Surr rurr osa 2

Tulipas valmiiksi tuo toinenkin hame. Se on ommeltu samalla kaavalla kuin edellisen postauksen ruskea hame eli OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame. Ja nyt se on kirjaimellisesti samettihame ja myös vuoritettu. Jee.


Kangas on Anopilta perityistä kangaskasoista kaivettu. Tässä hieman lähikuvaa. Nyt tuntuu että toi ompelukeiju on liidellyt vähän kauemmaksi ja neulomus tarttunut käteen (vaikka jos totta puhutaan kerkesin jo leikata viel yhen puolhameenlärpäkkeen uudella kaavalla) . Nitkuttelin tuota hihaa alkuun ja ois kiva jos saisin sen puseron viimeinkin valmiiksi lähi päivinä. Ei sillä muuten mikään kiire ois mutku tahtoisin jo alotella toista puseroa ja jotain niistä jonossa odottavista muista kivoista hommista.


Ja arvarkaa mitä? Täällä on taas syöty KAKKUA. Niin että meneeköhän nuo hameentekeleet enää kauaa päälle vai pitääkö isontaa kaavoja?! NO, mutku, toi meitin piän Neulomo kokoontui tälläkertaa meillä niin pitihän rouville jotain hyvää tarjota. Tää siis on kolmas kakku tuolta vuodenvaihteentiimoilta asti ja nyt täytyy sanoo et onneksi siitä tuli semmonen johon oon täysin tyytyväinen. Siis makuun, kosteuteen ja niin pois päiten. No jos jotain vois viel paranta ois ollu toi koristelu. Menin hätäpäissäni siitä mistä aita oli matalin ja tommonen tuli. Maistakaa virtuaalisesti, siel on välissä jotain pätkismusseeta jossa on säilykemandariininpaloja joukossa ja banaaninviipaleita ja vähän kirsikkahilloo. Änkesin sitä Poikalapselle mukaan, ettei tartte taas itteensä ähkyksi syyä, ja toivottavasti maistui.

Topakkaa torstaita vaan kaikille.

Surr rurr osa1

Ompelukone oli Äiteellä jonkin aikaa. Mikä oli kaikenkaikkiaan hieno homma eli mainio juttu. Nääs kun kone on täällä, se seisoo joskus viikkotolkulla pöydällä niin ettei kukaan viitti edes pyyhkiä siitä pölyjäkään. Joka on ihan ketaletta, koska mää tahtoisin ja mun pitäis, mut en kumminkaan saa aikaiseksi mitään. Paitti puikoilla ja sitäkin hitaasti.

Noh, nyt kun tää kone oli poissa mun silmistäni, vaan ei mielestäni, jonkin aikaa niin mää sain kerättyä patoutunutta ompeluenergiaa varastoon ja se vaan odotti piilossa koska saisi ryöpsähtää ilimoille. Ja kun kone sitten rantautui tohon ompelupöydälleni rupes surina käymään niinku mehiläispesässä. Ja tämmöstä se suriseminen sai aikaan.


Puolihame. Kaavat OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame, kangas Eurokankaasta. Ja huamatkaa, vaikkei näykään, mää myös vuoritin hameen, mikä on pieni ihme että meikäläinen viittii, ku se ei kerran näy kellekään. Mut totesin et hullu se on (siis mää) joka ei vuorita hametta, kun se on sen jälkeen niin helppo käyttää. Solahtaa päälle ja eikä kiipee. :o
Pusero. Kaavat OTTOBRE 5/2007 pörröinen neulospusero, kangas Äiteen 'vuosikertakankaita' ajalta ennen nakkisotaa.


Hameessa on kaarroke ylhäällä. Ja yks virhe, jonka huamasin jälkeenpäin.


Ja kun kangasta riitti ompelin vielä pitkän pötkön jota voi käyttää huivina kaulalla.


Toinen pusero samalla kaavalla. Kangas Eurokankaasta.


Kun tähän puseroon liitetään tälläinen PÖTKÖ ja vähän asetellaan niin sadaan lötköinen irtokaulus ihan vaan vaihtelun vuoksi.



Suriseminen jatkuu.....

No nyt tulee hempeetä

Meinaan vaan et pistin taas uuen pohjan, kutens näätte. Saattaapi nääs olla ettei kukaan ees huamannu et täs kävi olemas vähän aikaa joku uus pohja. Rupes tuntumaan et toi oli niin samanlainen, ainakin väritykseltään, kun entinen et pannaas taas uusiks. No, mitäs tykkäätte??? Vai pitäskö kattella vielä uusia kuvioita sillä silmällä? Kysyy hän.

Porkkanaleipee ja pötkökakkuu

Tulipa leipastua kun tuli ystäviä syömään. Tein pitkästä aikaa porkkanaleipää. Kaksi pientä ja yhden ison. Kuten huomaatte isosta on jo syöty neljäsosa maistiaisiksi. Viimeviikonkin loppuna leivoin leipee ja täytekakun, mutta niistä ei oo kuvaa. Sitä paitti kakusta tuli pläähkakku. Ohjeen otin Hellapoliisilta Ihana suklaakakku. No valitettavasti siitä mun mielestäni ei tullu ihanaa. Niinkun joku muukin siellä kommenteissa valitti ettei vaniliavanukas hyydy, niin kävi mullekin ja aivan varmasti joukkoon ei ollut mennyt sylkeä maistelun seurauksena. No, kun se ei alkanut hyytymään niin heitinpä joukkoon liivatelehtee josta kai johtuen se sitten kakussa maistui liisteriltä. Ainakin mun ennakkoluulo noita valmiita mössöjä kohtaan osoittautui tällä kerralla paikkansa pitäväksi. Kantsii vastaisuudessa tehä kaikki mössöt ite. Mutta HUOM! kyllä oon tuolta Hellapoliisin blogista löytänyt MONTA muuta hyvää reseptiä.


Tällä kertaa sitten hain ohjetta Pullahiireltä. Päädyin tekemään ihan perus kolmen munan sokerikakkupohjan ja väliin mansikkamoussen (puolet tästä määrästä kun kakkukin oli pienempi). Taisi tuo vohvelipötkyläidea löytyä Hellapoliisilta. Ensimmäistä kertaa kokeilin tuota sokerimassaa tuohon pinnalle. Ja ihan harjoitteluksi sen käsittely menikin. Netistä löytyi vaikka minkälaisia upeita kukkia sun muita mutta eihän sitä viimetipassa mitään saanu aikaisseksi. Ja nehän ois pitäny tehä muutamia päiviä aikaisemmin että olisivat ehtineet kovettua. Noh tätä jutskaa mää kokeilen vielä joskus, täytyy vaan varustautua etukäteen. ;)

Uskalsinpas

Viimeinkin liittyä Ravelryyn, siitäkin huolimati että kolmannen kotimaisen taitaminen on kansakouluasteella, mut mää aattelin et jos en jottain taijuu nii sanakirja sit mun käteen. :) Sielt mut sit löytää nimellä sankai ihan siit syyst ettei mikkään muu tuntunu kelepaavan. Eipähän siel viel pal mittään oo, muutaku kukkuuta, vaan alakuhan seki on. Et näkyillään sielkii sit.

OU JEE !!!! *

Oli kuulkaas muuten pakko pyyhkiä ne kuolat suupielistä tämän sukkakuvan nähtyäni. Voi ketaletta, kun sitten kävin käsiksi tarkemmin itse ohjeeseen, niin huomasin että silmukoita piti luoda niin paljon kuin 104, siis SATANELJÄ silmukkaa. Koitin ensin neuloa Maija-langalla, mutta ympärysmitasta tuli niin suuri että sukanvarsi ois varmaan mahtunu mun päähän. Siitten etsin ohuimman langan mitä kaapista löytyi (no ku kaupat ei ollu auki siihen hätään) ja 2,5 puikot. Ja silti. Jos tähän varteen, 151cm, liitettäisi pohkeet jotka olisi olleet passelit tuohon silmukkamäärään, niin mun pohkeet ois ollu kuin belgialaisen syöttösonnin pakarat. Ou nou!

Ja mää en jaksanu sit enää ruveta säätämään noita silmukoita ja muita, joten menin siitä mistä aita oli matalin, eli hain toisen ohjeen, koska ohuin lanka, joka kaapista läytyi tuntui niin mukavalta neuloa ja väritkin oli mun mielestä namuskat. MUTTA mää TAHDON vielä tommoset palmikkosukat, PAKKO SAADA.


OHJE: Novita talvi 2010, malli 80 Naisen neulotut pitsisukat s. 93
LANKA: Steinbach Wolle Aktiv Effekt
PUIKOT: 2,5
MUUTA: Ohuemmasta langasta johtuen silmukkamäärä on eri mitä ohjeessa, mutta pitsikuvion silmukkamäärä on sama.


En muuten kyllä ikinä uskonut neulovani mitään noin ohuilla puikoilla. Ajattelin ettei kärsivällisyys riittäisi, näköjään riitti ainakin sukkien verran. Salamalla otetussa kuvassa lankojen väri vähän vääristyy, mutta alla on kangas Anopin jäämistöistä, josta ompelin pöytäliinan. Siinä on niin erikoiset värit ja iso kuvio etten sittenkään tehnyt mitään vaatetta, vaikka ensin niin meinasinkin. Kangasta oli kolme metriä, joten pituus riittää vaikka molemmat pöydän jatkopalat on käytössä.


Palmikkosukkahäsläyksen tiimellyksessä valmitui myös parit tavis-sukat miehelle. Sinivihreä varrenosa toisissa sukissa on vanhoista puhki kuluneista sukista, muuten molemmissa on käytetty jämä Jussia ja 7-veikkoja puikoilla 3,5.


Puikoille on tupsahtanut nyt puserontekelettä petroolin värisenä. Joten ei ku nitkuttelemaan siitä. Ai. niin. Tarttis kai laittaa ensin ruokaa ku Miäs tulee kohta nälkäsenä töistä kotio ja ei kai sitä itekään pelkällä puikkojen kilkuttelulla elä. Juu, jotta pernaa pöytään.


* Terveisiä Paksulle Ladylle. En voinut vastustaa kiusausta pistää tuota otsikoksi. ;))