Arjen harmaa

Ja asiallinen tuli toisesta tekemästäni kännykkäpussista. Ei tässä nyt muuta pointtii ollu kun, että halusin vaan kokeilla miten se tuolla tavalla onnistuis tehä.


Malli: Pärekori, oma ohje
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5


Voiko kännykkäpussien tekemiseen jäädä koukkuun? Ei kai, pois se minusta. Eihän mun pitäny näitä ees koskaan alottaakaan tekemään.

Porsaita äidin oomme kaikki

Lauantaina ostettu lanka pääsi teon alle nopeammin kuin luulinkaan. Tarkoituksena oli tehdä jotain hempeää ja ihanaa ja ehkä tekasta kukkakin, mutta kun tartuin virkkuukoukkuun se alkoikin virkata ihan omiaan eikä totellut. Siis että synnyttäjä ei tiennyt mitä oli synnyttämässä. :O


Tulipa sitten likistettyä elämäni ensimmäinen kännykkäpussi. Sikamainen juttu.


Malli: Senkin sika, oma ohje
Lanka: Rico Creative filz
Virkkuukoukku: Nro 6, sekä nappi ja ommeltavat silmät.

Pikkuisen pitää vielä värkätä tuon lärpykän mallia, mutta eiköhän se oo sitte siinä.

Jänskempi ku sata jänistä

Olipa kerran yks huikan jo elämänkokemusta saanut Lehtokurppa ja nuorempi ja sirkeämpi Tipunen, jotka näin keväänkorvalla tunsivat outoa kaiherrusta sisuskunnissaan. Yhteistuumin he päättelivät sen olevan kylddyyrivajetta ja päättivät kokea taidepläjäyksen maaliskuisena lauantaina. Taiteen lisäksi he päättivät katsastaa hieman myös kaupallisia houkutteita.


Päästyään suuren sitin kamaralle he ensitöikseen suuntasivat kulinaarisien nautintojen alkulähteille Chez Mariukseen, sillä tokihan hyvät työvälineet takaavat onnistuneen lopputuloksen.


Silmät ymmyrkäisinä he tutkailivat kaupan tarjontaa. Vaikeuksia oli valita, mutta kaikeksi onneksi tupsahti kauppa täyteen turistia, niin saivat hetken lisää miettimisaikaa, kunnes pistettiin visa vinkumaan, tai no oikeastaan vain pankkikortti. Mutta siitä huolimatta kassa iloisesti kilautteli loppusumman molemmille.


Keli oli hieman märkä ja pöpperöinen, mutta se ei paljoa tahtia haitannut. Seuraavaksi päätettiin mennä tuosta noin ja tonne noin ja eiköhän se jossain siinä paikkeilla kesällä ollut.


Ja siinähän se sitten oli. Kauppa jonka ikkunasta kurkisteltiin ja luvattiin tarkastaa sen sisus seuraavalla kerralla. Ja nyt oli se kerta.


Kauppa oli kaikkea askarteluun tarvittavaa täynnä, tietenkin olihan se askartelun erikoisliike kuten ovessa mainittiin. Helmeileville ystäville piti varta vasten ottaa kuva tarjonnasta, tadaa.


Kun joka ikunen nurkka ja kerros tarkastettiin niin löytyihän sieltä myös LANKAA. Munkit mun silmille ja vaaleanpunaisia unelmia. Ihan välttämättä piti Lehtokurpan pistää nämä kerät ostoskoriin ja äkkiä pinnistää idea mitä niistä tulee ettei vaan tilaisuus mene hukkaan. Näistä tulee.... jotain ja samalla syöksähti ilmoille myös yksi sukkaidea Tipuselle ja tilaus pistettiin sisään viivyttelemättä.


Tämän kaiken koluamisen seurauksena oli niin nälkä että näköä haittasi, niin eipä aikaakaan kun kokki loihti ihan maittavan aterian. Tämän jälkeen sitä kaipasi jo kylddyyrihuipennusta ja suuntasimme Kiasman ovenripoja kiskomaan, mutta tiskillä sanoivat kuin myyjät konsanaan 'Ei meil oo'. Nääs kerran viidessä vuodessa on tilanne ettei kierrokselle pääse ja tämä oli se viides vuosi. Käytimme kuitenkin tilaisuuden hyväksemme ja porhalsimme huoneeneen jossa kuninkaatkin käyvät yksin, sekä kirjakaupan puolelle, mutta siellä riitti pieni pyörähdys vain ja pyörähdimme pyöröovista takaisin ulkoilmaan.


Päätimme sitten tyytyä olemaan vain arjen sankareita ja katsastaa mitä toiset sellaiset ovat saaneet aikaan. Huikaisevan kokoisia maalauksia olivat sutineet kankaalle sekä muutamia valokuvia ja filminpätkiä. Eikä siellä yksin tarvinnutkan käpötellä, sen verran porukkaa oli saapuvila. Tässä vaiheessa kahvihammas muistutti olemassaolostaan ja pitihän sekin huomioida kera makoisan pullan ja juustokakunpalan.


Peippo vei, mutta ei meitä. Kirjakaupassa hieman haahuiltuamme totesimme reissun alkavan tällä erää riittää, niinpä palailimme pikkuhiljaa autolle ja kaasuttelimme Mannerheimintien kautta kotia kohti. Päästiin ihan turvallisesti kotiin asti liukkaasta kelistä huolimati. Mukava päivä vietettiin ja tuumasimme että, Kiasman ovia pitää varmaan tulla kolkuttelemaan joskus kesällä uudestaan.


Tipusen pussukat siistissä ojennuksessa.


Lehrokurpan saalis on tässä. Vihdoinkin sai metsästettyä yhden kuolauskirjan pois hankintalistoilta. Nyt ei muuta ku kutimet käteen ja mallia valkaamaan. Tai ei, ensin varmaan tuo vaaleanpunainen lanka, niin ja entä ne Tipusen sukat................... siis nitkutus jatkuu.

Tunnustuksia

Sain tunnustuksen Pala elämää joen varrelta-blogista Miralta. Kiitoksia paljon. Kuvaan kuuluu että nyt minun pitäisi tunnustaa tässä seitsemän asiaa itsestäni. Joskus aikaisemmin, tarkemmin sanottuna vuonna 2007, minut haastettiin 7 faktaa meemiin ja ajattelin että nyt pitää miettiä uudet tunnustukset. Eli nyt jos joku ei ole sitä vanhaa juttua aikaisemmin lukenut voi tuplata tunnustusten määrän. :=D

1. Olen jäänyt hiiren alle. Kas eräällä mökillä heräsin kesken unien ja tunsin kuinka joku kulkee makuupussini päällä, jalkapäästä kohti päätä. Vippasin jaloillani yli sängynreunan ja lattialta kuului kopsahdus ja pienten jalkojen rapinaa.

2. Olen parantumaton heppapöpi (siitäkin huolimatta että ratsastus ei kuulu tällä hetkellä harrastuksiini). Kun teininä jollain oli bändien ja idolien kuvia ja julisteita seinillä, minulla oli parisataa hevospostikorttia ja muuta sälää.



3. Minulla on vieläkin samat luistimet, jotka ostettiin 'pienellä' kasvuvaralla kun olin jotain 12-13 vuotias ja mahtuvat jalkaan.

4. En ole koskaan pitänyt juoksemisesta. Mutta viime syksynä tapahtui korvien välissä metamorfoosi ja kaikki mutterit ja ruuvi irtosivat toisistaan ja järjestäytyivät uudestaan. Tästä hetkellisestä mielenhäiriöstä alkaen harrastanut jolkottelua. Sen seurauksena olen alkuvuoden joutunut parantelemaan Bakeryn kystaa kintussani, mutta onneksi se jo kestää zumbaamistakin ideaalisiteen turvin.

5. Olen myös koira-ihminen, vaikka koiran hankkiminen ei olekaan mahdollista mieheni allergian takia, se ei kuitenkaan estä aika ajoin lukemasta kaikkea käsiini saamia kirjoja koiraroduista, käyttäytymisestä, kasvatuksesta ja koulutuksesta. :DD ......ihan vaan siltä varalta että jos joskus kuitenkin.......



6. Olen lukutoukkien sukua sekä isäni että äitini puolelta (viitaten edellisen kohtaan). Kerran luin ihan vahingossa koko yön ja havahduin vasta aamulla, kun mieheni herätyskello soi herättäen hänet töihinlähtöön.

7. Minulla on jatkuva neuloosi, mutta intoa on enemmän kuin taitoa. Haluaisin myös olla paljon nopeampi neuloja, jotta kärsivällisyys riittäisi toivelistalla olevan pitkän neuletakin neulomiseen. Jos joskus pystyisin tekemään alla olevan kuvan Sylvi-neuletakin edes lyhyempänä versiona, niin olisin onneni kukkuloilla.



Tämä tunnustun pitäisi nyt jakaa jollekin, mutta tuntuu että se on jaettu jo kaikille, ainakin melkein. Mutta jos joku ei sitä vielä ole saanut jakaisin sen mielelläni hänelle. Olisi mukava jos se henkilö voisi laittaa viestin kommenttilootaan, niin voisi käväistä kurkkaamassa ja lukemassa vastaukset. Kiitos etukäteen.

ps. Ei muuten ollu kovin helppoa keksiä mitä tunnustaisi, mutta nämä nyt tuli nopeimmin mieleen, vaikka vaihtoehtojakin olisi ollut, niin että päätä siinä sitten kun on niin päättämätön viilinki. :=D

Terveissi peippometäst

Meikä oli elämänsä ensimmäisessä runoillassa. Niin, kauan on vettä Tonavassa virrannut ennenkun semmoinen ihme pääsi tapahtumaan. Näin lehdessä ilmotuksen ja kysäisin Miäheltä, että lähetäänkö tonne ja se sano joo, mikä on kuulkaa maailman kaheksas ihme, ainakin mun miälestäni. Se kun ei oo mikään lukumaakari saati sitten runo. No, saatiinpa siihen sitte semmonenkin älli, että soitettiin Likkalapselle josko sillä ois kyseinen ilta vapaana. Olihan se ja sanoin et, paa merkki siihen. Kyseli sitten miks, nii mää vaan tuumasin et enpä kerro ja vietiin sit Likkaa ku pässiä narussa ihan sokkona vaan sisään tapahtumapaikalle.

Tää juttu sai alkunsa varmaan viime kesästä, kun lainasin kirjastosta kaikki Heli Laaksosen teokset, semmosetki mitkä olin lainannu ennenki, ja lisäks vielä Elonkerjuusta tehdyn, vaikkei ollukaan murteella kirjotettu. Eipä sitten ihme että kun tuli tilaisuus kuulla runoilijaa ihan livenä, niin täytyihän tilaisuudesta ottaa vaarin (vaiken mummo ookaan;D). Koin ihan valaistumisen hetken kun runoilija kertoi tuntevansa kuinka hänen älykkyysosamääränsä laskee aina kun joutuu puhumaan vieraitä kieliä. Mulla on siis jotain yhteistä runoilijan kanssa, paitti että mun älykkyysosamäärä laskee aika monessa muussakin tilanteessa kun vieraitten kielien puhumisessa. Varsinkin kun se ei kovin korkeelle koskaan taida nousta. ;=D Puoltoista tuntia meni ihan humahtamalla häntä kuunnellessa. Sana on hallussa ja huumori ja tuntui Likkakin vieressä hihittelevän.


Aasiasta toiseen. Tein lauantaina tikusta asiaa tai oikeesti puikosta, kun Miäs läksi ostamaan kylille uutta sählymailaa. Sillä oli menny maila viime pelissä poikki ja mää sit vähän funtsasin et onkohan se ollu mun vika. Mää kun oon nääs suuri humoristi (?!) huikkaan sille joskus lähtiäisiksi esim. antakaa niille köniin tai vaihtoehtoisesti rökittäkää ne oikeen kunnolla. Siis täytyyhän vaimon tukee miestänsä, eikö? Jos se vaikka on ruvennu ottamaan tosissaan ryppyotsaisesti sen pelin ja pätkii harmissaan mailat muusiksi. No en kyllä hevillä tota oikeen usko ja enpä taija valssillakaan.

Nii että mää menin sit ostamaan kutosen pyöröpuikot jossa luki luxsus ja premium, Addin tuotoksia. On kuulkaa soljuvat ja sileät neuloa. Saan ehkä joskus valmiksi sen mitä on puikoilla.


Ja mitä puikolla on, sen voi sanoa yhdellä sanalla, epähuomio. Ohje on ihan simppeli, langankiertoja ja yhteen neulomisia, mutta sitte taas huomaan ajatusteni olleen ihan muualla kun siinä mitä teen ja epähuomiossani neuloneeni väärin ja taas täytyy purkaa pari kerrosta, vähintään. Alkukankeuden jälkeen näyttää kyllä hieman helpottuvan ja väliiks sillä, väri on ainakin herkkua mun silmilleni.

Nimeni on Nobody

Pikkuveli on kysellyt koskas neuloisin hälle naaman peittävän pakkaspipon. Niinkun tapoihin kuuluu saikin kysellä sitä monta kertaa, ennenkun sain aivokoppani siihen kuntoon että jaksaisin siitä seuraava neulontaa ja purkausta, koskapa valmista ohjetta ei ollut. Samalla olen koittanu keksiä pipolle uutta nimitystä, koska kommandopipo kuulostaa liian sotaisalta, pakkaspipo ja naamapipo ovat ainoat järkevät tähän mennessä. Mielipiteitä siitä mikä se voisi olla ja ehdotuksia otetaan vastaan kiitollisuudella, monta päätä on aina parempi kuin yksi sitä miettimään.


UUPS! Mitä tuli tehtyä. Pitikö sen olla mustaa? Pitikö? Matkan varrella iski luova hulluus.


Pittäähän sillä poijalla partakin olla. ;D


Eikä saa sitten pelotella tyttöjä.


Äiti, otetaan vielä yksi semmonen kuva, jossa sää oot normaalisti.

Ohje: Oma
Lanka: Novita Wool
Puikot: Nro 3,5 pyöröt ja sukkapuikot

Tästä tuli nyt vähän leukava kaveri, olis voinu neuloa resorin jälkeen vähemmän sileää, mutta katsotaan mitä mieltä on Pikkuveli, että kelpaako vai nou, vai meneekö purkuun.

Mittatikku

Poikkesinpa tossa päivänä muutamana paikallisessa Lidlissä ja siellä pongasin tommoset palmikkopuikot, jotka tietenni nappasin mukaan ku halvalla sai, kokonaista 1.48 ekee. Vaikka muistelin kyllä omistavani vitosen palmikkopuikon jo ennestään.


Enkä ihan väärässä ollutkaan, ainakaan ensinäkemältä. Kattelin kuitenkin et onpas vitosen puikoil kokoeroo. Piti sitten suorittaa ihan arkeologinen tutkimus asian tiimoilta. Arkeologinen sen vuoksi, et piti kyl vähä kaivella et sai puikot ulos tuosta Lidlin paketista. Oli kai joku älykkyystesti kun olivat niin tiukkaan pakattu, ettei meinannut saaha auki millään.


Nii et kahtokkee ny. Vitonen ja vitonen!? Vasemmalla on Novitan koko ja oikealla Lidlin.


Ja sitte ko lykkään ne puikkomittariin nii miltäs näyttää. Lidlin puikko on vitonen, mut Novitan puikko on nelonen? Oonks mää ymmärtäny jotenki väärin et toi Novitan koko 2-5 ei tarkotakaan kakkosen ja vitosen kokoja?? Ja ku ohuemmanki koko mitatessa onki 2,5 eikä 2. Täh? No eihän tää mua sinänsä mitenkään haittaa. Eipähän nyt ookaan kahta samankokosta palmikkopuikkoo, mut kysyn vaan kumminki. Pienen ihmisen mieli haluis tietää.


Pyöröpuikko-ostoilla käyttelin Äiteetäki yhtenä päivänä ja sit mulle kävi köpelösti. Määhän täs joku aika takaperin rutkutin ku en löytäny turkoosia 7-v:tä enää lisää, ne säärystimet tehtyäni. Sitte ykskaks turkoosinvärinen hyökkäs iski kulman takaa kimppuun ihan pahaa aavistamatta ja piti hakee ostoskori, vaikei mun pitäny sielt ostaa yhtään mitään. Otin siit kuus kerää et sais villapaitaa tai jotain muuta tehtyä ja kaks kerää jäi jäljelle. Mut Äitee sanos vanhempana ja viisaampana, et ota ny noi kakski ku kerran saat ja joku kolmas lisäks, ku se oli kolmen kerän tarjous. No määhän oon ain ollu kiltti tyttö ja nykki tein niinko Äitee sanos ja tos ne ny o. Että mun silimiä hivelee niimpal makiasti toi väri.


Nii ja tarttu siet sit viel noi serveerauksetki mukaan. Jotenki toi pallokuosi on nii herkku. Tekis ihan mieli uusii verhoi keittiöön, ton tyylisestä pallosta ja kivasta väristä. Pitää kehitellä ja painaa mietintämyssy korville sen tiioilta.


Makiaa viikonloppua vaan kaikil.

Peeässä: Silt varalt jos ny näyttää siltä et tää juttu on ilmestyny monta kertaa, nii mää ny vaan aina löyvän kirjotusvirhei julkasun jäläkeen et, voi nääs nääs mun lukihäiriöö.