikä on kuulkaa maailman kaheksas ihme, ainakin mun miälestäni. Se kun ei oo mikään lukumaakari saati sitten runo. No, saatiinpa siihen sitte semmonenkin älli, että soitettiin Likkalapselle josko sillä ois kyseinen ilta vapaana. Olihan se ja sanoin et, paa merkki siihen. Kyseli sitten miks, nii mää vaan tuumasin et enpä kerro ja vietiin sit Likkaa ku pässiä narussa ihan sokkona vaan sisään tapahtumapaikalle.

Tää juttu sai alkunsa varmaan viime kesästä, kun lainasin kirjastosta kaikki Heli Laaksosen teokset, semmosetki mitkä olin lainannu ennenki, ja lisäks vielä Elonkerjuusta tehdyn, vaikkei ollukaan murteella kirjotettu. Eipä sitten ihme että kun tuli tilaisuus kuulla runoilijaa ihan livenä, niin täytyihän tilaisuudesta ottaa vaarin (vaiken mummo ookaan;D). Koin ihan valaistumisen hetken kun runoilija kertoi tuntevansa kuinka hänen älykkyysosamääränsä laskee aina kun joutuu puhumaan vieraitä kieliä. Mulla on siis jotain yhteistä runoilijan kanssa, paitti että mun älykkyysosamäärä laskee aika monessa muussakin tilanteessa kun vieraitten kielien puhumisessa. Varsinkin kun se ei kovin korkeelle koskaan taida nousta. ;=D Puoltoista tuntia meni ihan humahtamalla häntä kuunnellessa. Sana on hallussa ja huumori ja tuntui Likkakin vieressä hihittelevän.

Aasiasta toiseen. Tein lauantaina tikusta asiaa tai oikeesti puikosta, kun Miäs läksi ostamaan kylille uutta sählymailaa. Sillä oli menny maila viime pelissä poikki ja mää sit vähän funtsasin et onkohan se ollu mun vika. Mää kun oon nääs suuri humoristi (?!) huikkaan sille joskus lähtiäisiksi esim. antakaa niille köniin tai vaihtoehtoisesti rökittäkää ne oikeen kunnolla. Siis täytyyhän vaimon tukee miestänsä, eikö? Jos se vaikka on ruvennu ottamaan tosissaan ryppyotsaisesti sen pelin ja pätkii harmissaan mailat muusiksi. No en kyllä hevillä tota oikeen usko ja enpä taija valssillakaan.

Nii että mää menin sit ostamaan kutosen pyöröpuikot jossa luki luxsus ja premium, Addin tuotoksia. On kuulkaa soljuvat ja sileät neuloa. Saan ehkä joskus valmiksi sen mitä on puikoilla.

Ja mitä puikolla on, sen voi sanoa yhdellä sanalla, epähuomio. Ohje on ihan simppeli, langankiertoja ja yhteen neulomisia, mutta sitte taas huomaan ajatusteni olleen ihan muualla kun siinä mitä teen ja epähuomiossani neuloneeni väärin ja taas täytyy purkaa pari kerrosta, vähintään. Alkukankeuden jälkeen näyttää kyllä hieman helpottuvan ja väliiks sillä, väri on ainakin herkkua mun silmilleni.

Nimeni on Nobody

2011-03-08T07:44:00.004+02:00

Pikkuveli on kysellyt koskas neuloisin hälle naaman peittävän pakkaspipon. Niinkun tapoihin kuuluu saikin kysellä sitä monta kertaa, ennenkun sain aivokoppani siihen kuntoon että jaksaisin siitä seuraava neulontaa ja purkausta, koskapa valmista ohjetta ei ollut. Samalla olen koittanu keksiä pipolle uutta nimitystä, koska kommandopipo kuulostaa liian sotaisalta, pakkaspipo ja naamapipo ovat ainoat järkevät tähän mennessä. Mielipiteitä siitä mikä se voisi olla ja ehdotuksia otetaan vastaan kiitollisuudella, monta päätä on aina parempi kuin yksi sitä miettimään.

UUPS! Mitä tuli tehtyä. Pitikö sen olla mustaa? Pitikö? Matkan varrella iski luova hulluus.

Pittäähän sillä poijalla partakin olla. ;D

Eikä saa sitten pelotella tyttöjä.

Äiti, otetaan vielä yksi semmonen kuva, jossa sää oot normaalisti.

Ohje: Oma
Lanka: Novita Wool
Puikot: Nro 3,5 pyöröt ja sukkapuikot

Tästä tuli nyt vähän leukava kaveri, olis voinu neuloa resorin jälkeen vähemmän sileää, mutta katsotaan mitä mieltä on Pikkuveli, että kelpaako vai nou, vai meneekö purkuun.

Mittatikku

2011-03-05T12:54:00.005+02:00

Poikkesinpa tossa päivänä muutamana paikallisessa Lidlissä ja siellä pongasin tommoset palmikkopuikot, jotka tietenni nappasin mukaan ku halvalla sai, kokonaista 1.48 ekee. Vaikka muistelin kyllä omistavani vitosen palmikkopuikon jo ennestään.

Enkä ihan väärässä ollutkaan, ainakaan ensinäkemältä. Kattelin kuitenkin et onpas vitosen puikoil kokoeroo. Piti sitten suorittaa ihan arkeologinen tutkimus asian tiimoilta. Arkeologinen sen vuoksi, et piti kyl vähä kaivella et sai puikot ulos tuosta Lidlin paketista. Oli kai joku älykkyystesti kun olivat niin tiukkaan pakattu, ettei meinannut saaha auki millään.

Nii et kahtokkee ny. Vitonen ja vitonen!? Vasemmalla on Novitan koko ja oikealla Lidlin.

Ja sitte ko lykkään ne puikkomittariin nii miltäs näyttää. Lidlin puikko on vitonen, mut Novitan puikko on nelonen? Oonks mää ymmärtäny jotenki väärin et toi Novitan koko 2-5 ei tarkotakaan kakkosen ja vitosen kokoja?? Ja ku ohuemmanki koko mitatessa onki 2,5 eikä 2. Täh? No eihän tää mua sinänsä mitenkään haittaa. Eipähän nyt ookaan kahta samankokosta palmikkopuikkoo, mut kysyn vaan kumminki. Pienen ihmisen mieli haluis tietää.

Pyöröpuikko-ostoilla käyttelin Äiteetäki yhtenä päivänä ja sit mulle kävi köpelösti. Määhän täs joku aika takaperin rutkutin ku en löytäny turkoosia 7-v:tä enää lisää, ne säärystimet tehtyäni. Sitte ykskaks turkoosinvärinen hyökkäs iski kulman takaa kimppuun ihan pahaa aavistamatta ja piti hakee ostoskori, vaikei mun pitäny sielt ostaa yhtään mitään. Otin siit kuus kerää et sais villapaitaa tai jotain muuta tehtyä ja kaks kerää jäi jäljelle. Mut Äitee sanos vanhempana ja viisaampana, et ota ny noi kakski ku kerran saat ja joku kolmas lisäks, ku se oli kolmen kerän tarjous. No määhän oon ain ollu kiltti tyttö ja nykki tein niinko Äitee sanos ja tos ne ny o. Että mun silimiä hivelee niimpal makiasti toi väri.

Nii ja tarttu siet sit viel noi serveerauksetki mukaan. Jotenki toi pallokuosi on nii herkku. Tekis ihan mieli uusii verhoi keittiöön, ton tyylisestä pallosta ja kivasta väristä. Pitää kehitellä ja painaa mietintämyssy korville sen tiioilta.

Makiaa viikonloppua vaan kaikil.

Peeässä: Silt varalt jos ny näyttää siltä et tää juttu on ilmestyny monta kertaa, nii mää ny vaan aina löyvän kirjotusvirhei julkasun jäläkeen et, voi nääs nääs mun lukihäiriöö.

Kiitos ja anteeks

2011-03-03T14:12:00.003+02:00

Kuinkas täs nyt näin kävikään taasen. Blogipohja vaihtu ja muutenkin ulkoasua rukattiin. Jotain uudistuksia oon aatellu pitemmän aikaa tänne laitella, nii jotta jos tääl käy kova härdelli, ettei aina tiiä onko tullu oikeeseen blogiin nii sorkke vaan kaikille. Koittakkee kesteee. Luppaan rauhottua, ainakin joskus. Se on varmaan tää kevään tulo, joka saa aikaan kuplintaa ja pulputusta.

Kyökin puolelta

2011-03-01T16:57:00.002+02:00

Kevätsiivouksen keskeltä, päivää. Arvatkaas mitä? Nyt on kuulkaa keittiö siivottu. On pesty uuni ja sulatettu pakastin ja jynssätty kaapit ja laatikot. Juu laiska töitään luettelee, eiks oo kannustavia nää suomalaiset sananparret (itku pitkästä ilosta, pieru paljosta nauramisesta).

Mutta jynssäämisestä vielä puheen ollen. Meillä on lusikkalaatikoina semmoset valkoiset kaukalot ja arvatkaa (taas) minkälaisiksi ne menee kun teräksiset ruokailuvälineet seilaa siellä edestakaisin? Täyteen harmaita raitoja, joita ei saa pois minkäänmoisella hinkkaamisella. Ennenkun tälläkertaa tarjosin niille keksimääni yleislääkettä (leka), jota oon ehdottanut ratkaisuksi muihinkin elämässä esiintyviin hankaliin asioihin, ajattelin kuitenkin vielä kokeilla Fairy poweria, ajatuksella että sirpaleet tuo onnea jos sinne asti päästään. Suihkuttelin ainetta oikeen isän kädestä (vaikka eihän sitä kättä tietenkään meillä sillä hetkellä ollut, ja oishan äitinkin käsi kai sitten riittänyt), annoin muhia ja sen jälkeen jo vähän käytetyllä karhunkielellä kävin läpi kaikki kaukalot. Ja kuka vois vielä väittää että ihmeitä ei tapahdu, ne lähtivät nimittäin aivan puhtaiksi. Kyllä ihminen voi sitten tulla vähästä onnelliseksi. Piti oikeen esitellä laatikoita Miähelle kun se tuli töistä kotiin, että KATO NY.
Arvattavasti innostus ei ollut megalomaanista. ;))

Toisekseen tuli kyllä todistetuksi että meillä on tänä talvena POLTETTU TAKKAA. Ei oo kuulkaa vielä koskaan ennen ollut laatikoiden alapinnoilla niin paljon nokea. Ihmeellistä on ilmavirtojen elämä.

Niinku mää edellisessä postauksessa totesin et mul on tapana keksii aina jotain siais kärsintää....uups....eiku siis, korvaavaa toimintaa ja katkokävelyä, tai siis tässä tapauksessa katkotoimintaa, toimintaa joka katkee aina toiseen toimintaan, niin nytkin. Tässä on elävä todiste siihen suuntaan.

OHJE: Novita talvi 2009, ohje nro 40 kaulahuivi s. 59/144
LANKA: Novita Saana, kaks kerää ois riittäny, mutta hyvä oli tuhlata Äiteeltä saatuja keriä ja korkkasin kolmannenkin omaksi ilokseni
KOKO: 14x182cm
PUIKOT: Nro 6

Tarkoitus oli tehdä huivista kaveri tuolle Sipulihatulle, jonka ohje oli saatavilla Ravelryssä. Tykkään kyllä molemmista neulomuksista kovasti.

Ja sitten, yleisö on pyytänyt (yksi), että multa tulisi useimmin postauksia. Sanoo tulevansa kiukkuiseksi kun ei oo tullut mitään uutta päivitystä. :D Niin, eihän sitä nyt toki voi tuottaa kannattajaleidille pettymystä vaan koitan yrittää ja ehkä jos vaikka, saisin kaksi harmaata aivosoluani tanssimaan muodostelmassa useammin, se voisi koitua sambarumbaan korvienvälissä ja näkyä useampina blogipostipläjäyksinä.

Mieleni tekevi, aivoini ajattelevi......

Antakkee mulle tiapamia

2011-02-24T15:59:00.002+02:00

Että mää oon nauttinu ku toi aurinko on paistellu päivänä muutamana oikeen olan takkaa. Ihanata kerrassaan, kevät tulee kohta. Vaan sitteko mää lakkasin kattelemasta ikkunasta ulos ja tarkensin näkökentän itte ikkunaan ja huamasin, et se on niin likanen niinku sitä ei ois pesty pualeen vuosisataan ( väitän että jos oisin menny piirtämään ikkunaan hymynaaman ulukopualelle nii se ois loistanu kirkkaampana sisään). Voi raato. Kevätsiivous. Kai se tarttis alakaa ainakin jostakin kulumasta tässä huushollissa. Siinä vaiheesa mun teki mieli karjasta että....

Mutta sitte mää hokasin et eihän tääl koton oo ketään muuta ko mää. Kylymiä värreitä meni kuulkaa selkäpiissä, ko mää tiäsin et mitä siit seuraa mun verenpaineelle. Onks teil tullu koskaan semmonen olo ku alatte siivoomaan ja huamaatte mitä kaikkee nurkissa luuraa, nii haluisitte tilata vaihtolavan pihalle ja siivota kaik sinne. Mulle on monta kertaa. Ja mun verenpaineet kohoo, syrän hakkaa ja silimissä punertaa. Tai et teil kotoon assuu joku possuperhe, ainakin roiskeista päätellen. Paitti et meijän pikku porsaat on jo muuttaneet omaan lättiin ja tänne on vaan jääny yks karju ja emakko, jotka sotkee senkin eestä. Nii ja nyt ku tääl huushollis ei ollu ketään muuta, mun piti mennä peilin eteen ja sanoo sille tyypille joka sieltä näky että....

Kauheen vaikeeta on kuulkaa alottaa, nii ja oikeestaan jatkaaki tota siivoomista. Se etenee niin piänin harppauksin, varsinkin ku mää aina keksin jotain korvaavaa toimintaa (niinku blogin päivittämisen) ja hajotan keskittymisen moneen hommaan. Sen vuaks mää kyl epäilen että....

Varmaan huamaatte et mää oon käyny myäs VIRKKUKOUKKUSEN sivuilla hakemassa inspiraatiota siivoomiseen. Noi kaks ensimmäistä tekstii on tiskiräteissä ja kortteja tuli kans tilattuu muutamia. Ehkä tää kevätsiivous tulee sit tehtyy joskus...öööö.....ainaki syksyyn mennessä....(toivossa on hyvä elää, sano lapamato).

Kirjamania

2011-02-21T15:18:00.002+02:00

Hurruuttelinpa päivänä muutamana paikalliselle Abc:lle tarkoituksena kipaista Kirjapörssissä ja piipahtaa hakemassa pari hinkulistalla ollutta käsityökirjaa. Ja eikö mitä. Ne oli haihtuleet kuin piaru saranaan koko kaupasta. Riipasipa myrtsin muijan sydänalasta niin että ois melkeen tarvittu nitroja. Että sapetti, miks, oi miks en ottanu niitä sillon heti kun bongasin ne siellä (story of my life).

Vaan älkää luulkokaan että tulin kaupasta ulos tyhjin käsin. Täytyihän mun lääkitä pientä syrän parkaani jotenkin etes. Parhaaksi laastariksi katsoin tämän Kauniit neuleklassikot-kirjan. Olinhan nähnyt sen siellä ennenkin ja se ei todellakaan ollut ostoslistalla, mutta kun oli hinta alennettu vieläkin alemmaksi niin mikäs ettei.

Kirjassa oli aikas ihania 'kaapelitöitä' ja tämä malli hiveli mun silimää kaikista eniten sillä hetkellä jotenkin hellästi. Jospa joskus ja ehkäpä, todo-listalle sekin siis.

Seuraava kirja eksyi (kirjaimellisesti) mun käteen kun menin kirjakauppaan tarkastamaan hakemieni kirjojen kirjakauppahintoja. Mää ostin tän melkeen niinko vahingossa, ihan totta. Se ei ollu etsimäni kirja, mutta listalla kumminkin. Se nyt vaan tahtoi tulla mukaani juuri sillä hetkellä.

Ja täytyy tunnustaa että kun selasin kirjaa mää melkeen kuolasin lammikon kaupan lattialle. Ens kerralla kun lähden kirjaostoille pitää varmaan varata pyyheliina laukkuun ihan vaan varmuuden vuoksi ettei käy köpelösti. Saan vielä laskun kotiin vesivahinkojen aiheuttamisesta ja myytävien kirjojen turmelemisesta. Pois se minusta.

Yllättävää kyllä, kaapelit mun käteen tästäkin kirjasta. Niiiiin ihana. Tahtoo. Vois vaipua melkeen helmineulepsykoosiin.

Lopuks viel pari kirjaa, jotka on ollu mulla jo vähän aikaa. Yllä oleva ihan kaupasta, mutta alla on kirja jonka löysin kirppikseltä. Siistii. Kirja on kuin uusi ja ostin sen lähinnä noitten neuletöitten takia, jos koskus ja niin pois päin, kyllä te tiiätte.

Protekt your password and identity

2011-02-16T10:28:00.003+02:00

Sainpas tämmöisen sähköpostin jossa on vähän ohjeita innokkaille neulojille/tietokoneen käyttäjille: JA EI KU LANKOJA OSTAMAAN!!!

No one can see your passwords or whatever you're typing

No one can see whatever you're typing or which website you're surfing

And the ultimate is.......

No one knows who you are!

HAVE A GREAT WORKDAY!

Tykkääkkö nää sipulista?

2011-02-07T12:15:00.003+02:00

Mää nimittäin tykästyin hetimiten tohon Sipulihattuun sen nähessäni. Ihan pakottava tarve oli neuloskella se itelle. Mulla on varastossa ollu tota Ainoa yksi ainoa valkoinen kerä ja pipoa tai myssyä siitä meinasinkin tehä. Nyt on vielä yksi ainoa kerä viininpunaista Ainoa jäljellä. ;)

Malli: SIPULIHATTU by Tiina Huhtaniemi
Lanka: Novita AINO
Puikot: Nro 5

Sen verran muutoksia ohjeeseen että kavennuskerrokset tein ilman välikerroksia, siis kavennukset joka kerrokselle. Meinas nääs tulla vähän pitkä mun päähäni.

Tän hattu/myssy/pipon kaveriksi aioin tehä Revontulihuivin Ulla 0307 mutta pahaksi onneksi mun aivokapasiteetti kieltäytyi yhteistyöstä (outoo) eikä suostunut ymmärtämään niitä kaavioita sillä hetkellä kun ois tarvinnu, joten hetkeksi luovutin. Tosin yöllä unta ootellessa mää EHKÄ tajusin missä juju piilee. Mutta aattelin ettei mun lanka kuitenkaan oikeen riitä, kaks kerää luonnonvalkoista Saanaa ja 136m/kerä. Jotenka ny oon vähä pallo hukassa et minkä huivin mää siit sit oikeen teen????? Ei voi tietää. Täytyypä sitten vaan ootella mitä päähän sattuu pätkähtämään (halko, pälvikalju, korroosio, irto mutteri????).

Tahdon olla kuin lautasellinen parsaa

2011-02-03T15:05:00.004+02:00

Ihan pakko oli laittaa otsikoksi J. Karjalaisen sanat, kun eilen kuvatessa se auko kitarisojaan tuon laulun tahdissa radiossa ja tänään 'jonka ylle valutetaan voisulaa' on soinut päässäni koko päivän. Siitäkin huolimatta etten ihan tankoparsalta näytäkään näissä kuvissa, en edes värin puolesta.

Hihoja neuloessa tuli semmonen kaamea aivastus etteikö ne ole liian kapeat ja sovittaessa mää jo mielessäni näin painajaisia et joudun purkamaan koko höskän. No, onneksi huuhteluainekylpy teki ihmeitä sen verran etten taija sittenkään purkaa. Kyllä tämä ulkoilupuseroksi kelepaa niinkun oli alkuperäinen aikomuskin.

OHJE: Novita lehti Syksy 2006 miehen ja naisen neulepusero
Lanka: Novitan 7-veljestä
Puikot: Nro 4

Ohjeesta olen poikennut sen verran että neuloin tuon puserossa olevan sivupalmikon myös hihoihin keskelle. Tykästyin näet siihen sen verran että halusin väkisin ängetä palmikkoa hihoihinkin. Takakappale on ihan sileää ja jälkeenpäin vähän harmittaa etten keksinyt sinnekin jotain piristystä.

Vähän vaikea kuvattava tämä väri on, enkä meinannut saaha noita hihapalmikoita näkyviin millään. Mutta kattokaa tätä, mullahan on melkein muskelit. ;=D

Surr rurr osa 2

2011-01-27T15:27:00.003+02:00

Tulipas valmiiksi tuo toinenkin hame. Se on ommeltu samalla kaavalla kuin edellisen postauksen ruskea hame eli OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame. Ja nyt se on kirjaimellisesti samettihame ja myös vuoritettu. Jee.

Kangas on Anopilta perityistä kangaskasoista kaivettu. Tässä hieman lähikuvaa. Nyt tuntuu että toi ompelukeiju on liidellyt vähän kauemmaksi ja neulomus tarttunut käteen (vaikka jos totta puhutaan kerkesin jo leikata viel yhen puolhameenlärpäkkeen uudella kaavalla) . Nitkuttelin tuota hihaa alkuun ja ois kiva jos saisin sen puseron viimeinkin valmiiksi lähi päivinä. Ei sillä muuten mikään kiire ois mutku tahtoisin jo alotella toista puseroa ja jotain niistä jonossa odottavista muista kivoista hommista.

Ja arvarkaa mitä? Täällä on taas syöty KAKKUA. Niin että meneeköhän nuo hameentekeleet enää kauaa päälle vai pitääkö isontaa kaavoja?! NO, mutku, toi meitin piän Neulomo kokoontui tälläkertaa meillä niin pitihän rouville jotain hyvää tarjota. Tää siis on kolmas kakku tuolta vuodenvaihteentiimoilta asti ja nyt täytyy sanoo et onneksi siitä tuli semmonen johon oon täysin tyytyväinen. Siis makuun, kosteuteen ja niin pois päiten. No jos jotain vois viel paranta ois ollu toi koristelu. Menin hätäpäissäni siitä mistä aita oli matalin ja tommonen tuli. Maistakaa virtuaalisesti, siel on välissä jotain pätkismusseeta jossa on säilykemandariininpaloja joukossa ja banaaninviipaleita ja vähän kirsikkahilloo. Änkesin sitä Poikalapselle mukaan, ettei tartte taas itteensä ähkyksi syyä, ja toivottavasti maistui.

Topakkaa torstaita vaan kaikille.

Surr rurr osa1

2011-01-23T12:49:00.003+02:00

Ompelukone oli Äiteellä jonkin aikaa. Mikä oli kaikenkaikkiaan hieno homma eli mainio juttu. Nääs kun kone on täällä, se seisoo joskus viikkotolkulla pöydällä niin ettei kukaan viitti edes pyyhkiä siitä pölyjäkään. Joka on ihan ketaletta, koska mää tahtoisin ja mun pitäis, mut en kumminkaan saa aikaiseksi mitään. Paitti puikoilla ja sitäkin hitaasti.

Noh, nyt kun tää kone oli poissa mun silmistäni, vaan ei mielestäni, jonkin aikaa niin mää sain kerättyä patoutunutta ompeluenergiaa varastoon ja se vaan odotti piilossa koska saisi ryöpsähtää ilimoille. Ja kun kone sitten rantautui tohon ompelupöydälleni rupes surina käymään niinku mehiläispesässä. Ja tämmöstä se suriseminen sai aikaan.

Puolihame. Kaavat OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame, kangas Eurokankaasta. Ja huamatkaa, vaikkei näykään, mää myös vuoritin hameen, mikä on pieni ihme että meikäläinen viittii, ku se ei kerran näy kellekään. Mut totesin et hullu se on (siis mää) joka ei vuorita hametta, kun se on sen jälkeen niin helppo käyttää. Solahtaa päälle ja eikä kiipee. :o
Pusero. Kaavat OTTOBRE 5/2007 pörröinen neulospusero, kangas Äiteen 'vuosikertakankaita' ajalta ennen nakkisotaa.

Hameessa on kaarroke ylhäällä. Ja yks virhe, jonka huamasin jälkeenpäin.

Ja kun kangasta riitti ompelin vielä pitkän pötkön jota voi käyttää huivina kaulalla.

Toinen pusero samalla kaavalla. Kangas Eurokankaasta.

Kun tähän puseroon liitetään tälläinen PÖTKÖ ja vähän asetellaan niin sadaan lötköinen irtokaulus ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Suriseminen jatkuu.....

No nyt tulee hempeetä

2011-01-19T21:31:00.003+02:00

Meinaan vaan et pistin taas uuen pohjan, kutens näätte. Saattaapi nääs olla ettei kukaan ees huamannu et täs kävi olemas vähän aikaa joku uus pohja. Rupes tuntumaan et toi oli niin samanlainen, ainakin väritykseltään, kun entinen et pannaas taas uusiks. No, mitäs tykkäätte??? Vai pitäskö kattella vielä uusia kuvioita sillä silmällä? Kysyy hän.

Porkkanaleipee ja pötkökakkuu

2011-01-09T17:32:00.002+02:00

Tulipa leipastua kun tuli ystäviä syömään. Tein pitkästä aikaa porkkanaleipää. Kaksi pientä ja yhden ison. Kuten huomaatte isosta on jo syöty neljäsosa maistiaisiksi. Viimeviikonkin loppuna leivoin leipee ja täytekakun, mutta niistä ei oo kuvaa. Sitä paitti kakusta tuli pläähkakku. Ohjeen otin Hellapoliisilta Ihana suklaakakku. No valitettavasti siitä mun mielestäni ei tullu ihanaa. Niinkun joku muukin siellä kommenteissa valitti ettei vaniliavanukas hyydy, niin kävi mullekin ja aivan varmasti joukkoon ei ollut mennyt sylkeä maistelun seurauksena. No, kun se ei alkanut hyytymään niin heitinpä joukkoon liivatelehtee josta kai johtuen se sitten kakussa maistui liisteriltä. Ainakin mun ennakkoluulo noita valmiita mössöjä kohtaan osoittautui tällä kerralla paikkansa pitäväksi. Kantsii vastaisuudessa tehä kaikki mössöt ite. Mutta HUOM! kyllä oon tuolta Hellapoliisin blogista löytänyt MONTA muuta hyvää reseptiä.

Tällä kertaa sitten hain ohjetta Pullahiireltä. Päädyin tekemään ihan perus kolmen munan sokerikakkupohjan ja väliin mansikkamoussen (puolet tästä määrästä kun kakkukin oli pienempi). Taisi tuo vohvelipötkyläidea löytyä Hellapoliisilta. Ensimmäistä kertaa kokeilin tuota sokerimassaa tuohon pinnalle. Ja ihan harjoitteluksi sen käsittely menikin. Netistä löytyi vaikka minkälaisia upeita kukkia sun muita mutta eihän sitä viimetipassa mitään saanu aikaisseksi. Ja nehän ois pitäny tehä muutamia päiviä aikaisemmin että olisivat ehtineet kovettua. Noh tätä jutskaa mää kokeilen vielä joskus, täytyy vaan varustautua etukäteen. ;)

Uskalsinpas

2011-01-04T13:36:00.003+02:00

Viimeinkin liittyä Ravelryyn, siitäkin huolimati että kolmannen kotimaisen taitaminen on kansakouluasteella, mut mää aattelin et jos en jottain taijuu nii sanakirja sit mun käteen. :) Sielt mut sit löytää nimellä sankai ihan siit syyst ettei mikkään muu tuntunu kelepaavan. Eipähän siel viel pal mittään oo, muutaku kukkuuta, vaan alakuhan seki on. Et näkyillään sielkii sit.

OU JEE !!!! *

2011-01-03T15:18:00.002+02:00

Oli kuulkaas muuten pakko pyyhkiä ne kuolat suupielistä tämän sukkakuvan nähtyäni. Voi ketaletta, kun sitten kävin käsiksi tarkemmin itse ohjeeseen, niin huomasin että silmukoita piti luoda niin paljon kuin 104, siis SATANELJÄ silmukkaa. Koitin ensin neuloa Maija-langalla, mutta ympärysmitasta tuli niin suuri että sukanvarsi ois varmaan mahtunu mun päähän. Siitten etsin ohuimman langan mitä kaapista löytyi (no ku kaupat ei ollu auki siihen hätään) ja 2,5 puikot. Ja silti. Jos tähän varteen, 151cm, liitettäisi pohkeet jotka olisi olleet passelit tuohon silmukkamäärään, niin mun pohkeet ois ollu kuin belgialaisen syöttösonnin pakarat. Ou nou!

Ja mää en jaksanu sit enää ruveta säätämään noita silmukoita ja muita, joten menin siitä mistä aita oli matalin, eli hain toisen ohjeen, koska ohuin lanka, joka kaapista läytyi tuntui niin mukavalta neuloa ja väritkin oli mun mielestä namuskat. MUTTA mää TAHDON vielä tommoset palmikkosukat, PAKKO SAADA.

OHJE: Novita talvi 2010, malli 80 Naisen neulotut pitsisukat s. 93
LANKA: Steinbach Wolle Aktiv Effekt
PUIKOT: 2,5
MUUTA: Ohuemmasta langasta johtuen silmukkamäärä on eri mitä ohjeessa, mutta pitsikuvion silmukkamäärä on sama.

En muuten kyllä ikinä uskonut neulovani mitään noin ohuilla puikoilla. Ajattelin ettei kärsivällisyys riittäisi, näköjään riitti ainakin sukkien verran. Salamalla otetussa kuvassa lankojen väri vähän vääristyy, mutta alla on kangas Anopin jäämistöistä, josta ompelin pöytäliinan. Siinä on niin erikoiset värit ja iso kuvio etten sittenkään tehnyt mitään vaatetta, vaikka ensin niin meinasinkin. Kangasta oli kolme metriä, joten pituus riittää vaikka molemmat pöydän jatkopalat on käytössä.

Palmikkosukkahäsläyksen tiimellyksessä valmitui myös parit tavis-sukat miehelle. Sinivihreä varrenosa toisissa sukissa on vanhoista puhki kuluneista sukista, muuten molemmissa on käytetty jämä Jussia ja 7-veikkoja puikoilla 3,5.

Puikoille on tupsahtanut nyt puserontekelettä petroolin värisenä. Joten ei ku nitkuttelemaan siitä. Ai. niin. Tarttis kai laittaa ensin ruokaa ku Miäs tulee kohta nälkäsenä töistä kotio ja ei kai sitä itekään pelkällä puikkojen kilkuttelulla elä. Juu, jotta pernaa pöytään.

* Terveisiä Paksulle Ladylle. En voinut vastustaa kiusausta pistää tuota otsikoksi. ;))

well well well

2010-12-17T14:49:00.002+02:00

Pystyinpäs päättämään. Olen nimittäin katsellut jo tovin tarjolla olevia kuppeja teenjuontia varten. Pupu-mukeihin kun ei mahdu niin paljon kun haluaisi. Melkein jo ajatuksissani päädyin punaiseen versioon tästä Taika-sarjasta, mutta sitten kaupassa sattui silmääni tämä mustavalkoinen kuppi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sopii mielestäni meillä olevan vanhan Domino-sarjan pullalautasten kanssa ja myös 24h sarjan lautasiin. Tietysti olisi voinut ostaa 24h:ta lisää, mutta se kuppi ei jostain syystä natsannut mun aatoksiin. Tää on paljon kivempi. Niin, tässä on kai se jokin taika. ;)

Voikos päivä mukavammin alkaa, kun saa aamupalan jälkkäriksi kahvia ja mokkapalamuffinin ja cd:stä kuuluu uutta Duffyä. Tätä hiljaista aamun tunnelmaa ois voinu jatkaa melkein.......... endlessly. :)

Ensimmäiset onnistuneet...

2010-12-15T14:50:00.002+02:00

... kärjestä aloitetut sukat. Olen kokeillut tuota sukan aloittamista kärjestä joskus pari kolme vuotta sitten. Silloin tein kolme sukkaa ja kaikista tuli erinäköisiä joten purin pois ja päätin unohtaa koko systeemin. No, nyt sattu käymään niin että tuota Rede-lankaa oli kolme pientä nyssäkkää ja koska en tiennyt kuinka pitkät varret uskaltaisin tehdä että lanka riittää kärkiin asti päätin kokeilla uudestaan kärjestä aloittamista. Ja nyt ihmettelen suuresti mikä siinä oli sitten niin vaikeaa. Täähän oli ihan hauskaa vaihteeksi, varsinkin kun nuo langan värit on niin herkut. Lisäksi löysin Hepsin blogista varren tuplapäättelyn ohjeen niin varrensuu ei kiristä vaan jousta mukavasti.

Käytännössa sukat on päätelty niin, ''että ensin neuloin kaksi oikein, sitten neuloin nämä kaksi takareunoistaan oikein yhteen, sitten taas neuloin yhden silmukan ja neuloin ne kaksi takareunoistaan yhteen jne. '', Hepsiä suoraan lainatakseni. Noh, jälkeenpäin ajateltuna oilisin kyllä voinut tehdä päättelyn hiukan tiukemmalla käsialalla, koskapa päättelykerros on ehkä liiankin löysä, mutta täytyypä muistaa seuraavalla kerralla kiristää silmukoita.

Malli: ULLA sukka varpaista
Lanka: Gjestal Rede
Puikot: Nro 3,5

Taidanpa sitten astella takaisin kutimen ääreen ku nääs sukkaa pukkaa ihan alvariinsa. Sitä paitti mää kohtasin yhen sukkaohjeen joka sai kuolan valumaan suusta joten mun on ihan PAKKO saada nyt puikoilla olevat valmiiksi että voin käydä käsiksi SIIHEN ohjeeseen.

Varpu Villapallo

2010-12-02T12:59:00.002+02:00

Pari mun hyvää ystävää kohtas kerran kaupunkireissullaan Villapallon, joka oli heijän mielestään ihan niinku mää. Kun kysyin et ai niinku pehmee ja pyäree vai? oli vastaus kumminki ei. Tarkottivat lähinnä värejä kerässä. Niin he sitten yhdistivät voimansa ja ostivat Villapallon ja laittoivat kauniiseen lahjapussiin kortin kera. Toinen sitte vinkkasi mulle et tuu käymään hänen työpaikallaan ku tuut kaupungille, mulla on sulle jotain. Mää heti ajattelin et uups, mitä pahaa mää ny oon tehny, eikä tullu mitään kumminkaan miäleen (no, nyt mää vasta hokasin miks Nalle Puh-testissä musta tuli Nasu, joka säikähtää helposti!? :D). No, tää ajatus meni tietenki piäleen (onneks). He vaan tahtoivat toivottaa lämpimiä hetkiä ton Villapallon kera.

Nyt mää sitte kävin käsiksi tohon Villapalloon vähän ennen aikojaan, siis etten ensin marinoinu sitä kuukausikaupalla kaapissa. Mun piti alottaa puseroo muttei mulla ollukaan sopivankokoisia puikkoja (oho, kummallista) ja se koitui Villapallon kohtaloksi. ;)

Huivi: Baktus
Pipo: Vyötteessä olevan ohjeen mukaan
Ranteenlämittimet: Omasta päästä
Lanka: Novita Varpu, 67% akryyli, 14% villa, 10% polyester, 9% mohair
Puikot: 4,5 ja 5,5

Tommonen pötkylä toi pipo on jos ei muista asetella ku pistää päähänsä. Juu ja on lämmin, jos ei satu tuulemaan.
Lankaa meni Baktukseen 114g, pipoon 31g ja ranteenlämmittimiin 16g, joten jäljelle jäi vielä 44g josta vois tehdä jotain jos vaan keksis mitä.

KÄÄK, eks tää jo riitä?

Karkasko mopo

2010-11-22T14:10:00.003+02:00

Olin tuumaillu jo jonkin aikaa et mää tartten ranteenlämmittimet, kun uusi SuuriKäsityö-lehti ilmestyi. Siinä oli yks kiva juttu ja sen yhteydessä soma kuva somista ranteenlämmittimestä. Heti kun olin päässyt eroon Junasukkien tekemisesstä pistin uutta lankaa puikoille ja kutasin lehdessä olleen ohjee kans ranteenlämmittimet ilman peukalonreikää.

Paitsi etten kutassutkaan ihan ohjeen mukaan. Mää nääs yks kaks huomasin laittaneeni reikäkerroksen väliin yhen ylimääräisen kerroksen. Mut ku se ei ollu pöllömmän näköinen sekään versio niin ajattelin, et antaa mennä kun on alamäki ja veivailin tekeleet loppuun asti sillä meiningillä. Niin synty elämäni ensimmäiset ranteenlämmittimet ihan ittelle.

Seuravaks mun tekolistalla oli säärystimet sen vuoks kun mulla on puolipitkät oloasun housut ja aattelin et niit vois pitää talvellakin säärystinten kans ja ku tää oli kiva ja simppeli ohje niin ei ku uutta lankaa puikoille ja säärystinten tekoon. Niitä väkertäessa mulle tuli ihan vastustamaton halu saada myös pikkusukat tosta väristä, mut mulla ei ollu ku toi yks kerä. Mutta tietenkin kun nyt vihdoin annoin ittelleni luvan käydä käsiksi tohon väriin niin en saanu sitä mistää lisää. HÖH! Mutta niin synty elämäni ensimmäiset säärystimet ihan itelle.

Lehtijutun tiimoilta kävin myös tutustumassa Pieni sukkapuoti-blogiin ja siellä oli lehdessä olleen valkoisen pipon näköinen pipo harmaana. Ohjetta pipoon ei ollut, mutta koska halusin uuden kivan pipon lenkkeilyä varten niin sävelsin itse nuotin vierestä ja vähän sinne päin.

Tein piposta pikkuisen ylipitkän että saan sen vähän myssymmän oloiseksi ja kursin mopeasti kavennukset kokoon. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta täytyy ehkä vielä käyttää se huuhteluainekylvyssä.

Pipo tarvitsee lenkille tietysti kaveriksi ne oikeat ranteenlämmittimet ohjeen mukaan ja tekasin sellaisetkin palan painikkeeksi. Kuvaussessio näistä tekeleistä oli aika haastava kun ei meinannut onnistua ei sitten millään mikään. Otin varmaan sata kuvaa ja poistin melkein kaikki. Sivukuvaa piposta en voinut laittaa kun heltta tuntui roikkuvan metrin leuan alla :D (niin se maan vetovoima vaan kasvaa), naama oli punainen kuin keitetyllä ravulla ja käsissä olevien ranteenlämmittimien kuvat epätarkkoja. Huhheijjaa. Niinpä aattelin että kolmen päivän kuvaus yritykset saa riittää ja pistin siedettävimmät kehiin.

Malli: SuuriKäsityö-lehti 11-12 2010 s.82 Ranteenlämmittimet Piia Martikainen
Lanka: Gjestal Rede (aniliini), Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ja 4

Ensimmäiset Junasukat

2010-11-15T17:37:00.006+02:00

Oon muutamissa blogeissa nähnyt hauskannäköisiä vauvansukkia ja eipä aikaakaan kun päätin neuloskella sellaiset.

Ohje: Junasukka
Lanka: Sofli Mimosa, 63% akryyli, 37% puuvilla
Puikot: Nro 3

Ton langan oon joskus pongannut kirppiksellä ja tietenkin hamstrannut itelle, ku tuli niin nostalginen olo siitä. Muistaakseni näetsen neuloskelin tommosella langalla poikalapselle vai oliko se tyttölapselle, en nyt muista kummalle, nutun ja myssyn. No, enivei kumminkin, mut lanka oli jotenki eikivaa neulottavaa ja sukista tuli jotenki löpsykät. Siispä aattelin kokeilla onnee josko toisesta langasta tekemällä tulis parempi fiilis.

Sittepä pistin puikoille Novitan Neliraita Woolia ja se olikin soljuvampaa ja pehmeämpää, mutta muuten tästäkin meinas tulla kökkökeikka johtuen langan vähyydestä ja lisävärien vääryydestä, kunnes kiltisti menin vaan kauppaan ja ostin kerän luonnonvalkoista. Värien säätämisestä ohtuen mulla taitaa nyt olla junasukkakiintiö täynnä...ainakin kaheksi viikoksi, sillä mää tahon tehä jotain muutakin välillä. Muuten kyllä woolista tuli ihan kivat sukat joten nää taitaa päästä Kustin polkupyörän kyytiin siis sen joka on nykyään Itellalla töissä. :)

Tota Soflin Mimosaa mulla on vielä jäljellä eli siitä tarttee kai tehä jossain vaiheessa vielä jotain, mutta olkoon nyt kaapissa hetken aikaa.

Säätämisestä vielä puheen ollen. Sitä mun yhtä pipo/myssyrojektia mää oon kans säätäny eessuntaas ja alkaa olla mitta täynnä senkin suhteen kun ei tunnu onnistuvan ollenkaan. Se on kyl ny neulottu ja on päättelyä vaille mutku mutku...se ei oo kiva... mää taijan purkaa.....

Ufolampaanturkki

2010-10-28T12:28:00.002+02:00

Täs ois viel yks tämmönen neuleenpötkylä, joka valmistui syyskuussa. Tää tuli tehtyy kun piti äkkii saada jotain ja päästä eroon tosta öklötyslangasta. Kauhiahan sitä oli neuloo tottakai. Tää on niitä lankoja jota pitää neuloo kieli keskellä suuta ettei vaan pääse yhtää silmukka putoomaan, koskapa niitä ei sitten enää löydä. Koitin pitää varani, mutta jälkeenpäin huomasin tietenkin virheen. Lanka on Lidlin valikoimasta 'Las Vegas' nimeltään ja puikot Nro 6.

Puikot ois voinu olla vieläkin paksummat, että neulos ois ollu vähän ohuempi. Nyt se on tommonen turkis, tosin aika joustava sellainen. Tuntuu lampaanturkilta, mut ku se on ton värinen, nii se on tullu jostain ulkoavaruudesta ufomiähen tarhasta ja on käyskennelly ties minkävärisellä pellolla.

Käytin kaikki langan mitä sitä oli jäljellä eikä siitä tuon isompi tullut. Neuloin niin että loin neljä silmukkaa ja joka kerroksella lisäsin kummassakin reunassa yhden silmukan ja tommonen tosta langasta tuli.

Boleroa samoksella

2010-10-27T12:34:00.008+02:00

Tällaista neuleen nitkutusta täällä on harrastettu viime aikoina, pieninä annoksina tosin ja sattuneesta syystä. Jos joku kuvittelee (ei varmaan kukaan) että nyt kaikki on mennyt ohjeen ja suunnitelmien mukaan, niin saa ystävällisesti kuvitella uudelleen. Samanlaista sähläystä tämäkin rojekti oli pullollaan.

Ensimmäinen hiha tehtiin ohjeen mukaan. Ohjeen kuvassakin hihat olivat ylipitkät, mutta mulle ne oli niin pitkät ettei näkynyt sormennipukkaakaan. No toiseen versioon tein silmukan lisäykset reunoihin vähemmillä kerrosväleillä, mutta sekään ei istunut mun käteen (mää kun oon tämmönen taatiainen, niin varmaan mulla on sitten myös taatiaisen käsivarret). Sitten aloitin silmukanlisäykset heti resorin jälkeen ja siihen olin sitten tyytyväinen.

OHJE: Ulla 03/07 Freddie-bolero
LANKA: Novita Samos
PUIKOT: 4 ja 4,5

Tässä kuvassa napit on kaikki kiinni. Piirtelin tuohon päälle vähän paremman näköisen naaman kuin omani. ;=D

Ohje on kiva ja sillä voisi tehdä vielä toisenlaisen versionkin, mutta ei tuo mun kädenjälki tossa neuleessa mikään kovin hyvä ole. Napinläpilistoista tuli vähän löpsöt kuten kauluksestakin, mutta olkoon.

Sitten tässä on vielä vanhan pöytäliinan uusi elämä, joka on valmistunut jo lokakuun alussa (edit. hei haloo se oli syyskuun alussa, mää oon vähän ajantajuton). Meikäläinen kun on ollut semmosella laiskamatokuurilla niin eihän sitä ole voinut kuvata. Kaava on SuuriKäsityö-lehdestä 1/2009 (helppo kaava s.19), jolla oon aikaisemminkin tehnyt mekon. Jonkin verran muokkailin kaavaa ja alunperin visio oli hihattomasta mekosta mutta laitoin kuitenkin hihat kun oli jo niin syksyä. Mekko on ehkä hivenen väljä mutta en kuitenkaan halunnut mitään makkarankuorimiseliininäyttelymekkoa. ;)

Ja sitte mä ajattelin käyttää näitä näin. Ei ihan ehtinyt tälle kesälle mutta ensi kesäksi on valmiina.

Lopussa kiitos seisoo

2010-10-22T18:47:00.002+02:00

Ny se on sit pulkassa tää harmaita huiksia ja pään seinään takomista aiheuttanut verhoprojekti. Innostuin sitten hieman sisustamaa ostamalla kaksi uutta tyynyä, nuo ruskeat kuvioidut, ja kaivamalla kaapista nuo vanhat punaiset päälliset.

Sekä parilla valaisimella. Siinä matkin kyllä Marko Paanasta joka kerran pisti uusiksi rintamamiestalon olohuonetta ja asetteli pikkupöydälle monta pientä valaisinta. Mää nyt aattelin että kaks riittää. Varsinkin kun nuo olivat viimeiset kaupan hyllyllä ja alennuksessa. Isommassa on kyllä vähän ruskeampi tuo varjostin, mutta ehkä en sitä sitten kuitenkaan huomaa kun aika kuluu. Ehkä.

Isännys tuntui ainakin olevan erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja kyl määki taidan olla. Jotain pientä vois vielä tehdä olohuoneessa, vaikka vaihtaa taulujen paikkaa tai kokonaan tauluja. Ans kattoo ku mää funtsin huikan.

Toivotaan että mää nyt sit saisin tehtyy loppuun noita muitakin keskeneräisiä rojekteja. Oon aina vaan alottanu uusia vaik entisetkin on kesken. Ja sit kuitenkin teen niitä samoja edestakasin siis neulon ja purkaan ja neulon uusiks. Voi nääs nääs. Mutta rapsakkata viikonloppua vaan kaikille.

......pitäsköhän mennä purkamaan yks pipo kolmannenkin kerran, jos se sit ois vaikka sopivampi......tjaaah.

Leikkaako lanttu? Ottaako pattiin?

2010-10-16T10:29:00.005+02:00

Ei! Kyllä! Ja miten näin siis pääs käymään. No, nääs kun mää yhtenä päivänä sain hetkellisen mielenhäiriön (näin jälkeenpäin siltä se tuntuu ja mitä siitä sitten seurasi) että haluan uudet verhot olohuoneeseen, vaikka ei entisissäkään mitään vikaa ollut. Itseasiassa tykkään niistä edelleenkin kovasti. Mut mää sain sellaisen vision et jos ompelen olohuoneeseen viis uutta verhoo, niin mun ei tartte ommella makuuhuoneeseen kahta verhoo kun paan niistä olkkarin verhoista kaks sinne makkariin!?!? Kun me näin kuuden vuoden täällä asumisen jälkeen ei olla saatu verhoja makkariin (lue: mää en oo ommellu laiskuuttani).

Niin sitten yks kaunis päivä ku Isännälläki oli vapaata lähettiin huristelemaan Petikon Kodin-Anttilaan (juu, voitteks te kuvitella et miäs lähti tuhlaamaan vähiä vapaitansa akan kans verho-ostoille, voi hyvää päivää sentään). No, ei siinä mitään. Aikani tutkailtuani löysinkin sieltä semmosen kivan valoa läpäisevän kankaan ja halvemmalla ku ajattelin, mut ku en voinu uskoo et ensimmäisestä kaupasta natsais käytiin varmuuden vuoksi vielä Eurokankaassa. Sieltä ostin sit vaan laskosnauhaa verhon yläreunaan ja palattiin Anttilaan hakemaan SE kangas.

Kotona sitten melkein ensi töikseni aloin leikkaamaan verhoja pituuteensa (150cm nauhamitalla) ja kolmannen verhon leikattuani hiipi piän epäilys leikanneeni sen liian lyhyeksi. Tarkistin ja AAAAARRRGGGGHHH ensimmäisen kerran. Se oli 50 cm liian lyhyt. Kaks ensimmäistä oli onneks oikeen mittaset ja kaks viimestä varmistamalla varmistin et tuli oikea pituus. Painuin sit niiltä istumiltani nettiin katsomaan saisko nauhamittaa pidempänä mistään. Saihan sitä Ompelijanmaailmasta. Kantsii käyä kattoon jos jollakin muulla on samaa tarvetta.

Kun meillä sattui sit olemaan asiaa Jumboon koukattiin Anttilaan kattomaan josko kangasta olis vielä lisää. Juu, kahdessa hylsyssä parin metrin palat. Mut myyjä katsoi että Jumbon Anttilassa olisi ja sieltä sitä saatiinkin yhteen verhoon tarvittava määrä.

NOOH, aloin sitten ommella niitä neljää muuta verhoo ja neulan osuessa verhossa olevalle koristenauhalle se meni POIKKI. AAAARRRGGGHHH toisen kerran. Nauha oli niin paksua että jos se ei menny poikki se ryttäsi verhon tai meni mutkalle ja piti purkaa ja ommella uudestaan.

Ompelin kolme verhoa valmiiksi rypytysnauhoineen ja kun ajattelin laittaa ne ikkunaan ja aloin vetää langoista rypyttääkseni huomasin että nauha on VÄÄRINPÄIN siis ylösalaisin. AAARRRGGGHHH kolmannen kerran. Ei ku purkuri käteen ja purkamaan nauhaa pois ja ompelemaan uudestaan.

Purin nauhan yhdestä verhosta, käänsin ja rypytin ja nostin ikkunaan ja vasta siinä vaiheessa hoksasin että rypytysnauha pitää kohdistaa kun siinä on tuollaiset viuhkalaskokset. AAARRRGGGHHH neljännen kerran. Kahdessa muussa verhossa kohdistus ei osunut kohdalleen.

Kävin sitten paikalliset kangaskaupat läpi josko löytyis samaa nauhaa. EI TIETENKÄÄN OLLU. Nyt sit pitäis joku päivä lähtee taas Petikkoon ostamaan lisää nauhaa kahteen verhoon, jotka muuten valmiina odottelee et pääsis ikkunaan.

Siis älkää ostako tätä kangasta jos haluutte säästää hermojanne.

Täytyy kyllä tunnustaa että nyt kun nuo on ikkunassa en voi kieltää ettenkö tykkäisi niistä ja siitä miten valo sihtautuu läpi verhon.

Savolainen sananparsi sanoo että 'Jokkainen teko on ensinnä mahoton', mutta JOS oisin tienny etukäteen miten seiniä päin tää rojekti mennee niin...........

Vähän hömppää sateiseen päivään

2010-09-21T11:22:00.001+03:00

Take the Quiz here!

You Are...Elinor Dashwood!

You are Elinor Dashwood of Sense & Sensibility! You are practical, circumspect, and discreet. Though you are tremendously sensible and allow your head to rule, you have a deep, emotional side that few people often see.

All possible results: Elinor Dashwood, Marianne Dashwood, Elizabeth Bennet, Fanny Price, Emma Woodhouse, Catherine Morland, Anne Elliot

Terveisiä Kyprokselta

2010-09-16T11:22:00.006+03:00

Piti sitten lähteä sairastamaan flunssaa Pafokselle. Siitä johtuen kai kuvat on pelkkiä läpsähdyksiä enkä meinannut löytää mitään julkaisukelpoista, en ole niihin otoksiin oikein tyytyväinen. Tässä kumminkin muutama tunnelmapala reissusta.

Merta ja hiekkaa.

Namia.

Lasia ja taidetta samassa paketissa..

Ja kuinka ollakaan löytyihän sieltä myös villalankaa. :D

Olihan mulla mukanakin käsityö, mutta eipä tullut paljon tehtyä ja luulen että saattaa mennä purkuun.

Lopuksi vielä terveisiä Tyttärelle. Arvaapa miksi.

Kalatusta

2010-08-30T14:26:00.009+02:00

Pukkas pikkusen lommaa tossa ja sillon tarttee tiätysti taas miättii lomakäsityön ottoo mukkaan. Jep. Mää päätin ottaa mun kesäpuserontekeleen ja sit aivotonta automatkatekemistä joka sattu sukankudin olemaan ja lankaaki arvioin neljä kokonaista ja yks korkattu kerä lisäväriksi (mää arvioin liioittelevani, mut annoin mennä ku oli sentää loma!?). Enpä arvannu mikä hirviä tukos tuolla sisuksissa sattu aukeemaan kun puikkoihin tartuin.

Kolome tuntia oltiin ajettu ja Jyväskylää asti päästy ku ensimmäinen sukka oli valmis. Toinen sukka valamistu sitte vasta Rovaniämellä, ku piti välillä itekki ajaa ja yöki nukkuu jotta jaksais matkata. Nää sukat oli Miähelle ja ei oo valamiina kuvii. Ne meni heti käyttöön. Sit ku sain pääteltyy nää, niin enhän mää millään voinu mennä sinne takakontille kaivamaan matkalaukusta lisää lankaa, vaan kävin paikalliesessa käsityöliikkeessä ostamassa tiätenki lisää lankaa. Mää aattelin tikuttelevani niist kolomet sukat, mutku lankaa tuntu aina vaan riittävän nii tein koko perheelle.

Täs on ihan sit perhepotretti. Miäs, Mää, Miniä, Poika ja Tytär. Värimiältymyksii en pahemmin kyselly. Halusin tehä joka väristä yhet sukat ja sit miten langat riittää.

Malli: Perussukka
Lanka: Gjestalin Raggegarn
Puikot: 3,5

Ja sit viel yhet jämien jämistä. Ruskeeta vaan jäi vähän.

Sitte yhet ihan uudesta Novitan Polkasta. Ihanat on nuo sävyt, mut ehkä hieman liian kirjavaa mun makuun. Tosin tuo pintaneulekaan ei oo ihan paras noin kirjavaan lankaan (1 krs: 2o, 2n, 2 krs: kaikki o, pongasin Ullaneuleesta tuon pintaneuleen yhistä sukista).

Sit viel yhet sukat Polkan jämistä ja vaalennpunasesta. Nää kahet ja ekat raitasukat on neulottu Novitan 7-veikka, Raita ja Polkka-langoista 3,5 puikoilla. Näitten lisäks mää neuloin kolomet tossukat seiskan puikoil ja kaksinkertasesta langasta, mut niist ei oo kuvii ja ne jäi matkan varrelle uusille omistajille.

Nii et tähän kahtoen ei taija olla ihime et toi Miäs välil kyseli multa et ooksää ottanu sun lääkkeet, mut enhän mää ollu ku mää vaan tikutteli menehen. Tunnussäveleks muadostuki toi Pariisin kevään Tämän kylän poikii-kappale jossa myännetää et ' Hei hei mutsi, mää en oo syöny mun lääkkeitä'. Mut kalaa kyllä syätiin taas joka päivä. Piti ihan salaa välillä koitella joko on kasvanu kidukset, vai suomujako alakaa kasvaa poskien nukkapintaan. :D

Sit kuulkaa mää olin ihan hätää kärsimässä ku Inarista mökiltä lähtiessä mää en löytäny mun kesäpuserontekelettä mistään vaikka etin moneen kertaan kaikki paikat. Mökin, auton ja matkatavarat. Mää jo aattelin et mun täytyy tehä etsintäkuulutus et josko se ois pudonnu matkalla autosta. Kotona viel katoin tavaroita purkaessa kaikki ja sit ku aloin pesemään pyykkiä nii se löyty pyykkipussin pohjalta!!?? :O

Se on tässä. Se on mulla. Jeeeee. Ehkä valamistuu ens kesäks tai jotain.

Sitte lapsukaiset liikkuvaiset toi mulle Norjasta tuliaisiksi, kuinka ollakaan, lankaa ja puikot. Tummempi lanka on kyllä vihreämpää kuin kuva antaa ymmärtää. Mitäs mää näistä kekkaisin? Huivii? Pipoo? Huivii? Yäsukkii?? Huivii? Ans kattoo. Mun pitäs kyl nyt vähä ommella.

Näyt orvoki ja lemmiki ja strasselituko risteykselt

2010-08-10T14:41:00.003+03:00

Toisaalt tän postauksen vois otsikoija myäs et 'vanha verho uus elämä', mut ko kerranki pääs lainaamaan suurta runoilijaa Heli Laaksosta nii pitihän semmonen tilaisuus hyväks käyttää. Tää kankas nääs on niist mun Anopin jäämistä, joita rahtasin melkeen vuas sitte kotio. Ja em palioo valhettele ko sanon et oon tehny tätä mekkoo koko kesän tai ainakin melkeen. Se jumittu noijen olkaimien ompelemisee. Oli muka nii vaikeeta saaha aikaseks mokoma juttu.

Kaava on MODAsta 3/2007. Mää kyl tykkään tost kankaast, mut onks tää malli sittenkää mulle hyvä. Mun vatta pömpöttää ja näyttää siltä et oisin raskaana, mut nykyään ei kukaan enää kysy et ooks sää raskaana, vaan ne sanoo et SÄÄ OOT LIHONU.

Nii et tuliks täst liian tyttömäinen viiskymppisel kurpal??

Huamatkaa et alushame on keltane ja vieläki liian pitkä vaik oon lyhentäny sitä jo kaks kertaa. Sitä paitti ko mul on tommonen ruma selkä (täynnä luamii) mää oon tekemäs hihatin/boleroo, mut arvatkaas onks seki viimeistelyy vaille valmis. Mää en muka kerkee, mihin mun aika sit menee oikeen.

Täs ois viel yks kiekaisupusero, joka on valmistunu jo ennen juhannusta mut saamattomuuresta en oo saanu kuvattuu ja postattuu sitä. Kaava on MODAsta 6/2006.

Pannaas tähä loppuun viel lainaten Heli Laaksosta.

Vinkei yksinäisil naisil 4

Sit ko sul see miäs jo o.
Pirä privat pelle-showt hänel sillo tällö.
Silut häne tukkatas nii et pälvikalju alkka.
Pirä Biltena- ja Motoneti-luettelo käre ulottuvil.
Virkka play-offiseihi kaksmetrinen kannustushuiv
ja an lupa karotta.
Ol see verra hull, et miäs voi kavereilles kehuta:
see hautto muni mun karvalakis uunim pääl.
Näyt orvoki ja lemmiki ja
strasselituko risteykselt.
Hanki anopisilmäfärisep piilolinssi.

Virkkuukoukku ja 475 metriä pyykkinarua

2010-07-17T14:45:00.005+03:00

Heti kun näin tämän matonmallin Stitch'n Bitcg-kirjassa ajattelin että joskus vielä haluan tehdä tuolla ohjeella. Mutta niinkuin kirjassa sanotaan Novitalla ei ole ohjetta vastaavaa lankaa. Kesti aikansa ennenkun keksin mistä sitä voisi ruveta värkkäämään, mutta sopivanväristä narua ei niin vaan löytynytkään. Aina välillä kyllä tsiikailin rautakauppojen valikoimaa ja siellä oli tarjolla aina vaan sitä kirkasta oranssia ja tummaa sinistä eikä ne miellyttäneet mun värisilmää, kunnes vastaan tuli se pyykkinaru.

Vähän jouduin ohjetta muokkaamaan reunavirkkauksen osalta ja kukkienkin kanssa oli pientä ongelmanpoikasta kun noiden ohuempien pakettinarujen värit ei mielestäni sittenkään jotenkin sopineet tuohon maton päälle. Niinkun alla olevasta kuvasta näkyy tein niitä monta ja päädyin kuitenkin noihin yksivärisiin keltaisiin. Sen lisäksi liiman loppuminen ja sen ostamisen unohtaminen viivästytti projektin valmistumista. Kukat on siis liimattu tuohon päälle ja liimasin varmuuden vuoksi myös maton jatkosten narunpäät nurjalle puoleelle etteivät varmasti ala käytössä purkautua.

Ohje: Stitch'n Bitch Kukkiva kynnysmatto Faith Landsman s. 276
'Lanka': Pyykkinaru 5 pussia yht.475m, jota jäi 14m jäljelle ja ohuenpia pakettinaruja
Virkkuukoukku: Mattoon nro 10, kukkiin 3,5 4 ja5
Sekä liimaa.

Hamsteri tässä, päivää

2010-07-13T14:07:00.002+03:00

Niinpä tuli käytyä Harmaatukkaisen Rouvan luona. Hän oli päivitellyt Äidille, että kun ois kankaita eikä kukaan tee. No, Äiti, joka ei ole eilisen teeren tyttö, sanoi tietävänsä kuka ja loppu onkin historiaa. :D

Kankaat vasemmalta oikealle: vohvelikangas, frotee ja paria puuvillaa.

Flanellia ja trikoota.

Farkkua, samettikangasta ja paksua puuvillaa sekä muutama kuva.

Ja punaista sen olla pittää, mekkokangas, jotain sekotetta ja trikoo.

Ei muuta kun ompelemaan. Koneen vein kyllä Äidille, sen saan ehkä loppuviikosta ja jäihän mulle saumuri, mutta siinä pitäisi langat taas laittaa uudestaan. Kuinka kummassa se onkin niin vaikeaa, en tiä, mut nyt paistaa kyl aurinko hihaan................

Lahjontaa

2010-07-12T12:08:00.003+03:00

Ystäväni Paksu Lady (jolla nimellä hän itse kutsuu itseään uskokaa tai älkää) saapui luoksemme kyläilemään Miehensä kanssa mukanaan hirveä pussillinen, tarkoitan siis ISO pussillinen lankaa tuliaiseksi (tästä seikasta hänen Miehensä oli varmaan ikionnellinen kun pääsi eroon muutamista niistä kirotuista keristä jotka majailee heidän sänkynsä alla [siellä ei siis ole villakoiria vaan lankaa]). Sanoin ystävälleni koittavani pitää näppini erossa noista sen aikaa että saan tehtyä ne viisi (ainakin) keskeneräistä työtä valmiiksi. Tarkemmin ajateltuna tuo lupaus ei tuottaisi vaikeuksia pitää kun katsoo lämpömittariin. Jotenkin tuntuisi että hirveä helle (öpauttiarallaa 50 astetta), villalanka, hiki ja läähätys ei kuuluisi yhteen. Näissä lämpötiloissa meikäläisen sisäinen termostaatti tilttaa, pumppu reistaa, happi loppuu ja pier.... tai no ei nyt mennä kummelimaisiin yksityiskohtiin tässä asiassa. ;)

Lankojen lisäksi ystävälläni oli mukanaan tilaamani korvakorut (hän siis tekee koruja). Nämähän sitten eivät ole nätit vaan kertakaikkisen IHANAT. Helmenä, vai sanotaanko tuota helmeksi vai miksi tuota turkoosia pallukkaa, on muistaakseni kissansilmät. Jos meni väärin niin korjataan.

Ja kun pikkusen tykkään tuosta turkoosista niin lauantaina käydessämme Turuus tarttui ihan vahingossa torilta olkalaukku.

Jep. Mutta nyt pitää lopettää nää höpinät, mää nimittäin olen myöhässä. Pitäis hakea Äitee ja lähteä kyläilemään toisen Ladyn luo. Mulle on luvassa kankaita. Siitä sitten myöhemmin.

Kävinpä kirppiksellä

2010-07-02T14:56:00.002+03:00

Tai oikeastaan kahdella ja tässä on saalis molemmista. No, ei pahakan. Langat ja nauhat on toiselta ja kangas ja narut toiselta (paitsi pyykkinaru) kirppikseltä. Kuinkas sattuikaan lanka ja kangas olemaan aika saman väristä.

Pyykkinarut ja pikku narukerät kuuluvat samaan projektiin, joten ne ansaitsevat päästä samaan kuvaan. Mutta mitä niistä on sitten tulossa onkin eri asia ja se nähdään tuonnempana. Vinkkinä voin kertoa että siinä tarvitaan virkkuukoukkua. ;)

Ja kuinkas mää satuinkaan sortumaan tämmöiseen pörhelölankaan!? No voihan. Mutta niitä kattellessa ja hiplatessa tuli VISIO. Samoin kun keltakukkaista nauhaa tiiraillessa.

Nyt täytyy toivoo ja pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin että ehtisi tehdä noita käsitöitä. On menny aika tuolla pihan puolella ja sen myötä puutarhaplogia päivitettyä ahkerammin. En mää silti sadetta toivo, jatkuis vaan nää lämpimät että aurinko paistais kunnolla hihaan. Sit mää voisin vaan istua ahterillani varjossa ja virkkailla tai neuloa. Siinä ei tuu liian hiki eikä saa auringonpistosta. :D :D :D Kivaa kesää vaan kaikille, toivon mä.

176 langanpäätä

2010-06-06T13:12:00.002+03:00

Vannomatta paras. Juu, niin tuppaa olemaan ja niin tässäkin tappauksessa. Siis vaikka ajattelein tehdessäni tuota edellisen postauksen ponchoa, ettei ikunakuunaanpäivänä niin sitten kumminkin haksahdin taas tähän samaan malliin. Noh, langanpäitä tuli tähän hieman vähemmän, kun noita kukkaruutujakin oli vähemmän.

Ohje: Novita kesä 2010
Lanka: Novita Puro Batik
Virkkuukoukku: Nro 4 ja Pitsikukka-kehikko

En tiedä teinkö jonkun virheen tätä tehdessäni sillä lankaa jäi yli kokonainen kerä. Tosin tuo lehti on vieläkin lainassa Äidilläni ja tämän ponchon tein reissunpäällä (kun kutsui mua Kuusamo ja jätin taakse tämän savuisen sumuisen kaupungin). Mutta kävin kyllä paikallisessa kirjastossa tarkistamassa mallia tuosta lehdestä.

Tämä pohcho meni valmistujaislahjaksi ystäväperheen Tyttärelle ja kyllä sitä kiiteltiin sen verran ettei tuo värityskään aivan pieleen mennyt, vaikka siitä tulikin tummempi kuin ajattelin.

258 langanpäätä

2010-05-26T21:50:00.005+03:00

Yhden pitkällisen myssy/huivi-projektin valmistumisen jälkeen (niin, se on valmis mutta kuvaukset on vielä suorittamatta ja tehdään ne sitten kesähelteillä :D) ajattelin, että voisin tehdä jotain kivaa. No, se kiva oli sillä hetkellä uusimmassa Novitassa ollut tytön poncho. Sitten kun oli aloittanut sen tuumin, että olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea, kun laskin että joudun päättelemään 258 langanpäätä!!! Noh tehdään sitten mutta ei koskaanikinä enää (ja kuinkas sitten kävikään, mutta se onkin jo toinen juttu).

Ohje: Novita kesä 2010 (tarkistan tämän vielä kun lehti on lainassa Äidillä tällä hetkellä)
Lanka: Novita Wool (valk.), Nalle Kukkaketo Ruusu
Virkkuukoukku: Nro 3,5 ja Pitsikukka-kehikko

Kun sain tämän ponchon valmiiksi ja löysin Tyttären vanhan salsahameen, sain idean mekosta tähän ponchoon samoilla väreillä. Yläosan kaava on SK-lehdestä (kauluksen jätin pois) mutta hameosa on salsahame kokonaisuudessaan, siitä on vain vetoketju ja vyötärönauha purettu pois, helma avattu ja nauhat lisätty.

Yläosan ohje:Suuri Käsityö-lehti 5-6 2010 Mekko nro 16 s. 47

Kaikki kankaat, nauhat ja pitsit on tämän hamsterin varastoista. Ainoat mitkä on ostetty nyt ovat napit, kun mitkään kotona olleet ei jotenki natsanneet.

Napit onkin aika ihanat. Kälykkä sanoi, että mekko on kuin jostain sadusta ja itselläni tulikin jostain syystä, solmiamisnauhaa laittaessa, mieleen Lumikin mekko, vaikka värit ovatkin ihan erilaiset.

Mekosta tulikin juuri sopivankokoinen, vaikka pelkäsin että kaula-aukko on liian pieni, mutta en sitten joutunutkaan korjaamaan sitä.

Ei muuta kuin helmat hulmuamaan.

Pitsiä näkyvissä.

Ihan tyytyväinen olen tähän projektiin. Nyt vaan tekisi mieli tehdä toinenkin mekko tällä kaavalla ihan ohjeen mukaan tai ehkä sittenki jotain muuta....hmmmm.... tuumiskellaan, tuumiksellaan.

Leipee, leipee leipee

2010-05-21T18:28:00.002+03:00

Saatiinpa ystävät tänne yökylään melkein viikoksi. Siinäpä hyvä syy vähän leivontaan ja kokkailuun. Leipasinpa sitten tuliaisiksi uudella härvelilläni eli keittiön monitoimikoneella, jolla voi porata ja sahata ja tasata ja hioa, tai no ei ny ihan mutta kaikkee pilkkoo, möyhentää ja vatkata, niin ensimmäisen leipäni. Tuota konetta oon toivonu jo jonkin aikaa, koska meidän vanha häälahjaksi saamamme vatkain ei kestänyt kuin 32 vuotta ja sitten se meni katkomaan toisen taikinakoukkunsa kesken vaivaamisen. :D Tuolta Pullahiien leivontanurkasta löysin kivan leipäohjeen Muunneltu Kuubalainen leipä Ja näin kuumallahan kaikki Kuubalainen on poikaa. Kantsii kokeilla, jos sattuu omistamaan keittiöva'an, koska kaikki mitat on grammoina. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti. Kunnon leipää eikä mitään kaupan pullahöttöä. Ja silleen simppeli et kun tekee taikinan, vaivaa, nostattaa tunnin ja eiku lätkäsöö pellille, vetasee veisell' pari viiltoo ja paistaa. Kantsii muuten tsiikata Pullahiiren kakkujakin jos käypi siellä blogissa.

Käsitöitäkin on tuloillaan, ainakin yks ponco valmiina, kunhan saan kuvailtua näiltä kiireiltäni, ei oo nääs aurinko päässy paistamaan hihaan. Sit ois viel yks myssy ja kaulaliina (niitähän tarvitaan ettei pääse paleltumaan näin helteellä) ja huivi on alotettu (neulon kaks kerrosta ja huomaan virheen, purkaan ne ja teen neljä kerrosta ja huomaan virheen ja purkaan kaks jne. niin se KESTÄÄ) ja ommellakin pitäisi poncholle kavereita ihan just. Mutku mää oon möyriny tuol pihalla ja oon mullassa varpaanvälejä ja nenänreikiä myöten puhumattakaan kynnenalusista. Just tänään istutin kesä kukkia ja huomenna jatkoa seuraa.

Ps. Jos kiinnostaa kattella kukkakuvia paan tonne Puutarhapuuhapuolelle tulppaanikuvia ihan just kunhan kerkeen. ;)) Mää oon ihan täpinöissäni ton Likan kamerasta, joka on mulla lainassa. Just hokasin et määhän voisin ostaa oman linssin jolla pääsee vielä lähemmäs kukkia, vaikka ihan kukan terälehdelle soittelemaan.

Hyvä, hyvä huusi lapsi ja taputteli karvaisia käsiään...

2010-05-07T13:52:00.003+03:00

Äitikkä oli mennyt kaappejansa läpi ja kyseli haluaisinko katsastaa, josko siellä ois jotain mullekin, ennenkun heitetään uffin laatikkoon. Mitäpä se hamsteri muuta kuin käy heti toimeen.

Taisi puolet jäädä tähän taloon tästä kasasta. Löytyipä yksi puserokin, josta piti vain lyhentää hihat, oli ihan iskemätön kun oli vielä lappukin kiinni vaatteessa. Pari muutakin puseroa oli, mutta niitä pitää muokata enemmän ja sitä paitsi me on melko mustia ja se ei oo ihan mun väri, joten mietintämyssyä pitää vielä pyöritellä päässä, niin että tukka menee sekaisin. Ja tietysti farkkuja joista saa vaikka mitä kun vaan keksii mitä.

Tervetuloa Ompelimoon

2010-05-07T13:12:00.009+03:00

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.

Ihan outoa, täällä on näin siistiä.

Sitten muutamia yksityiskohtia.

Jos joku ihmettelee mikä tuo hyllykössä oikealla näkyvä metalliesine on niin.......

...... saanko esitellä vinonauhankääntäjä.

Ja tämä pötkylä on kaavapaperia.

Eipä aikaakaan kun......

.... kaikki on taas huiskinhaiskin tai ainakin heikunkeikun. Onneksi tämä ei sattunut kesken kuvaussession. Mieheni mielestä huone olisi kaivannut enemmän väriä, mutta ajattelin että kun siellä on sekaisin kaikkia kankaita ja lankoja niin kyllä väriä silloin piisaa vaikka muille jakaa. Siksi halusin siitä yleisilmeeltään vaalean ja rauhoittavan. Kuitenki tuntuu että huone on vielä jotenkin raakile.

Tuhat sanaa

2010-04-30T14:43:00.000+03:00

Smurffin laki

2010-04-19T13:34:00.003+02:00

Jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen..... ainakin melkein kokonaan, mut ei ihan, siis puoliksi kuitenkin.

Mullahan nääs oli vielä jäljellä tuota Samos Lollipoppia, jota ostin muinoin 0,50/kerä ja kun vastaan sattui tulemaan ohje just tuolle langalle niin tekasinpa sitten tuommoisen taikaboleron.

Ohje: Moda 3/2006 Taikabolero ohje nro 14
Lanka: Novita Samos Lollipop
Puikot ja koukku: Nro 5 ja 4 (muistaakseni)

Muokkasin ohjetta sen verran et kun reunaan ja hihansuihin olisi tullut Novitan Tango Fania niin sen sijaan virkkailin tommosta pylväsjuttuu. Ja sitte mää kattelin itteeni peilistä ja nyrpistelin nokkaani. EN TYKKÄÄ. Joku siinä mättää ja sitä paitsi alareunassa on tommonen kanan pyrstö. No, siinä pähkäillessäni tekasin langanjämistä puseron ohjeella, jota oon käyttäny jo kaks kertaan aiemmin. Ensimmäisen puseron tein ANILIININPUNAISENA ja toisen VALKOHARMAANKIRJAVANA.

Ohje: Sitch'n bitch, Laura-Jean Bernhardson Namupala s. 181
Lanka: Novita Samos Lollipop
Koukku: Nro 5

Ja kuten huomaatte jouduin kikkailemaan lankojen kanssa kun tuo kirjava ei sitten riittänytkään, mutta siihen mennessä olin jo hoksannut mitä näille kahdelle vaatteelle teen. Tosin se Smurffi hyökkäsi nyt tässä kohtaa kimppuun, tai oikeestaan jo sillon kun aloitin puseron virkkaamisen, mutta huomasin sen vasta sitten (no tietenki) kun pusero oli VALMIS ja sovitin sitä PÄÄLLE. Tai siis yritin sovittaa. Tai siis kyllähän mää sen päälle sain, mutta ihmettelin et miks se on niin tiukka ku samalla ohjeella oon tehny ennenkin. LUKIHÄRIÖ. Olin kattonu silmukkamäärän VÄÄRIN. Ja ketale mää ajattelin, ja MINÄHÄN EN AINAKAAN PURKAA. Ja heitin molemmat rievut pesukoneeseen värin kanssa.

Joo no, tästä tuli kyllä ihan siedettävä. Väri tarttui hyvin eikä ole muuta kirjavuutta kun langassa jo ollutta.

Mutta tuota puseroa en sitte päälleni pistä. Näytän siinä balkaninmakkaralta jonka kuori kiristää. Tyrkytin sitä jo yhdelle hoikalle ja sirolle ihmiselle ja katsotaan jääkö hälle kun sovittaa vai tehdäänkö siitä kasvimaalle variksenpelätin.

Buttercup Bag-paja

2010-04-08T21:49:00.005+02:00

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt (siis todellakin yrittänyt) tehdä kevätsiivousta. Jostain syystä se aina pätkähtää poikki se siivousinto. Niinkuin tässä eräänäkin päivänä kun olin kodinhoitohuoneen kimpussa ja ajattelin siirtää loputkin ompelutarvikkeet ja kankaat vihdoinkin ompeluhuoneen kaapeihin (siis sen huoneen jonka remontista näytin kuvia jo viimevuoden puolella, enkä ole vieläkään esitellyt lopputulosta täällä blogissa kun se on aina kuin pommin jäljiltä [mitä, minäkö muka epäsiisti]) . Kuinkas sitten kävikään. Kun olin levitellyt niitä tavaroita pitkin huonetta järkätkseni niille tilaa kaapeista niin ensimmäinen virhe (siivousinnolle) oli vilkaista kankaita sillä silmällä. Toinen virhe oli raotella laatikoita ja hurmaantua eri väreistä ja kuoseista ja palloista ja raidoista ja kukista. Ajattelin sitten tekaista nopsasti pikku laukun itselleni. Ratkaisevin virhe oli kuitenkin hoksata että tästä laukustahan tulisi kiva pikku lahja kylään viemiseksi. Sitten tuolla korvienvälissa nasahti ja pahasti niin että ruuvit ja mutterit putosivat kolisten lattialle.

Lopputuloksen sille kolahdukselle näette tästä kuvasta. Siinä on tosiaankin kaksitoista Buttercup Bagiä somassa rivissä. Ainoa hankaluus koko projektissa on valita minkä laukun jätän itselleni. Koska joka kerta kun sain laukun valmiiksi hykertelin käsiäni, että eeeeih tästäkin tuli ihana, tän mää jätän itselleni. Enpä ole kuulkaa ennen päässyt ompelemalla sellaiseen flow-tilaan, johon kuulemma himourheilijat pääsee lenkin jälkeen. Mää oon nyt käyny ompelunirvnassa. ;D

Niin et oisko nää kivat laukut vai noi toiset?

Ihan kaikkia en ruvennut erikseen kuvaamaan (oikeasti kyllä Tytär kuvasi) mutta tässä on muutama otos.

Ohje: Rae Hoekstra Buttecup Bag

Tiukan pohdinnan jälkeen ainakin tänä pallolaukku jää itselleni ja aion ommella sen kaveriksi vielä jotain ryysyjä... tai siis vaatteita. Jos ne onnistuu niin perästä kuuluu.

Vierastossuja

2010-03-25T10:18:00.004+02:00

Kevät tulee ja mää teen vierastossuja villalangasta. Oli pakko keksiä jotain aivotonta tekemistä kun huomasin torppaavani itteni aina töllöttimen eteen kun Hercule Poirot ratkaisee arvoituksia. No, sitte kun olin tehnyt neljät tossut yhdellä mallilla halusin jotain muuta vaihteeksi ja kun käteen sattui Mambokerän jämä niin siitä se ajatus sitten lähti.

Malli: Novita 2008 neulotut tossut
Langat: Novita Kolibri, Polkka, Jussi, 7-veikka
Puikot: Nro 4

Näitä tossuja tein myös neljät erinäisin muokkauksin. Ensimmäisissä lankana oli sitä Mamboa ja toisissa myös Teddyä kun Mambo ei ihan riittänyt. Ne olivat sellaisia prototuotoksia, mutta näissä tossunmalli on jotakuinkin valmis. Sitäpaitsi nämä ovat menossa Tyttärelle, toivottavasti tykkää.

Malli: Rodo-tossu (oma ohje)
Lanka: Gjestal Rodo kaksinkertaisena
Puikot: Nro 7

EDIT: Vinkiksi muille. Ei kannata tehdä Mambosta tossuja. Yhdet on jo kuluneet puhki käytössäni ja ehdin pestä ne vai kerran. Eli kestivät vain noin kuukauden verran. :(

Buttercup Bag

2010-03-22T15:14:00.005+02:00

Eräs ystäväni pyysi lyhentämään talvitakkia. Pituutensa takia sitä oli hankala käyttää pyörätuolissa, joten se seisoi kaapissa hengarissa käyttämättä. Kyselin että mitä sille kankaanpalalle tehdään joka leikataan pois, tarviitko jotain kassia tai pussukkaa (höh kuka nainen nyt EI tarvii). Ystävä tuumi ettei hän sille kuitenkaan mitään tee, että tee mitä tahdot.

Se mitä tahdoin pikkuisen muutui kun leikkasin takin lyhemmäksi, koska sitä kangasta ei kuitenkaan niin hirveän paljon jäänyt. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin tähän Buttercup Bag:iin. Kaavat tähän kassiin no ollut jo tovin aikaa mutten ole saanut aikaiseksi niitä vielä käyttää. No, nyt on kaava korkattu ja odottaa vaan koska seuraava kangas pääsee leikkuupöydälle.

Malli: Buttercup Bag by Rae Hoekstra
Kangas: Villakangastakin helma- ja vuorikangas
Nappi: Kirppislöytö

Kangas on ehkä pikkuisen paksua tähän malliin, mutta kyllä se menettelee. Sai sentään ommeltua koneella kaikki osat yhteen ettei sen kanssa ollut mitään isompia ongelmia. Kaavassa ei ollut sisätaskua mutta lisäsin sen kumminkin ja kiinnitykseksi laitoin tarranauhaa sellaisen mangneettinappijutun tilalle, kun ei sellaista sattunut olemaan.

Viitaten edellisessä postauksessa mainitsemiini tuplahääpäiväjuhliin, meillä kaikilla oli niin mukavaa. Meillä on Komea Poika ja Kaunis Miniä. Tilaisuudessa tarjottiin Hellapoliisin Mustikka-valkosuklaakakkua, jonka valmistaminen oli allekirjoittaneen harteilla. Oli kuulemma hyvää muidenkin mielestä. Kannattaa käydä noilla Hellapoliisin sivuilla tsiikailemassa mitä ihanimpia tarjottavia. Nam.

Lepakkonaine

2010-03-07T13:16:00.004+02:00

No huh huh. Mun oli ihan PAKKO otta taukoo tosta neulomisesta. Mää ku väsään sitä yhtä baskerimyssypipoo tai jotain muuta vastaavaa, päähinettä kumminki, sataan kertaan ees ja taas niinkus näköjään aina muulloinki. Tätä mää oon veivannu ties monettako kertaa ja välillä vaihtanu lankaaki ja niimpal ottaa pattiin etten ees näytä mitä ja minkä väristä. Siks mää rupesin polkemaan Paffia ja tikkaamaan mutkia suoriksi.

Ja kattokaa. TADAA. Tässä se on. Lehmänkakkanvärinen lepakkonaine. Tosin se lehmä on tainnu syödä ne ruohot jossain foliopaketissa ku noin kiiltelee. Ai jaa jos se on ollu foliopaketissa nii onko se sit ollukaan mitään tavallista ruohoo.... ;))

Puseron kaava on uusimmasta Modasta eli 1/2010 sivulla 26 oleva dramaattinen trikootunika. Lehdessä tunika on tehty mustasta trikoosta ja helmakaiteleeseen ja rinnuksille on ommeltu vetoketjut koristeeksi. Mul ei oo ku ei ny sattunu olemaan sopivanväristä kaapeis ja ehkä en laita myöhemminkään. Hame on perushuttuu tommonen suora pötkö. Tästäki rojektista voisin sanoo pari valittuu sanaa mut jääköön ny sanomatta ettei lukijat luule et akka on aina nupsullaan ku ruppee kirjottelemaan. Mutta kankaasta voisin sen verran mainita et ostin viis vuotta sitten kolmen metrin palan alle neljällä eurolla.

Tulee ihan nostalginen olo. Mulla on ollu lepakkohihainen pusero joskus kakskyt vuotta sitte.

Oisinks mää ny valmiina juhlaan. Nii et voisiks tällä juhlii lapsosen 10-vuotis hääpäivää viikon päästä?

EDIT: Määhän päästin suustain oikeen emävalheen ja rupes korvat heiluun, ku muistelin tuota edellistä lepakkohihaista paitaa. Nyhän mää muistan ihan selvästi yhen valokuvan jossa se pusero oli mulla päällä ja tuo kersa, joka juhlii hääpäiväänsä, makas hyökkäysvaunussa ketarat oikosennaan. Että kymmenen vuotta saa lisätä tuohon arvioon ja sitte aletaan olla oikeilla vuosikymmenillä. Sori Booris, numerot ei oo mun vahvempia puoliani varsinkaan vuosilukuina. :D

Olisko sun pitäny saada vielä toinen tyttö...

2010-02-28T08:41:00.004+02:00

...kysyi Mieheni vuoden vaihteessa nojaillessaan ompeluhuoneeni ovenkarmiin kun väsäsin veljentytölle tätä mekkoa ja samalla suu vaahdossa selostin kahta muuta mekkoideaa niiden malleja ja kankaita. Öh. Mitä tuommoiseen kysymykseen voisi oikeen vastata? Kaatunutta maitoa on turha surra. Sitä paitti vaikka toinen tyttö ois tullukin niin taitais olla jo siinä iässä, ettei ehkä äiteen ompelukset enää kelpais.

Mekon yläosan joustosametti on niistä Anopilta jääneistä kankaista, joita rahtasin kotiin tässä taannoin. Hihojen pituutta jouduin vähän pähkäilemään kun kankaan pituus ei riittänyt. Alaosan kankaanpalan löysin ihan sattumalta ja käytinkin koko kankaa pituuden, niin että jäljelle jäi vain kulmapaloja joista väsäsin tuon vyötäröllä olevan kukan sekä hihojen suihin pituuta lisäämään nuo 'kellukkeet'. Kaikkine tarvikkeineen mekolle tuli hintaa kokonaista 6,70 ekee joten ei pahakan.

Se pyörii sittenkin.

Nyt lähti mopo käsistä vai pitäiskö sanoa pipo

2010-02-17T15:31:00.005+02:00

Saatuani vihdoin väsättyä Pikkuveikalleni sen kauan odottamansa pipon, siis niinku silmukat ja muut sembalot, niin päätin kokeilla eri värejä, lankoja ja niin etiäpäite. Enkä millään meinanu malttaa lopettaa ja tässä tulos. Alin pipo on samanlainen kun veljelle tekemäni niin en kuvannut sitä erikseen. Kahdessa päällimmäisessä ei ole irokeesia kun sain yhden toisenkin idean. Pinossa on siis kahdeksan pipoa. En lähde erottelemaan pipokohtaisesti lankoja luettelen vaan ne mitä käytin.

Malli: Irokeesipipo (oma ohje)
Langat: Novitan Isoveli, 7-veikka, Raita, Wool, SandnesGarnin Lanett ja Courettellen Satu.
Puikot: 4,5 pyöröt ja Knit Pron sukkapuikot

Ja näistä mää en sit sano yhtään mitään.

Mulle kans ja vähä toiselleki

2010-02-16T14:46:00.007+02:00

Täs ne nyt on. Melkeen kun idioottiset kaksoset. Mut ei ihan. Kun tein Tyttärelle tuon avaruuspipon harmaana mää rupesin haluumaan kans itelleni samanlaista. Ja ku mul ei oo tota lankaa niin kauheesti, viitaten edelliseen kirjoitukseen, niin mää purin yhen neulelaukun joka ei koskaan saanut kahvoja ittellensä. Ois varmaan tarvittu sitä kahvakeijua! ;) Mutku se ei tullu nii omapahan on vikansa, nyt sillä ei oo ainakaan sitä työtä.

Pipoo tehdessä totesin et ois mukava saada sit kauluri kans. Huivi kun tuppaa ulkoiluvaatteessa tarttumaan aina niihin tarranauhoihin ja se vähäks on ärsyttävää. Samaa pintaneuletta käytin kun tuossa pipossakin ja alareunassa sit lisäilin silimukoita. Kaulurissa on vähemmän silmukoita kun pipossa. Tässä on kaks settii siks ku toinen lähti Kustin mukana yhelle Lumoavalle Leidille.

Malli: Avaruuspipo Ulla 03/09
Lanka: Novita Oiva
Puikot: Nro 4,5 pyöröt

Kaulurin ois voinu ehkä tehdä vielä korkeammaksi niin nousisi ylemmäs, mutku lankaa ei ollu enempää niin se on sit voi voi.

Vai näytänks mää tässä liikaa postiryöstäjältä???!!! ;D