Olipa kerran hamsteri

Olipa kerran Hamsterinainen. Eräänä kauniina päivänä hän meni käymään Äiti Hamsterin luona. Äiti Hamsteri oli juuri käynyt siivoamassa kangasvarastoaan ja oli kasannut sängyn päälle kaikki kankaat joista halusi luopua. Niinpä hän sanoi tyttärelleen, että katsoisi olisiko kasassa mitään, joka häntä kiinnostaisi. Hamsterinainen levitteli kangaskasaa ja kuinka ollakaan päästyään tarkastelun loppuun hän huomasi, että melkein kaikki kankaat olivat päätyneet otettavaan kasaan. Niistä kertyikin kaksi muovikassillista tavaraa. Onnellisena hän kiikutti kassit kotiin pää täynnä suunnitelmia mitä niistä tekisi.

Eräänä toisena vähän sateisena päivänä Hamsterinainen suuntasi autollaan työkaverin luo kyläilemään. Siinä kahvitellessa työkaveri kertoi tyttärensä tuoneen ison kasan kirppistavaraa hänelle. Niinpä hän sanoi Hamsterinaiselle, että katsoisi olisiko kasassa mitään, joka häntä kiinnostaisi. Hamsterinainen levitteli vaatekasaa ja kuinka ollakaan päästyään tarkastelun loppuun hän huomasi ottaneensa taas kaksi kassillista tavaraa. Onnellisena hän kiikutti nämäkin kassit kotiin pää täynnä suunnitelmia mitä niistä tekisi. Ja kuten arvata saattaa näistä kasseista kertyisi monta monta tarinaa kerrottavaksi. Sen pituinen se.

Lissää rinsessoja

Ystäväni soitteli tässä päivänä muutamana ja tilasi ruskeat rinsessa-sukat. Tytär kuulemma halusi juuri samanlaiset kun äidillänsäkin oli. No, eipä siinä muuta kun nikuttelemaan puikoilla. Tosin langat olivat jo houkutelleet minua tekemään noita punaisia sukkia ja kokeilemaan nelosen puikoilla neulomista. En vielä ollu tehnyt nelosen puikoilla sukkia ja ne tuntuivatkin tosi paksuilta seipäiltä. Siksi sukista taisikin tulla ruman rinsessan sukat, kun ruunusta tuli ihan kökkö. Vaan eipä se ruunu kovin hyvältä näytä noissa toisissakaan. Ruskeat on tehty kolmosen puikoilla ja silmukkamäärä 12 per puikko molemmissa sukissa ja lankana siis 7-veikkaa. Tuon verran tuli koko eroa eri paksuisilla puikoilla. Nyt ei ku postipakettia väsäämään.

Huitase huiviin

Tässä päivänä muutamana tuli meikäläiselle asiaa tuonne suureen metropoliin elikkä Helsinkiin suu- ja sorkkatautien klinikalle... uups, ei ku suu- ja leukasairauksien klinikalle, josko ja josko mitä, mutta ei onneksi mitään kuitenkaan. Hammaslääkärini nimittäin meinasi, että purukalustoo pitäis rassata noitten päänsärkyjen takia, mut toinen sanoi, et höpö höpö. Nyt on sitten asian tiimoilta todistettu röntgenkuvien kanssa, että minulla on aivot (ihme ja kumma), leukaluut sekä niska- ja selkäranka. Ja mikä ihmeellisintä, ne on suurinpiirtein oikeilla paikoillaan. ;o No, einvei aasinsiltaa pitkin varsinaiseen asiaan. Piti tietysti ottaa mukaan jokin käsityö, tässä tapauksessa salomoninsolmuhuivi, jos vaikka joutuu odottelemaan pitemmänkin aikaa. Ei tarvinnu, mut sain työn hyvälle alulle. Paitsi, että kotona jouduin purkamaan puolet pois kun huomasin virheen.


Huivi on tehty Aino-langasta ja lankaa meni melkein kaksi kerää eli 200g. Tykkään tuota Ainosta jostain syystä kovasti.Tämä ei ollut ensimmäinen solmuilla tehty huivi, joten esittelen niitä nyt sitten joutessani.


Kitten-mohairlangasta tehty hempeily huivi, jonka annoin äidilleni. Helmassa on helmiä, vaik'ei se näykään kuvassa kovin hyvin.


Kolibri-langasta tehty huivi. En kauheasti pidä siitä miten nuo värit asettuu huivissa, mutta tulipahan tehtyä.


Nalle-colorista taas tuli mielestäni oikein kivannäköinen huivi. Siit voisi tehdä toistekin tuollaisen. Tämä huivi meni kälykälle, joka piti siitä kovasti. Sopii hyvin mustien vaatteitten kanssa.


Tämä meni tilaukseen ja on myös Kitten mohairista kuten tuo toinenkin vaaleanpunainen, mutta hapsuilla kuten näkyy. Ensimmäistä lukuunottamatta huivit on tehty viime talvena. Etten ole nyt ollut näin ahkera meinaan. Että silleen. Kiitos vaan kännistä... uups ei ku käynnistä täällä blogissani ja hyvää viikkoa kaikille.

Vanhoja pitsejä ja karseeta tikkiä

Pyyheliinavaihde jäi päällensä. Kaivelin varastoja ja löysin vanhoja pitsejä, jotka olin saanut jonakin vuonna ennen suurta nakkisotaa. Muistaakseni yksi tädeistäni on virkannut ne. Ostaa päkäsin sitten tota 'rotteeta' määrämitan, mutta kun aloin ommella pyyhkeitä, mitaksi paljastui summan mutikka ja piti käydä ostamassa lisää. Pesasin kankaan ennen ompelua ja kuivasin kuivurissa ja siitä tulikin ihanan pörhelöistä. Ommellessa onnistuin katkaisemaan kolme neulaa kun kulmakohdat olivat niin paksuja. Sen lisäksi taistelin koneen kanssa ylälangan kireydestä. Ei auttanut vaikka veivasin säädintä edestakaisin. Vaan onneksi se ei pahemmin näy tuossa valkoisessa.


Tästä se lähti, sanoi Annikki Tähti.


Ja tällaisia niistä tuli. Pyyhkeitä tuli kaikkiaan kuusi kappaletta.

Loppukevennykseksi vielä pieni pojan pipo, ehkä noin 1-vuotiaalle. Näin tallaisen jossain blogissa ja matkin heti kun se näytti niin kivalta. Ajattelin antaa sen työkaverin pienelle pojalle, joka syntyi kesäkuussa.

Äiti virkkaa

En malta olla näyttämättä mitä äitini on virkkaamassa minulle. Tallainen kappa tulee sekä ruokailutilan, että keittiön ikkunoihin. Malli on jostain äitini virkkauskirjasta. Alkuperäinen verhon korkeus on 90cm, tämä on n. 60cm, joten kukanvarsia on lyhennetty reippaasti sekä myös tuota 'tyhjää' tilaa kukkien yläpuolella. Leveyttä yhdelle verholle tulee n. 5m. Tässä ensimmäinen verho on melkein valmiina sovitteilla ja siitä tulee mielestäni ihana. Sen lisäksi äiti sanoi virkkaavansa vielä kaitaliinan pöydän päälle pelkkien kukkien kanssa. Eikö ole ihana äitikin? :))

Kukkii ja lehtii

... tuli näihin sukkiin. Kukkien kanssa oli ensin tarkoitus kirjailla köynnöstä, mutta en saanut sitä millään onnistumaan. Aloitin ja purin yhtä monta kertaa, mutta kädenjälki oli rumaa. Kukistakin olisin halunnut vähän toisen näköisiä, vaan voihan sitä tehdä myöhemmin uudet sukat uusin kuvioin.



Jotenkin oli vaikea saada hyvää kuvaa sukista. Kuvasin ja hyppäsin koneella vuoronperään, kun ruudulla näyttivät epätarkoilta kaikki otokset.



Yritin myös tehdä unisukat mohairlangasta, mutta niistä tuli ihan tyhmät, tyhmät, tyhmät. Tunnen suurta antipatiaa tuota lankaa kohtaan (siitähän tuli virkattua tuhnu-ponchokin). Käsiala on epätasaista ja surkeaa ja sitä paitsi sukista tuli niin suuret, ettei ne pysy jalassa :O . Lankaakin jäi vielä vajaa kerä, eikä meillä oli edes kissaa jolle kerän lopun voisi antaa hiireksi...



Lopuksi vielä pientä ompelusta. Pari tylsää tyynyn päällistä ja ostoskassia.

Höpinää tötteröön

... eli mitä muuta tuli viikonloppuna valmiiksi.

Ensin uudistin yhden ikivanhan kulahtaneen kylpypyyhkeen ja tein siitä kolme käsipyyhkeitä. Ajattelin, että kangas ei ihan vielä lattiarätiksi joutaisi. Nuuka pitää olla ja kierrätystä harrastaa vaik'en Laihialta olekaan kotoisin.



Sitten sain päähäni tehdä yhden hartiahuivin ikäänkuin läksiäislahjaksi ihmiselle,joka on ehkä muuttamassa pois paikkakunnalta. Ensin siitä oli kyllä tulossa ketjusilmukkakaulahuivi, mutta kun se ei näyttänyt mielestäni kivalta purin pois ja aloitin uuden. Sitten tietenkin lanka loppui kesken ja piti käydä vielä lauantai aamuna kiireen vilkkaa ostamassa yksi kerä lisää (olen siis sortunut ostamaan kolme kerää uutta lankaa, kun varastoista ei löytynyt sopivaa... ;( ) Onneksi sain huivin valmiiksi iltaan mennessä, kun saaja oli tulossa kylään miehensä kanssa. Lahja olikin mieluinen, koska hän sanoi sen olevan ihanin lahja, jonka oli koskaan saanut.



Näiden lisäksi vielä yksi laukunraato muotoutui oikeaan olotilaansa, kun sain sen kasattua. Laitettua sangat ja vuorin sekä virkattua kukat koristeeksi ja ommeltua helmet. Laukku on menossa tädilleni, joka on jäämässä eläkkeelle.



Tässä vielä kuvaa sisuksista. Hempeetä sen olla pittää. Sisällä on kolme sivutaskua joissa voi säilyttää kaikkea tarpeellista.



Nyt sormet taas syyhyää päästä käsiksi seutaavaan työhön.....