Hipelöin kankaita hetken ja mietin mitä niistä ompelisin. Kun en sitä heti keksinyt pistin kankaat pussiin, pussin kaappiin ja vedin mietintämyssyn syvälle korvilleni. Kun asia oli aikansa muhinut kävin käsiksi tuohon kymmenen vuotta kaapissa olleeseen sadetakkikankaaseen. Lisäsin vähän fleeceä, tarra- ja heijastinnauhaa ja tadaaa.... tuli koiralle sadetakki...
UUPS! Nythän mä hokasin, että mä mokasin. Ei meillä ole koiraa!? Meillä vaan akka räksyttää ja ukko kaluaa luut.. ;) Nyt ois siis avoinna koiran virka. Pitäisi olla kiltti ja sisäsiisti. Ja pieni, että mahtuu tähän. Otetaan pehmolelu malliksi sovittamaan...
Eikö näytäkin ihan batmanilta. Mutta eihän se voi olla batman kun se on koira. Olkoon se siis dogman. Tässä vielä edestä kun se on niin söpö.
Oikeasti ei meille voi ottaa koiraa kun isäntä on allerginen. Ja siks toisekseen vein tuon sadeviitan ystävälleni tuliaisiksi. Nyt yksi pieni luppakorva sipsuttelee dogman viitassaan jossain päin etelätä.
1 kommentti:
How lovely! Ja on ne sun muutkin huivit ihania. Keep up the good work!
Lähetä kommentti