Karkasko mopo

Olin tuumaillu jo jonkin aikaa et mää tartten ranteenlämmittimet, kun uusi SuuriKäsityö-lehti ilmestyi. Siinä oli yks kiva juttu ja sen yhteydessä soma kuva somista ranteenlämmittimestä. Heti kun olin päässyt eroon Junasukkien tekemisesstä pistin uutta lankaa puikoille ja kutasin lehdessä olleen ohjee kans ranteenlämmittimet ilman peukalonreikää.


Paitsi etten kutassutkaan ihan ohjeen mukaan. Mää nääs yks kaks huomasin laittaneeni reikäkerroksen väliin yhen ylimääräisen kerroksen. Mut ku se ei ollu pöllömmän näköinen sekään versio niin ajattelin, et antaa mennä kun on alamäki ja veivailin tekeleet loppuun asti sillä meiningillä. Niin synty elämäni ensimmäiset ranteenlämmittimet ihan ittelle.


Seuravaks mun tekolistalla oli säärystimet sen vuoks kun mulla on puolipitkät oloasun housut ja aattelin et niit vois pitää talvellakin säärystinten kans ja ku tää oli kiva ja simppeli ohje niin ei ku uutta lankaa puikoille ja säärystinten tekoon. Niitä väkertäessa mulle tuli ihan vastustamaton halu saada myös pikkusukat tosta väristä, mut mulla ei ollu ku toi yks kerä. Mutta tietenkin kun nyt vihdoin annoin ittelleni luvan käydä käsiksi tohon väriin niin en saanu sitä mistää lisää. HÖH! Mutta niin synty elämäni ensimmäiset säärystimet ihan itelle.

Lehtijutun tiimoilta kävin myös tutustumassa Pieni sukkapuoti-blogiin ja siellä oli lehdessä olleen valkoisen pipon näköinen pipo harmaana. Ohjetta pipoon ei ollut, mutta koska halusin uuden kivan pipon lenkkeilyä varten niin sävelsin itse nuotin vierestä ja vähän sinne päin.


Tein piposta pikkuisen ylipitkän että saan sen vähän myssymmän oloiseksi ja kursin mopeasti kavennukset kokoon. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta täytyy ehkä vielä käyttää se huuhteluainekylvyssä.


Pipo tarvitsee lenkille tietysti kaveriksi ne oikeat ranteenlämmittimet ohjeen mukaan ja tekasin sellaisetkin palan painikkeeksi. Kuvaussessio näistä tekeleistä oli aika haastava kun ei meinannut onnistua ei sitten millään mikään. Otin varmaan sata kuvaa ja poistin melkein kaikki. Sivukuvaa piposta en voinut laittaa kun heltta tuntui roikkuvan metrin leuan alla :D (niin se maan vetovoima vaan kasvaa), naama oli punainen kuin keitetyllä ravulla ja käsissä olevien ranteenlämmittimien kuvat epätarkkoja. Huhheijjaa. Niinpä aattelin että kolmen päivän kuvaus yritykset saa riittää ja pistin siedettävimmät kehiin.


Malli: SuuriKäsityö-lehti 11-12 2010 s.82 Ranteenlämmittimet Piia Martikainen
Lanka: Gjestal Rede (aniliini), Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ja 4