Mää sortusin ja innostusin

KUKA voi kävellä alennuskorin ohi, jossa on lankaa 1€/kerä? Em mää vaa. Siispä sorruin ostamaan lankaa summanmutikassa, kun en heti keksinyt mitä niistä tekisin. Pieni saalis on tässä. Paitsi, että tuota oikeanpuolista Lollipoppia ostin kuusi kerää. Jaa, että missä ne muut on? No, se liittyy siihen innostumispuoleen.


Ajattelin ensin tehdä Lollipopista verkkopipon veljentytölle. Plarasin kaikki lehteni läpi ohjetta tuon paksuiselle langalle etsiessäni. Kävin Novitan sivuilla netissäkin. Yhtä tyhjän kanssa. Yritin sitten säätää jotain ohjetta, mutta eihän se tietenkään Blondilta onnistunut. Tein varmaan kuusi eri versiota verkkopiposta, jotka kaikki purin kun ne näyttivät epämääräisiltä sipulipusseilta. Eihän nyt kukaan halua kesää sipulipussi päässä kulkea! Innostuksissani ihan välttämättä halusin edes jotain tuosta Lollipopista tehdä, niin aloin väkisin vääntää rannekkeita, joiden ohjeen löysin Novitan lehdestä kesä 2007 s. 62, 63 ajatuksena, että 'mää kyllä kesytän tän langan'.


Blogeja selatessani löysin Kultalankaa-blogista pipon mallin, joka oli tehty Samos-langasta puikoilla n:ro 4. Jostain syystä käytin 3,5 puikkoja, mutta neuloin sillä ohjeella joka sivuilla oli. Kun pipo oli valmis minusta tuntui, että piposta tuli liian iso koskapa se mahtui omaankin päähäni aivan hyvin. Tein uuden pipon 80 silmukalla ilman välikavennuksia ja yllätys, yllätys... siitä näytti tulleen liian pieni...


Tuumin, että jos pipo vähänkin 'kilittää', kuten veljentyttö sanoo, niin hän ei käytä pipoa ollenkaan. Niinpä otin puoli numeroa suuremmat puikot kauniiseen käteen ja tein vielä kolmannen pipon. Tässä aloitin kavennukset 13 cm:n kohdalta ilman välikavennuksia. Tein myös pipoon sopivan kaulahuivin, jonka malli on Moda-lehdestä 3/2007 s. 21.


Kun olin vauhtiin päässyt tein vielä yhden pipon kotoa löytyneistä Lollipop- ja Samos-langoista ja siihen kaulahuivin, jonka malli on Stitch'n bitch-kirjasta oleva Puutarha-huivi s. 106.


Että tälläinen seikkailu syntyi yhdestä sortumisesta ja innostumisesta lankojen ja ohjeiden ihmeellisessä maailmassa. :)

Mikä kakku sinä olet?

You Are a Marble Cake

Eclectic, inventive, and peaceful. You are never willing to accept what's "normal." You live to push the envelope. You find it hard to make up your mind. You prefer to have everything you want, right away!

What Kind of Cake Are You?

Koo- rento

Ystäväni, hän joka Tanssii Siveltimen Kanssa, pyysi,että neuloisin hänelle sukat. No, mikäs siinä. Tumasta toimeen. Toivomuksena oli kirkkaan- tai korallinpunaiset ja turkoosit surenkorennot tai rusetit. Korallinpunainen lanka oli kortilla, joten valitsin monesta punaisesta vaihtoehdosta vähiten oranssisen. Lanka on Lanett-lankaa ja neulottu kaksinkertaisena puikoilla n:ro 3 ja nuo rusetit/surenkorennot yksinkertaisesta langasta puikoilla n:ro 2.

Hän toivoi myös, että varret olisivat hieman pidemmät kuin edellisten hänelle neulomani sukkien. Niitä sukkia en ole vielä täällä esitellyt, mutta esittelen kunhan kerkiän. Nii, jotta saappaat näkkee, mitä kenkä tekkee, pittääkö virsut vettä... elikkä onk nää semmoset mist hää pittää...

Rouvin rinsessan ruunu

Kaivellaan taas vanhoja. Vai onko se näissä neulomusasioissakin niin, että joka vanhoja muistaa sitä nekulla silmään. ;) Vai haitanneeko tuo laisinkaan?

Nää rouvin rinsessan ruunu-sukat synty ku mää ihastusin tuoho vihreesee lankaa. Vaik vihree ei ookkaa iha mun väri. Paitti, että ny o, ku mää kerta tost tykkään. Ja sitte mää iha väkiste halusin sekottaa siihe tota vaaleenpunast, vaik mää aattelin, ettei se siihe sovikkaa. Tapelkoot siinä sitte keskenää puikoil tai sukas jos siltä tuntuu. Varre ko mää olin tehny tuli siit miälee tommone linnantorni. Siit mää sit hokasin, et laitetaas sukkaa ruunu kans, vähä niinku rinsessal. Ja ruunuu helemet. Mut pitihä täs sit kans jottai mokata ko helmil o vesipesu kiälletty. Lähtee kai helemiäiset pesus huitsin nevadaa...

No, mikä mää sit oon...

Kävinpäs minäkin persoonallisuustestissä... siis Nalle Puhin. Tulos oli tällainen:


Muistutat erehdyttävästi Nasua.

Säikyt ja huolestut vähästä, mutta rohkeutta riittää, jos on pakko. Olet todellinen ystävä, paras mahdollinen. Harmi, että kovin harva tietää sen. Seurassasi viihtyy moni, sillä olet hauska vaikka et itse sitä tiedäkään.


Ai jaa... nyt selvisi sekin miksi mieheni sanoo mua joskus pinkkipossuksi... ja minä kun luulin sen johtuvan vaaleanpunaisesta oloasustani.

... säikyt ja huolestut vähästä... ai mää vai... ai nyvvai... tuosta voisi melkein säikkyä... ja huolestua... vähän. ;)

Lakupekasta... rusetti-sukka

Ei tuu mittään valamista! Sen se tekee kun haalii kaikenlaisia päänsärkyjä ja migreenikohtauksia riesoikseen. Täytyy kaivella kuvavarastoja ja esitellä ennen tehtyjä. Neulottuani nämä ne alkoivat näyttää ihan Lakupekkasukilta. Sitä paitsi minusta tuntui, että niistä puutui jotain. Niinpäs puutuikin.


Rustasin sitten niihin rusetit ja kiinnitin pomminvarmasti, etteivät lähde lentoon eivätkä irtoa pesussa. Näyttävät ainakin minun mielestäni vähän kivemmilta rusettien kanssa kuin ilman.

Pari ponchoa...

... on tullut tehtyä talven aikana tai oikeastaan kolme, mutta yhdestä ei ole kuvaa. Turkoosin ponchon tein ensin. Malli oli jostain lehdestä, jonka lainasin kirjastosta, en nyt kuolemaksenikaan muista mikä lehti se oli. Aikomus oli antaa se veljentyttärelle, mutta kun hän on niin lämminverinen ajattelin sen olevan liian kuuma hänelle.


Verkkoponchon ohjetta pienelle tytölle hain kissojen ja koirien kanssa, vaan eihän sitä tietenkään löytynyt. Enkä todellakaan halunnut tehdä ponchoa Palma-langasta nimimerkillä, kokemusta on (jos pudotat silmukan, et löydä sitä enää ja jos haluat purkaa, siinä menee hermot :/ :/).

No, sitten se ohje piti yrittää repäistä tuosta vanhasta hilseestä. Arvatkaa vaan, kuinka monta kertaa sen aloitin ja purkasin, ennekuin se alkoi näyttää poncholta eikä miltään ulkoavaruudesta tulleelta oliolta, joka oli ilmakehään tullessaan alkanut levitä ja kupristua solujen räjähtäessä taivaan tuuliin....Taivaan tuuliin haihtui myös kaikki se vaivannäkö, kun näin tytön ilmeen antaessani ponchon hänelle. Se hymy riitti palkaksi. Jälkeenpäin äitinsä sanoi, että poncho on ollut tytölle todella tärkeä ja hän on nukkunut yötkin se päällä. :)


Samalla ohjeenväkerryksellä tein ponchon työkaverini tyttärentyttärelle. Kummatkin kuvissa olevista ponchoista on tehty Nalle colorista.

Kämäsen kävijälaskuri...

...on vaihtanut olomuotoaan ja nollautunut (:/*?+~~:{?) Voisinpa sanoa jotain vaan en sano kuitenkaan. Täällä oli vieraillut jo yli 800 urhollista, kaunista ja rohkeaa. Kiitoksia kaikille kyläilyistä. Nyt ei kai auta muu kuin alkaa laskeminen alusta (onneksi se ei ole minun hommani..) vai johtuisiko kaikki siitä, että olen allerginen numeroille....;).