Enhän mää koskaan ja nyt taas

Ei mun näitä pitänyt tehdä. Tein kumminkin. Totesin näes, että Poikasella on hääpäivä. Jotain lahjusta ajattelin tehdä. Kun keksin mitä teen piti ostaa lankaa. Kun miniän lahjus oli melkein valmis, vain muutamaa lärpykkää vaille huoliteltu, lanka loppui. Piti ostaa lankaa. Kun lankaa jäi ajattelin tehdä myssynkin. Lanka loppui kesken. Purin pois.

Pojan pipoon piti ostaa lankaa. Kun en vähään aikaan ollut tehnyt tätä pipoa en muistanut kummalla ohjeen silmikkamäärällä niitä olin ennen tehnyt, tein isommalla. Tuli liian suuri. En purkanut. Ostin lisää lankaa ja tein uuden. Tässä ne nyt sitten ovat Lohikäärmehuivi ja Jacques Cousteau-pipo

Lahjukset eivät siis ehtineet ajoissa hääpäiväksi. Kun viikkoa myöhemmin piti lähteä kylästelemään ja viemään niin miniä tulikin kipeäksi, joten ei viety. Huvissa on lankana Novitan Mambo. Ei ehkä paras lanka tähän malliin, on hieman kovahko. Silmukoita loin 122, mutta olisi voinut olla vähän enempi. Cousteau- pipossa lankana Novitan Tennessee.

Tässä vielä lähikuva soljesta jotka olivat ensimmäisessä elämässään puupallo, manikyyritikku ja verhorengas. ;)) Katsotaanpas saataisko me nää huomenna menemään oikeille omistajilleen.

Iiiiiiiiiiikkk iiiiiiiikkk iiiiikkk !!!

Tänään olin ensimmäisen päivän töissä talviloman jälkeen. Löysin työvaatekaappini hyllyltä tuon suklaarasian. Sen oli jättänyt sinne työkaverini, joka jäi nyt lomalle ja joka on hyvä ystäväni ja joka sattuu olemaan samalla myös pomoni: :) Sitten kun tulin kotiin odotti postilaatikossani tuo paketti. Perjantaina tilasin ja nyt jo tuli! Niin, että mitä sitä kiljumaan? Arvatkaa mitä sen sisällä on.....


Jes jes jes!!! ( hihkuu, hyppii, hihittää) Tarviiko tässä enempää selitellä. Maolenniinnonnellinen. Hienoja kuvia ja hyvännäköisiä neuleita ja punoksia. En kuvittlekaan osaavani niintä nyt tehdä tai edes uskaltavani vielä. Mutta kirja on nyt omani eikä ole mitään kiirettä. Hieman sitä hipelöin ja hivelen ja joskus jonain kauniina päivänä.....

Nysse sit selkis

Nyt on arvaushomma hoijettu. Sen hoiti tyylikkäästi pikku kätösillään tyttäreni. Viinilasista käteen tarttui Suolaajan lappu. Paappa viestiä itsestäsi sähköpostiini santloora@dnainternet.net ja kerro jotain itsestäsi, niin pistän harmaat aivosoluni mietintämyssyyn ylitöihin keksimään jotain kivaa. Juu ja sit osoitteenkin vois laittaa. Ois helepompaa tolle postipojalle.;)

Kiitos kaikille osallistuneille. Mukavaa kun täällä joku käy löpinöitäni lukemassa. Saapi täällä vastakin käyä. Mukavaa maaliskuuta kaikille!!!!

Oottakee hetkonen..

...mää en näköjään hokannu tohon Häh ja Kääk-osioon laitta mitään päivämäärää mihin mennessä nää zembalot päättyy. Joten nysse sit päättyy, sanoo blonti itsevarmasti, kun kerran täällä ihan issekseen huseeraa. Joten, toisennii kerran, mää ruppeen ny kirjuutteleen ja arvuutteleen. Perästä kuuluu..... ;)

Vots häppenenk? osa: Häh ja Kääk

Häh siitä syystä, että täällä on käynyt yli viistuhat väkee, melkeen koht kuustuhat, ja kääk tää blogi on ollut olemassa jo vuojen. Nyt pitäis repii paperii ja tehä lappusii ja hämmentää ja nappasta niist yks. Joten paa viestiten ja mää kahton kelle se osuu. Nii saattas piän pakettiki lähtee Kustin kans matkal. ;))

Tyävoitto nääs

Taannoin tuossa rehvastelin yrittäväni siirtyä hieman haastavampiin hommiin ja aattelin alotella sen näin piänesti pitsineuleella. Siis ihan pikkusen vaan kun en ole tehnyt ennen. Aikamoista ähveeräystä oli, etten sanois. Meikäläisen plontin pikku pää sekosi välillä totaalisesti ja purkauksia tuli monesti, kun hävis silmukat ja vaikka mitkä. Suloiset sukat-kirjassa oli violettien pitsikuvioisten urheilusukkien-ohje, vaikka loppujen lopuksi en ottanut ohjeesta kuin sen pitsikuvion. Silmukoitakin piti säädellä, kun lanka oli eri kuin ohjeessa. Neuloin Novitan woolilla ja puikoilla nro 3.


Jos näyttävät isoilta mun jalassa niin ne on. Reikäkerrokseen piti tulla samettinauhaa vaan eihän sitä tietenkään ollut missään kaupassa, eikä varsinkaan punaista. Jotenka neuloin nauhan sitten langasta. Loin 170 silmukkaa ja päättelin saman tein.


Pikkusen pyörähti herne nenässä, kun kirjassa olevien sukkien juju on takana ja sukat oli kuitenkin kuvattu vain edestä. Eli vähän sai arvuutella minkälainen pitsikuvio sieltä oikein tupsahtaa. No, kyllä nää mulle kelpaa, vaik'eivät mulle olekaan. ;) Näitten kanssa taistelun kun sain loppumaan, niin pitihän se ruveta heti kokeilemaan miltä se pitsikuvio näyttäisi jos se olisi sukan edessä.


Ei pöllömpi. Nyt on sekin kokeiltu. Mihinhän sitä sitten seuravaksi ryhtyisi. Pitäis varmaan sitä jakkua vääntää. Takakappale on vasta puolessa välissä. Ei uskois, että ootin niitä lankoja marraskuusta asti kun niin hitaasti etenee. Ihan väkisten pukkaa noita sukkia tohon väliin. Vaikka pitäähän sitä olla joku oottelutyö, jos joutuu joskus oottelemaan jotakuta jossain. Siis semmonen joka mahtuu kivasti kassiin ja nyt se on ollut tuo sukankudin. Ja en muuten kerro kenellekään, että kävin ostamassa viis kerää lankoja lisää....