Kissanpäiviä

Pihallamme kukkii tällainen iiris. En tiedä sen varsinaista nimeä, mutta pakko kuvata kun se näyttää niin ihanalta. Sain ystävältäni noita alkuja tänä keväänä ja heti rytyivät kukkimaan. Kyllä se mulle passaa. Varsinainen asia, jonka vuoksi tänne taas kampesin itseni on se, että mulla alkoi kesäloma ja sen kunniaksi tietenkin kakkua ja kahvia. Kakun ohjeen löysin jostain neuleblogista ja suuri kakkujen ystävä kun olen piti heti päästä kokeilemaan. Tässä ois vähän teillekin näin virtuaalisesti. Olkatten hyvät ja mukavaa kesää kaikille. Käsityö asiaakin on tulossa kunhan saan kuvattua. Jotta siihen asti hellurei.

Nysse lähti käsistä

Meinaan et valmiiks tuli. Tytär halusi pikku boleron, mutta kaupasta ei löytynyt mitään sopivaa. No, ei muuta kun tilaus äidille. Eikä mikään kiire kunhan vaan heti ois valmis. Yötä myöten värkkäsin, jotta ois valmistunut. Ei siinä mitään jos kaikki olisi mennyt piirrustusten mukaan. Vaan tietysti se 'murmelin-laki' iski jälleen. Eli se, että jos joku voi mennä pieleen se menee pieleen. Toisen hihan valmistuessa katselin miten se oli jotenkin kumman näköinen. No, näyttäähän se kummalta jos hukkaa matkalla 10 silmukkaa johonkin. Ei muuta kun purkuun ja aloittamaan alusta. Lopputulos olisi mielestäni voinut olla siistimmän näköinen. Mutta tytär, joka on milliville vaatteitten suhteen, kelpuutti tuotoksen.


Ohje: Moda 3/2007 Pikkubolero juhlaan
Lanka: Novita Samos
Puikot: 4,5

Hoitajaako nyt tarvitaan kun pumppu tilttaa ja kummasti lyö

Ensimmäisen kerran kun näin tämän mallin ihastuin siihen päätä pahkaa, mutta ajattelin etten mää kumminkaan koskaan ja kuinkas sitten kävikään. Voiko muka joku virkkuukoukun jälki aiheuttaa sydämen tykytystä ja rytmihäiriöitä. Virkkaamattomat ja neulomattomat ystäväni, siis melkein kaikki, kohottelisivat kulmiaan ja nyökyttelisivät päätään jos tuon tietäisivät. Onneksi eivät tiedä, jos en sano.
,

Ohjeessa sanottiin viiden kerän riittävän, mutta kyllä sain korkata kuudennenkin kerän. Eipä silti pusekolle kovin kummoista hintaa kertynyt. Kokonaista kuusi euroa jos viimeinenkin kerä lasketaan kokonaan. Siis euron kerältä. Kyllä tätä kuuden euron edestä kattelee ja käyttä ihan mielellään.


Ohje: Stitcn' bitch, Debbie Stoller
Malli: Nanupala, Laura-Jean Bernhardson
Lanka: Novita Samos
Koukku: nro 6


Laitoin tämän päälle ensi kertaa eräisiin juhliin ja jossain vaiheessa aloin ihmetellä mitä nuo ihmiset tuijottaa. Onko mulla jotain vinossa. Niinku tippuuko hame tai roikkuuko suupielestä jotain epämääräistä kunnes hoksasin, että nehän katsoo mun uutta puseroa. Hih. :) Taisi tästä tulla ihan kiva pusero.

Iskä sanoo mua kinkuksi

... tokaisi veljentyttöni eräänä päivänä. Tämä 'kinkku' mielessäni selailin kirppiksellä vanhoja SK-lehtiä. Yhdestä löytyikin ohjeita barbin vaatteisiin neulottuna ja virkattuna. Kotona ajattelin ensin vähän harjoitella niiden tekemistä oman tyttäreni vanhoille barbeille. Sen jälkeen teen sitten tuon 'kinkun' omalle barbille jotain. Ajatuksena oli käyttää kaikkia löytyneitä jämälankoja näihin asuihin.


Ensimmäisenä valmistui tuo vihreä-ruskea yhdistelmä. Ruskea on 7-veikkaa ja vihreä Ainoa. Tästä tuli tönkkösuolattu asu, mutta kelvatkoon ensimmäiseksi harjoitelmaksi. Liila asu on jotain tuntematonta lankaa, jota oli vain tuon verran ja kirjava Novitan Galaksya, muistaakseni. Näihin otin ohjeista vain suuntaa sinnepäin ja sovelsin.


Tämä vaalenapunainen asu Nalle-langasta on ainakin yritetty tehdä ohjeen mukaan, mutta hihojen kanssa jouduin virkkaamaan ja purkamaan vuoronperään, johtuen varmaan siitä, ettei lanka ollut samaa kuin ohjeessa. Nappejakaan en löytäänyt sopivia ja nuo kukat ovat vähän liian pieniä. Tarttis varmaan tehrä jotain. Kirjastosta lainaamani lehden sivuilta löysin nyt selatessani ohjeen neulottuun mekkoon, jossa on halternek yläosa. Pitäisiköhän harjoitella vielä sellainenkin. No, luulen, että täytyy odotella inspiraatiota sinne suuntaan ensin. Näiden väsääminen on vähän sellaista väkertämistä. Sitä paitsi mulla on yks virkattu pusero kesken, siis itselleni, ja ois niinku kiire saada se valmiiksi. Ja sitten mullahan on se Asutermannin langasta se jakku, se jakku, niin se jakku kesken....

Jo vain tokkiinsa

Talikon ja lapion kanssa riehumisen ohessa on viimeinkin valmistunut jokin käsityö. Vihdoinkin. Viimeinkin. Jippiiii! Pieni voiton tanssi piti tanssia kun sain viimeisen silmukan virkattua. Ei sillä oli tätä ihan kiva virkata, mutta se 'mursun'-laki iski tässäkin tappauksesa . Ryöttinä. Huivin ympäri piti vielä virkata kolme kerrosta tuollaista pörhellystä ja kun pääsin toisen kerroksen puoliväliin lanka loppui ja siihen se tyssäsi. Olin ostanut tuon langan alesta, neljä kerää ja väri lopetettiin. Vähäks mua jänskätti saanko enää lisää. Mut onneks maahantuojalla oli. Huivin pituus on noin 180cm ja leveys 65cm. Siis niin suuri, että siihen voi oikeasti kietoutua.



Ohje: Kotiliesi 2/08, Marita Metsäkylä
Lanka: SandnesGarn Kitten Mohair
Koukku: 5 ja 6

Ohjeessa tuon reunuksen osalta oli jotain vikaa-vikaa-vikaa tai ainakaan tämä blondi ei sitä ymmärtänyt, joten tein siitä erilaisen ihan suosiolla. Se ei ole aivan niin pörhelöinen kun kuvassa, joka lehdessä oli. Sen lisäksi lankakin on eri kuin ohjeessa. Huivi on menossa lahjaksi ystävälleni, joka on jäämässä eläkkeelle (o-ou!?) ihan näillä näppäimillä. Toivottavasti on mieleinen. Väri on mielestäni ihana ja vaikka en kauheasti vihreästä pidäkään ostin lankaa sen verran lisää, että saan tehtyä siitä jotain myös itselleni. Mukaan laitan myös tuollaisen 'soljen', niin ei tarvitse heitellä huivia olan yli alvariinsa, kun pysyy paremmin paikoillaan.