..noniin.. mitä on niitten tattien kasvattamisten lomassa aikaansaatu. Osa tuotoksesta on tässä, osa on jo adoptoitu uuteen kotiin. Jatkossa voin pikkuhiljaa esitellä mitä kasan kätköistä löytyy. Ensimmäisistä räpellyksistä mokatuotteisiin asti (ja niitähän riittää).
En ollut huomannutkaan kuinka addiktoitunut lankoihin olin, ennenkuin erään kerran kaupassa ollessani aloin hilautua lankahyllyä kohti ja sen huomattuaan tyttäreni parahti: "Äiti EI!" Minä siitä heti puolustautumaan, että "eiku mää vaan sitä lankaa siihen veljentytön ponchoon..." Mutta täytyyhän kaikki hyvät tarjoukset heti hyödyntää eiks niin? (sano vaan juu)
Selaillessani yhtenä päivänä neuleblogeja löysin hauskan jutun elämänlankaa-blogista nimeltään hempeyshyökkäys. Kahvipöytäkeskustelussa kehaisin porukoille oppineeni tänään uuden sanan 'helmineulepsykoosi' ja nauroin päälle, koska se oli mielestäni hauska sana. Kaikki olivat ihan hiljaa ja lopulta poikani sanoi: "No ei nyt ihan aukee toi.." Ei se mitään. Eihän hän neulo eikä virkkaa, vaikka pitää kyllä ahkerasti hänelle neulomiani irokeesisukkia. Ne kuulemma haisevat jo hielle...
1 kommentti:
Uhh...Hienhaju on inhaa, ainakin minusta. Mutta anna puikkojen heilua vaan. Ja mitä niihin mokiin tulee...voi tietäisitpä miten monta mokaa minä olenkaan tehnyt...Aina on silmukkamäärä väärin tai jotain muuta kivaa. So you are not the only one.
Lähetä kommentti