Mitä on tullut tehtyä?

..noniin.. mitä on niitten tattien kasvattamisten lomassa aikaansaatu. Osa tuotoksesta on tässä, osa on jo adoptoitu uuteen kotiin. Jatkossa voin pikkuhiljaa esitellä mitä kasan kätköistä löytyy. Ensimmäisistä räpellyksistä mokatuotteisiin asti (ja niitähän riittää).


En ollut huomannutkaan kuinka addiktoitunut lankoihin olin, ennenkuin erään kerran kaupassa ollessani aloin hilautua lankahyllyä kohti ja sen huomattuaan tyttäreni parahti: "Äiti EI!" Minä siitä heti puolustautumaan, että "eiku mää vaan sitä lankaa siihen veljentytön ponchoon..." Mutta täytyyhän kaikki hyvät tarjoukset heti hyödyntää eiks niin? (sano vaan juu)

Selaillessani yhtenä päivänä neuleblogeja löysin hauskan jutun elämänlankaa-blogista nimeltään hempeyshyökkäys. Kahvipöytäkeskustelussa kehaisin porukoille oppineeni tänään uuden sanan 'helmineulepsykoosi' ja nauroin päälle, koska se oli mielestäni hauska sana. Kaikki olivat ihan hiljaa ja lopulta poikani sanoi: "No ei nyt ihan aukee toi.." Ei se mitään. Eihän hän neulo eikä virkkaa, vaikka pitää kyllä ahkerasti hänelle neulomiani irokeesisukkia. Ne kuulemma haisevat jo hielle...

No nyssit määki rupesin..

..pitämään omaa neuleblogiani. Olen pari vuotta lueskellut neulesivuilta kaikkia kivoja blogeja ja päätin nyt pistää omankin korteni kekoon. Vai pitäisikö sanoa sukkapuikkoni ja virkkuukoukkuni samaan lankavyyhteen? Siitä, tuleeko tästä blogista kiva, ei ole harmainta aivastustakaan. Yritystä ainakin piisaa.

Olen aina pitänyt käsitöistä, mutta syystä jos toisesta en vuosiin tehnyt paljoa mitään. Toissasyksynä tuntui olevan voimia ja inspiraatio sen verran, että "tarttis tehrä jotain". Pahaa aavistamatta tartuin virkkuukoukkuun. Sain kuin halolla päähän ja pökköä pesään. Siitä lähtien onkin tullut neulomuksineni istuttua olohuoneen lattialla niin, että tatti on kasvanut takapuoleen. ;)

Tästä se lähti, sanoi Annikki Tähti.