Älä tee väkisin, hae isompi vasara

Helteellä saattaa lämpö kumahtaa päähän ja silloin voi alkaa nähdä harhoja. Jos on vaikka aavikolla ja kärsii nestevajauksesta, voi tulla visio jostain kylmästä ja viileästä. Niinkun esimerkiksi talvesta, lumesta ja villasukista. NO, en ollut aavikolla, olin pohojanmaalla eikä siellä ollut oikeastaan huh hellettä, mutta vision sain villasukista.


Puikot olin ottanut matkalle mukaan, mutta en lankaa. Eipä aikaakaan kun nappasin kerän kainalooni kaupassa käydessäni. Visio oli nimenomaan kokonaan valkoisista sukista. Vaikka hieman itseni kanssa väänsin kättä väristä lankahyllyä hipelöidessäni, valkoinen veti sittenkin pitemmän korren.


Valmiit sukat eivät vastaa ihan mielikuvaa minkä olin saanut. Varsista tuli liian pitkät ja vähän löpsöt. Ja pörhelö osuuskin olisi saanut olla 'tiukempi'. Arvelutti jo tehdessä tuo varsi, mutta en sitten kuitenkaan halunnut purkaa (sattuneesta syystä tunsin olevani hieman allerginen tuolle purkamiselle shaalin teon jälkeen ;o). Ajattelin tekeväni uudet, jos valmis sukka ei miellytä.


Malli: Oma
Lanka: 7-veikka
Puikot: Nro 3, kun muita ei sattunut olemaan mukana
Virkkuukoukku: Nro 4

Kuten huomaatte, sukat ovat isot, mutta en ajatellutkaan niitä omaan jalkaan. Uusiks meni, vaan en kuitenkaan meinaa tehdä niitä isommalla vasaralla vaan ottaa vähän paksummat puikot.

Ei haittaa, vaikka menettää hermonsa - voi saada paremmat tilalle

Justiinsa. Olisinpa tiennyt tuon aikaisemmin, en olisi hermoillut niin paljoa. Hermojen menettäminen oli lähellä tehdessäni tuota huivia tai shaalia niinkuin ohje sanoo. Ei, se ei ollut vaikea malli tuotti vaan vaikeuksia laskea kahteen ja viiteen. Niistä tuppasi tulemaan vahingossa kolme ja kuusi.


Pylväitä piti tulla viisi ja väliin kaksi ketjusilmukkaa ja sen huomasi seuraavalla kerroksella takaisin palatessa jos niin ei ollut. Ja ei ku purkaa. Sillä purkamisella olisin taatusti tehnyt kaksi shaalia. Ei kai olisi pitänyt höpöttää sukulaisten kanssa samaan aikaan kun virkkasi, varsinkaan kun numerot ja minä emme ole edes ystäviä keskenään.


Ohje: Stitch,n bitch, Debbie Stoller
Malli: Simpukkashaali, Amie Hirtes
Lanka: Novita Samos
Koukku: Nro 5, ohjeessa sanottiin 5,5, mutta en ole löytänyt sen kokoista koukkua


Mutta lopussa kiitos ja niin pois päin. Kyllä tämän shaalin kanssa kelpaa pyörähdellä. Nyt kun ohje on korkattu ensimmäisellä shaalilla voisin hyvin kuvitella tekeväni toisenkin.

Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto

Mutta jos sattuukin olemaan ompelukone, niin mitäs sitten? Tässä on uusi tuttavuus, jonka tapasin kesälomalla. Eipä ole ennen tullut vastaan ja vuosimallikin on arvailun varassa. Ja mitäs se käsityön harrastaja kesälomallaankaan tekee, ellei käsitöitä... varsinkin jos äiti käskee... ;)


No, ei tämä kyllä mikään vastenmielinen rojekti ollut. Äkkiähän noita verhoja ompelee jos toinen purkaa ja neulaa melkein valmiiksi. Mutta ompelu tällä koneella oli varsinainen elämys.


Kun koneella surrutteli menemään se ykskaks lakkasi ompelemasta, hihna veti tyhjää ja se päästi sellaisen äänen, että ompelija kiljaisi, pomppasi melkein puoli metriä ilmaan, äidiltä oli lentää silitysrauta käsistä ja tädiltä taikina kulho. Vaikka kuinka koitti varautua, että kohta se pärähtää taas, ei auttanut mitään. Yhtälailla pääsi aina yllättämään. Kone pärähtää, kolme eri asteista kiljahdusta ja kauhea naurunremakka päälle. Nauru pidentää ikää, mutta onneksi seinän takana ei ollut ketään kotona. Olisivat ihmetelleet mitä ne muorit oikein touhuaa tuommoisella metelillä.


Langan vaihtokin oli eksoottista nykyompelijalle. Koko hökötys vaan auki ja kumoon. Muuten kone teki kyllä ihan kunnollista tikkiä, vaikka peruutusvaihde ei toiminutkaan. Tai sitä ei uskaltanut laittaa päälle kun se tapasi jäädä jumiin eikä kauheasti hutsittanut ajatus joutua peruuttamalla ompelemaan kaikkia saumoja.


Molemmat verhot on kierrätyskamaa. Kamariin ommellut verhot on ostettu kirpputorilta tutulta ja vain lyhennetty sopivan pituisiksi. Tupaan ommellut kaksi kappaa ja pöytäliina olivat toisen tätini verhot, jotka hän oli tuonut sisarelleen matonkuteiksi. Mutta koska kangas oli tukevaa ja hyvälaatuista hän ei raskinut repiä niitä kuteiksi. Nyt ne sitten koristavat tuvan ikkunoita ja pöytää kunnes joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä päätyvät sinne matonkudekoppaan.

Harmaan päivän harmaa postaus

Päätinpä tehdä sitten tuon Namupalan toisestakin väristä. Kauhean innostunut en tuosta langan väristä ollut edes sitä ostaessa, mutta kuka voi vastustaa 0,50€ kerä hintaa. Niinpä ostin sitä, niinkuin joskus aiemmin tuli kerrotuksi, koko nyssykän eli 20 kerää. Pikkasen muokkasin tuota mallia koska totesin edellistä puseroa käyttäessäni etten ole niin 'muodollinen' kuin ohje. Sen verran vain, että jätin pari silmukkaa pois ja ensimmäisen lantoikavennuksen.


Ohje: Stitch'n bitch, Debbie Stoller
Malli: Namupala, Laura-Jean Bernhardson
Lanka: Novita Samos Lollipop
Koukku: nro 6


Ai, niin kaula-aukkokin on myös tässä puserossa kolme kerrosta pienempi kuin mallissa. En muistanut siitä tuossa aiemmin mainitakaan, että pienensin kaula-aukkoa kumpaankin puseroon . Ei ainakaan näy napa napuriin. Eikä ryntäät ryntäile, vaan pysyvät kiltisti puseron sisässä. Tähän puseroon löysin sopivan väristä satiininauhaa ja pujottelin sen koristeeksi kuten ohjeesakin oli. Pikkasen nuo hihansuut löpsöttävät tässä puserossa, mutta korjailemaan en enää ruppee saavat löpsötellä rauhassa. Kun sain tämän puseron valmiiksi oli kauhea hinku aloittaa uutta työtä, mutta en oikein innostunut mistään. Ei ollut sopivaa lankaa ja en halunnut ostaa uutta, uskokaa tai älkää. Olen varmaan kipeä. Mutta arvatkaa mitä, se jakku se jakku se jakku, joka melkein ufoutui, on edistynyt niin että takakappale on valmis. O-ou? Oon varmaan kipeä.