Varpu Villapallo

Pari mun hyvää ystävää kohtas kerran kaupunkireissullaan Villapallon, joka oli heijän mielestään ihan niinku mää. Kun kysyin et ai niinku pehmee ja pyäree vai? oli vastaus kumminki ei. Tarkottivat lähinnä värejä kerässä. Niin he sitten yhdistivät voimansa ja ostivat Villapallon ja laittoivat kauniiseen lahjapussiin kortin kera. Toinen sitte vinkkasi mulle et tuu käymään hänen työpaikallaan ku tuut kaupungille, mulla on sulle jotain. Mää heti ajattelin et uups, mitä pahaa mää ny oon tehny, eikä tullu mitään kumminkaan miäleen (no, nyt mää vasta hokasin miks Nalle Puh-testissä musta tuli Nasu, joka säikähtää helposti!? :D). No, tää ajatus meni tietenki piäleen (onneks). He vaan tahtoivat toivottaa lämpimiä hetkiä ton Villapallon kera.

Nyt mää sitte kävin käsiksi tohon Villapalloon vähän ennen aikojaan, siis etten ensin marinoinu sitä kuukausikaupalla kaapissa. Mun piti alottaa puseroo muttei mulla ollukaan sopivankokoisia puikkoja (oho, kummallista) ja se koitui Villapallon kohtaloksi. ;)


Huivi: Baktus
Pipo: Vyötteessä olevan ohjeen mukaan
Ranteenlämittimet: Omasta päästä
Lanka: Novita Varpu, 67% akryyli, 14% villa, 10% polyester, 9% mohair
Puikot: 4,5 ja 5,5


Tommonen pötkylä toi pipo on jos ei muista asetella ku pistää päähänsä. Juu ja on lämmin, jos ei satu tuulemaan.
Lankaa meni Baktukseen 114g, pipoon 31g ja ranteenlämmittimiin 16g, joten jäljelle jäi vielä 44g josta vois tehdä jotain jos vaan keksis mitä.


KÄÄK, eks tää jo riitä?

Karkasko mopo

Olin tuumaillu jo jonkin aikaa et mää tartten ranteenlämmittimet, kun uusi SuuriKäsityö-lehti ilmestyi. Siinä oli yks kiva juttu ja sen yhteydessä soma kuva somista ranteenlämmittimestä. Heti kun olin päässyt eroon Junasukkien tekemisesstä pistin uutta lankaa puikoille ja kutasin lehdessä olleen ohjee kans ranteenlämmittimet ilman peukalonreikää.


Paitsi etten kutassutkaan ihan ohjeen mukaan. Mää nääs yks kaks huomasin laittaneeni reikäkerroksen väliin yhen ylimääräisen kerroksen. Mut ku se ei ollu pöllömmän näköinen sekään versio niin ajattelin, et antaa mennä kun on alamäki ja veivailin tekeleet loppuun asti sillä meiningillä. Niin synty elämäni ensimmäiset ranteenlämmittimet ihan ittelle.


Seuravaks mun tekolistalla oli säärystimet sen vuoks kun mulla on puolipitkät oloasun housut ja aattelin et niit vois pitää talvellakin säärystinten kans ja ku tää oli kiva ja simppeli ohje niin ei ku uutta lankaa puikoille ja säärystinten tekoon. Niitä väkertäessa mulle tuli ihan vastustamaton halu saada myös pikkusukat tosta väristä, mut mulla ei ollu ku toi yks kerä. Mutta tietenkin kun nyt vihdoin annoin ittelleni luvan käydä käsiksi tohon väriin niin en saanu sitä mistää lisää. HÖH! Mutta niin synty elämäni ensimmäiset säärystimet ihan itelle.

Lehtijutun tiimoilta kävin myös tutustumassa Pieni sukkapuoti-blogiin ja siellä oli lehdessä olleen valkoisen pipon näköinen pipo harmaana. Ohjetta pipoon ei ollut, mutta koska halusin uuden kivan pipon lenkkeilyä varten niin sävelsin itse nuotin vierestä ja vähän sinne päin.


Tein piposta pikkuisen ylipitkän että saan sen vähän myssymmän oloiseksi ja kursin mopeasti kavennukset kokoon. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta täytyy ehkä vielä käyttää se huuhteluainekylvyssä.


Pipo tarvitsee lenkille tietysti kaveriksi ne oikeat ranteenlämmittimet ohjeen mukaan ja tekasin sellaisetkin palan painikkeeksi. Kuvaussessio näistä tekeleistä oli aika haastava kun ei meinannut onnistua ei sitten millään mikään. Otin varmaan sata kuvaa ja poistin melkein kaikki. Sivukuvaa piposta en voinut laittaa kun heltta tuntui roikkuvan metrin leuan alla :D (niin se maan vetovoima vaan kasvaa), naama oli punainen kuin keitetyllä ravulla ja käsissä olevien ranteenlämmittimien kuvat epätarkkoja. Huhheijjaa. Niinpä aattelin että kolmen päivän kuvaus yritykset saa riittää ja pistin siedettävimmät kehiin.


Malli: SuuriKäsityö-lehti 11-12 2010 s.82 Ranteenlämmittimet Piia Martikainen
Lanka: Gjestal Rede (aniliini), Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ja 4

Neuloosista neulepläähiin ja takaisin

Mulla oli kauhia neuloosi päällänsä kun aloin neulomaan noita tossukoita. Tein nuo mustat ensin ja kun ohjeen koko oli 38:lle, joilla Polkasta tehdyt on, niin lisäsin silmukoita tehdäkseni isommat miehelle. No, sit kun nuo pienemmät oli valmiit pääsin vertailemaan kokoja ja sovitin pienempiä mieheni jalkaan joka on kokoa 40 Polkat sujahti niihin kuin vettä vaan, vaikka oli tennissukat jalassa, aloin epäillä et nuo mustat venyy kokoon 56. :( En tiiä kun ei oo tullu vastaan vielä sen kokosia jalkoja. Otti pikkusen päähän kun mun rojekti ei nyt edennyt ollenkaan.


Ohje: Novita Talvi 2008, malli 53 Neulotut tossut
Lanka: 7-veikka musta ja moniraita (isot), Polkka (pienet)
Puikot: 3,5 sukka- ja pyöröpuikot

Tuolla aiemmin kun tein niitä Sammakkopipoja ja toisesta tuli pieni ja toisesta tuli suuri (tosin pienempi pipo löysi sittemmin pienemmän pään johon se passassi), niin etsin sitten toisen mallin jota kokeilla ja joka sopisi päähän jolle sen oli tarkoitus mennä. Muistin sitten tämän kissankorvapipon ja ei kun puikot suihkimaan vaan. Tosin siihen kuuluisi tupsut nauhanpäihin, muttamutta, siitä jonka tein tuli niin suuri että menin siitä mistä aita oli matalin ja tein vain tupsut, ettei lanka lopu kesken. Tässä vaiheessa se neuleplääh uhkasi syöstä syövereihinsä neulojan kokonaan (miks mul ei mikään onnistu kerralla).


Ohje: Stitsh'n bitsh, Kittyvillen virkapipo, Kitty Schmidt
Lanka: Novita Jussi
Puikot: 3,5 sukka- ja pyöröpuikot

Mut melkein pelasti siltä pläähiltä mun ystävä joka halus mun tekevän hälle kädenlämmittimet. Paitsi että kun neuloin vaan menemään mukavaa ohjetta, kohta jo peukalossa, huomasin ohjeen sanoneen että puikot ois pitäny vaihtaa paksumpiin mallineuletta aloittaessa (ai nii ohjeet pitää lukee ensin alusta loppuun...mut mitä jos siin välis ku alkaa tekemään unohtaa mitä on lukenu?). Niinpä niistä tuli mielestäni aika napakat ja aloin tehdä uusia ennenkun edes sovitutin ensimmäisiä. Ensimmäiset neuloin keltaisesta langasta (ne muuten unohtui kuvata) ja nämä toiset oranssista. Mutta kun sovitutin keltaisia ystäväni sanoi haluavansa molemmat. Vähän liian pitkät ovat minun käteen vaan sopivat oli ystävällein.


Ohje: Novita Talvi 2008, malli 38 lapaset
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: 3 ja 3,5 sukkapuikot

Neuloosi tuntuis vielä pakottavan kilisyttämään puikkoja, mut uskokaa tai alkää mää oon nyt ompelukoneen kimpussa....ja surina kuuluu.....