Virkkuukoukku ja 475 metriä pyykkinarua

Heti kun näin tämän matonmallin Stitch'n Bitcg-kirjassa ajattelin että joskus vielä haluan tehdä tuolla ohjeella. Mutta niinkuin kirjassa sanotaan Novitalla ei ole ohjetta vastaavaa lankaa. Kesti aikansa ennenkun keksin mistä sitä voisi ruveta värkkäämään, mutta sopivanväristä narua ei niin vaan löytynytkään. Aina välillä kyllä tsiikailin rautakauppojen valikoimaa ja siellä oli tarjolla aina vaan sitä kirkasta oranssia ja tummaa sinistä eikä ne miellyttäneet mun värisilmää, kunnes vastaan tuli se pyykkinaru.


Vähän jouduin ohjetta muokkaamaan reunavirkkauksen osalta ja kukkienkin kanssa oli pientä ongelmanpoikasta kun noiden ohuempien pakettinarujen värit ei mielestäni sittenkään jotenkin sopineet tuohon maton päälle. Niinkun alla olevasta kuvasta näkyy tein niitä monta ja päädyin kuitenkin noihin yksivärisiin keltaisiin. Sen lisäksi liiman loppuminen ja sen ostamisen unohtaminen viivästytti projektin valmistumista. Kukat on siis liimattu tuohon päälle ja liimasin varmuuden vuoksi myös maton jatkosten narunpäät nurjalle puoleelle etteivät varmasti ala käytössä purkautua.




Ohje: Stitch'n Bitch Kukkiva kynnysmatto Faith Landsman s. 276
'Lanka': Pyykkinaru 5 pussia yht.475m, jota jäi 14m jäljelle ja ohuenpia pakettinaruja
Virkkuukoukku: Mattoon nro 10, kukkiin 3,5 4 ja5
Sekä liimaa.

Hamsteri tässä, päivää

Niinpä tuli käytyä Harmaatukkaisen Rouvan luona. Hän oli päivitellyt Äidille, että kun ois kankaita eikä kukaan tee. No, Äiti, joka ei ole eilisen teeren tyttö, sanoi tietävänsä kuka ja loppu onkin historiaa. :D


Kankaat vasemmalta oikealle: vohvelikangas, frotee ja paria puuvillaa.


Flanellia ja trikoota.


Farkkua, samettikangasta ja paksua puuvillaa sekä muutama kuva.


Ja punaista sen olla pittää, mekkokangas, jotain sekotetta ja trikoo.

Ei muuta kun ompelemaan. Koneen vein kyllä Äidille, sen saan ehkä loppuviikosta ja jäihän mulle saumuri, mutta siinä pitäisi langat taas laittaa uudestaan. Kuinka kummassa se onkin niin vaikeaa, en tiä, mut nyt paistaa kyl aurinko hihaan................

Lahjontaa

Ystäväni Paksu Lady (jolla nimellä hän itse kutsuu itseään uskokaa tai älkää) saapui luoksemme kyläilemään Miehensä kanssa mukanaan hirveä pussillinen, tarkoitan siis ISO pussillinen lankaa tuliaiseksi (tästä seikasta hänen Miehensä oli varmaan ikionnellinen kun pääsi eroon muutamista niistä kirotuista keristä jotka majailee heidän sänkynsä alla [siellä ei siis ole villakoiria vaan lankaa]). Sanoin ystävälleni koittavani pitää näppini erossa noista sen aikaa että saan tehtyä ne viisi (ainakin) keskeneräistä työtä valmiiksi. Tarkemmin ajateltuna tuo lupaus ei tuottaisi vaikeuksia pitää kun katsoo lämpömittariin. Jotenkin tuntuisi että hirveä helle (öpauttiarallaa 50 astetta), villalanka, hiki ja läähätys ei kuuluisi yhteen. Näissä lämpötiloissa meikäläisen sisäinen termostaatti tilttaa, pumppu reistaa, happi loppuu ja pier.... tai no ei nyt mennä kummelimaisiin yksityiskohtiin tässä asiassa. ;)


Lankojen lisäksi ystävälläni oli mukanaan tilaamani korvakorut (hän siis tekee koruja). Nämähän sitten eivät ole nätit vaan kertakaikkisen IHANAT. Helmenä, vai sanotaanko tuota helmeksi vai miksi tuota turkoosia pallukkaa, on muistaakseni kissansilmät. Jos meni väärin niin korjataan.


Ja kun pikkusen tykkään tuosta turkoosista niin lauantaina käydessämme Turuus tarttui ihan vahingossa torilta olkalaukku.

Jep. Mutta nyt pitää lopettää nää höpinät, mää nimittäin olen myöhässä. Pitäis hakea Äitee ja lähteä kyläilemään toisen Ladyn luo. Mulle on luvassa kankaita. Siitä sitten myöhemmin.

Kävinpä kirppiksellä

Tai oikeastaan kahdella ja tässä on saalis molemmista. No, ei pahakan. Langat ja nauhat on toiselta ja kangas ja narut toiselta (paitsi pyykkinaru) kirppikseltä. Kuinkas sattuikaan lanka ja kangas olemaan aika saman väristä.


Pyykkinarut ja pikku narukerät kuuluvat samaan projektiin, joten ne ansaitsevat päästä samaan kuvaan. Mutta mitä niistä on sitten tulossa onkin eri asia ja se nähdään tuonnempana. Vinkkinä voin kertoa että siinä tarvitaan virkkuukoukkua. ;)


Ja kuinkas mää satuinkaan sortumaan tämmöiseen pörhelölankaan!? No voihan. Mutta niitä kattellessa ja hiplatessa tuli VISIO. Samoin kun keltakukkaista nauhaa tiiraillessa.

Nyt täytyy toivoo ja pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin että ehtisi tehdä noita käsitöitä. On menny aika tuolla pihan puolella ja sen myötä puutarhaplogia päivitettyä ahkerammin. En mää silti sadetta toivo, jatkuis vaan nää lämpimät että aurinko paistais kunnolla hihaan. Sit mää voisin vaan istua ahterillani varjossa ja virkkailla tai neuloa. Siinä ei tuu liian hiki eikä saa auringonpistosta. :D :D :D Kivaa kesää vaan kaikille, toivon mä.