Mää kohta ompelen

Tätä olen hokenut ainakin viimeiset kaksi kuukautta, kun tämän saan valmiiksi niin mää kohta ompelen. Tämä 'kohta' tuli viime viikonloppuna. Olin löytänyt pienen palan ruutukangasta ja sain idean tehdä siitä veljentytölle hameen. Vähän piti aivonystyröitä hieroskella miten saan kankaan riittämään. Sitte mä hokasin käyttää korkeaa resorikaitaletta, ostin vähän pitsiä, nyöriä, vuorikangasta ja tylliä ja sen pituinen se. Vähän harmittaa kun tuo resorikaitale on noin vaalea, ainakin salaman kanssa otetussa kuvaassa, ois voinut olla tummemmanväristä, mutta ehkäpä en enää vaihda.


Tarkkoja mittoja ja kankaanmenekkiä en tietenkään muistanut ottaa ylös, kun muutenkin suunnitelma oli summanmutikka ja sinnepäin ja jos ottais vähän sitä ja vähän tätä ja tehdessä mittais ja suunnittelis... :) Mutta paras kiitos tuli kun vetasin hameen pussista ulos ja tyttö sanoi 'Ah, ihana!' ja sehän riittää mulle. :0

Hameen seuraksi piti tietysti saada vielä jotain muutakin ja muistin nähneeni jonkinlaisen keepin jossain lehdessä (!?). Neulotun ja siinä oli palmikkoa. En löytänyt sitä mistään omasta lehdestä, mutta onneksi olin lukenut teko-ohjetta ja päätin soveltaa. Taas niinkun summanmutikka ja sinnepäin. Tuo tuntuu olevan päivän motto. Mallineuleen vaklasin aikaisemmin tehdystä mustasta kaulahuivista, mutta nyt päätin ottaa keskipalmikon vieressä olleet vinoilut mukaan ja muuttaa keskipalmikon tavalliseksi. Tosin vähensin siitä sitten kokeilun jälkeen neljä silmukkaa ja lopputulos on sit tämä.


Malli: Moda 5/2008 (kansikuvassa oleva kaulahuivi omin muokkauksin)
Lanka: Novitan Oiva (40%villa, 35%polyakryyli, 25%polyamidi)
Puikot: Nro 5 (pyörö kun ei muita ollu)

Keepi on siis ensin neulottu kuin kaulahuivia 60cm ja päätelty. Sitten poimittu toisesta pitkästä reunasta silmukat ja seuraavalla kerroksella, taas kokeilun jälkeen, kavennettu 3o ja 2o yhteen, ettei tulis liian löpsö.



Tarkkasilmäinen katsoja huomaa kuvassa hameen kaverina skottiruutuiseen hameeseen aina kuuluvan ison hakaneulan, joka on tällä kertaa koristeltu killuttimin. Enpä taaskaan huomannut ottaa siitä lähikuvaa, kuinka ollakaan. Vähän vaikea oli saada otettua kunnon kuvaa, kun tyttö oli itsekin kiinnostunut minkälainen kustakin kuvasta tuli, ettei aina malttanut pysyä paikoillaan edes kuvan ottamisen aikaa ;)

Palkinnoksi tästä kaikesta sain nähdä taiteellisen tanssiesityksen. Rekvisiittana tytöllä oli kullanvärinen prinsessamekko, kullanväriset tossut ja kastanjetit. Kyllä tätiä sitten hemmotellaan.