Tuhat sanaa

Smurffin laki

Jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen..... ainakin melkein kokonaan, mut ei ihan, siis puoliksi kuitenkin.

Mullahan nääs oli vielä jäljellä tuota Samos Lollipoppia, jota ostin muinoin 0,50/kerä ja kun vastaan sattui tulemaan ohje just tuolle langalle niin tekasinpa sitten tuommoisen taikaboleron.


Ohje: Moda 3/2006 Taikabolero ohje nro 14
Lanka: Novita Samos Lollipop
Puikot ja koukku: Nro 5 ja 4 (muistaakseni)

Muokkasin ohjetta sen verran et kun reunaan ja hihansuihin olisi tullut Novitan Tango Fania niin sen sijaan virkkailin tommosta pylväsjuttuu. Ja sitte mää kattelin itteeni peilistä ja nyrpistelin nokkaani. EN TYKKÄÄ. Joku siinä mättää ja sitä paitsi alareunassa on tommonen kanan pyrstö. No, siinä pähkäillessäni tekasin langanjämistä puseron ohjeella, jota oon käyttäny jo kaks kertaan aiemmin. Ensimmäisen puseron tein ANILIININPUNAISENA ja toisen VALKOHARMAANKIRJAVANA.


Ohje: Sitch'n bitch, Laura-Jean Bernhardson Namupala s. 181
Lanka: Novita Samos Lollipop
Koukku: Nro 5

Ja kuten huomaatte jouduin kikkailemaan lankojen kanssa kun tuo kirjava ei sitten riittänytkään, mutta siihen mennessä olin jo hoksannut mitä näille kahdelle vaatteelle teen. Tosin se Smurffi hyökkäsi nyt tässä kohtaa kimppuun, tai oikeestaan jo sillon kun aloitin puseron virkkaamisen, mutta huomasin sen vasta sitten (no tietenki) kun pusero oli VALMIS ja sovitin sitä PÄÄLLE. Tai siis yritin sovittaa. Tai siis kyllähän mää sen päälle sain, mutta ihmettelin et miks se on niin tiukka ku samalla ohjeella oon tehny ennenkin. LUKIHÄRIÖ. Olin kattonu silmukkamäärän VÄÄRIN. Ja ketale mää ajattelin, ja MINÄHÄN EN AINAKAAN PURKAA. Ja heitin molemmat rievut pesukoneeseen värin kanssa.


Joo no, tästä tuli kyllä ihan siedettävä. Väri tarttui hyvin eikä ole muuta kirjavuutta kun langassa jo ollutta.


Mutta tuota puseroa en sitte päälleni pistä. Näytän siinä balkaninmakkaralta jonka kuori kiristää. Tyrkytin sitä jo yhdelle hoikalle ja sirolle ihmiselle ja katsotaan jääkö hälle kun sovittaa vai tehdäänkö siitä kasvimaalle variksenpelätin.

Buttercup Bag-paja

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt (siis todellakin yrittänyt) tehdä kevätsiivousta. Jostain syystä se aina pätkähtää poikki se siivousinto. Niinkuin tässä eräänäkin päivänä kun olin kodinhoitohuoneen kimpussa ja ajattelin siirtää loputkin ompelutarvikkeet ja kankaat vihdoinkin ompeluhuoneen kaapeihin (siis sen huoneen jonka remontista näytin kuvia jo viimevuoden puolella, enkä ole vieläkään esitellyt lopputulosta täällä blogissa kun se on aina kuin pommin jäljiltä [mitä, minäkö muka epäsiisti]) . Kuinkas sitten kävikään. Kun olin levitellyt niitä tavaroita pitkin huonetta järkätkseni niille tilaa kaapeista niin ensimmäinen virhe (siivousinnolle) oli vilkaista kankaita sillä silmällä. Toinen virhe oli raotella laatikoita ja hurmaantua eri väreistä ja kuoseista ja palloista ja raidoista ja kukista. Ajattelin sitten tekaista nopsasti pikku laukun itselleni. Ratkaisevin virhe oli kuitenkin hoksata että tästä laukustahan tulisi kiva pikku lahja kylään viemiseksi. Sitten tuolla korvienvälissa nasahti ja pahasti niin että ruuvit ja mutterit putosivat kolisten lattialle.


Lopputuloksen sille kolahdukselle näette tästä kuvasta. Siinä on tosiaankin kaksitoista Buttercup Bagiä somassa rivissä. Ainoa hankaluus koko projektissa on valita minkä laukun jätän itselleni. Koska joka kerta kun sain laukun valmiiksi hykertelin käsiäni, että eeeeih tästäkin tuli ihana, tän mää jätän itselleni. Enpä ole kuulkaa ennen päässyt ompelemalla sellaiseen flow-tilaan, johon kuulemma himourheilijat pääsee lenkin jälkeen. Mää oon nyt käyny ompelunirvnassa. ;D


Niin et oisko nää kivat laukut vai noi toiset?


Ihan kaikkia en ruvennut erikseen kuvaamaan (oikeasti kyllä Tytär kuvasi) mutta tässä on muutama otos.


Ohje: Rae Hoekstra Buttecup Bag


Tiukan pohdinnan jälkeen ainakin tänä pallolaukku jää itselleni ja aion ommella sen kaveriksi vielä jotain ryysyjä... tai siis vaatteita. Jos ne onnistuu niin perästä kuuluu.

Vierastossuja

Kevät tulee ja mää teen vierastossuja villalangasta. Oli pakko keksiä jotain aivotonta tekemistä kun huomasin torppaavani itteni aina töllöttimen eteen kun Hercule Poirot ratkaisee arvoituksia. No, sitte kun olin tehnyt neljät tossut yhdellä mallilla halusin jotain muuta vaihteeksi ja kun käteen sattui Mambokerän jämä niin siitä se ajatus sitten lähti.


Malli: Novita 2008 neulotut tossut
Langat: Novita Kolibri, Polkka, Jussi, 7-veikka
Puikot: Nro 4


Näitä tossuja tein myös neljät erinäisin muokkauksin. Ensimmäisissä lankana oli sitä Mamboa ja toisissa myös Teddyä kun Mambo ei ihan riittänyt. Ne olivat sellaisia prototuotoksia, mutta näissä tossunmalli on jotakuinkin valmis. Sitäpaitsi nämä ovat menossa Tyttärelle, toivottavasti tykkää.


Malli: Rodo-tossu (oma ohje)
Lanka: Gjestal Rodo kaksinkertaisena
Puikot: Nro 7

EDIT: Vinkiksi muille. Ei kannata tehdä Mambosta tossuja. Yhdet on jo kuluneet puhki käytössäni ja ehdin pestä ne vai kerran. Eli kestivät vain noin kuukauden verran. :(

Buttercup Bag

Eräs ystäväni pyysi lyhentämään talvitakkia. Pituutensa takia sitä oli hankala käyttää pyörätuolissa, joten se seisoi kaapissa hengarissa käyttämättä. Kyselin että mitä sille kankaanpalalle tehdään joka leikataan pois, tarviitko jotain kassia tai pussukkaa (höh kuka nainen nyt EI tarvii). Ystävä tuumi ettei hän sille kuitenkaan mitään tee, että tee mitä tahdot.


Se mitä tahdoin pikkuisen muutui kun leikkasin takin lyhemmäksi, koska sitä kangasta ei kuitenkaan niin hirveän paljon jäänyt. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin tähän Buttercup Bag:iin. Kaavat tähän kassiin no ollut jo tovin aikaa mutten ole saanut aikaiseksi niitä vielä käyttää. No, nyt on kaava korkattu ja odottaa vaan koska seuraava kangas pääsee leikkuupöydälle.


Malli: Buttercup Bag by Rae Hoekstra
Kangas: Villakangastakin helma- ja vuorikangas
Nappi: Kirppislöytö


Kangas on ehkä pikkuisen paksua tähän malliin, mutta kyllä se menettelee. Sai sentään ommeltua koneella kaikki osat yhteen ettei sen kanssa ollut mitään isompia ongelmia. Kaavassa ei ollut sisätaskua mutta lisäsin sen kumminkin ja kiinnitykseksi laitoin tarranauhaa sellaisen mangneettinappijutun tilalle, kun ei sellaista sattunut olemaan.


Viitaten edellisessä postauksessa mainitsemiini tuplahääpäiväjuhliin, meillä kaikilla oli niin mukavaa. Meillä on Komea Poika ja Kaunis Miniä. Tilaisuudessa tarjottiin Hellapoliisin Mustikka-valkosuklaakakkua, jonka valmistaminen oli allekirjoittaneen harteilla. Oli kuulemma hyvää muidenkin mielestä. Kannattaa käydä noilla Hellapoliisin sivuilla tsiikailemassa mitä ihanimpia tarjottavia. Nam.

Lepakkonaine

No huh huh. Mun oli ihan PAKKO otta taukoo tosta neulomisesta. Mää ku väsään sitä yhtä baskerimyssypipoo tai jotain muuta vastaavaa, päähinettä kumminki, sataan kertaan ees ja taas niinkus näköjään aina muulloinki. Tätä mää oon veivannu ties monettako kertaa ja välillä vaihtanu lankaaki ja niimpal ottaa pattiin etten ees näytä mitä ja minkä väristä. Siks mää rupesin polkemaan Paffia ja tikkaamaan mutkia suoriksi.


Ja kattokaa. TADAA. Tässä se on. Lehmänkakkanvärinen lepakkonaine. Tosin se lehmä on tainnu syödä ne ruohot jossain foliopaketissa ku noin kiiltelee. Ai jaa jos se on ollu foliopaketissa nii onko se sit ollukaan mitään tavallista ruohoo.... ;))


Puseron kaava on uusimmasta Modasta eli 1/2010 sivulla 26 oleva dramaattinen trikootunika. Lehdessä tunika on tehty mustasta trikoosta ja helmakaiteleeseen ja rinnuksille on ommeltu vetoketjut koristeeksi. Mul ei oo ku ei ny sattunu olemaan sopivanväristä kaapeis ja ehkä en laita myöhemminkään. Hame on perushuttuu tommonen suora pötkö. Tästäki rojektista voisin sanoo pari valittuu sanaa mut jääköön ny sanomatta ettei lukijat luule et akka on aina nupsullaan ku ruppee kirjottelemaan. Mutta kankaasta voisin sen verran mainita et ostin viis vuotta sitten kolmen metrin palan alle neljällä eurolla.


Tulee ihan nostalginen olo. Mulla on ollu lepakkohihainen pusero joskus kakskyt vuotta sitte.

Oisinks mää ny valmiina juhlaan. Nii et voisiks tällä juhlii lapsosen 10-vuotis hääpäivää viikon päästä?

EDIT: Määhän päästin suustain oikeen emävalheen ja rupes korvat heiluun, ku muistelin tuota edellistä lepakkohihaista paitaa. Nyhän mää muistan ihan selvästi yhen valokuvan jossa se pusero oli mulla päällä ja tuo kersa, joka juhlii hääpäiväänsä, makas hyökkäysvaunussa ketarat oikosennaan. Että kymmenen vuotta saa lisätä tuohon arvioon ja sitte aletaan olla oikeilla vuosikymmenillä. Sori Booris, numerot ei oo mun vahvempia puoliani varsinkaan vuosilukuina. :D

Olisko sun pitäny saada vielä toinen tyttö...

...kysyi Mieheni vuoden vaihteessa nojaillessaan ompeluhuoneeni ovenkarmiin kun väsäsin veljentytölle tätä mekkoa ja samalla suu vaahdossa selostin kahta muuta mekkoideaa niiden malleja ja kankaita. Öh. Mitä tuommoiseen kysymykseen voisi oikeen vastata? Kaatunutta maitoa on turha surra. Sitä paitti vaikka toinen tyttö ois tullukin niin taitais olla jo siinä iässä, ettei ehkä äiteen ompelukset enää kelpais.


Mekon yläosan joustosametti on niistä Anopilta jääneistä kankaista, joita rahtasin kotiin tässä taannoin. Hihojen pituutta jouduin vähän pähkäilemään kun kankaan pituus ei riittänyt. Alaosan kankaanpalan löysin ihan sattumalta ja käytinkin koko kankaa pituuden, niin että jäljelle jäi vain kulmapaloja joista väsäsin tuon vyötäröllä olevan kukan sekä hihojen suihin pituuta lisäämään nuo 'kellukkeet'. Kaikkine tarvikkeineen mekolle tuli hintaa kokonaista 6,70 ekee joten ei pahakan.


Se pyörii sittenkin.