well well well

Pystyinpäs päättämään. Olen nimittäin katsellut jo tovin tarjolla olevia kuppeja teenjuontia varten. Pupu-mukeihin kun ei mahdu niin paljon kun haluaisi. Melkein jo ajatuksissani päädyin punaiseen versioon tästä Taika-sarjasta, mutta sitten kaupassa sattui silmääni tämä mustavalkoinen kuppi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sopii mielestäni meillä olevan vanhan Domino-sarjan pullalautasten kanssa ja myös 24h sarjan lautasiin. Tietysti olisi voinut ostaa 24h:ta lisää, mutta se kuppi ei jostain syystä natsannut mun aatoksiin. Tää on paljon kivempi. Niin, tässä on kai se jokin taika. ;)


Voikos päivä mukavammin alkaa, kun saa aamupalan jälkkäriksi kahvia ja mokkapalamuffinin ja cd:stä kuuluu uutta Duffyä. Tätä hiljaista aamun tunnelmaa ois voinu jatkaa melkein.......... endlessly. :)

Ensimmäiset onnistuneet...

... kärjestä aloitetut sukat. Olen kokeillut tuota sukan aloittamista kärjestä joskus pari kolme vuotta sitten. Silloin tein kolme sukkaa ja kaikista tuli erinäköisiä joten purin pois ja päätin unohtaa koko systeemin. No, nyt sattu käymään niin että tuota Rede-lankaa oli kolme pientä nyssäkkää ja koska en tiennyt kuinka pitkät varret uskaltaisin tehdä että lanka riittää kärkiin asti päätin kokeilla uudestaan kärjestä aloittamista. Ja nyt ihmettelen suuresti mikä siinä oli sitten niin vaikeaa. Täähän oli ihan hauskaa vaihteeksi, varsinkin kun nuo langan värit on niin herkut. Lisäksi löysin Hepsin blogista varren tuplapäättelyn ohjeen niin varrensuu ei kiristä vaan jousta mukavasti.

Käytännössa sukat on päätelty niin, ''että ensin neuloin kaksi oikein, sitten neuloin nämä kaksi takareunoistaan oikein yhteen, sitten taas neuloin yhden silmukan ja neuloin ne kaksi takareunoistaan yhteen jne. '', Hepsiä suoraan lainatakseni. Noh, jälkeenpäin ajateltuna oilisin kyllä voinut tehdä päättelyn hiukan tiukemmalla käsialalla, koskapa päättelykerros on ehkä liiankin löysä, mutta täytyypä muistaa seuraavalla kerralla kiristää silmukoita.


Malli: ULLA sukka varpaista
Lanka: Gjestal Rede
Puikot: Nro 3,5

Taidanpa sitten astella takaisin kutimen ääreen ku nääs sukkaa pukkaa ihan alvariinsa. Sitä paitti mää kohtasin yhen sukkaohjeen joka sai kuolan valumaan suusta joten mun on ihan PAKKO saada nyt puikoilla olevat valmiiksi että voin käydä käsiksi SIIHEN ohjeeseen.

Varpu Villapallo

Pari mun hyvää ystävää kohtas kerran kaupunkireissullaan Villapallon, joka oli heijän mielestään ihan niinku mää. Kun kysyin et ai niinku pehmee ja pyäree vai? oli vastaus kumminki ei. Tarkottivat lähinnä värejä kerässä. Niin he sitten yhdistivät voimansa ja ostivat Villapallon ja laittoivat kauniiseen lahjapussiin kortin kera. Toinen sitte vinkkasi mulle et tuu käymään hänen työpaikallaan ku tuut kaupungille, mulla on sulle jotain. Mää heti ajattelin et uups, mitä pahaa mää ny oon tehny, eikä tullu mitään kumminkaan miäleen (no, nyt mää vasta hokasin miks Nalle Puh-testissä musta tuli Nasu, joka säikähtää helposti!? :D). No, tää ajatus meni tietenki piäleen (onneks). He vaan tahtoivat toivottaa lämpimiä hetkiä ton Villapallon kera.

Nyt mää sitte kävin käsiksi tohon Villapalloon vähän ennen aikojaan, siis etten ensin marinoinu sitä kuukausikaupalla kaapissa. Mun piti alottaa puseroo muttei mulla ollukaan sopivankokoisia puikkoja (oho, kummallista) ja se koitui Villapallon kohtaloksi. ;)


Huivi: Baktus
Pipo: Vyötteessä olevan ohjeen mukaan
Ranteenlämittimet: Omasta päästä
Lanka: Novita Varpu, 67% akryyli, 14% villa, 10% polyester, 9% mohair
Puikot: 4,5 ja 5,5


Tommonen pötkylä toi pipo on jos ei muista asetella ku pistää päähänsä. Juu ja on lämmin, jos ei satu tuulemaan.
Lankaa meni Baktukseen 114g, pipoon 31g ja ranteenlämmittimiin 16g, joten jäljelle jäi vielä 44g josta vois tehdä jotain jos vaan keksis mitä.


KÄÄK, eks tää jo riitä?

Karkasko mopo

Olin tuumaillu jo jonkin aikaa et mää tartten ranteenlämmittimet, kun uusi SuuriKäsityö-lehti ilmestyi. Siinä oli yks kiva juttu ja sen yhteydessä soma kuva somista ranteenlämmittimestä. Heti kun olin päässyt eroon Junasukkien tekemisesstä pistin uutta lankaa puikoille ja kutasin lehdessä olleen ohjee kans ranteenlämmittimet ilman peukalonreikää.


Paitsi etten kutassutkaan ihan ohjeen mukaan. Mää nääs yks kaks huomasin laittaneeni reikäkerroksen väliin yhen ylimääräisen kerroksen. Mut ku se ei ollu pöllömmän näköinen sekään versio niin ajattelin, et antaa mennä kun on alamäki ja veivailin tekeleet loppuun asti sillä meiningillä. Niin synty elämäni ensimmäiset ranteenlämmittimet ihan ittelle.


Seuravaks mun tekolistalla oli säärystimet sen vuoks kun mulla on puolipitkät oloasun housut ja aattelin et niit vois pitää talvellakin säärystinten kans ja ku tää oli kiva ja simppeli ohje niin ei ku uutta lankaa puikoille ja säärystinten tekoon. Niitä väkertäessa mulle tuli ihan vastustamaton halu saada myös pikkusukat tosta väristä, mut mulla ei ollu ku toi yks kerä. Mutta tietenkin kun nyt vihdoin annoin ittelleni luvan käydä käsiksi tohon väriin niin en saanu sitä mistää lisää. HÖH! Mutta niin synty elämäni ensimmäiset säärystimet ihan itelle.

Lehtijutun tiimoilta kävin myös tutustumassa Pieni sukkapuoti-blogiin ja siellä oli lehdessä olleen valkoisen pipon näköinen pipo harmaana. Ohjetta pipoon ei ollut, mutta koska halusin uuden kivan pipon lenkkeilyä varten niin sävelsin itse nuotin vierestä ja vähän sinne päin.


Tein piposta pikkuisen ylipitkän että saan sen vähän myssymmän oloiseksi ja kursin mopeasti kavennukset kokoon. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta täytyy ehkä vielä käyttää se huuhteluainekylvyssä.


Pipo tarvitsee lenkille tietysti kaveriksi ne oikeat ranteenlämmittimet ohjeen mukaan ja tekasin sellaisetkin palan painikkeeksi. Kuvaussessio näistä tekeleistä oli aika haastava kun ei meinannut onnistua ei sitten millään mikään. Otin varmaan sata kuvaa ja poistin melkein kaikki. Sivukuvaa piposta en voinut laittaa kun heltta tuntui roikkuvan metrin leuan alla :D (niin se maan vetovoima vaan kasvaa), naama oli punainen kuin keitetyllä ravulla ja käsissä olevien ranteenlämmittimien kuvat epätarkkoja. Huhheijjaa. Niinpä aattelin että kolmen päivän kuvaus yritykset saa riittää ja pistin siedettävimmät kehiin.


Malli: SuuriKäsityö-lehti 11-12 2010 s.82 Ranteenlämmittimet Piia Martikainen
Lanka: Gjestal Rede (aniliini), Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ja 4

Ensimmäiset Junasukat

Oon muutamissa blogeissa nähnyt hauskannäköisiä vauvansukkia ja eipä aikaakaan kun päätin neuloskella sellaiset.


Ohje: Junasukka
Lanka: Sofli Mimosa, 63% akryyli, 37% puuvilla
Puikot: Nro 3

Ton langan oon joskus pongannut kirppiksellä ja tietenkin hamstrannut itelle, ku tuli niin nostalginen olo siitä. Muistaakseni näetsen neuloskelin tommosella langalla poikalapselle vai oliko se tyttölapselle, en nyt muista kummalle, nutun ja myssyn. No, enivei kumminkin, mut lanka oli jotenki eikivaa neulottavaa ja sukista tuli jotenki löpsykät. Siispä aattelin kokeilla onnee josko toisesta langasta tekemällä tulis parempi fiilis.


Sittepä pistin puikoille Novitan Neliraita Woolia ja se olikin soljuvampaa ja pehmeämpää, mutta muuten tästäkin meinas tulla kökkökeikka johtuen langan vähyydestä ja lisävärien vääryydestä, kunnes kiltisti menin vaan kauppaan ja ostin kerän luonnonvalkoista. Värien säätämisestä ohtuen mulla taitaa nyt olla junasukkakiintiö täynnä...ainakin kaheksi viikoksi, sillä mää tahon tehä jotain muutakin välillä. Muuten kyllä woolista tuli ihan kivat sukat joten nää taitaa päästä Kustin polkupyörän kyytiin siis sen joka on nykyään Itellalla töissä. :)


Tota Soflin Mimosaa mulla on vielä jäljellä eli siitä tarttee kai tehä jossain vaiheessa vielä jotain, mutta olkoon nyt kaapissa hetken aikaa.

Säätämisestä vielä puheen ollen. Sitä mun yhtä pipo/myssyrojektia mää oon kans säätäny eessuntaas ja alkaa olla mitta täynnä senkin suhteen kun ei tunnu onnistuvan ollenkaan. Se on kyl ny neulottu ja on päättelyä vaille mutku mutku...se ei oo kiva... mää taijan purkaa.....

Ufolampaanturkki

Täs ois viel yks tämmönen neuleenpötkylä, joka valmistui syyskuussa. Tää tuli tehtyy kun piti äkkii saada jotain ja päästä eroon tosta öklötyslangasta. Kauhiahan sitä oli neuloo tottakai. Tää on niitä lankoja jota pitää neuloo kieli keskellä suuta ettei vaan pääse yhtää silmukka putoomaan, koskapa niitä ei sitten enää löydä. Koitin pitää varani, mutta jälkeenpäin huomasin tietenkin virheen. Lanka on Lidlin valikoimasta 'Las Vegas' nimeltään ja puikot Nro 6.


Puikot ois voinu olla vieläkin paksummat, että neulos ois ollu vähän ohuempi. Nyt se on tommonen turkis, tosin aika joustava sellainen. Tuntuu lampaanturkilta, mut ku se on ton värinen, nii se on tullu jostain ulkoavaruudesta ufomiähen tarhasta ja on käyskennelly ties minkävärisellä pellolla.

Käytin kaikki langan mitä sitä oli jäljellä eikä siitä tuon isompi tullut. Neuloin niin että loin neljä silmukkaa ja joka kerroksella lisäsin kummassakin reunassa yhden silmukan ja tommonen tosta langasta tuli.

Boleroa samoksella

Tällaista neuleen nitkutusta täällä on harrastettu viime aikoina, pieninä annoksina tosin ja sattuneesta syystä. Jos joku kuvittelee (ei varmaan kukaan) että nyt kaikki on mennyt ohjeen ja suunnitelmien mukaan, niin saa ystävällisesti kuvitella uudelleen. Samanlaista sähläystä tämäkin rojekti oli pullollaan.

Ensimmäinen hiha tehtiin ohjeen mukaan. Ohjeen kuvassakin hihat olivat ylipitkät, mutta mulle ne oli niin pitkät ettei näkynyt sormennipukkaakaan. No toiseen versioon tein silmukan lisäykset reunoihin vähemmillä kerrosväleillä, mutta sekään ei istunut mun käteen (mää kun oon tämmönen taatiainen, niin varmaan mulla on sitten myös taatiaisen käsivarret). Sitten aloitin silmukanlisäykset heti resorin jälkeen ja siihen olin sitten tyytyväinen.


OHJE: Ulla 03/07 Freddie-bolero
LANKA: Novita Samos
PUIKOT: 4 ja 4,5


Tässä kuvassa napit on kaikki kiinni. Piirtelin tuohon päälle vähän paremman näköisen naaman kuin omani. ;=D

Ohje on kiva ja sillä voisi tehdä vielä toisenlaisen versionkin, mutta ei tuo mun kädenjälki tossa neuleessa mikään kovin hyvä ole. Napinläpilistoista tuli vähän löpsöt kuten kauluksestakin, mutta olkoon.


Sitten tässä on vielä vanhan pöytäliinan uusi elämä, joka on valmistunut jo lokakuun alussa (edit. hei haloo se oli syyskuun alussa, mää oon vähän ajantajuton). Meikäläinen kun on ollut semmosella laiskamatokuurilla niin eihän sitä ole voinut kuvata. Kaava on SuuriKäsityö-lehdestä 1/2009 (helppo kaava s.19), jolla oon aikaisemminkin tehnyt mekon. Jonkin verran muokkailin kaavaa ja alunperin visio oli hihattomasta mekosta mutta laitoin kuitenkin hihat kun oli jo niin syksyä. Mekko on ehkä hivenen väljä mutta en kuitenkaan halunnut mitään makkarankuorimiseliininäyttelymekkoa. ;)





Ja sitte mä ajattelin käyttää näitä näin. Ei ihan ehtinyt tälle kesälle mutta ensi kesäksi on valmiina.