Lahjontaa

Ystäväni Paksu Lady (jolla nimellä hän itse kutsuu itseään uskokaa tai älkää) saapui luoksemme kyläilemään Miehensä kanssa mukanaan hirveä pussillinen, tarkoitan siis ISO pussillinen lankaa tuliaiseksi (tästä seikasta hänen Miehensä oli varmaan ikionnellinen kun pääsi eroon muutamista niistä kirotuista keristä jotka majailee heidän sänkynsä alla [siellä ei siis ole villakoiria vaan lankaa]). Sanoin ystävälleni koittavani pitää näppini erossa noista sen aikaa että saan tehtyä ne viisi (ainakin) keskeneräistä työtä valmiiksi. Tarkemmin ajateltuna tuo lupaus ei tuottaisi vaikeuksia pitää kun katsoo lämpömittariin. Jotenkin tuntuisi että hirveä helle (öpauttiarallaa 50 astetta), villalanka, hiki ja läähätys ei kuuluisi yhteen. Näissä lämpötiloissa meikäläisen sisäinen termostaatti tilttaa, pumppu reistaa, happi loppuu ja pier.... tai no ei nyt mennä kummelimaisiin yksityiskohtiin tässä asiassa. ;)


Lankojen lisäksi ystävälläni oli mukanaan tilaamani korvakorut (hän siis tekee koruja). Nämähän sitten eivät ole nätit vaan kertakaikkisen IHANAT. Helmenä, vai sanotaanko tuota helmeksi vai miksi tuota turkoosia pallukkaa, on muistaakseni kissansilmät. Jos meni väärin niin korjataan.


Ja kun pikkusen tykkään tuosta turkoosista niin lauantaina käydessämme Turuus tarttui ihan vahingossa torilta olkalaukku.

Jep. Mutta nyt pitää lopettää nää höpinät, mää nimittäin olen myöhässä. Pitäis hakea Äitee ja lähteä kyläilemään toisen Ladyn luo. Mulle on luvassa kankaita. Siitä sitten myöhemmin.