Kaksi pöllöä vierekkäin ;)

Jaaha, nyssitä on nääs ommeltu ihan oikeestikin. Kankaan oon ostanu viime vuonna Petikon Eurokankaasta ihan 'heräte' ostona. En tiiä miksi. Vihree kun ei oikeen oo mun väri. Näin oon ainaki väittäny kiven kovaan. Mut täähän ei oo ihan rehellinen vihree vaan turkoosiin vivahtava, ei sinisenturkoosi vaan vihreenturkoosi, tai jotain (seliseli). Noh, kummiskin kangas justiin riitti näihin vermeisiin ja melkein jo pelästyin kun olin leikannu että topin yläosan vuoripuolta ei tullu ollenkaan. Mut sehän olikin tipahtanu lattialle. :=


Kaavat: Toppi SuuriKäsityö-lehti 6-7 kesä-heinäkuu 2009 s. 16. Hame myös SK:sta, mut en löytäny (?!?) hameen kaavaa, mihinköhän mää sen sit oikeen hussutin, justiinhan mää ton hameen sillä leikasin? Muokkasin kaava sen verran, että en laittanut vetoketjua, vaan ihan kuminauhalla mennään, ja takakappaleessa on sauma, koska muuten kangas ei olisi riittänyt.


Tää ompeleminen oli yhtä räpellystä. Voi nääs nääs. Ensimmäisen tekeleen pilasin. Kuka käski mennä leikkaamaan joustamattomasta kankaasta viivakoolla 34/36, ja se oli liika tiukka. Raklahiha ei sovi mun suurille olkapäille ja hauiksille. XD Sitte siirryin suosiolla tähän kankaaseen ja hain eri kaavat. Katsotaan sitten kun olen hermoriekaleet harsinut kokoon (siimalla, kestää parmmin [jaa, mutta kuumuudessa se sulaa, meinaan jos alkaa keittämään]), voiko sille ensimmäiselle katastroofille tehdä jotain. Mulla oli nääs VISIO, siitä kankaasta pusero ja iskän vanhoista kauluspaidoista salsahame.

Toi topin kaava oli silleen kiva et voisin tehä toisenkin topin, ja tosta vois tehä jopa mekon, koska alaosa on vain suora kappale, sen kun jatkaisi vaan ja leventäisi helemaa, ottaen huomioon liikkumavaran. Mutta tuosta raglahihakatastroofista hikeentyneenä leikkasin tämän topin isommalla koolla ja, kuten tarkkanäköiset varmaan huomaatte, EI OIS TARVINNU. Se on pikkusen väljä ja pari muutakin valittua sanaa voisin karjasta, mutta olkoon nyt kumminkin.

Ja muuten huomaatteko, mää oon kontannu jossakin, koska polvessa on roskia. HIH.

Vaan seikkailut ompelemisen ihmeellisessä (hermoja raastavassa) maailmassa jatkuvat. Jotta hilipaisaa viikkoa vaan kaikille!!!!!

Sormet maalissa

Hommasin keittiöön tällaisen pikku hyllykön. Ajatus oli valkoisesta hyllyköstä, mutta eipä löytynyt. Tuumasin jotta maalataan sitten itse.


Tässä alkuperäinen väri.


Tässä neljä kerrosta askartelumaalia päällänsä. Pohjaväri puskee aina vaan läpi ja näyttää vaaleanpunaiselta.


Viimein krakleerausaineen ja pintamaalauksen jälkeen näyttää tällaiselta.


Kyllä halkeillut on.


Kuvassa näkyy kuinka vaaleanpunainen alla oleva väri loppujen lopuksi oli.


Ja mitä tämän pikku hyllykön ostosta ja maalauksesta seurasi? Lähti niinku lapasesta suurentumaan koko rojekti, mutta siitä lisää tuonnempana.

KÄÄK!!!

Ja menin sit vaihtamaan blogipohjaa. Mieleni mun tekevi vähän vaihtelua, mut ehkä tää ei jää tähän kuitenkaan. Noh, tsiikaillaan hetkisen ainaki.

PS. Uups, se vaaleenpunanen pohja oli täs tasan kaks sekunttii, ku jo vaihoin. Tää ny jää tähän. ;D

Järjen veit ja minusta orjan teit

Otsikolla ei sitten ole mitään tekemistä noitten sukkien kanssa. Kaikki on vain faktaa ja fiktiota. ;)

Mut nääs kun tossa yks ilta hyppäsin autoon, Miäs ajo ja Likkalapsi takapenkil, rupesin hoilottamaan tota piisii urku auki nii ilosesti, vaa eikös mitä, kohta alko kuuluu takapenkiltäki järjen veit ja minusta orjan teit. Ja heti perään et 'äitiiiii...eeeiiih!!!'. Tää ei varmaan nääs kuulunu Likan suosikki piiseihin ja eikä varmaan nääs halunnu hoilottaa noin iltapuhteella mitää sekopoltsipiisei. Mut minkäs teet ku joskus joku soitanta tarttuu ku pikaliimal enneku ehtii silmääs räpäyttää.

Niin elikkä siis kutasin sukat.


Malli: Novita Talvi 2010, naisen neulotut pitsisukat malli 80, s. 93.
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3.5

Olipa muuten hirmiän vaikee kuvata tota värii, karmeen räikee, vaikka muuten ihana väri onkii, eikä siis kummosempii kuvii ny oo tarjolla. Jos meinaan et meinaan postata nää edes joskus. Eikä siis mun jalkaan vaan jolleki joskus, koskapa isot on.


Tosta piisistä viel sen verran, et ku oltiin päästy asettumaan kotiin niin Likkalapselta tuli tekstiviesti: 'Mikä se laulu oli mitä kotimatkalla hoilasit??!! Mää unohin ja ärsyttää.' Lyhyt se on muisti kun kananlento kanan poikasellakin joskus.


Tää kana taitaa jatkaa ny harjotuksii.

PS. Ai niin. Ja seuraavan piisin sanat menee........ feel better, feel good, feel wonderful......