tiistai 12. helmikuuta 2008

Mörvelöstä Lohikäärme

Jenga-lanka halusi väen vängällä puikoille, kun en päässyt aloittamaan yhtä haluamaani ja erittäin tarpeellista neulejakkua. En oikein löytänyt kivaa mallia ja niinpä yritin kahta ohjetta (puseron ja liivin) yhdistelemällä saada aikaan yhden neuletakin. Takki valmistuikin suhteellisen nopeasti paksuilla puikoilla ja ottaen huomioon, etten ole mikään nopea neuloja. Useana päivänä mallasin takkia peilin edessä edestä, takaa ja sivusta, yltä ja päältä, mutta jokin siinä tökki ja pahasti. Muutamaksi päiväksi jätin takin tiedottomana lojumaan olohuoneen lattialle ja silmäilin sitä murhaavasti. Ei tehonnut. Olin auttamattomasti liian paksu perhoseksi siinä takissa. Sen verran ketutti koko homma, etten ottanut edes kuvaa mokomasta kutaleesta. Sitten kun taas törmäsin muutamassa blogissa tuohon Lohikäärme-huiviin päätin siinä samassa tappaa sen takin ja synnyttää langalle uuden elämän. No, onnistuiko?

Että mä oon sit tyytyväinen. \o/ Huivista tuli noin 150cm pitkä. Siis aika pitkä pätkälle. Loin 162 silmukkaa ja ajattelin, että voisi toisen tehdä yksivärisenä ja hieman lyhyemmäksi, joustoahan siinä piisaa. Nuo läpykät näyttää pikkuisen tumpeilta, meinaan kun on verrannut muiden tekemiin huiveihin. Ohjeessa neuvottiin läpyköiden kiertämisen estämiseksi virkkaamaan huivin ympäri kiinteitä silmukoita, että pysyvät paremmin suorassa, mutta noin kirjavassa langassa se ei näyttänyt hyvältä, joten virkkasin vain piilosilmukoita ympäriinsä.


Yksi syy miksi tuo Jenga pukkasi puikoille löytyy tästä kuvasta. Austermannin Merino Color 125. Tilasin langat jo marraskuussa. Nyt ne on tulleet ja ovat jo puikoilla. Annoin itselleni luvan tarttua niihin vasta sitten kun yksi tärkeä kirjoitustyö on tehty. Ja mitä muuta kuvasta löytyykään kuin ale-lankaa. Ohitamattomia tarjouksia on vaikea ohittaa. Muutenkin olisi tarkoitus vastaisuudessa käydä käsiksi myös vähän haastavampiin töihin mitä tähän mennessä.

2 kommenttia:

Stella kirjoitti...

Hieno Louhikäärmehuivi ;) Hyvää ystänpäivän iltaa!

Teetä ja näkkileipää kirjoitti...

Kaunis! Tunnen hyvin tilan, johon joutuu neulottuaan ensin jotain väkisin. Yleensä kannattaa purkaa, kyllä siitä langasta JOTAIN hienoa aina saa aikaan. Tuli kirjoituksestasi ihan mieleen mummoni, joka neuloi ajatuksenohuesta langasta pitsipuseron ja nakkasi tulille, kun laski väriä. Ei voinut kuulemma pestä, kun ärsytti niin paljon :D
Joku kädentaidoton ei varmasti näitä juttuja ymmärrä millään.