Porkkanaleipee ja pötkökakkuu

Tulipa leipastua kun tuli ystäviä syömään. Tein pitkästä aikaa porkkanaleipää. Kaksi pientä ja yhden ison. Kuten huomaatte isosta on jo syöty neljäsosa maistiaisiksi. Viimeviikonkin loppuna leivoin leipee ja täytekakun, mutta niistä ei oo kuvaa. Sitä paitti kakusta tuli pläähkakku. Ohjeen otin Hellapoliisilta Ihana suklaakakku. No valitettavasti siitä mun mielestäni ei tullu ihanaa. Niinkun joku muukin siellä kommenteissa valitti ettei vaniliavanukas hyydy, niin kävi mullekin ja aivan varmasti joukkoon ei ollut mennyt sylkeä maistelun seurauksena. No, kun se ei alkanut hyytymään niin heitinpä joukkoon liivatelehtee josta kai johtuen se sitten kakussa maistui liisteriltä. Ainakin mun ennakkoluulo noita valmiita mössöjä kohtaan osoittautui tällä kerralla paikkansa pitäväksi. Kantsii vastaisuudessa tehä kaikki mössöt ite. Mutta HUOM! kyllä oon tuolta Hellapoliisin blogista löytänyt MONTA muuta hyvää reseptiä.


Tällä kertaa sitten hain ohjetta Pullahiireltä. Päädyin tekemään ihan perus kolmen munan sokerikakkupohjan ja väliin mansikkamoussen (puolet tästä määrästä kun kakkukin oli pienempi). Taisi tuo vohvelipötkyläidea löytyä Hellapoliisilta. Ensimmäistä kertaa kokeilin tuota sokerimassaa tuohon pinnalle. Ja ihan harjoitteluksi sen käsittely menikin. Netistä löytyi vaikka minkälaisia upeita kukkia sun muita mutta eihän sitä viimetipassa mitään saanu aikaisseksi. Ja nehän ois pitäny tehä muutamia päiviä aikaisemmin että olisivat ehtineet kovettua. Noh tätä jutskaa mää kokeilen vielä joskus, täytyy vaan varustautua etukäteen. ;)

Uskalsinpas

Viimeinkin liittyä Ravelryyn, siitäkin huolimati että kolmannen kotimaisen taitaminen on kansakouluasteella, mut mää aattelin et jos en jottain taijuu nii sanakirja sit mun käteen. :) Sielt mut sit löytää nimellä sankai ihan siit syyst ettei mikkään muu tuntunu kelepaavan. Eipähän siel viel pal mittään oo, muutaku kukkuuta, vaan alakuhan seki on. Et näkyillään sielkii sit.

OU JEE !!!! *

Oli kuulkaas muuten pakko pyyhkiä ne kuolat suupielistä tämän sukkakuvan nähtyäni. Voi ketaletta, kun sitten kävin käsiksi tarkemmin itse ohjeeseen, niin huomasin että silmukoita piti luoda niin paljon kuin 104, siis SATANELJÄ silmukkaa. Koitin ensin neuloa Maija-langalla, mutta ympärysmitasta tuli niin suuri että sukanvarsi ois varmaan mahtunu mun päähän. Siitten etsin ohuimman langan mitä kaapista löytyi (no ku kaupat ei ollu auki siihen hätään) ja 2,5 puikot. Ja silti. Jos tähän varteen, 151cm, liitettäisi pohkeet jotka olisi olleet passelit tuohon silmukkamäärään, niin mun pohkeet ois ollu kuin belgialaisen syöttösonnin pakarat. Ou nou!

Ja mää en jaksanu sit enää ruveta säätämään noita silmukoita ja muita, joten menin siitä mistä aita oli matalin, eli hain toisen ohjeen, koska ohuin lanka, joka kaapista läytyi tuntui niin mukavalta neuloa ja väritkin oli mun mielestä namuskat. MUTTA mää TAHDON vielä tommoset palmikkosukat, PAKKO SAADA.


OHJE: Novita talvi 2010, malli 80 Naisen neulotut pitsisukat s. 93
LANKA: Steinbach Wolle Aktiv Effekt
PUIKOT: 2,5
MUUTA: Ohuemmasta langasta johtuen silmukkamäärä on eri mitä ohjeessa, mutta pitsikuvion silmukkamäärä on sama.


En muuten kyllä ikinä uskonut neulovani mitään noin ohuilla puikoilla. Ajattelin ettei kärsivällisyys riittäisi, näköjään riitti ainakin sukkien verran. Salamalla otetussa kuvassa lankojen väri vähän vääristyy, mutta alla on kangas Anopin jäämistöistä, josta ompelin pöytäliinan. Siinä on niin erikoiset värit ja iso kuvio etten sittenkään tehnyt mitään vaatetta, vaikka ensin niin meinasinkin. Kangasta oli kolme metriä, joten pituus riittää vaikka molemmat pöydän jatkopalat on käytössä.


Palmikkosukkahäsläyksen tiimellyksessä valmitui myös parit tavis-sukat miehelle. Sinivihreä varrenosa toisissa sukissa on vanhoista puhki kuluneista sukista, muuten molemmissa on käytetty jämä Jussia ja 7-veikkoja puikoilla 3,5.


Puikoille on tupsahtanut nyt puserontekelettä petroolin värisenä. Joten ei ku nitkuttelemaan siitä. Ai. niin. Tarttis kai laittaa ensin ruokaa ku Miäs tulee kohta nälkäsenä töistä kotio ja ei kai sitä itekään pelkällä puikkojen kilkuttelulla elä. Juu, jotta pernaa pöytään.


* Terveisiä Paksulle Ladylle. En voinut vastustaa kiusausta pistää tuota otsikoksi. ;))

well well well

Pystyinpäs päättämään. Olen nimittäin katsellut jo tovin tarjolla olevia kuppeja teenjuontia varten. Pupu-mukeihin kun ei mahdu niin paljon kun haluaisi. Melkein jo ajatuksissani päädyin punaiseen versioon tästä Taika-sarjasta, mutta sitten kaupassa sattui silmääni tämä mustavalkoinen kuppi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sopii mielestäni meillä olevan vanhan Domino-sarjan pullalautasten kanssa ja myös 24h sarjan lautasiin. Tietysti olisi voinut ostaa 24h:ta lisää, mutta se kuppi ei jostain syystä natsannut mun aatoksiin. Tää on paljon kivempi. Niin, tässä on kai se jokin taika. ;)


Voikos päivä mukavammin alkaa, kun saa aamupalan jälkkäriksi kahvia ja mokkapalamuffinin ja cd:stä kuuluu uutta Duffyä. Tätä hiljaista aamun tunnelmaa ois voinu jatkaa melkein.......... endlessly. :)

Ensimmäiset onnistuneet...

... kärjestä aloitetut sukat. Olen kokeillut tuota sukan aloittamista kärjestä joskus pari kolme vuotta sitten. Silloin tein kolme sukkaa ja kaikista tuli erinäköisiä joten purin pois ja päätin unohtaa koko systeemin. No, nyt sattu käymään niin että tuota Rede-lankaa oli kolme pientä nyssäkkää ja koska en tiennyt kuinka pitkät varret uskaltaisin tehdä että lanka riittää kärkiin asti päätin kokeilla uudestaan kärjestä aloittamista. Ja nyt ihmettelen suuresti mikä siinä oli sitten niin vaikeaa. Täähän oli ihan hauskaa vaihteeksi, varsinkin kun nuo langan värit on niin herkut. Lisäksi löysin Hepsin blogista varren tuplapäättelyn ohjeen niin varrensuu ei kiristä vaan jousta mukavasti.

Käytännössa sukat on päätelty niin, ''että ensin neuloin kaksi oikein, sitten neuloin nämä kaksi takareunoistaan oikein yhteen, sitten taas neuloin yhden silmukan ja neuloin ne kaksi takareunoistaan yhteen jne. '', Hepsiä suoraan lainatakseni. Noh, jälkeenpäin ajateltuna oilisin kyllä voinut tehdä päättelyn hiukan tiukemmalla käsialalla, koskapa päättelykerros on ehkä liiankin löysä, mutta täytyypä muistaa seuraavalla kerralla kiristää silmukoita.


Malli: ULLA sukka varpaista
Lanka: Gjestal Rede
Puikot: Nro 3,5

Taidanpa sitten astella takaisin kutimen ääreen ku nääs sukkaa pukkaa ihan alvariinsa. Sitä paitti mää kohtasin yhen sukkaohjeen joka sai kuolan valumaan suusta joten mun on ihan PAKKO saada nyt puikoilla olevat valmiiksi että voin käydä käsiksi SIIHEN ohjeeseen.

Varpu Villapallo

Pari mun hyvää ystävää kohtas kerran kaupunkireissullaan Villapallon, joka oli heijän mielestään ihan niinku mää. Kun kysyin et ai niinku pehmee ja pyäree vai? oli vastaus kumminki ei. Tarkottivat lähinnä värejä kerässä. Niin he sitten yhdistivät voimansa ja ostivat Villapallon ja laittoivat kauniiseen lahjapussiin kortin kera. Toinen sitte vinkkasi mulle et tuu käymään hänen työpaikallaan ku tuut kaupungille, mulla on sulle jotain. Mää heti ajattelin et uups, mitä pahaa mää ny oon tehny, eikä tullu mitään kumminkaan miäleen (no, nyt mää vasta hokasin miks Nalle Puh-testissä musta tuli Nasu, joka säikähtää helposti!? :D). No, tää ajatus meni tietenki piäleen (onneks). He vaan tahtoivat toivottaa lämpimiä hetkiä ton Villapallon kera.

Nyt mää sitte kävin käsiksi tohon Villapalloon vähän ennen aikojaan, siis etten ensin marinoinu sitä kuukausikaupalla kaapissa. Mun piti alottaa puseroo muttei mulla ollukaan sopivankokoisia puikkoja (oho, kummallista) ja se koitui Villapallon kohtaloksi. ;)


Huivi: Baktus
Pipo: Vyötteessä olevan ohjeen mukaan
Ranteenlämittimet: Omasta päästä
Lanka: Novita Varpu, 67% akryyli, 14% villa, 10% polyester, 9% mohair
Puikot: 4,5 ja 5,5


Tommonen pötkylä toi pipo on jos ei muista asetella ku pistää päähänsä. Juu ja on lämmin, jos ei satu tuulemaan.
Lankaa meni Baktukseen 114g, pipoon 31g ja ranteenlämmittimiin 16g, joten jäljelle jäi vielä 44g josta vois tehdä jotain jos vaan keksis mitä.


KÄÄK, eks tää jo riitä?

Karkasko mopo

Olin tuumaillu jo jonkin aikaa et mää tartten ranteenlämmittimet, kun uusi SuuriKäsityö-lehti ilmestyi. Siinä oli yks kiva juttu ja sen yhteydessä soma kuva somista ranteenlämmittimestä. Heti kun olin päässyt eroon Junasukkien tekemisesstä pistin uutta lankaa puikoille ja kutasin lehdessä olleen ohjee kans ranteenlämmittimet ilman peukalonreikää.


Paitsi etten kutassutkaan ihan ohjeen mukaan. Mää nääs yks kaks huomasin laittaneeni reikäkerroksen väliin yhen ylimääräisen kerroksen. Mut ku se ei ollu pöllömmän näköinen sekään versio niin ajattelin, et antaa mennä kun on alamäki ja veivailin tekeleet loppuun asti sillä meiningillä. Niin synty elämäni ensimmäiset ranteenlämmittimet ihan ittelle.


Seuravaks mun tekolistalla oli säärystimet sen vuoks kun mulla on puolipitkät oloasun housut ja aattelin et niit vois pitää talvellakin säärystinten kans ja ku tää oli kiva ja simppeli ohje niin ei ku uutta lankaa puikoille ja säärystinten tekoon. Niitä väkertäessa mulle tuli ihan vastustamaton halu saada myös pikkusukat tosta väristä, mut mulla ei ollu ku toi yks kerä. Mutta tietenkin kun nyt vihdoin annoin ittelleni luvan käydä käsiksi tohon väriin niin en saanu sitä mistää lisää. HÖH! Mutta niin synty elämäni ensimmäiset säärystimet ihan itelle.

Lehtijutun tiimoilta kävin myös tutustumassa Pieni sukkapuoti-blogiin ja siellä oli lehdessä olleen valkoisen pipon näköinen pipo harmaana. Ohjetta pipoon ei ollut, mutta koska halusin uuden kivan pipon lenkkeilyä varten niin sävelsin itse nuotin vierestä ja vähän sinne päin.


Tein piposta pikkuisen ylipitkän että saan sen vähän myssymmän oloiseksi ja kursin mopeasti kavennukset kokoon. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta täytyy ehkä vielä käyttää se huuhteluainekylvyssä.


Pipo tarvitsee lenkille tietysti kaveriksi ne oikeat ranteenlämmittimet ohjeen mukaan ja tekasin sellaisetkin palan painikkeeksi. Kuvaussessio näistä tekeleistä oli aika haastava kun ei meinannut onnistua ei sitten millään mikään. Otin varmaan sata kuvaa ja poistin melkein kaikki. Sivukuvaa piposta en voinut laittaa kun heltta tuntui roikkuvan metrin leuan alla :D (niin se maan vetovoima vaan kasvaa), naama oli punainen kuin keitetyllä ravulla ja käsissä olevien ranteenlämmittimien kuvat epätarkkoja. Huhheijjaa. Niinpä aattelin että kolmen päivän kuvaus yritykset saa riittää ja pistin siedettävimmät kehiin.


Malli: SuuriKäsityö-lehti 11-12 2010 s.82 Ranteenlämmittimet Piia Martikainen
Lanka: Gjestal Rede (aniliini), Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ja 4