Mutta sitte mää hokasin et eihän tääl koton oo ketään muuta ko mää. Kylymiä värreitä meni kuulkaa selkäpiissä, ko mää tiäsin et mitä siit seuraa mun verenpaineelle. Onks teil tullu koskaan semmonen olo ku alatte siivoomaan ja huamaatte mitä kaikkee nurkissa luuraa, nii haluisitte tilata vaihtolavan pihalle ja siivota kaik sinne. Mulle on monta kertaa. Ja mun verenpaineet kohoo, syrän hakkaa ja silimissä punertaa. Tai et teil kotoon assuu joku possuperhe, ainakin roiskeista päätellen. Paitti et meijän pikku porsaat on jo muuttaneet omaan lättiin ja tänne on vaan jääny yks karju ja emakko, jotka sotkee senkin eestä. Nii ja nyt ku tääl huushollis ei ollu ketään muuta, mun piti mennä peilin eteen ja sanoo sille tyypille joka sieltä näky että....
Kauheen vaikeeta on kuulkaa alottaa, nii ja oikeestaan jatkaaki tota siivoomista. Se etenee niin piänin harppauksin, varsinkin ku mää aina keksin jotain korvaavaa toimintaa (niinku blogin päivittämisen) ja hajotan keskittymisen moneen hommaan. Sen vuaks mää kyl epäilen että....
Varmaan huamaatte et mää oon käyny myäs VIRKKUKOUKKUSEN sivuilla hakemassa inspiraatiota siivoomiseen. Noi kaks ensimmäistä tekstii on tiskiräteissä ja kortteja tuli kans tilattuu muutamia. Ehkä tää kevätsiivous tulee sit tehtyy joskus...öööö.....ainaki syksyyn mennessä....(toivossa on hyvä elää, sano lapamato).
