Sankari sukkahousussaan

Osaan odottaa

Panda lähdössä Likkalapsen kanssa pissauskeikalle.

Ensimmäinen viikko  koirulin kanssa takana.

Tosi oppivainen ja kiltti koira.

On tottunut talon sääntöihin yllättävän helposti.

Ymmärtää jo, ettei makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen (johtoja) mennä, eikä yritä tullakaan vaikka istuisin koneella ovi auki.

Tykkää kulkea metsässä ja upottaa päänsä lumihankeen.

Lenkin jälkeen on joutunut aika kauan kuivattelemmaan turkkian kodinhoitihuoneessa.

Vatsakarvoihin tarttuu lunta ja ne muodostavat peukalonpään kokoisia palluiroita heijastinliivistä huolimatta.

Siihen pulmaan yritin tehdä jonkinlaista aluspukua käyttäen mallina heijastinliiviä.

Panda antoi pukea tuon sukkahousun ihan kiltisti päällensä, vaikka siinä onkin tuommoinen kaulus.

Tämä on nyt tämmönen prototype. Muuten ihan jees, mutta kastuu eikä kuivu kovin nopeasti.

Lumipampulat on toki vähentyneet vatsan alta,mutta kyllä niitä vielä tulee etenkin jalkoihin. Täytyy kehitellä jotain. Tai sitten kaivaa puikot esiin ja ryhtyä neulomaan villaista pukua. Se ei ehkä kastuisi niin kuin puuvilla/tekokuitu/taimikäsenyton-kangas. :)

Ai niin. Tuunauksen tästä tekee se, että kangas on Äiteen vanha puolihame. ;D

Panda tuli taloon

Mulla on uusi käsityö. Se ei oo semmonen, jota täytyy virkata tai neuloa,

 vaan harjata, ruokkia ja käyttää ulkona pissalla.

Panda-poika on puolivuotias Monieri. ;D

Palautui kasvattajalleen ja me onnekkaat saatiin napattua se itsellemme.

Monen vuoden haave on nyt toteutunut.

Meillä on tutustumis ja oppimisvaihe meneillään molemmin puolin.

Kyllä tää mulle kelpaa.

Muutto meille kävi niin nopsasti, etten kauheesti kerennyt valmistautumaan etukäteen.

Päätin tehdä väliaikaisen pedin vanhan tyynyn sisuksista . Sovitellessani isoimpia tyynynliinojani, kumman niistä valitsisin, poika lötkähti heti unittelemaan päälle.

Mitä sää enää värkkäät, tää on jo hyvä.

Saanko  mää nyt nukkua rauhassa?....

Kuten arvaatte, tästä saattaa seurata lisää koiramaisia postauksia. ;D

Topakkaa torstaita kaikille.

Hämärän hyssyä

Tänään on siivoiltu, kuin viimeistä päivää. Ainakin melkein.

 Monen viikon villakoiralauma on saanut kyytiä. 

Laiskuus on kuulemma hyvä lahja, jos sitä osaa oikein käyttää.

No, en menis kehumaan.

Oon ollu ihan lapamato koko syksyn, mutta nyt alkaa olla aika laittaa lierot ojennukseen.

Syykin on päivän selvä. Maanantaina tulee tupa täyteen naisia ja pulinaa. Neulomo kokoontuu.

Samalla vähän järkkäilin valohommia ja kyntteleitä polteltviksi.

Oon ihan kynttilöitten ja tuikkuijen suurkuluttaja. Joka päivä pitää poltella, niinkuin pyromaani ikään.

Vaikka hämärän hyssy onkin mielivalo, niin käsityötä tehdessä vaaditaan vähän enemmän valoa, ettei mene neulomus ja virkkuu sekaisin. ;)

Neulomus on edelleenkin päättelyä vaille valmis. 

Pikku  juttu pinta haava.

 Saiskohan huomenissa sen kasaan ja postailtua.

Katsotaan, sanoi lääkäri.