lauantai 26. heinäkuuta 2008

Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto


Mutta jos sattuukin olemaan ompelukone, niin mitäs sitten? Tässä on uusi tuttavuus, jonka tapasin kesälomalla. Eipä ole ennen tullut vastaan ja vuosimallikin on arvailun varassa. Ja mitäs se käsityön harrastaja kesälomallaankaan tekee, ellei käsitöitä... varsinkin jos äiti käskee... ;)


No, ei tämä kyllä mikään vastenmielinen rojekti ollut. Äkkiähän noita verhoja ompelee jos toinen purkaa ja neulaa melkein valmiiksi. Mutta ompelu tällä koneella oli varsinainen elämys.


Kun koneella surrutteli menemään se ykskaks lakkasi ompelemasta, hihna veti tyhjää ja se päästi sellaisen äänen, että ompelija kiljaisi, pomppasi melkein puoli metriä ilmaan, äidiltä oli lentää silitysrauta käsistä ja tädiltä taikina kulho. Vaikka kuinka koitti varautua, että kohta se pärähtää taas, ei auttanut mitään. Yhtälailla pääsi aina yllättämään. Kone pärähtää, kolme eri asteista kiljahdusta ja kauhea naurunremakka päälle. Nauru pidentää ikää, mutta onneksi seinän takana ei ollut ketään kotona. Olisivat ihmetelleet mitä ne muorit oikein touhuaa tuommoisella metelillä.


Langan vaihtokin oli eksoottista nykyompelijalle. Koko hökötys vaan auki ja kumoon. Muuten kone teki kyllä ihan kunnollista tikkiä, vaikka peruutusvaihde ei toiminutkaan. Tai sitä ei uskaltanut laittaa päälle kun se tapasi jäädä jumiin eikä kauheasti hutsittanut ajatus joutua peruuttamalla ompelemaan kaikkia saumoja.


Molemmat verhot on kierrätyskamaa. Kamariin ommellut verhot on ostettu kirpputorilta tutulta ja vain lyhennetty sopivan pituisiksi. Tupaan ommellut kaksi kappaa ja pöytäliina olivat toisen tätini verhot, jotka hän oli tuonut sisarelleen matonkuteiksi. Mutta koska kangas oli tukevaa ja hyvälaatuista hän ei raskinut repiä niitä kuteiksi. Nyt ne sitten koristavat tuvan ikkunoita ja pöytää kunnes joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä päätyvät sinne matonkudekoppaan.

torstai 3. heinäkuuta 2008

Harmaan päivän harmaa postaus

Päätinpä tehdä sitten tuon Namupalan toisestakin väristä. Kauhean innostunut en tuosta langan väristä ollut edes sitä ostaessa, mutta kuka voi vastustaa 0,50€ kerä hintaa. Niinpä ostin sitä, niinkuin joskus aiemmin tuli kerrotuksi, koko nyssykän eli 20 kerää. Pikkasen muokkasin tuota mallia koska totesin edellistä puseroa käyttäessäni etten ole niin 'muodollinen' kuin ohje. Sen verran vain, että jätin pari silmukkaa pois ja ensimmäisen lantoikavennuksen.


Ohje: Stitch'n bitch, Debbie Stoller
Malli: Namupala, Laura-Jean Bernhardson
Lanka: Novita Samos Lollipop
Koukku: nro 6


Ai, niin kaula-aukkokin on myös tässä puserossa kolme kerrosta pienempi kuin mallissa. En muistanut siitä tuossa aiemmin mainitakaan, että pienensin kaula-aukkoa kumpaankin puseroon . Ei ainakaan näy napa napuriin. Eikä ryntäät ryntäile, vaan pysyvät kiltisti puseron sisässä. Tähän puseroon löysin sopivan väristä satiininauhaa ja pujottelin sen koristeeksi kuten ohjeesakin oli. Pikkasen nuo hihansuut löpsöttävät tässä puserossa, mutta korjailemaan en enää ruppee saavat löpsötellä rauhassa. Kun sain tämän puseron valmiiksi oli kauhea hinku aloittaa uutta työtä, mutta en oikein innostunut mistään. Ei ollut sopivaa lankaa ja en halunnut ostaa uutta, uskokaa tai älkää. Olen varmaan kipeä. Mutta arvatkaa mitä, se jakku se jakku se jakku, joka melkein ufoutui, on edistynyt niin että takakappale on valmis. O-ou? Oon varmaan kipeä.

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Kissanpäiviä


Pihallamme kukkii tällainen iiris. En tiedä sen varsinaista nimeä, mutta pakko kuvata kun se näyttää niin ihanalta. Sain ystävältäni noita alkuja tänä keväänä ja heti rytyivät kukkimaan. Kyllä se mulle passaa. Varsinainen asia, jonka vuoksi tänne taas kampesin itseni on se, että mulla alkoi kesäloma ja sen kunniaksi tietenkin kakkua ja kahvia. Kakun ohjeen löysin jostain neuleblogista ja suuri kakkujen ystävä kun olen piti heti päästä kokeilemaan. Tässä ois vähän teillekin näin virtuaalisesti. Olkatten hyvät ja mukavaa kesää kaikille. Käsityö asiaakin on tulossa kunhan saan kuvattua. Jotta siihen asti hellurei.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Nysse lähti käsistä


Meinaan et valmiiks tuli. Tytär halusi pikku boleron, mutta kaupasta ei löytynyt mitään sopivaa. No, ei muuta kun tilaus äidille. Eikä mikään kiire kunhan vaan heti ois valmis. Yötä myöten värkkäsin, jotta ois valmistunut. Ei siinä mitään jos kaikki olisi mennyt piirrustusten mukaan. Vaan tietysti se 'murmelin-laki' iski jälleen. Eli se, että jos joku voi mennä pieleen se menee pieleen. Toisen hihan valmistuessa katselin miten se oli jotenkin kumman näköinen. No, näyttäähän se kummalta jos hukkaa matkalla 10 silmukkaa johonkin. Ei muuta kun purkuun ja aloittamaan alusta. Lopputulos olisi mielestäni voinut olla siistimmän näköinen. Mutta tytär, joka on milliville vaatteitten suhteen, kelpuutti tuotoksen.


Ohje: Moda 3/2007 Pikkubolero juhlaan
Lanka: Novita Samos
Puikot: 4,5

Hoitajaako nyt tarvitaan kun pumppu tilttaa ja kummasti lyö

Ensimmäisen kerran kun näin tämän mallin ihastuin siihen päätä pahkaa, mutta ajattelin etten mää kumminkaan koskaan ja kuinkas sitten kävikään. Voiko muka joku virkkuukoukun jälki aiheuttaa sydämen tykytystä ja rytmihäiriöitä. Virkkaamattomat ja neulomattomat ystäväni, siis melkein kaikki, kohottelisivat kulmiaan ja nyökyttelisivät päätään jos tuon tietäisivät. Onneksi eivät tiedä, jos en sano.
,

Ohjeessa sanottiin viiden kerän riittävän, mutta kyllä sain korkata kuudennenkin kerän. Eipä silti pusekolle kovin kummoista hintaa kertynyt. Kokonaista kuusi euroa jos viimeinenkin kerä lasketaan kokonaan. Siis euron kerältä. Kyllä tätä kuuden euron edestä kattelee ja käyttä ihan mielellään.


Ohje: Stitcn' bitch, Debbie Stoller
Malli: Nanupala, Laura-Jean Bernhardson
Lanka: Novita Samos
Koukku: nro 6


Laitoin tämän päälle ensi kertaa eräisiin juhliin ja jossain vaiheessa aloin ihmetellä mitä nuo ihmiset tuijottaa. Onko mulla jotain vinossa. Niinku tippuuko hame tai roikkuuko suupielestä jotain epämääräistä kunnes hoksasin, että nehän katsoo mun uutta puseroa. Hih. :) Taisi tästä tulla ihan kiva pusero.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Iskä sanoo mua kinkuksi

... tokaisi veljentyttöni eräänä päivänä. Tämä 'kinkku' mielessäni selailin kirppiksellä vanhoja SK-lehtiä. Yhdestä löytyikin ohjeita barbin vaatteisiin neulottuna ja virkattuna. Kotona ajattelin ensin vähän harjoitella niiden tekemistä oman tyttäreni vanhoille barbeille. Sen jälkeen teen sitten tuon 'kinkun' omalle barbille jotain. Ajatuksena oli käyttää kaikkia löytyneitä jämälankoja näihin asuihin.


Ensimmäisenä valmistui tuo vihreä-ruskea yhdistelmä. Ruskea on 7-veikkaa ja vihreä Ainoa. Tästä tuli tönkkösuolattu asu, mutta kelvatkoon ensimmäiseksi harjoitelmaksi. Liila asu on jotain tuntematonta lankaa, jota oli vain tuon verran ja kirjava Novitan Galaksya, muistaakseni. Näihin otin ohjeista vain suuntaa sinnepäin ja sovelsin.


Tämä vaalenapunainen asu Nalle-langasta on ainakin yritetty tehdä ohjeen mukaan, mutta hihojen kanssa jouduin virkkaamaan ja purkamaan vuoronperään, johtuen varmaan siitä, ettei lanka ollut samaa kuin ohjeessa. Nappejakaan en löytäänyt sopivia ja nuo kukat ovat vähän liian pieniä. Tarttis varmaan tehrä jotain. Kirjastosta lainaamani lehden sivuilta löysin nyt selatessani ohjeen neulottuun mekkoon, jossa on halternek yläosa. Pitäisiköhän harjoitella vielä sellainenkin. No, luulen, että täytyy odotella inspiraatiota sinne suuntaan ensin. Näiden väsääminen on vähän sellaista väkertämistä. Sitä paitsi mulla on yks virkattu pusero kesken, siis itselleni, ja ois niinku kiire saada se valmiiksi. Ja sitten mullahan on se Asutermannin langasta se jakku, se jakku, niin se jakku kesken....

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Jo vain tokkiinsa


Talikon ja lapion kanssa riehumisen ohessa on viimeinkin valmistunut jokin käsityö. Vihdoinkin. Viimeinkin. Jippiiii! Pieni voiton tanssi piti tanssia kun sain viimeisen silmukan virkattua. Ei sillä oli tätä ihan kiva virkata, mutta se 'mursun'-laki iski tässäkin tappauksesa . Ryöttinä. Huivin ympäri piti vielä virkata kolme kerrosta tuollaista pörhellystä ja kun pääsin toisen kerroksen puoliväliin lanka loppui ja siihen se tyssäsi. Olin ostanut tuon langan alesta, neljä kerää ja väri lopetettiin. Vähäks mua jänskätti saanko enää lisää. Mut onneks maahantuojalla oli. Huivin pituus on noin 180cm ja leveys 65cm. Siis niin suuri, että siihen voi oikeasti kietoutua.



Ohje: Kotiliesi 2/08, Marita Metsäkylä
Lanka: SandnesGarn Kitten Mohair
Koukku: 5 ja 6

Ohjeessa tuon reunuksen osalta oli jotain vikaa-vikaa-vikaa tai ainakaan tämä blondi ei sitä ymmärtänyt, joten tein siitä erilaisen ihan suosiolla. Se ei ole aivan niin pörhelöinen kun kuvassa, joka lehdessä oli. Sen lisäksi lankakin on eri kuin ohjeessa. Huivi on menossa lahjaksi ystävälleni, joka on jäämässä eläkkeelle (o-ou!?) ihan näillä näppäimillä. Toivottavasti on mieleinen. Väri on mielestäni ihana ja vaikka en kauheasti vihreästä pidäkään ostin lankaa sen verran lisää, että saan tehtyä siitä jotain myös itselleni. Mukaan laitan myös tuollaisen 'soljen', niin ei tarvitse heitellä huivia olan yli alvariinsa, kun pysyy paremmin paikoillaan.