Sukasatoilu

Ilmoittauduin siis Sukkasato neuletempaukseen. Ja tiedoksi niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse, niin Sukkasadossa voi neuloa paitsi itselle tai lahjaksi, sekä myös hyväntekeväisyyteen, jos haluaa. Osallistujilla on myös yhteinen blogi, jossa päivitetään tuloksia, oman blogin lisäksi siis.

Ilmoittautuessani en ensin asettanut mitään nimenomaista tavoitetta itselleni, tyyliin neulonpa nyt kymmenen paria sukkia. Mutta asiaa hiukan pähkäiltyäni päätin käydä käsiksi kahteen inhokkiini. Nimittäin olisin voinut vannoa, ja melkein kai vannoinkin, etten koskaan tykkää ohuista sukkalangoista ja puikoista. Et se vaan ei oo on mun juttu (kääk mää saan näppylöitä tosta sanonnasta, jostain syystä, miten siis joku voi olla vain mun juttu, jos satamiljoonaa muuta tekee sitä, oho, uups sori, mennäänpä asiaan).

Siis kun puikot on neuloessa koko ajan karkaamassa ja tippumassa pois neulokselta ja sit neuloksesta tulee niin joustavaa, että se venyis varmaan Venetsiasta Kaukasukselle ja takaisin... pahimmassa tapauksessa.... Ja sitten ne sukat on tuolla varastossa oottamassa jalkaa suurempaa.

Mutta hip hei, uskokaa tai älkää, olen löytänyt salaisen aseen ja se on BAMBUPUIKOT.


Tässä on todiste siitä, että ohuillakin puikoilla saa napakat sukat. Malli on ihan tavis/perus ja varreton ja lankana Trekking Hand Art ja ne bambupuikot 2,5.


Meinaan jatkaa tätä itsekkyysneulontaa, koska mulla ei oo tarpeeksi villasukkia. Varmuudeksi vakuudeksi kävin laskemassa mun sukat. Tuloksena oli, et mulla on viistoista parii villasukkii, joista viidet on puhki kuluneet. No, onks siinä tarpeeksi, ei tietenkään, sanoo sukankuluttaja ja jatkaa neulomista.

Ai nii. Niistä Veeran sukista tulee postaus varmaan tiistaina, kun paketti on mennyt perille.