258 langanpäätä

Yhden pitkällisen myssy/huivi-projektin valmistumisen jälkeen (niin, se on valmis mutta kuvaukset on vielä suorittamatta ja tehdään ne sitten kesähelteillä :D) ajattelin, että voisin tehdä jotain kivaa. No, se kiva oli sillä hetkellä uusimmassa Novitassa ollut tytön poncho. Sitten kun oli aloittanut sen tuumin, että olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea, kun laskin että joudun päättelemään 258 langanpäätä!!! Noh tehdään sitten mutta ei koskaanikinä enää (ja kuinkas sitten kävikään, mutta se onkin jo toinen juttu).


Ohje: Novita kesä 2010 (tarkistan tämän vielä kun lehti on lainassa Äidillä tällä hetkellä)
Lanka: Novita Wool (valk.), Nalle Kukkaketo Ruusu
Virkkuukoukku: Nro 3,5 ja Pitsikukka-kehikko

Kun sain tämän ponchon valmiiksi ja löysin Tyttären vanhan salsahameen, sain idean mekosta tähän ponchoon samoilla väreillä. Yläosan kaava on SK-lehdestä (kauluksen jätin pois) mutta hameosa on salsahame kokonaisuudessaan, siitä on vain vetoketju ja vyötärönauha purettu pois, helma avattu ja nauhat lisätty.


Yläosan ohje:Suuri Käsityö-lehti 5-6 2010 Mekko nro 16 s. 47

Kaikki kankaat, nauhat ja pitsit on tämän hamsterin varastoista. Ainoat mitkä on ostetty nyt ovat napit, kun mitkään kotona olleet ei jotenki natsanneet.


Napit onkin aika ihanat. Kälykkä sanoi, että mekko on kuin jostain sadusta ja itselläni tulikin jostain syystä, solmiamisnauhaa laittaessa, mieleen Lumikin mekko, vaikka värit ovatkin ihan erilaiset.


Mekosta tulikin juuri sopivankokoinen, vaikka pelkäsin että kaula-aukko on liian pieni, mutta en sitten joutunutkaan korjaamaan sitä.


Ei muuta kuin helmat hulmuamaan.


Pitsiä näkyvissä.


Ihan tyytyväinen olen tähän projektiin. Nyt vaan tekisi mieli tehdä toinenkin mekko tällä kaavalla ihan ohjeen mukaan tai ehkä sittenki jotain muuta....hmmmm.... tuumiskellaan, tuumiksellaan.

Leipee, leipee leipee

Saatiinpa ystävät tänne yökylään melkein viikoksi. Siinäpä hyvä syy vähän leivontaan ja kokkailuun. Leipasinpa sitten tuliaisiksi uudella härvelilläni eli keittiön monitoimikoneella, jolla voi porata ja sahata ja tasata ja hioa, tai no ei ny ihan mutta kaikkee pilkkoo, möyhentää ja vatkata, niin ensimmäisen leipäni. Tuota konetta oon toivonu jo jonkin aikaa, koska meidän vanha häälahjaksi saamamme vatkain ei kestänyt kuin 32 vuotta ja sitten se meni katkomaan toisen taikinakoukkunsa kesken vaivaamisen. :D Tuolta Pullahiien leivontanurkasta löysin kivan leipäohjeen Muunneltu Kuubalainen leipä Ja näin kuumallahan kaikki Kuubalainen on poikaa. Kantsii kokeilla, jos sattuu omistamaan keittiöva'an, koska kaikki mitat on grammoina. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti. Kunnon leipää eikä mitään kaupan pullahöttöä. Ja silleen simppeli et kun tekee taikinan, vaivaa, nostattaa tunnin ja eiku lätkäsöö pellille, vetasee veisell' pari viiltoo ja paistaa. Kantsii muuten tsiikata Pullahiiren kakkujakin jos käypi siellä blogissa.

Käsitöitäkin on tuloillaan, ainakin yks ponco valmiina, kunhan saan kuvailtua näiltä kiireiltäni, ei oo nääs aurinko päässy paistamaan hihaan. Sit ois viel yks myssy ja kaulaliina (niitähän tarvitaan ettei pääse paleltumaan näin helteellä) ja huivi on alotettu (neulon kaks kerrosta ja huomaan virheen, purkaan ne ja teen neljä kerrosta ja huomaan virheen ja purkaan kaks jne. niin se KESTÄÄ) ja ommellakin pitäisi poncholle kavereita ihan just. Mutku mää oon möyriny tuol pihalla ja oon mullassa varpaanvälejä ja nenänreikiä myöten puhumattakaan kynnenalusista. Just tänään istutin kesä kukkia ja huomenna jatkoa seuraa.

Ps. Jos kiinnostaa kattella kukkakuvia paan tonne Puutarhapuuhapuolelle tulppaanikuvia ihan just kunhan kerkeen. ;)) Mää oon ihan täpinöissäni ton Likan kamerasta, joka on mulla lainassa. Just hokasin et määhän voisin ostaa oman linssin jolla pääsee vielä lähemmäs kukkia, vaikka ihan kukan terälehdelle soittelemaan.

Hyvä, hyvä huusi lapsi ja taputteli karvaisia käsiään...

Äitikkä oli mennyt kaappejansa läpi ja kyseli haluaisinko katsastaa, josko siellä ois jotain mullekin, ennenkun heitetään uffin laatikkoon. Mitäpä se hamsteri muuta kuin käy heti toimeen.


Taisi puolet jäädä tähän taloon tästä kasasta. Löytyipä yksi puserokin, josta piti vain lyhentää hihat, oli ihan iskemätön kun oli vielä lappukin kiinni vaatteessa. Pari muutakin puseroa oli, mutta niitä pitää muokata enemmän ja sitä paitsi me on melko mustia ja se ei oo ihan mun väri, joten mietintämyssyä pitää vielä pyöritellä päässä, niin että tukka menee sekaisin. Ja tietysti farkkuja joista saa vaikka mitä kun vaan keksii mitä.

Tervetuloa Ompelimoon

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.




Ihan outoa, täällä on näin siistiä.






Sitten muutamia yksityiskohtia.





Jos joku ihmettelee mikä tuo hyllykössä oikealla näkyvä metalliesine on niin.......


...... saanko esitellä vinonauhankääntäjä.




Ja tämä pötkylä on kaavapaperia.

Eipä aikaakaan kun......


.... kaikki on taas huiskinhaiskin tai ainakin heikunkeikun. Onneksi tämä ei sattunut kesken kuvaussession. Mieheni mielestä huone olisi kaivannut enemmän väriä, mutta ajattelin että kun siellä on sekaisin kaikkia kankaita ja lankoja niin kyllä väriä silloin piisaa vaikka muille jakaa. Siksi halusin siitä yleisilmeeltään vaalean ja rauhoittavan. Kuitenki tuntuu että huone on vielä jotenkin raakile.