Ufolampaanturkki

Täs ois viel yks tämmönen neuleenpötkylä, joka valmistui syyskuussa. Tää tuli tehtyy kun piti äkkii saada jotain ja päästä eroon tosta öklötyslangasta. Kauhiahan sitä oli neuloo tottakai. Tää on niitä lankoja jota pitää neuloo kieli keskellä suuta ettei vaan pääse yhtää silmukka putoomaan, koskapa niitä ei sitten enää löydä. Koitin pitää varani, mutta jälkeenpäin huomasin tietenkin virheen. Lanka on Lidlin valikoimasta 'Las Vegas' nimeltään ja puikot Nro 6.


Puikot ois voinu olla vieläkin paksummat, että neulos ois ollu vähän ohuempi. Nyt se on tommonen turkis, tosin aika joustava sellainen. Tuntuu lampaanturkilta, mut ku se on ton värinen, nii se on tullu jostain ulkoavaruudesta ufomiähen tarhasta ja on käyskennelly ties minkävärisellä pellolla.

Käytin kaikki langan mitä sitä oli jäljellä eikä siitä tuon isompi tullut. Neuloin niin että loin neljä silmukkaa ja joka kerroksella lisäsin kummassakin reunassa yhden silmukan ja tommonen tosta langasta tuli.

Boleroa samoksella

Tällaista neuleen nitkutusta täällä on harrastettu viime aikoina, pieninä annoksina tosin ja sattuneesta syystä. Jos joku kuvittelee (ei varmaan kukaan) että nyt kaikki on mennyt ohjeen ja suunnitelmien mukaan, niin saa ystävällisesti kuvitella uudelleen. Samanlaista sähläystä tämäkin rojekti oli pullollaan.

Ensimmäinen hiha tehtiin ohjeen mukaan. Ohjeen kuvassakin hihat olivat ylipitkät, mutta mulle ne oli niin pitkät ettei näkynyt sormennipukkaakaan. No toiseen versioon tein silmukan lisäykset reunoihin vähemmillä kerrosväleillä, mutta sekään ei istunut mun käteen (mää kun oon tämmönen taatiainen, niin varmaan mulla on sitten myös taatiaisen käsivarret). Sitten aloitin silmukanlisäykset heti resorin jälkeen ja siihen olin sitten tyytyväinen.


OHJE: Ulla 03/07 Freddie-bolero
LANKA: Novita Samos
PUIKOT: 4 ja 4,5


Tässä kuvassa napit on kaikki kiinni. Piirtelin tuohon päälle vähän paremman näköisen naaman kuin omani. ;=D

Ohje on kiva ja sillä voisi tehdä vielä toisenlaisen versionkin, mutta ei tuo mun kädenjälki tossa neuleessa mikään kovin hyvä ole. Napinläpilistoista tuli vähän löpsöt kuten kauluksestakin, mutta olkoon.


Sitten tässä on vielä vanhan pöytäliinan uusi elämä, joka on valmistunut jo lokakuun alussa (edit. hei haloo se oli syyskuun alussa, mää oon vähän ajantajuton). Meikäläinen kun on ollut semmosella laiskamatokuurilla niin eihän sitä ole voinut kuvata. Kaava on SuuriKäsityö-lehdestä 1/2009 (helppo kaava s.19), jolla oon aikaisemminkin tehnyt mekon. Jonkin verran muokkailin kaavaa ja alunperin visio oli hihattomasta mekosta mutta laitoin kuitenkin hihat kun oli jo niin syksyä. Mekko on ehkä hivenen väljä mutta en kuitenkaan halunnut mitään makkarankuorimiseliininäyttelymekkoa. ;)





Ja sitte mä ajattelin käyttää näitä näin. Ei ihan ehtinyt tälle kesälle mutta ensi kesäksi on valmiina.

Lopussa kiitos seisoo

Ny se on sit pulkassa tää harmaita huiksia ja pään seinään takomista aiheuttanut verhoprojekti. Innostuin sitten hieman sisustamaa ostamalla kaksi uutta tyynyä, nuo ruskeat kuvioidut, ja kaivamalla kaapista nuo vanhat punaiset päälliset.


Sekä parilla valaisimella. Siinä matkin kyllä Marko Paanasta joka kerran pisti uusiksi rintamamiestalon olohuonetta ja asetteli pikkupöydälle monta pientä valaisinta. Mää nyt aattelin että kaks riittää. Varsinkin kun nuo olivat viimeiset kaupan hyllyllä ja alennuksessa. Isommassa on kyllä vähän ruskeampi tuo varjostin, mutta ehkä en sitä sitten kuitenkaan huomaa kun aika kuluu. Ehkä.


Isännys tuntui ainakin olevan erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja kyl määki taidan olla. Jotain pientä vois vielä tehdä olohuoneessa, vaikka vaihtaa taulujen paikkaa tai kokonaan tauluja. Ans kattoo ku mää funtsin huikan.

Toivotaan että mää nyt sit saisin tehtyy loppuun noita muitakin keskeneräisiä rojekteja. Oon aina vaan alottanu uusia vaik entisetkin on kesken. Ja sit kuitenkin teen niitä samoja edestakasin siis neulon ja purkaan ja neulon uusiks. Voi nääs nääs. Mutta rapsakkata viikonloppua vaan kaikille.

......pitäsköhän mennä purkamaan yks pipo kolmannenkin kerran, jos se sit ois vaikka sopivampi......tjaaah.

Leikkaako lanttu? Ottaako pattiin?

Ei! Kyllä! Ja miten näin siis pääs käymään. No, nääs kun mää yhtenä päivänä sain hetkellisen mielenhäiriön (näin jälkeenpäin siltä se tuntuu ja mitä siitä sitten seurasi) että haluan uudet verhot olohuoneeseen, vaikka ei entisissäkään mitään vikaa ollut. Itseasiassa tykkään niistä edelleenkin kovasti. Mut mää sain sellaisen vision et jos ompelen olohuoneeseen viis uutta verhoo, niin mun ei tartte ommella makuuhuoneeseen kahta verhoo kun paan niistä olkkarin verhoista kaks sinne makkariin!?!? Kun me näin kuuden vuoden täällä asumisen jälkeen ei olla saatu verhoja makkariin (lue: mää en oo ommellu laiskuuttani).

Niin sitten yks kaunis päivä ku Isännälläki oli vapaata lähettiin huristelemaan Petikon Kodin-Anttilaan (juu, voitteks te kuvitella et miäs lähti tuhlaamaan vähiä vapaitansa akan kans verho-ostoille, voi hyvää päivää sentään). No, ei siinä mitään. Aikani tutkailtuani löysinkin sieltä semmosen kivan valoa läpäisevän kankaan ja halvemmalla ku ajattelin, mut ku en voinu uskoo et ensimmäisestä kaupasta natsais käytiin varmuuden vuoksi vielä Eurokankaassa. Sieltä ostin sit vaan laskosnauhaa verhon yläreunaan ja palattiin Anttilaan hakemaan SE kangas.

Kotona sitten melkein ensi töikseni aloin leikkaamaan verhoja pituuteensa (150cm nauhamitalla) ja kolmannen verhon leikattuani hiipi piän epäilys leikanneeni sen liian lyhyeksi. Tarkistin ja AAAAARRRGGGGHHH ensimmäisen kerran. Se oli 50 cm liian lyhyt. Kaks ensimmäistä oli onneks oikeen mittaset ja kaks viimestä varmistamalla varmistin et tuli oikea pituus. Painuin sit niiltä istumiltani nettiin katsomaan saisko nauhamittaa pidempänä mistään. Saihan sitä Ompelijanmaailmasta. Kantsii käyä kattoon jos jollakin muulla on samaa tarvetta.

Kun meillä sattui sit olemaan asiaa Jumboon koukattiin Anttilaan kattomaan josko kangasta olis vielä lisää. Juu, kahdessa hylsyssä parin metrin palat. Mut myyjä katsoi että Jumbon Anttilassa olisi ja sieltä sitä saatiinkin yhteen verhoon tarvittava määrä.


NOOH, aloin sitten ommella niitä neljää muuta verhoo ja neulan osuessa verhossa olevalle koristenauhalle se meni POIKKI. AAAARRRGGGHHH toisen kerran. Nauha oli niin paksua että jos se ei menny poikki se ryttäsi verhon tai meni mutkalle ja piti purkaa ja ommella uudestaan.

Ompelin kolme verhoa valmiiksi rypytysnauhoineen ja kun ajattelin laittaa ne ikkunaan ja aloin vetää langoista rypyttääkseni huomasin että nauha on VÄÄRINPÄIN siis ylösalaisin. AAARRRGGGHHH kolmannen kerran. Ei ku purkuri käteen ja purkamaan nauhaa pois ja ompelemaan uudestaan.


Purin nauhan yhdestä verhosta, käänsin ja rypytin ja nostin ikkunaan ja vasta siinä vaiheessa hoksasin että rypytysnauha pitää kohdistaa kun siinä on tuollaiset viuhkalaskokset. AAARRRGGGHHH neljännen kerran. Kahdessa muussa verhossa kohdistus ei osunut kohdalleen.

Kävin sitten paikalliset kangaskaupat läpi josko löytyis samaa nauhaa. EI TIETENKÄÄN OLLU. Nyt sit pitäis joku päivä lähtee taas Petikkoon ostamaan lisää nauhaa kahteen verhoon, jotka muuten valmiina odottelee et pääsis ikkunaan.


Siis älkää ostako tätä kangasta jos haluutte säästää hermojanne.

Täytyy kyllä tunnustaa että nyt kun nuo on ikkunassa en voi kieltää ettenkö tykkäisi niistä ja siitä miten valo sihtautuu läpi verhon.

Savolainen sananparsi sanoo että 'Jokkainen teko on ensinnä mahoton', mutta JOS oisin tienny etukäteen miten seiniä päin tää rojekti mennee niin...........