Mun ihka ihka ensimmäinen risutyö ikuna kuunaan päivänä. Tekee mieli läpsyttää käsiään, niin innoissani oon. Mieheni sisäinen metsuri heräsi jälleen ja hän kaatoi ison koivun tulevan halkovajan tieltä. Rysäyttipä sen oikoseksi tantereelle ja huomasi puun olevan latvasta lahon, niin että meni sitten luonnonsuojelun puolelle. Siitä puusta tuli aikamoinen kasa risuja ja tuumailin, jotta siitä voisi tehä jotain risutöitä. Metsuri sanoi siihen hopi hopi, ennenkun hän tuikkaa tulen alle. Lumen aikana on helpompi poltella kun ei ole niin kuivaa. Minä nettiin etsimään jotain risutyöohjetta ja päädyin
Risusydämen blogiin, jossa oli ohje tällaisen sydämen tekemiseen.
Ja ei kun tumasta toimeen. Tämä oli oikea kierrätys brojekti, kun tervetuloa kyltti on rikki menneestä muovivaimikäsenytolikoirasta, kylttiä kannattelevat narut ja hännässä oleva rusetti ovat joistain lahjakääreistä ja sisäinen hamsterini oli säilyttänyt ne 'jos joskus tarvii' periaatteella. Nyt kun ensimmäinen risutyö on tehty ja ulkona odottaa vielä aikamoinen kasa niitä risuja, niin mitäköhän siitä seuraa. Tunnetusti mulle ei yksi riitä kun oikein innostun......
3 kommenttia:
Heippa ! Tulin hetimiten kurkkimaan, mitä olet saanut aikaiseksi ;)
Tuo risusydän on täydellinen ! Rusetti hännässä kruunaa koko komeuden (:
Laitapa nyt sitten koko risukasa matalaksi ennen kuin isäntä ehtii polttopuuhiin ;)
Ja toki saa linkki olla jutussasi.
Risuisaa viikonloppua !
Hieno risukoriste ja tuo edellisen postauksen ruusu, soma!
Non niin. Siitä se uusi ura urkenee ;) Meillä oli täällä vähän sama juttu. Alkutalvesta kartanolla kaatoivat isoja koivuja. Ja kiertelin risukasaa, mutta ehtivät kyysätä ne pois ennen kuin ehdin aloittaa oman risusavottani...
Lähetä kommentti