well well well

Pystyinpäs päättämään. Olen nimittäin katsellut jo tovin tarjolla olevia kuppeja teenjuontia varten. Pupu-mukeihin kun ei mahdu niin paljon kun haluaisi. Melkein jo ajatuksissani päädyin punaiseen versioon tästä Taika-sarjasta, mutta sitten kaupassa sattui silmääni tämä mustavalkoinen kuppi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sopii mielestäni meillä olevan vanhan Domino-sarjan pullalautasten kanssa ja myös 24h sarjan lautasiin. Tietysti olisi voinut ostaa 24h:ta lisää, mutta se kuppi ei jostain syystä natsannut mun aatoksiin. Tää on paljon kivempi. Niin, tässä on kai se jokin taika. ;)


Voikos päivä mukavammin alkaa, kun saa aamupalan jälkkäriksi kahvia ja mokkapalamuffinin ja cd:stä kuuluu uutta Duffyä. Tätä hiljaista aamun tunnelmaa ois voinu jatkaa melkein.......... endlessly. :)

Ensimmäiset onnistuneet...

... kärjestä aloitetut sukat. Olen kokeillut tuota sukan aloittamista kärjestä joskus pari kolme vuotta sitten. Silloin tein kolme sukkaa ja kaikista tuli erinäköisiä joten purin pois ja päätin unohtaa koko systeemin. No, nyt sattu käymään niin että tuota Rede-lankaa oli kolme pientä nyssäkkää ja koska en tiennyt kuinka pitkät varret uskaltaisin tehdä että lanka riittää kärkiin asti päätin kokeilla uudestaan kärjestä aloittamista. Ja nyt ihmettelen suuresti mikä siinä oli sitten niin vaikeaa. Täähän oli ihan hauskaa vaihteeksi, varsinkin kun nuo langan värit on niin herkut. Lisäksi löysin Hepsin blogista varren tuplapäättelyn ohjeen niin varrensuu ei kiristä vaan jousta mukavasti.

Käytännössa sukat on päätelty niin, ''että ensin neuloin kaksi oikein, sitten neuloin nämä kaksi takareunoistaan oikein yhteen, sitten taas neuloin yhden silmukan ja neuloin ne kaksi takareunoistaan yhteen jne. '', Hepsiä suoraan lainatakseni. Noh, jälkeenpäin ajateltuna oilisin kyllä voinut tehdä päättelyn hiukan tiukemmalla käsialalla, koskapa päättelykerros on ehkä liiankin löysä, mutta täytyypä muistaa seuraavalla kerralla kiristää silmukoita.


Malli: ULLA sukka varpaista
Lanka: Gjestal Rede
Puikot: Nro 3,5

Taidanpa sitten astella takaisin kutimen ääreen ku nääs sukkaa pukkaa ihan alvariinsa. Sitä paitti mää kohtasin yhen sukkaohjeen joka sai kuolan valumaan suusta joten mun on ihan PAKKO saada nyt puikoilla olevat valmiiksi että voin käydä käsiksi SIIHEN ohjeeseen.

Varpu Villapallo

Pari mun hyvää ystävää kohtas kerran kaupunkireissullaan Villapallon, joka oli heijän mielestään ihan niinku mää. Kun kysyin et ai niinku pehmee ja pyäree vai? oli vastaus kumminki ei. Tarkottivat lähinnä värejä kerässä. Niin he sitten yhdistivät voimansa ja ostivat Villapallon ja laittoivat kauniiseen lahjapussiin kortin kera. Toinen sitte vinkkasi mulle et tuu käymään hänen työpaikallaan ku tuut kaupungille, mulla on sulle jotain. Mää heti ajattelin et uups, mitä pahaa mää ny oon tehny, eikä tullu mitään kumminkaan miäleen (no, nyt mää vasta hokasin miks Nalle Puh-testissä musta tuli Nasu, joka säikähtää helposti!? :D). No, tää ajatus meni tietenki piäleen (onneks). He vaan tahtoivat toivottaa lämpimiä hetkiä ton Villapallon kera.

Nyt mää sitte kävin käsiksi tohon Villapalloon vähän ennen aikojaan, siis etten ensin marinoinu sitä kuukausikaupalla kaapissa. Mun piti alottaa puseroo muttei mulla ollukaan sopivankokoisia puikkoja (oho, kummallista) ja se koitui Villapallon kohtaloksi. ;)


Huivi: Baktus
Pipo: Vyötteessä olevan ohjeen mukaan
Ranteenlämittimet: Omasta päästä
Lanka: Novita Varpu, 67% akryyli, 14% villa, 10% polyester, 9% mohair
Puikot: 4,5 ja 5,5


Tommonen pötkylä toi pipo on jos ei muista asetella ku pistää päähänsä. Juu ja on lämmin, jos ei satu tuulemaan.
Lankaa meni Baktukseen 114g, pipoon 31g ja ranteenlämmittimiin 16g, joten jäljelle jäi vielä 44g josta vois tehdä jotain jos vaan keksis mitä.


KÄÄK, eks tää jo riitä?

Karkasko mopo

Olin tuumaillu jo jonkin aikaa et mää tartten ranteenlämmittimet, kun uusi SuuriKäsityö-lehti ilmestyi. Siinä oli yks kiva juttu ja sen yhteydessä soma kuva somista ranteenlämmittimestä. Heti kun olin päässyt eroon Junasukkien tekemisesstä pistin uutta lankaa puikoille ja kutasin lehdessä olleen ohjee kans ranteenlämmittimet ilman peukalonreikää.


Paitsi etten kutassutkaan ihan ohjeen mukaan. Mää nääs yks kaks huomasin laittaneeni reikäkerroksen väliin yhen ylimääräisen kerroksen. Mut ku se ei ollu pöllömmän näköinen sekään versio niin ajattelin, et antaa mennä kun on alamäki ja veivailin tekeleet loppuun asti sillä meiningillä. Niin synty elämäni ensimmäiset ranteenlämmittimet ihan ittelle.


Seuravaks mun tekolistalla oli säärystimet sen vuoks kun mulla on puolipitkät oloasun housut ja aattelin et niit vois pitää talvellakin säärystinten kans ja ku tää oli kiva ja simppeli ohje niin ei ku uutta lankaa puikoille ja säärystinten tekoon. Niitä väkertäessa mulle tuli ihan vastustamaton halu saada myös pikkusukat tosta väristä, mut mulla ei ollu ku toi yks kerä. Mutta tietenkin kun nyt vihdoin annoin ittelleni luvan käydä käsiksi tohon väriin niin en saanu sitä mistää lisää. HÖH! Mutta niin synty elämäni ensimmäiset säärystimet ihan itelle.

Lehtijutun tiimoilta kävin myös tutustumassa Pieni sukkapuoti-blogiin ja siellä oli lehdessä olleen valkoisen pipon näköinen pipo harmaana. Ohjetta pipoon ei ollut, mutta koska halusin uuden kivan pipon lenkkeilyä varten niin sävelsin itse nuotin vierestä ja vähän sinne päin.


Tein piposta pikkuisen ylipitkän että saan sen vähän myssymmän oloiseksi ja kursin mopeasti kavennukset kokoon. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta täytyy ehkä vielä käyttää se huuhteluainekylvyssä.


Pipo tarvitsee lenkille tietysti kaveriksi ne oikeat ranteenlämmittimet ohjeen mukaan ja tekasin sellaisetkin palan painikkeeksi. Kuvaussessio näistä tekeleistä oli aika haastava kun ei meinannut onnistua ei sitten millään mikään. Otin varmaan sata kuvaa ja poistin melkein kaikki. Sivukuvaa piposta en voinut laittaa kun heltta tuntui roikkuvan metrin leuan alla :D (niin se maan vetovoima vaan kasvaa), naama oli punainen kuin keitetyllä ravulla ja käsissä olevien ranteenlämmittimien kuvat epätarkkoja. Huhheijjaa. Niinpä aattelin että kolmen päivän kuvaus yritykset saa riittää ja pistin siedettävimmät kehiin.


Malli: SuuriKäsityö-lehti 11-12 2010 s.82 Ranteenlämmittimet Piia Martikainen
Lanka: Gjestal Rede (aniliini), Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ja 4

Ensimmäiset Junasukat

Oon muutamissa blogeissa nähnyt hauskannäköisiä vauvansukkia ja eipä aikaakaan kun päätin neuloskella sellaiset.


Ohje: Junasukka
Lanka: Sofli Mimosa, 63% akryyli, 37% puuvilla
Puikot: Nro 3

Ton langan oon joskus pongannut kirppiksellä ja tietenkin hamstrannut itelle, ku tuli niin nostalginen olo siitä. Muistaakseni näetsen neuloskelin tommosella langalla poikalapselle vai oliko se tyttölapselle, en nyt muista kummalle, nutun ja myssyn. No, enivei kumminkin, mut lanka oli jotenki eikivaa neulottavaa ja sukista tuli jotenki löpsykät. Siispä aattelin kokeilla onnee josko toisesta langasta tekemällä tulis parempi fiilis.


Sittepä pistin puikoille Novitan Neliraita Woolia ja se olikin soljuvampaa ja pehmeämpää, mutta muuten tästäkin meinas tulla kökkökeikka johtuen langan vähyydestä ja lisävärien vääryydestä, kunnes kiltisti menin vaan kauppaan ja ostin kerän luonnonvalkoista. Värien säätämisestä ohtuen mulla taitaa nyt olla junasukkakiintiö täynnä...ainakin kaheksi viikoksi, sillä mää tahon tehä jotain muutakin välillä. Muuten kyllä woolista tuli ihan kivat sukat joten nää taitaa päästä Kustin polkupyörän kyytiin siis sen joka on nykyään Itellalla töissä. :)


Tota Soflin Mimosaa mulla on vielä jäljellä eli siitä tarttee kai tehä jossain vaiheessa vielä jotain, mutta olkoon nyt kaapissa hetken aikaa.

Säätämisestä vielä puheen ollen. Sitä mun yhtä pipo/myssyrojektia mää oon kans säätäny eessuntaas ja alkaa olla mitta täynnä senkin suhteen kun ei tunnu onnistuvan ollenkaan. Se on kyl ny neulottu ja on päättelyä vaille mutku mutku...se ei oo kiva... mää taijan purkaa.....

Ufolampaanturkki

Täs ois viel yks tämmönen neuleenpötkylä, joka valmistui syyskuussa. Tää tuli tehtyy kun piti äkkii saada jotain ja päästä eroon tosta öklötyslangasta. Kauhiahan sitä oli neuloo tottakai. Tää on niitä lankoja jota pitää neuloo kieli keskellä suuta ettei vaan pääse yhtää silmukka putoomaan, koskapa niitä ei sitten enää löydä. Koitin pitää varani, mutta jälkeenpäin huomasin tietenkin virheen. Lanka on Lidlin valikoimasta 'Las Vegas' nimeltään ja puikot Nro 6.


Puikot ois voinu olla vieläkin paksummat, että neulos ois ollu vähän ohuempi. Nyt se on tommonen turkis, tosin aika joustava sellainen. Tuntuu lampaanturkilta, mut ku se on ton värinen, nii se on tullu jostain ulkoavaruudesta ufomiähen tarhasta ja on käyskennelly ties minkävärisellä pellolla.

Käytin kaikki langan mitä sitä oli jäljellä eikä siitä tuon isompi tullut. Neuloin niin että loin neljä silmukkaa ja joka kerroksella lisäsin kummassakin reunassa yhden silmukan ja tommonen tosta langasta tuli.

Boleroa samoksella

Tällaista neuleen nitkutusta täällä on harrastettu viime aikoina, pieninä annoksina tosin ja sattuneesta syystä. Jos joku kuvittelee (ei varmaan kukaan) että nyt kaikki on mennyt ohjeen ja suunnitelmien mukaan, niin saa ystävällisesti kuvitella uudelleen. Samanlaista sähläystä tämäkin rojekti oli pullollaan.

Ensimmäinen hiha tehtiin ohjeen mukaan. Ohjeen kuvassakin hihat olivat ylipitkät, mutta mulle ne oli niin pitkät ettei näkynyt sormennipukkaakaan. No toiseen versioon tein silmukan lisäykset reunoihin vähemmillä kerrosväleillä, mutta sekään ei istunut mun käteen (mää kun oon tämmönen taatiainen, niin varmaan mulla on sitten myös taatiaisen käsivarret). Sitten aloitin silmukanlisäykset heti resorin jälkeen ja siihen olin sitten tyytyväinen.


OHJE: Ulla 03/07 Freddie-bolero
LANKA: Novita Samos
PUIKOT: 4 ja 4,5


Tässä kuvassa napit on kaikki kiinni. Piirtelin tuohon päälle vähän paremman näköisen naaman kuin omani. ;=D

Ohje on kiva ja sillä voisi tehdä vielä toisenlaisen versionkin, mutta ei tuo mun kädenjälki tossa neuleessa mikään kovin hyvä ole. Napinläpilistoista tuli vähän löpsöt kuten kauluksestakin, mutta olkoon.


Sitten tässä on vielä vanhan pöytäliinan uusi elämä, joka on valmistunut jo lokakuun alussa (edit. hei haloo se oli syyskuun alussa, mää oon vähän ajantajuton). Meikäläinen kun on ollut semmosella laiskamatokuurilla niin eihän sitä ole voinut kuvata. Kaava on SuuriKäsityö-lehdestä 1/2009 (helppo kaava s.19), jolla oon aikaisemminkin tehnyt mekon. Jonkin verran muokkailin kaavaa ja alunperin visio oli hihattomasta mekosta mutta laitoin kuitenkin hihat kun oli jo niin syksyä. Mekko on ehkä hivenen väljä mutta en kuitenkaan halunnut mitään makkarankuorimiseliininäyttelymekkoa. ;)





Ja sitte mä ajattelin käyttää näitä näin. Ei ihan ehtinyt tälle kesälle mutta ensi kesäksi on valmiina.

Lopussa kiitos seisoo

Ny se on sit pulkassa tää harmaita huiksia ja pään seinään takomista aiheuttanut verhoprojekti. Innostuin sitten hieman sisustamaa ostamalla kaksi uutta tyynyä, nuo ruskeat kuvioidut, ja kaivamalla kaapista nuo vanhat punaiset päälliset.


Sekä parilla valaisimella. Siinä matkin kyllä Marko Paanasta joka kerran pisti uusiksi rintamamiestalon olohuonetta ja asetteli pikkupöydälle monta pientä valaisinta. Mää nyt aattelin että kaks riittää. Varsinkin kun nuo olivat viimeiset kaupan hyllyllä ja alennuksessa. Isommassa on kyllä vähän ruskeampi tuo varjostin, mutta ehkä en sitä sitten kuitenkaan huomaa kun aika kuluu. Ehkä.


Isännys tuntui ainakin olevan erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja kyl määki taidan olla. Jotain pientä vois vielä tehdä olohuoneessa, vaikka vaihtaa taulujen paikkaa tai kokonaan tauluja. Ans kattoo ku mää funtsin huikan.

Toivotaan että mää nyt sit saisin tehtyy loppuun noita muitakin keskeneräisiä rojekteja. Oon aina vaan alottanu uusia vaik entisetkin on kesken. Ja sit kuitenkin teen niitä samoja edestakasin siis neulon ja purkaan ja neulon uusiks. Voi nääs nääs. Mutta rapsakkata viikonloppua vaan kaikille.

......pitäsköhän mennä purkamaan yks pipo kolmannenkin kerran, jos se sit ois vaikka sopivampi......tjaaah.

Leikkaako lanttu? Ottaako pattiin?

Ei! Kyllä! Ja miten näin siis pääs käymään. No, nääs kun mää yhtenä päivänä sain hetkellisen mielenhäiriön (näin jälkeenpäin siltä se tuntuu ja mitä siitä sitten seurasi) että haluan uudet verhot olohuoneeseen, vaikka ei entisissäkään mitään vikaa ollut. Itseasiassa tykkään niistä edelleenkin kovasti. Mut mää sain sellaisen vision et jos ompelen olohuoneeseen viis uutta verhoo, niin mun ei tartte ommella makuuhuoneeseen kahta verhoo kun paan niistä olkkarin verhoista kaks sinne makkariin!?!? Kun me näin kuuden vuoden täällä asumisen jälkeen ei olla saatu verhoja makkariin (lue: mää en oo ommellu laiskuuttani).

Niin sitten yks kaunis päivä ku Isännälläki oli vapaata lähettiin huristelemaan Petikon Kodin-Anttilaan (juu, voitteks te kuvitella et miäs lähti tuhlaamaan vähiä vapaitansa akan kans verho-ostoille, voi hyvää päivää sentään). No, ei siinä mitään. Aikani tutkailtuani löysinkin sieltä semmosen kivan valoa läpäisevän kankaan ja halvemmalla ku ajattelin, mut ku en voinu uskoo et ensimmäisestä kaupasta natsais käytiin varmuuden vuoksi vielä Eurokankaassa. Sieltä ostin sit vaan laskosnauhaa verhon yläreunaan ja palattiin Anttilaan hakemaan SE kangas.

Kotona sitten melkein ensi töikseni aloin leikkaamaan verhoja pituuteensa (150cm nauhamitalla) ja kolmannen verhon leikattuani hiipi piän epäilys leikanneeni sen liian lyhyeksi. Tarkistin ja AAAAARRRGGGGHHH ensimmäisen kerran. Se oli 50 cm liian lyhyt. Kaks ensimmäistä oli onneks oikeen mittaset ja kaks viimestä varmistamalla varmistin et tuli oikea pituus. Painuin sit niiltä istumiltani nettiin katsomaan saisko nauhamittaa pidempänä mistään. Saihan sitä Ompelijanmaailmasta. Kantsii käyä kattoon jos jollakin muulla on samaa tarvetta.

Kun meillä sattui sit olemaan asiaa Jumboon koukattiin Anttilaan kattomaan josko kangasta olis vielä lisää. Juu, kahdessa hylsyssä parin metrin palat. Mut myyjä katsoi että Jumbon Anttilassa olisi ja sieltä sitä saatiinkin yhteen verhoon tarvittava määrä.


NOOH, aloin sitten ommella niitä neljää muuta verhoo ja neulan osuessa verhossa olevalle koristenauhalle se meni POIKKI. AAAARRRGGGHHH toisen kerran. Nauha oli niin paksua että jos se ei menny poikki se ryttäsi verhon tai meni mutkalle ja piti purkaa ja ommella uudestaan.

Ompelin kolme verhoa valmiiksi rypytysnauhoineen ja kun ajattelin laittaa ne ikkunaan ja aloin vetää langoista rypyttääkseni huomasin että nauha on VÄÄRINPÄIN siis ylösalaisin. AAARRRGGGHHH kolmannen kerran. Ei ku purkuri käteen ja purkamaan nauhaa pois ja ompelemaan uudestaan.


Purin nauhan yhdestä verhosta, käänsin ja rypytin ja nostin ikkunaan ja vasta siinä vaiheessa hoksasin että rypytysnauha pitää kohdistaa kun siinä on tuollaiset viuhkalaskokset. AAARRRGGGHHH neljännen kerran. Kahdessa muussa verhossa kohdistus ei osunut kohdalleen.

Kävin sitten paikalliset kangaskaupat läpi josko löytyis samaa nauhaa. EI TIETENKÄÄN OLLU. Nyt sit pitäis joku päivä lähtee taas Petikkoon ostamaan lisää nauhaa kahteen verhoon, jotka muuten valmiina odottelee et pääsis ikkunaan.


Siis älkää ostako tätä kangasta jos haluutte säästää hermojanne.

Täytyy kyllä tunnustaa että nyt kun nuo on ikkunassa en voi kieltää ettenkö tykkäisi niistä ja siitä miten valo sihtautuu läpi verhon.

Savolainen sananparsi sanoo että 'Jokkainen teko on ensinnä mahoton', mutta JOS oisin tienny etukäteen miten seiniä päin tää rojekti mennee niin...........

Vähän hömppää sateiseen päivään

Take the Quiz here!

You Are...Elinor Dashwood!

You are Elinor Dashwood of Sense & Sensibility! You are practical, circumspect, and discreet. Though you are tremendously sensible and allow your head to rule, you have a deep, emotional side that few people often see.

All possible results: Elinor Dashwood, Marianne Dashwood, Elizabeth Bennet, Fanny Price, Emma Woodhouse, Catherine Morland, Anne Elliot

Terveisiä Kyprokselta

Piti sitten lähteä sairastamaan flunssaa Pafokselle. Siitä johtuen kai kuvat on pelkkiä läpsähdyksiä enkä meinannut löytää mitään julkaisukelpoista, en ole niihin otoksiin oikein tyytyväinen. Tässä kumminkin muutama tunnelmapala reissusta.


Merta ja hiekkaa.


Namia.


Lasia ja taidetta samassa paketissa..


Ja kuinka ollakaan löytyihän sieltä myös villalankaa. :D


Olihan mulla mukanakin käsityö, mutta eipä tullut paljon tehtyä ja luulen että saattaa mennä purkuun.


Lopuksi vielä terveisiä Tyttärelle. Arvaapa miksi.

Kalatusta

Pukkas pikkusen lommaa tossa ja sillon tarttee tiätysti taas miättii lomakäsityön ottoo mukkaan. Jep. Mää päätin ottaa mun kesäpuserontekeleen ja sit aivotonta automatkatekemistä joka sattu sukankudin olemaan ja lankaaki arvioin neljä kokonaista ja yks korkattu kerä lisäväriksi (mää arvioin liioittelevani, mut annoin mennä ku oli sentää loma!?). Enpä arvannu mikä hirviä tukos tuolla sisuksissa sattu aukeemaan kun puikkoihin tartuin.


Kolome tuntia oltiin ajettu ja Jyväskylää asti päästy ku ensimmäinen sukka oli valmis. Toinen sukka valamistu sitte vasta Rovaniämellä, ku piti välillä itekki ajaa ja yöki nukkuu jotta jaksais matkata. Nää sukat oli Miähelle ja ei oo valamiina kuvii. Ne meni heti käyttöön. Sit ku sain pääteltyy nää, niin enhän mää millään voinu mennä sinne takakontille kaivamaan matkalaukusta lisää lankaa, vaan kävin paikalliesessa käsityöliikkeessä ostamassa tiätenki lisää lankaa. Mää aattelin tikuttelevani niist kolomet sukat, mutku lankaa tuntu aina vaan riittävän nii tein koko perheelle.


Täs on ihan sit perhepotretti. Miäs, Mää, Miniä, Poika ja Tytär. Värimiältymyksii en pahemmin kyselly. Halusin tehä joka väristä yhet sukat ja sit miten langat riittää.


Malli: Perussukka
Lanka: Gjestalin Raggegarn
Puikot: 3,5


Ja sit viel yhet jämien jämistä. Ruskeeta vaan jäi vähän.


Sitte yhet ihan uudesta Novitan Polkasta. Ihanat on nuo sävyt, mut ehkä hieman liian kirjavaa mun makuun. Tosin tuo pintaneulekaan ei oo ihan paras noin kirjavaan lankaan (1 krs: 2o, 2n, 2 krs: kaikki o, pongasin Ullaneuleesta tuon pintaneuleen yhistä sukista).


Sit viel yhet sukat Polkan jämistä ja vaalennpunasesta. Nää kahet ja ekat raitasukat on neulottu Novitan 7-veikka, Raita ja Polkka-langoista 3,5 puikoilla. Näitten lisäks mää neuloin kolomet tossukat seiskan puikoil ja kaksinkertasesta langasta, mut niist ei oo kuvii ja ne jäi matkan varrelle uusille omistajille.

Nii et tähän kahtoen ei taija olla ihime et toi Miäs välil kyseli multa et ooksää ottanu sun lääkkeet, mut enhän mää ollu ku mää vaan tikutteli menehen. Tunnussäveleks muadostuki toi Pariisin kevään Tämän kylän poikii-kappale jossa myännetää et ' Hei hei mutsi, mää en oo syöny mun lääkkeitä'. Mut kalaa kyllä syätiin taas joka päivä. Piti ihan salaa välillä koitella joko on kasvanu kidukset, vai suomujako alakaa kasvaa poskien nukkapintaan. :D

Sit kuulkaa mää olin ihan hätää kärsimässä ku Inarista mökiltä lähtiessä mää en löytäny mun kesäpuserontekelettä mistään vaikka etin moneen kertaan kaikki paikat. Mökin, auton ja matkatavarat. Mää jo aattelin et mun täytyy tehä etsintäkuulutus et josko se ois pudonnu matkalla autosta. Kotona viel katoin tavaroita purkaessa kaikki ja sit ku aloin pesemään pyykkiä nii se löyty pyykkipussin pohjalta!!?? :O


Se on tässä. Se on mulla. Jeeeee. Ehkä valamistuu ens kesäks tai jotain.


Sitte lapsukaiset liikkuvaiset toi mulle Norjasta tuliaisiksi, kuinka ollakaan, lankaa ja puikot. Tummempi lanka on kyllä vihreämpää kuin kuva antaa ymmärtää. Mitäs mää näistä kekkaisin? Huivii? Pipoo? Huivii? Yäsukkii?? Huivii? Ans kattoo. Mun pitäs kyl nyt vähä ommella.

Näyt orvoki ja lemmiki ja strasselituko risteykselt

Toisaalt tän postauksen vois otsikoija myäs et 'vanha verho uus elämä', mut ko kerranki pääs lainaamaan suurta runoilijaa Heli Laaksosta nii pitihän semmonen tilaisuus hyväks käyttää. Tää kankas nääs on niist mun Anopin jäämistä, joita rahtasin melkeen vuas sitte kotio. Ja em palioo valhettele ko sanon et oon tehny tätä mekkoo koko kesän tai ainakin melkeen. Se jumittu noijen olkaimien ompelemisee. Oli muka nii vaikeeta saaha aikaseks mokoma juttu.


Kaava on MODAsta 3/2007. Mää kyl tykkään tost kankaast, mut onks tää malli sittenkää mulle hyvä. Mun vatta pömpöttää ja näyttää siltä et oisin raskaana, mut nykyään ei kukaan enää kysy et ooks sää raskaana, vaan ne sanoo et SÄÄ OOT LIHONU.


Nii et tuliks täst liian tyttömäinen viiskymppisel kurpal??

Huamatkaa et alushame on keltane ja vieläki liian pitkä vaik oon lyhentäny sitä jo kaks kertaa. Sitä paitti ko mul on tommonen ruma selkä (täynnä luamii) mää oon tekemäs hihatin/boleroo, mut arvatkaas onks seki viimeistelyy vaille valmis. Mää en muka kerkee, mihin mun aika sit menee oikeen.


Täs ois viel yks kiekaisupusero, joka on valmistunu jo ennen juhannusta mut saamattomuuresta en oo saanu kuvattuu ja postattuu sitä. Kaava on MODAsta 6/2006.


Pannaas tähä loppuun viel lainaten Heli Laaksosta.

Vinkei yksinäisil naisil 4

Sit ko sul see miäs jo o.
Pirä privat pelle-showt hänel sillo tällö.
Silut häne tukkatas nii et pälvikalju alkka.
Pirä Biltena- ja Motoneti-luettelo käre ulottuvil.
Virkka play-offiseihi kaksmetrinen kannustushuiv
ja an lupa karotta.
Ol see verra hull, et miäs voi kavereilles kehuta:
see hautto muni mun karvalakis uunim pääl.
Näyt orvoki ja lemmiki ja
strasselituko risteykselt.
Hanki anopisilmäfärisep piilolinssi.