maanantai 3. syyskuuta 2007

... jos aivot mulla ois.

... ei, ei tuon pitänyt olla otsakkeena, vaan siinä piti lukea Tuhnu-poncho, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Syy on siinä elokuvassa Ihmemaa Oz, (vai mikä sen nimi nyt olikaan) jossa variksenpelätin laulaa ja kyseinen toive kuuluu kertosäkeeseen. Variksenpelättimen aivojen lisäksi puuttuu siinä elokuvassa peltiukolta sydän ja leijonalta rohkeus ja niitä sitten yhdessä etsiskellään.


Enivei, oisin voinut aloittaa tämän sanomalla, jos aivot mulla ois en olisi ostanut lankaa, jonka sävystä en pidä. Nyt kun poncho on valmis en pidä siitä oikein vieläkään. Se on liian samea ja... ja... ja jotenkin tuhnu. Olisin halunnut paljon heleämpää väriä, josta olin jo aikaisemmin tenyt pari hartiahuivia, enkä mitään tunkkaista vanhaa roosaa. Hätäpäissään sitä menee tekemään järjettömiä kun on pakko saada ja aloittaa heti. Tai ei sitä nyt ihan heti aloitettu kun panttasin äidin käsityökirjaa itselläni puoli vuotta ajatuksella, että ihan just mää sen aloitan. Enkä silti ostanut lankoja valmiiksi. Tässä on syy miksi...


Tunnustan. Olen kaappilankaholisti. Tuossa on korkkaamattomia keriä melkeistä... sata... puolet sukkalankaa. Varmaan joku sivupersoona on niitä kotiin kantanut en se voi olla minä! Vai voiko??? Pitääkö mun nyt kirjoittaa ruutupaperille sata kertaa 'älä osta lankaa, tee vanhat pois'? Epäilen vahvasti, ettei mieheni tiedä sairauteni laatua tai ainakaan kuinka vakavaa se on. Jos se huomaa kaikki nuo langat niin se keksii mulle muunkin lisänimen kuin Imelda....

2 kommenttia:

Kate kirjoitti...

Voi kuinka tutulta kuulostaa tuo 'tautisi' :D... minä yritän nyt siedättää itseäni ja liityin 10% -projektiin. Yli 13 kg on lankavarastoni koko tällä hetkellä... arvaa minkä näköinen oli minun mieheni ilme kun tämän kuuli ;)

bilkis kirjoitti...

Miesten ei tarvitse tietää näistä asioista. Kannetaan vaan urheasti omat kuormamme. Ihana yhteiskuva langoista!