Viileempää kuin rannalla makoilu

On tää bloggaus nääs. Helle se heikoimpia hirvittää, ainakin jos toi sisäinen temostaatti spragaa aina ku rupee kolomiakymmentä hivelemään. Pakko juokasta pari lasii vettä, et jaksaa ees näppäimiä näpytellä. Onneks täällä tuulee ees vähäsen. Mut aivotoimintaan sekään ei auta. Siispä asiaan. On virkkailtu boncho.


Ohje: Kauniit käsityöt-kirjasta Naisen boncho s. 121
Lanka: Kirppikselta löydetty kaalinpään kokoinen mohairkerä, vyötekin on .... jossain.
Virkkuukoukku: Nro 4

Tämä on samalla ohjeella virkattu kuin vuonna 2007 tehty, tuhnuboncho josta sivumennen sanoen en edelleenkään tykkää, siis väristä. Harmi ettei kukaan oo tykästyny siihen niin paljoo, et ois halunnu sen ittellensä, oisin nimittäin ilomielin antanu. Hih.


NO, enivei, kuten sanonta kuuluu, siitä asti oon haaveillu tuosta valkoisesta bonchosta, valkoisena se oli tehty ohjeessakin, ja näin kauan kesti ennenkun sain sen tehtyä. Paitsi että, tässäkin tuli taas moka, josta blogikin nimensä on saanut. Ohjeessa sanottiin KP ja ajattelin sen olevan korkea pylväs siihen malliin että kolme langankiertoa. Eipä tainnutkaan olla. Yhtä hyvin se olisi voinut olla kaksoispylväs eikä kolmoispylväs. Ja arvatkaa huomasinko sen heti, enkä vasta sitten kun oli virkkaamassa toisen kappaleen viimeisiä kerroksia. Oishan tuo selvinny siitäkin, jos ois tsiikaillut sitä tuhnuboncoa, en tsiikaillut. Ei tuo kumminkaan oikeestaan haittaa. Kaula-aukosta tuli vähän suurempi vaan ja ehkä vähän ilmavampi muutennii.



Ylimmäisestä kuvasta huomaa sen että meikäläinen on taas pulitettu. Viime kesänähän vetastiin se kolmen sentin kesätukka ja talvella koitin sitä vähän kasvattaa. Mut nyt kun on tottunut tuohon sänkeen niin pitempi tuntuu heti Tähkäpään letiltä. Jotta mulle ei sitte enää saparoita laiteta.

Nyt mun hiukka hinkuttais neulomine, vaik viime aikona oonki ollu enempi kameran varres, niit kuvii voi tsiikailla TÄÄLLÄ.