Mitä sitä ihminen ei tekis.....

..... saadakseen lisää lankaa. Niinku ajelis naapuri pitäjään sillä varjolla, et uusi auton akku tarvii ladata kunnon ajolla. ;D Eipä löytynyt sieltäkään sitä riivatun Rose Mohairia, mutta jotain silti, kuinkas muuten.

Alekoreja tietysti kävin tonkimaan ja sieltä huuteli juhhuuta nämä Kelo-langat. Tällä kerralla ajattelin olla viisaampi, ja kun vyöte sanoi että puseroon menee kahdeksan kerää otin sen viimeisenkin kerän matkaan ettei olisi jäänyt ykäyksinäiseksi.

Enkä toisessa kaupassakaan ollu köyhä enkä kipee, vaan kaikki alkekorista löytyneet vihreet Isoveli-langat rohmusin, vaikei oo harmainta aivastustakaan mitä näistä sitten tekisin.

Pai tö vei, niistä Rose Mohaireista sen verran, että Karnaluksista löysin oikeaa väriä. Mutta ei sekään menny ihan niinku Strömsössä, koska Luxia löytyi, tavallista ei. Kunhan ne saapuu lahden toiselta puolelta tarttee vähän tuumailla miten sumplii ne langat puserossa, pitääkö purkaa vai nou. Se on sen ajan murhe.

Ei pöllömpi laama-agility

Minun Armaani, ei siis Giorgio, pyysi jokin aika sitten itselleen uutta pipoa. Vähän ohuempaa kuin joskus aiemmin tekemäni paksu pakkaspipo KLIK. Päätin tehdä sitten oikein pehmeästä langasta ja kävin päivänä muutamana tsekkaamassa paikkakunnan käsityöliikkeen uudet tilat, johon se oli just muuttanut. Hipelöinnin tuloksena ostaa päkäsin LAAMAA!

Ohjeita selatessani löytyi tämä Pöllö-Pipo Penguin purls-blogista. En kyllä ihan ymmärtänyt tuota englanninkielistä ohjetta, jotenka kaivelin sitten myös suomenkielisen Pöllömyssyn ohjeen. Näitä kahta hyväksikäyttäen syntyi tämä mun pöllöpipo.

Malli: Pöllöpipo  
Lanka: Katia Miski 100% Llama-Baby Lama, käsin pesu
Puikot: Nro 4  
Muuta: Kaksi nappia, pöllöjä on kahdeksan, jos haluaa kaikille silmät, nappeja menee 16 kpl.

Tässä mun pipossa on silmukoita 96, pöllössä 8s oikein, välissä 4s nurin. Ehkä nuo pöllön jälkeiset kaksi nurjaa kerrosta ois saanu jäädä tekemätta ja aloittaa siitä suoraan vaan oikeat kerrokset, näin jälkeenpäin ajteltuna. Näitä pöllöjä näkyili jo vuonna 2009 ja sen jälkeen vähän joka paikassa, pipojen lisäksi puseroissa ja lapasissa, ja tykästyin heti. Kurkatkaa vaikka JaanaMaan ihanuutta, nam nam nam. Ihana väri, ihana pusero. Ehkä joskus teen, ehkä en, kun tuo todo-lista sen kun pitenee.

Apropoo, asiasta toiseen, mulla on nääs pieni onglma tai oikeastaan seuraa etsintäkuulutus. Mulla on hilikkua vaille valmis pusero, mutta langat pahus vieköön loppuivat kesken enkä ole mistään löytänyt lisää. Kävin kaikki paikkakunnan liikkeet läpi ja soittelikin ympäri maata, myös Novitan Lankadeliin. Tarvetta olisi Novitan langoille Rose Mohair ja Rose Mohair LUX, molemmat väriä 541, siis se tummempi punainen. Parhaassa tapauksessa kumpaakin kaksi kerää että riittää varmasti. Taka- ja etukappaleet on neulottu ja hihatkin hihakavennuksiin. Teen siis kaksinkertaisesta langasta toinen Luxia toinen tavallista mohairia. Jos jollain sattuu olemaan ylimääräiset kerät ja niistä haluaa luopua voisi laittaa s.postia osoitteeseen santloora@dnainternet.net. Sovitaan hinnoista sun muista korvauksista lähemmin. Terveisin nimimerkki: Pelastakaa minut ufoutumiselta. Kiitos. :)

Nysse hurahti Jussiin

Ja niinku mää viime vuonna olin tiukkana ittelleni etten osta lankaa kuin pakon (?!) sanelemana, niin nyt ratkes nolla linja. No, joojoo, ei se ny ihan nollissa pysyny täytyy myöntää. Mut mun oli ihan pakko käydä tänään neljässä (ku en enempää ehtiny) liikkeessä hakemassa lankaa. Nääs kun ostaa lankaa jotain varten ja sit keksiikin tehä siitä jotain muuta, nii eihän se tietenkään sit riitä.

Heti ensimmäisessä kaupassa mää törmäsin Jussiin ja ei siin menny ku pari sekuntii niin meni jalat alta. Niinku ois banaaninkuareen luikastunu. Mää ny vaan joteskin nykysin diggailen tommosii luonnonläheisii värei ja ku alekoriin silmät sattuu ja sävy miällyttää, niin ei meillä lasketa eikä surra pienistä. Paitti että laskin sen verran, et ku vyöte sanoo kuuden kerän riittävän villapuseroon niin ostaa päkäsin seittemän. Ettei niinko tartte tän langan kans miättii riittääkö vai nou.

Ei siinä mitään mut sit kolmannessa kaupassa (kirppikselläki välis kävin, ei löytyny lankaa) mua vejettiin turkoosilla turpaan. Uups, sori. Oon syöny tänään vissiin liikaa sirtushedelmii. Siinä se sit olii niinku laaki ja vainaa. Hirvee hinku tuli saaha turkoosit villasukat (vaik ne vaaleenpunasetki on vielä neulomati). Että näin luonnonläheistä väriä tämäkin. Smurffit ainaki asuu mettässä et eiks seki oo luonnon läheistä ja jotenki viherpipertävää? Nii ettei taija multa työt loppua. Lopuksi pieni kurkistus työhön joka on syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen. Saa nähä löytyykö lanka, tuleeko valmiiksi.... jännitystä elämään..... mut saanpahan jossain vaiheessa smurffisukat. ;D

Oliks ne värit sininen ja keltainen ....

.... kyselin jälkeen päin kahden parin sukkatilaajalta. Vastaus kuuluui jotenkin siihen tapaan, että 'On se hyvä kun sunkin muisti toimii. Värit olivat vihreä ja vaaleanpuninen.' OHO, UUPS!! ;D Toiveena oli että sukanvarsi taittuu alas ja siinä olisi jotain kirjoneuletta. Öh. Seurasi neulontaa ja purkausta, kuten kuvaan kuuluu. En ole mitenkään hyvä kirjoneuloja ja nääkin meni sitten harjoituksen piikkiin. Musta alkoi nimittäin tuntumaan et tulee vähän liianki napakat sukat.

Ei ku uutta lankaa ja isompia puikkoja kehiin. Näistä tuli mielestäni kivemmat kun noista ensimmäisistä. Tosin Tytär sanoi huolivansa nuo ensimmäiset jos ne ei mee. Kummissakin sukissa lankana on 7-veikka varastoistani.

Nämä vaaleanpunaiset onnistui mielestäni heti kertaheitolla ja valmistuivatkin oletettua nopeammin. Lankana on Novitan Isoveljeä, josta en olekaan aiemmin tehnyt kuin yhdet isot miesten sukat. Musta rupes kovasti tuntumaan et määkin tarviin Isovelisukkii aika hirveesti. ;) No uus työ onkin aloitettu, mut ei sukkia. Vaihteeks puseroo kun talvikin saapui lumineen ja pakkasineen. Ai nii ja nää sukanmallit on ihan omista sahajauhoista riipastu, paitsi noitten ensimmäisten sukkien langanvenytykset on Novitan Sukkalehdestä s.79 olevista miehen ruotosukista. Siis vähän sinnepäin. No kahtotaan kelepaisko nää väsäykset sille ken halus vihreetä ja valeenpunasta.

Rapsakkaita kelejä!

Haaveita

Jo marraskuun loppupuolella (uups, sori) Sarita Pikkutaivaanrannanmaalari-blogista haastoi minut haaveilemaan. Arvasin että tästä tulee vaikeaa. Ensin ajattelin haaveilenko edes mistään. Toisaalta jotkin haaveet ovat niin itsestään selviä ja taas toiset sellaisia että uskaltaako niitä sanoa ääneen (jos vaikka toteutuvat, hih, hui kauhistus).

On myös haaveita jotka ovat liian henkilökohtaisia, jotta haluaisi niistä kirjoittaa. Toisaalta on myös sellaisia pieniä ja pinnallisia haaveita.......... Huomaatteko kuinka tässä jahkailen. Samalla mietin, mutta en saa ajatuksiani kasaan niin että syntyisi jotain järkevää.

No, mutta kumminkin pistetääs edes muutama kehiin:

 1. Valokuvaus. Tulla sinuiksi tuon kameran kanssa. Tämähän on tietysti itsestä ja opettelemisesta kiinni. Tässä postissa käyttämäni kuvat ovat sunnuntailta pieneltä metsälenkiltä Mieheni kanssa. Kun mietin otanko kameran mukaan, pieni toive häneltä oli että kunhan en joka kannon juurella konttaile, muuten lenkistä ei tule mitään. ;D  (uskaltaisko niitä kuviani pistää joskus johonkin näytille???)

2. Kädentaidot. Tämäkin on itsestään selvää, osata paremmin neuloa, virkata ja ommella, ja myös itsestä kiinni. Harjoittele, harjoittele, harjoittele.

3. Loma. Mies kysyi haluaisinko lähtee etelään vai pohjoiseen. Sanoin pohjoiseen, vaikka hän salaa toivoin eletään. Mää tunnen lumikenttien kutsun, vaik olenki hirveen huono hiihtämään. Hiihtelen mieluummin ittekseni ja annan toisten painella neljä kierrosta samalla kun mää meen yhen. 

4. Migreeni. Toivoisin pystyväni elämään ilman sitä. Valitettavasti se on osa mun stressimittariani. Onneksi stressin määrä on vähentynyt ja samalla migreeni ja myös sen voimakkuus (rasti ruttuun). Mut kai sitä voi haaveilla migreenivapaasta vyöhykkeestä edes viihdevuosien tiimoille. ;D

 5. Kunto. Lissee kiitos. Onneks ollaan ystävän kanssa melkeen saatu tuo punttis kerta viikkoon rullaamaan. Rivitanssin sielunelämään en oo jotenki tänä syksynä päässy kiinni zumban harrastamisen jälkeen. Kaipaan zumban iloisuutta ja vauhtia askeleiden pänttäämisen sijaan. Ja noita jolkottelu lenkkejä vois useimminki tehä. Oon tänä syksynä huomannu että taija olla hyvän ilman kuntoilija. Jotta MEE ULOS HYVÄ IHMINEN. 

6. Sisustus. Haaveilen makuuhuoneen tapetoinnista. Haluaisin päästä eroon siitä tummansinisestä päätyseinästä sekä tietenki samalla niistä keltaisistakin. Melkein jo tiedän mitä haluan ja se yllätti itsenikin. :) Vaalea pohja (valkoinen) ja siihen mustalla piirrettynä jotain kukkaa, heinää, lehteä tms. ... ehkä kuitenkin kukkaa. Onko vinkkejä?

 Eiköhän tässä ole jo riittämiin. Ainakin mun sahanpurut jo kostui hiestä kun näitä mietiskelin. Täytyy jättää jotain kerrottavaa toiseenkin kertaan, vaikka ei kai tässä mitään uutta auringon alla ole . Auringosta puheen ollen, nyt olis oiva tilaisuus mennä ihastelemaan sen säteitä ulkoilmaan, joten eiköhän lähdetä sinne lenkille. Rapsakkaita kelejä kaikille.