Marjaisat revontulet

Malli: Oma
Lanka: Novitan 7-veikka Yksivärinen ja raita
Puikot: Nro 3 ja 3,5 sekä virkkuukoukku nro 4


Onko ton 7-v:n paksuus jotenkin muuttunut? Ensimmäiset tein 12 s. puikolla ja niistä tuli melestäni isommat kuin ennen, niinpä tein toiset samaan syssyyn vähemmillä silmukoilla. Tai sitten käsiala on löpsömpää kuin ennen.


Nyt ois viel kaks työtä valmiina. Toinen neulomus ja toinen ompelus, mutta pitäs vielä kuvata ja ompelus toiseen kertaan kun ei oikeen onnistunu mokomat kuvat siitä. Sit ois viel kaks neulomusta kesken (jos ei 'marinadissa' olevia lasketa). Et mitenkä täs on näin päässy käymään sitä ei tiiä erkkikään.

Nyt pitäs varmaan karata kartanolle ku aurinko paistaa nii et pahhaa tekkee. ;))

Mistä näitä senttejä oikeen tulee???

Rasvaimu. Keväällä mää luulin että mulle on suoritettu rasvaimu. Mutta ei, ei se käynyt niin että tohtori otti huuverin ja imaisi nahan alta laardia ja muuta skyönää (yäk). Vaan niin että mun kroppani imaisi rasvaa ympäröivästä luomakunnasta. Sen huomasi siitä, kun kaikki hameet joissa ei ollut kuminauhavyötäröä kiristivät ja puristivat niimpal jotta nappi meinas lentää maata ympäröivälle radalle ja tiiä vaik ois jokunen lentänytkin. Joten jos nyt taivaalla näkyy muutama ylimääräinen unknown flying object, niin tiedätte mistä ne on lähtöisin. Vaikka täytyy kyllä myöntää talveksi tuppaavan kertyä vararavintoa navan ympärille.


Eipä tullut kesän aikana tehtyä asialle paljoakaan, tarkoitan vaatetta, kunnes tämä Marinadimekko tunki päivänvaloon (huomatkaa vatsa sisään, rinta ulos). Mekko sai nimensä siitä kun kangas on marinoitunut Äidin kaapissa vuosikausia ja ollut parisen vuotta omassakin kaapissa ennenkuin sain tehtyä jotakin sen hyväksi. Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä tammikuu 2009 (helppo kaava). Siinäkin mekko oli tehty ruutukankaasta mutta punaisesta.


Mekkoon on kääytetty kaikki kangas jota sitä sattui olemaan ja kun pituus ei riittänyt mietin miten saisin sen jatkettua niin ettei se näyttäisi jatketulta. Kun kangasta ei riittänyt edes kaula-aukon vinonauhaan ajattelin käyttää tuota mustaa joka reiässä ja sain näin jatkettua pituutta. Mekko itse on lyhythihainen, alla vaan on pitkähihainen paita. En kauheasti tykännyt tuosta kankaasta kun tuntui ettei siinä ole mitään mun väriä ja kun sain mekon valmiiksi mietin vieläkin tykkäänkö vai en. Pistin kuitenkin sen yksiin juhliin toissa viikonloppuna ja sain ihan myönteistä palautetta ystäviltäni ja myös yhdeltä ennestään tuntemattomalta ihmiseltä, joten kai munkin tarttee sit alkaa tykätä tästä edes hiukan.

Kirjameemi

Nappasin Värillä väliä...kunhan se on punaista-blogista tällaisen kirjameemin, jossa kysymyksiin vastataan omasta hyllystä löytyvien opusten nimillä. Ja pitemmittä puheitta suoraan asiaan.

1. Oletko mies vai nainen? -Perijätär.

2. Kuvaile itseäsi. -Stitch'n bitch.

3. Kuinka voit? -Humiseva harju.

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. -Bertramin hotellissa.

5. Mihin haluaisit matkustaa? -Myssystä sukkiin.

6. Kuvaile parasta ystävääsi. -Koko, Konkka, Ronkka ja Rusina.

7. Mikä on lempi värisi? -Valkoinen noidankehä.

8. Millainen sää nyt on? -Satumainen talvi.

9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? -Hehkuvilla hiilillä.

10. Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi? -Leikkiä langoilla.

11. Mitä elämä sinulle merkitsee? -Kaunis kattaus.

12. Millainen parisuhteesi on? -Tarzan ja mielipuoli (tai Rakas siankärsämöni)

13. Mitä pelkäät? -Pehmoeläimiä.

14. Päivän mietelause. -Kiekuminen kielletty, Kasimir!

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? -Syväjumpalla notkeaksi.

16. Miten haluaisit kuolla? -Koukussa.

17. Mottosi. -Punokset puikoille.

No, joo. Vastaukset lähti enemmän tai vähemmän lapasesta, mutta puolustaudun sillä että tässä mennään migreenikohtauksen jälkimainingeissa. ;) Ihan oikea postauskin on tulossa kunhan tokenen ja saan kuvattua ompelukseni. Mutta kivaa viikkoa kaikille.

PS. Tuon sydämen ompelin suklaakakkuun, jonka kiikutin ystävälleni joka on toipumassa sairaudesta.

Koristusta

Ikeasta ostetut korit kaipasivat jotakin, ehkä koristusta ja sisuksiin suojausta jotta niitä olisi mukavampi käyttää. Siitä huolimatta että olin jo ostanut kankaan valmiiksi, päätin sittenkin käyttää noita Anopilta jääneitä vanhoja valkoisia lakanoita. Niissä on enemmän tunnearvoa kuin ostokankaalla, joka sekin on valkoista, mutta käytetään se sitten johonkin muuhun työhön.


Pitsin pesin varmuuden vuoksi etukäteen ja kun olin sen saanut ommeltua tuntui että jotain kori vielä kaipasi, joten tekasin tuollaiset rusetit kylkeen.

Ompelin vielä pikaisesti Tilda-kankaasta pienen käsityöpussin matkalle mukaan niin on mukavampi kuljettaa pientä työtä laukussa kun se ei sotkeennu kyniin ja muihin vermeisiin. Mutta ei tuota käsityötä tullut reissussa paljoa tehtyä, tuskin alkuun pääsin. Oli niin paljon muuta katseltavaa ja ihmeteltävää, eikä sitä illalla hotellihuoneessa enää jaksanut kun oli ihan pörttisröpöö ja töttöröö. :D

Valkoista

No, nyt on korkattu Anopilta jääneiden valkoisten lakanoiden pinkka. Eikä mennyt ihan kymmentä vuotta. :)

Kuin kuuta nousevaa...

... on Tytär varmaan odottanut, että koska se emo saa aikaiseksi ommella hänelle laukun jonka kankaat ostettiin jo kesällä. Tässä se odotettu nyt on. Mallia vähän vaklailin salaa Ikeassa tiirailemalla yhden rouvan laukkua, kun Tytär sanoi sen olevan hänen mieleen. No, ei tää ny ihan sellainen ole mutta sinnepäin kuitenkin.


Päällikangas on ostettu Kodin Anttilasta ja vuori muualta. Sisällä on kännykkätasku ja kaksi muuta taskua, josta toinen on vetoketjullinen. Olkahihnaa voi säätää kahden D-renkaan aavulla.


No, mitäs sanoi lapsukaiseni, kelpaako vai pistetäänkö uusiksi?

Neuloosista neulepläähiin ja takaisin

Mulla oli kauhia neuloosi päällänsä kun aloin neulomaan noita tossukoita. Tein nuo mustat ensin ja kun ohjeen koko oli 38:lle, joilla Polkasta tehdyt on, niin lisäsin silmukoita tehdäkseni isommat miehelle. No, sit kun nuo pienemmät oli valmiit pääsin vertailemaan kokoja ja sovitin pienempiä mieheni jalkaan joka on kokoa 40 Polkat sujahti niihin kuin vettä vaan, vaikka oli tennissukat jalassa, aloin epäillä et nuo mustat venyy kokoon 56. :( En tiiä kun ei oo tullu vastaan vielä sen kokosia jalkoja. Otti pikkusen päähän kun mun rojekti ei nyt edennyt ollenkaan.


Ohje: Novita Talvi 2008, malli 53 Neulotut tossut
Lanka: 7-veikka musta ja moniraita (isot), Polkka (pienet)
Puikot: 3,5 sukka- ja pyöröpuikot

Tuolla aiemmin kun tein niitä Sammakkopipoja ja toisesta tuli pieni ja toisesta tuli suuri (tosin pienempi pipo löysi sittemmin pienemmän pään johon se passassi), niin etsin sitten toisen mallin jota kokeilla ja joka sopisi päähän jolle sen oli tarkoitus mennä. Muistin sitten tämän kissankorvapipon ja ei kun puikot suihkimaan vaan. Tosin siihen kuuluisi tupsut nauhanpäihin, muttamutta, siitä jonka tein tuli niin suuri että menin siitä mistä aita oli matalin ja tein vain tupsut, ettei lanka lopu kesken. Tässä vaiheessa se neuleplääh uhkasi syöstä syövereihinsä neulojan kokonaan (miks mul ei mikään onnistu kerralla).


Ohje: Stitsh'n bitsh, Kittyvillen virkapipo, Kitty Schmidt
Lanka: Novita Jussi
Puikot: 3,5 sukka- ja pyöröpuikot

Mut melkein pelasti siltä pläähiltä mun ystävä joka halus mun tekevän hälle kädenlämmittimet. Paitsi että kun neuloin vaan menemään mukavaa ohjetta, kohta jo peukalossa, huomasin ohjeen sanoneen että puikot ois pitäny vaihtaa paksumpiin mallineuletta aloittaessa (ai nii ohjeet pitää lukee ensin alusta loppuun...mut mitä jos siin välis ku alkaa tekemään unohtaa mitä on lukenu?). Niinpä niistä tuli mielestäni aika napakat ja aloin tehdä uusia ennenkun edes sovitutin ensimmäisiä. Ensimmäiset neuloin keltaisesta langasta (ne muuten unohtui kuvata) ja nämä toiset oranssista. Mutta kun sovitutin keltaisia ystäväni sanoi haluavansa molemmat. Vähän liian pitkät ovat minun käteen vaan sopivat oli ystävällein.


Ohje: Novita Talvi 2008, malli 38 lapaset
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: 3 ja 3,5 sukkapuikot

Neuloosi tuntuis vielä pakottavan kilisyttämään puikkoja, mut uskokaa tai alkää mää oon nyt ompelukoneen kimpussa....ja surina kuuluu.....