Ettei vaan menis liian myöhäseen, ettei vaan tekis pimeessä

Pitää äkkiä istuttaa havut, jotka on odottaneet sitä kai kolme viikkoo pihalla. Saamattomuus, laiskuus, lorvinta siinä viime aikojen ahkerat harrastukset. Uups ai did it ökein. Huomenna tulee kuulemma sade ja myrskytuuli. Sitte se vasta kivaa ois! Vois harjoitella ulkona hankalanpaikanleiriä. Karaisisko se? Saisko se vipinää kinttuun. Vai pitäiskö sitä sitoa köysi vyötärölle ja ankkuroitua johonkin kiinteeseen, ettei tuuli vie mennessään? Se vois olla vähän niinkun benji-hyppyä väärinpäin. Siis alhaalta ylös. Mulla pitäis ainakin olla tosi lyhyt köysi. On saatu syntymälahjaksi korkeenpaikan kammoa. En vois koskaan asuu kolmatta kerrosta korkeemmalla. Jäis meinaan ikkunat pesemättä ulkoa. Mun ottaa vattan pohjsta, vaik vaan ajattelen et tarttis avata ikkuna ja ruppee luutuumaan. Mää tuhat kertaa mielummin otan lapion ja ruppeen kaivaan alaspäin, ku kiipeen ylöspäin. Vaan missä se ukko viipyy sen kuorikekuorman kans? Mennee hyvä into hukkaan ku joutuu ootteleen ja lorviin. Tuntuu niin saamattomalta ja laiskalta....... ;))

Pieni välityö

Tätä salomoninsolmuhuivia olen tehnyt pilkkuhiljaa muitten töitten lomassa. Jostain ihmeen syystä halusin yhdistellä juuri noita värejä. Vihreä lanka on värisokeana tehty virheostos, kun luulin tarvitsevani lisää lankaa. Kotona huomasin, ettei se ole ollenkaan samanväristä kuin entinen. Käytin tähän koko kerän ja tuota roosaa oli jäljellä kerä ja se riitti nippanappa. Pelkäsin jossain vaiheessa ettei se riitäkää ja joudun ostamaan lisää. Kauhukuva ei onneksi toteutunut. En tykkää tuosta väristä oikeastaan ollenkaan vaikka muuten vaaleanpunaista fanitankin.


Malli: Salomoninsolmu
Kukat: jostain Suuri käsityö-lehdestä, sori en muista mistä.
Virkkuukoukku: 5,5 bambu (huivi) ja 4 (kukat)
Lanka: Novita Rose Mohair (vihreä), SandnesGarn Kitten Mohair (roosa)


Vähän pähkäilin noitten kukkien yhdistämistä tuohon helmaan kun en ole ennen sellaista tehnyt, enkä laiskuuttani viitsinyt taas plarata kaikkia lehtiä läpi ohjetta etsien. Kokeilemalla se sitten meni suurinpiirtein sinne päin. Halusin saada tämän työn pois alta ennenkun jatkan 'myssytys'-projektia oheistuotteineen. Se tuntuu vievän naista kuin vierasta sikaa... ;) Innostuessani jostain mopo välillä karkaa käsistä, enkä malta lopettaa. Niistäpä postailen tuonnempana, kun on valmista mitä näyttää.

Sie niin ja mie niin

Jopa jotakin....taas

Näähän tuli ihan kauheaan tarpeeseen kaikki nää langat....ihan totta! Päivät on ollu yhtä 'myssytystä' ja jos haluaa niihin jotain pariksi tehdä tarvitaan tietty lisää lankaa, kun kotona ei oo tarpeeksi...kyllä, ihan totta! Meinaan jos aikoo samalla värillä tehdä niin eihän entiset riitä kun keksii aina lisää kilkutusta samalle värille. Usko pois, ihan totta! Lisää inspiraatiota voi sitten hakea tuoreista kirjallisista tuotteista tai ainakin melkein tuoreista. Ja kun halvalla saa sisäinen Vileeni käskee ostamaan. Tuossa viime syksyn Novitan pienessä lehdessä on kyllä ne ihanat harmaat palmikkopolvisukat joita oon kuolannut. Kyl mää teen ne vielä, ans kattoo vaan.

Että ottaa pattiin

Ja nyt en tarkoita hauista vaan sitä kupolia, joka keikkuu kahden hartian välissä (miten niin siihen voi sattua kun se on ontto). Nyt seuraa ote blondin päiväkirjasta vuodelta' viis siitä' ennen nakkisotaa.

Tässä on kuva tilanteesta 26 kesäkuuta 2007!?


Mitä tekee blondi, joka löytää puseronmallin, josta haluaa kesäpuseron itselleen? Noh, heti kun huomaa kyseisten lankojen ilmestyneen kaupanhyllylle, käy hän kaksin käsin riuhtaisemassa tarvittavan määrän kainaloonsa ja kyräillen hiipii kohti kassoja, ettei kukaan vaan tule ja vie niitä pois, minun aarteitani (my precious). Kotona hän silmät kiiluen ryhtyy neulomaan ja kun takakappale on puolessavälissä, hän huomaa ottaneensa epähuomiossa liian pienet puikot. Mitäs blondi sitten tekee? Neuloo tietenkin etu-ja takakappaleen valmiiksi, että voi purkaa molemmat yhtäaikaa. Tasapuolisesti. Sitä ennen hän on kuitenkin sovitusta varten kuronut kappaleet yhteen, hyvin viisaasti... nuppineuloilla. Ja sitten auts yrittää outs vetää eih varovasti päälle aaarrrgggghhh. Kiireesti peilin ääreen ja hän huomaa jonkun karanneen makkaratehtaalta. Kuori kiristää. Ei kun puikot kauniiseen käteen ja aloittamaan alusta, kunnes potutusarvot hipovat pilviä ja tekele tungetaan käsityökorin pohjalle, kori vaatekaappiin, ovi kiinni ja valot pois. Näin voi onnellisesti ryhtyä neulomaan kaikkea muuta kuin cocos-lankaa. Melkein puolentoista vuoden kaapissa murjottamisen jälkeen tekele kaivetaan hetkellisessä mielenhäiriössä syyskuun lomamatkalle mukaan. Siellä sitä aloitetaan jälleen alusta neulomaan ja pikkuhiljaa kotopuolessa se näkee päivänvalon valmiina puserona. Ja potutusmittarin viisari värähtää jälleen.


Kuvassa se ei ehkä näytä siltä, mutta se on liian iso. Tuntuu , että se olisi koko ajan putoamassa päältä pois. Kaula-aukko on aavikon kokoinen ja ketjusilmukkakaulus vetää aukkoa vielä isommaksi. Ja helma löpsöttää, oikeasti.


OHJE: Novita-lehti kevät 2007
LANKA: Novita Cocos
PUIKOT: 4,5
VIRKKUUKOUKKU: 4,5 bambu

Sen verran kaalia keitättää etten päätellyt ketjusilmukkareunojen lankoja ollenkaan. Onpahan helpompi aloittaa purkaminen. Nyt vien sen hautuumaal........ei kun hautumaan pimeään vaatekomeroon.

Kissaaks tässä

Käytiin lomalla Kreikassa.


Siellä oli paljon kissoja poikineen.


Ne oli niin söpöjä, suloisia ja ihania,


etten malta olla laittamatta muutamaa kuvaa tänne blogiin.

Santra vai Sandra

Aikanaan kun perustelin tätä blogia tuntui luonnolliselta alkaa pitää sitä lapsuudessani saamallani lempinimellä. Siitäkin huolimatta, että tuskin kukaan sitä käyttää enää, paitsi äiti joskus ja se kuka nimen antoi, eli lapsuudenystäväni tuleva Sisustussuunnittelija. Hän käyttää sitä nykyisinkin aina silloin harvoin kun näemme. Toisista, jotka sen kuulevat se kuulostaa oudolta, kun en heidän mielestään ole yhtään santramainen.
Tyttäreni, joka on henkilökohtainen mikrotukihenkilöni, kyseli sitten, että miten se tänne kirjoitetaan Santra vai Sandra. Sandra kuulostaa korvissani liian hienolta, varsinkin kun en ole mikään Sandra Bullog. Että ihan kotimaisesti Santra vaan.. joo Santra Bulldog. ;)


No, mutta varsinaiseen aasiaan. Lomareissulle piti tietysti ottaa lomakäsityö. Tälläkertaa päädyin tekemään tuliaista kälykälleni matkan aikana. Tässä kuvassa langan väri on suht' luonnollinen noissa toisissa se on jotenkin hailukka.


Valmis väkerrys näyttää tältä. Huomatkaa punaiset kumisaappaat. Antavat maastouskottavuutta näin luonnon keskellä.


Kiinnitys sukkapuikolla... tosi kätevää. Tuliainen nasahti ihan kohalleen sikäli, että kälykkä kertoi etsineensä jotain vihreää vaatetta paikallisista putiikeista koko syksyn löytämättä ainuttakaan. Ja toisekseen tuo vihreä sopii hyvin mustan värin kanssa, jota taitaa löytyä häneltä kaapillinen... tai melkein ainakin.


Ohje: Novita kevät 2008
Puikot: nro 5 (pyörö)
Virkkuukoukku: nro 5
Lanka: Novita Rose Mohair

Kuvaus hetkellä lämpötila oli ulkona noin 3 astetta, että kovin kauaa ei tehnyt mieli poseerata. Mutta sopivan aivotonta tuon boleron neulominen oli matkatyöksi, virkkaus osuudessa piti blondin vähän mietiskellä. Saattaisi tällaisen tehdä toistekin, jollekin joskus.