Mistä näitä senttejä oikeen tulee???

Rasvaimu. Keväällä mää luulin että mulle on suoritettu rasvaimu. Mutta ei, ei se käynyt niin että tohtori otti huuverin ja imaisi nahan alta laardia ja muuta skyönää (yäk). Vaan niin että mun kroppani imaisi rasvaa ympäröivästä luomakunnasta. Sen huomasi siitä, kun kaikki hameet joissa ei ollut kuminauhavyötäröä kiristivät ja puristivat niimpal jotta nappi meinas lentää maata ympäröivälle radalle ja tiiä vaik ois jokunen lentänytkin. Joten jos nyt taivaalla näkyy muutama ylimääräinen unknown flying object, niin tiedätte mistä ne on lähtöisin. Vaikka täytyy kyllä myöntää talveksi tuppaavan kertyä vararavintoa navan ympärille.


Eipä tullut kesän aikana tehtyä asialle paljoakaan, tarkoitan vaatetta, kunnes tämä Marinadimekko tunki päivänvaloon (huomatkaa vatsa sisään, rinta ulos). Mekko sai nimensä siitä kun kangas on marinoitunut Äidin kaapissa vuosikausia ja ollut parisen vuotta omassakin kaapissa ennenkuin sain tehtyä jotakin sen hyväksi. Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä tammikuu 2009 (helppo kaava). Siinäkin mekko oli tehty ruutukankaasta mutta punaisesta.


Mekkoon on kääytetty kaikki kangas jota sitä sattui olemaan ja kun pituus ei riittänyt mietin miten saisin sen jatkettua niin ettei se näyttäisi jatketulta. Kun kangasta ei riittänyt edes kaula-aukon vinonauhaan ajattelin käyttää tuota mustaa joka reiässä ja sain näin jatkettua pituutta. Mekko itse on lyhythihainen, alla vaan on pitkähihainen paita. En kauheasti tykännyt tuosta kankaasta kun tuntui ettei siinä ole mitään mun väriä ja kun sain mekon valmiiksi mietin vieläkin tykkäänkö vai en. Pistin kuitenkin sen yksiin juhliin toissa viikonloppuna ja sain ihan myönteistä palautetta ystäviltäni ja myös yhdeltä ennestään tuntemattomalta ihmiseltä, joten kai munkin tarttee sit alkaa tykätä tästä edes hiukan.