No, mikä mää sit oon...

Kävinpäs minäkin persoonallisuustestissä... siis Nalle Puhin. Tulos oli tällainen:


Muistutat erehdyttävästi Nasua.

Säikyt ja huolestut vähästä, mutta rohkeutta riittää, jos on pakko. Olet todellinen ystävä, paras mahdollinen. Harmi, että kovin harva tietää sen. Seurassasi viihtyy moni, sillä olet hauska vaikka et itse sitä tiedäkään.


Ai jaa... nyt selvisi sekin miksi mieheni sanoo mua joskus pinkkipossuksi... ja minä kun luulin sen johtuvan vaaleanpunaisesta oloasustani.

... säikyt ja huolestut vähästä... ai mää vai... ai nyvvai... tuosta voisi melkein säikkyä... ja huolestua... vähän. ;)

Lakupekasta... rusetti-sukka

Ei tuu mittään valamista! Sen se tekee kun haalii kaikenlaisia päänsärkyjä ja migreenikohtauksia riesoikseen. Täytyy kaivella kuvavarastoja ja esitellä ennen tehtyjä. Neulottuani nämä ne alkoivat näyttää ihan Lakupekkasukilta. Sitä paitsi minusta tuntui, että niistä puutui jotain. Niinpäs puutuikin.


Rustasin sitten niihin rusetit ja kiinnitin pomminvarmasti, etteivät lähde lentoon eivätkä irtoa pesussa. Näyttävät ainakin minun mielestäni vähän kivemmilta rusettien kanssa kuin ilman.

Pari ponchoa...

... on tullut tehtyä talven aikana tai oikeastaan kolme, mutta yhdestä ei ole kuvaa. Turkoosin ponchon tein ensin. Malli oli jostain lehdestä, jonka lainasin kirjastosta, en nyt kuolemaksenikaan muista mikä lehti se oli. Aikomus oli antaa se veljentyttärelle, mutta kun hän on niin lämminverinen ajattelin sen olevan liian kuuma hänelle.


Verkkoponchon ohjetta pienelle tytölle hain kissojen ja koirien kanssa, vaan eihän sitä tietenkään löytynyt. Enkä todellakaan halunnut tehdä ponchoa Palma-langasta nimimerkillä, kokemusta on (jos pudotat silmukan, et löydä sitä enää ja jos haluat purkaa, siinä menee hermot :/ :/).

No, sitten se ohje piti yrittää repäistä tuosta vanhasta hilseestä. Arvatkaa vaan, kuinka monta kertaa sen aloitin ja purkasin, ennekuin se alkoi näyttää poncholta eikä miltään ulkoavaruudesta tulleelta oliolta, joka oli ilmakehään tullessaan alkanut levitä ja kupristua solujen räjähtäessä taivaan tuuliin....Taivaan tuuliin haihtui myös kaikki se vaivannäkö, kun näin tytön ilmeen antaessani ponchon hänelle. Se hymy riitti palkaksi. Jälkeenpäin äitinsä sanoi, että poncho on ollut tytölle todella tärkeä ja hän on nukkunut yötkin se päällä. :)


Samalla ohjeenväkerryksellä tein ponchon työkaverini tyttärentyttärelle. Kummatkin kuvissa olevista ponchoista on tehty Nalle colorista.

Kämäsen kävijälaskuri...

...on vaihtanut olomuotoaan ja nollautunut (:/*?+~~:{?) Voisinpa sanoa jotain vaan en sano kuitenkaan. Täällä oli vieraillut jo yli 800 urhollista, kaunista ja rohkeaa. Kiitoksia kaikille kyläilyistä. Nyt ei kai auta muu kuin alkaa laskeminen alusta (onneksi se ei ole minun hommani..) vai johtuisiko kaikki siitä, että olen allerginen numeroille....;).

Ruusukat...

...syntyivät kun halusin kokeilla jotain helppoa pitsineuleentapaista sukkiin. Kun en heti valmista mallia löytänyt keksin sen omasta hilseestä. Vähän epäilin langan riittävyyttä, enkä ihan väärässä ollutkaan. Lanka loppui kun olin päässyt jalkaterän puoleenväliin. Laukkasin sen vuoksi kaikki kaupat läpi oikeata sävyä etsiessäni. No, eihän sitä tietenkää löytynyt. Kaikki uudet värjäyserät olivat tummempia. Väkisin sitten käytin lankaa jota löytyi. Raja näkyy valmiissa sukassa selvästi, mutta sitä hieman häivyttääkseni väsäsin siihen kukkasen virkkaamalla.


Silti ne mielestäni näyttivät ihan tylsiltä sukilta, joten ne lojuivat kaapissa monta viikkoa. Kunnes keksin lisätä vihreällä pari lehdykkää ja muuta väkerrystä. Kyllä näistä sitten tuli ihan siedettävät ja ehkä teen joskus uudetkin. Pitää vain keksiä mitä tehdä tuolle varren kiertämiselle...:( Tyytyväinen saan ainakin olla siihen, että se jolle sukat annoin rakastui niihin välittömästi.

Kesäpusero..

... on parhaillaan tekeillä. Saa nähdä koska se tulee valmiiksi. Pukkaa kaikkea muuta sälää väliin, kuten esimerkiksi Noro-viruksen sairastaminen. Eihän sellaista unohtumatonta tilaisuutta voi jättää käyttämättä, vai voiko? Sitä sairastaessa tuli taas mieleen, että oksentaminen on taidetta, mutta koska se on niin etova aihe jätetään sikseen. Väsyttää vielä mahottomasti. Olo on kuin puutarhaletkulla, yhtä vetelä. Olin töissä tänään muutman tunnin, tulin kotiin ja söin ja pakotin itseni lepäämään huikan. Kello oli silloin yhden paikkeilla...Kun heräsin kello oli 16.20....Hohhoijaa, lattiatyyny taka edessä vetää puoleensa... Taidan lähteä katsomaan mitä Valentinalle kuuluu.... :)

Töppö tekee töppösiä

Ystävästäni Ylikeittäjästä ollaan leipomassa mummia. Hän pyysi, että tekisin töppöset ja peiton. Töppöset sainkin valmiiksi, mutta kuvat niistä epäonnistuivat surkeasti joten niitä ei siis nähdä tässä (.. miten se olikaan sata mokaa...). Olisi pitänyt tarkistaa kuvat isommalta ruudulta ennenkun vie töppöset pois. No, oppirahat on maksettava eikös juu. Sitten mielessäni heräsi kysymys, että minkähänlaisin töppösiä tulee erilaisista langoista? Heikkona luonteena annoin kiusaukselle heti periksi. Selvyyden vuoksi sanottakoon, minä en tarvitse töppösiä, koska minulla EI ole pieniä lapsia. Tämä siis kuuluu 'hulluilla on halvat huvit'-osioon.


Nämä tein Novitan Kolibri-langasta. Varret ovat hieman erilaiset.


Tässä kaksi kaveria Novitan Samos Lollipop ja Samos-langasta.


Keltaiset ovat Satu-lankaa ja turkoosit neuloin kaksinkertaisesta Lanett-langasta.


Tämä lanka löytyi äidin kätköistä ja on mitälie-lankaa. Sitä oli juuri töppösten verran. Niin, että tämmöstä kaikkee hauskaa se neulehulluus saa ihmisen tekemään. ;)

Edit: Töppösten ohje löytyy Susannalta. Olen vain muokkaillut sitä puikkojen koon ja lankojen suhteen sekä joihinkin töppösiin tein erilaiset varret.