Sammalleimut pukkaa kukkaa kovasti, eikä mulla mitään sitä vastaan ole. ;)
Tätä liilaa kukkaa ostaessani sen väitettiin olevan sininen. Ei ollu, liekö olemassakaan sinistä, ei tiatoo. Nyt se on tossa pari vuotta jököttäny ja hyvin näyttää viihtyvän.
Ainut mikä ei niin kauheasti kuki on tämä aniliinin värinen, mutta 'ketaleen' hopeahärkki on melkein tukahduttanut sen. Siispä hopeahärkki saa siirtyä. Uusi paikka on jo melkein valmiina. Siinä saa sitten kasvaa niimpal, ettei oo vähä ja ihan rauhassa. Niin, että lähdenpä tässä takaisin ulos siirtelemään kiviä. Bodausta kotikonstein niin ei tartte paljoo punttiksella luuhailla. Hierojakin sanoi mulle, kun niska oli tällä kertaa hyvässä kuosissa, että jatka lapioimista. No minähän teen työtä käskettyä. Onhan kohta käsillä uimaranta kelitkin, mutta se on sen ajan murhe. :o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti