Yes, I did it again

Viitaten keskiaikaiksiin turnajaisiin, joka oli taannoin käynnissä sen turkoosin virkkauksen tiimoilla, voinen todeta turnajaisten olevan edelleen tauolla. Poissa silmistä , poissa mielestä ja niin edespäiten. Mutta mitä tulee OMPELEMISEEN, on sillä saralla ollut meneillään pienimuotoinen Tour De Kääk. Näet kun keväällä, vai oliko se kesällä tai syksyllä (???, miten se dementia alkoikaan???), jolloinkin kuitenkin tänä vuonna (afrikassa) leikkasin puolihameen uusilla kaavoilla Suuri Käsityö-lehdestä 9/2010. Mittailin ja mittailin, sekä kaavoja, omaa ruhoa ja saumavaroja ja leikkasin. Sitten homma jäi lojumaan kirjaimellisesti ompelupöydälle sen puoli vuotta ilman, että osien päältä edes pölyjä pyyhittiin. Sitten viime viikolla kauheassa puolihameentuskasssa (no, ku piti välttäättä saada jotain uutta päälle, mielummin heti) huiskautin pölyrättiä ja otin hameen kappaleet kauniiseen käteen ja aloin kasata tekelettä kokoon. Ompelin hameen etukappaleen ja kaarrokkeen, sekä takakappaleet ja myös piilovetoketjun, joka sivumennen sanoen istahti kertalaakista paikoilleen melkein täydellisesti. Sivusaumat vain nuppineulasin sovitusta varten.

Ensimmäinen kääk, tuli kun vetaisin hameen päälle, sillä seurauksella että nuppineula tuikahti sentin verran ihon alle ja toinen kääk, kun huomasin että hame on liian pieni. MITÄH! Onko päydällä lojuminen aiheuttanut atomien kutuístusta? Minähän mittasin, mittasinhan, sen niin tarkkaan? Vai onko käynyt niin että, elopainohiiri nakersi lisää liikuteltavaa tähän tomumajaan? Ei voi käsittää. No, nakerruksista huolimatta piti sitten leikata uudet hameen kappaleet. Onneksi oli kangasta sen verran reilu pala, ettei siitä tullut ongelmaa. Lopputulokseen olen suht´ tyytyväinen. Vaihteeksi on kiva pitää päällä kapeaa hametta ja kivalla kaavalla vois tehdä toisenkin hameen, nääs kun taaskaan yksi ei riitä. ;D

Kyökin puolella.....

..... työskentelevä ystäväni E pyysi minua ompelemaan suojat hänen silikoneilleen. Tai siis silikonisille patakintailleen, syystä että kukaan keittiöllä ei tykkää käyttää niitä, kun ne tuntuvat käsiin niin inhottavilta.

Kaivelin sitten noita kangaskasojani ja päädyin hurauttamaan sisävanttuut harmaisiin silikonisiin ihan sävy sävyyn. En tiiä kuinka tuo kangas kestää, mutta ommellaan sitten uudet jos noi käänteet nopiasti palaa siellä kuumuuksissa. Kangas on kai jotain sekotetta ja puuvilla ois varmaan kestäny paremmin.

Samaan syssyyn kun hipelöin tuota ompelukonetta sisuksientekotoiveissa otin kaapista lahjaksi saamani kaitaliinakankaan ja kurvailin siitäkin saumat suoriksi. Se passaa nyt hyvin nuitten kivikynttilöitten kaveriksi, jotka saatiin tuliaisiksi ystäväperheeltä. Nähtäväksi jää raskiiko noita sitten poltella. Justiin eilen kyllä hiippailin kaupoissa ja ostin parisataa tuikkua, pari öljykynttilää, ulkotuikkuja ja kruunukynttilänpötkylöitä. Ja veikkaanpa että parin viikon päästä suurin osa niistä on haihtunut savuna ilmaan. Ei siitä oo kun kolmisen viikkua kun Ikeassa kurvailtiin ystäväni PiuPaun kanssa ja rahtasin sieltä laatikon täyteen poltettavaa. Pistää epäilemään assuuko tuolla sisuksissani sen puukkojunkkarin lisäksi joku pyromaanin tapanen, kun tuo tulien sytyttäminen on niin mukavaa. ;) Vaan ei se tässä 'talven' mustuudessa auta ku pistää tulta kehiin, jotta kaik valkentuis. Pitäskö tähän loppuun vielä sanoa et, hyvää viikkoa ja polttelemisiin. ;D Sii juu.

La la lailaa laaa

Kuka vielä muistaa tämän vuoden maaliskuussa neulomaani soputelttaa, KLIK?? Eipä sillä että tarviskaan muistaa, paitsi mun, noin niinku opettavaisena kokemuksena?!? No, nyt on taas yritetty kesyttää tätä Laila lankaa, ehkä vähän paremmin tuloksin. Ei tästäkään täydellistä tullu. Piti tehä vähän ylipitkät hihat. Tuliko, no EI. Vaikka koitinki venyttää niitä huuhtelemalla neuletta aineissa. Ei ehkä olleet tarpeeksi vahvoja troppeja siihen saavutukseen. ;)

Lankana on siis Laila alpakkamix (75% acryl, 25% alpakka), puikot nro 7 ja ohjeena paljon muokattu ruusupusero Novitan talvi 2008 s. 42.

Vähän tässä vielä mietin, jotta pitäskö kutasta sittenkin lisää pituutta noihin hihoihin. Kauluksesta tuli tuon ainaoikein osalta jotenkin löpsö, mutta tuohon rullautuvaan osaan otin numeroa pienemmät puikot niin ei tarvinnu miettiä kavennuksia. Toisaalta tosta kaula-aukosta tuli umpinaisempi kuin ajattelin. Meinaan et jos vertaa siihen tällä ohjeella aikaisemmin neulomaani ruusupuseron kaula-aukkoon, jota jouduin kutasemaan pari kerrosta lissää. Ruusupuseroon KLIKKAA TÄSTÄ.

Laila lankaa jäi vielä 75g, joten siitä saattais tulla vielä jotain pientä. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Jyväjemmari

Ommella hurautin kaurapussin Anopin vanhoista tyynynliinoista ja samalla uusin oman kaurapussin päällisen. Koko on jotain 55X22cm. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, aikoessa on tuhissut sitäkin enemmän. Jyviä sai kyllä haeskella eräästäkin kaupasta, mut onneks löyty edes tuonkin verran.

Tarkoitus ois tyrkätä tää Likkalapselle jos tarvii ja tahtoo.

Mukavoo alkavaa viikkoo jokkaiselle. :)

Piilo

Aina siinä viheessa kun alan kuvata tekemiäni retaleita ja hetaleita päälläni, on ollut ongelmana se, että digijärkkärini itselaukaisin ottaa vain kuvan kerrallaan ja sitten se on taas asetettava uudestaan itselaukaisulle. Se takia kuvaaminen on välillä hermoja koettelevaa.


Sain vihdoin tilattua tämän haaveilemani kaukolaukaisimen. Koska se on vain 60 mm pitkä, 28 mm leveä ja paksuudeltaankin vain 5 mm, aavistelin hukkaavani sen alta aika yksikön. Pelkään että se luiskahtaa kameralaukusta ulos ja milläs sen sitten löytää.


Siinä kyllä tuli tuo musta ja tylsä säilytyskotelo, mutta löydäpä sammalikosta. Siksi suunnittelin värikkäämmän kotelon säilytystä varten. Heti kun tartuin virkkuukoukkuun karkasi mielikuvitus maatakiertävälle radalle ja siitä tulikin jotain aivan muuta kuin pelkkä säilytystasku. Syntyi Nököhammas. ;D Lankana on 7-veikan jämiä ja koukku oli nro3. Nyt laukaisimen löytää ehkä hieman paremmin maasta.

Että oli ihanaa!!

Neuloa tätä Suvi Simolan SIRLE-pipoa, jonka ohje oli uudessa ULLAssa. Siellä oli muitakin kivoja neuleohjeita, jotta kantsii tsiikailla kyllä ja klikata lehteen. Niin ihanaa neuloa että piti hetimiten tehä toinennii pipo samaan syssyyn. Ohje oli tosi selkeä ja ainoa jota en ensin ymmärtänyt oli keskitetty kaventaminen (blondi!) eli se tuli sitten oikein tehtyä tuohon toiseen pipoon. Että piti sitten tyypillisesti mokata tässäkin hommassa. ;D


Lankana oli Sandnes Duett.ia ja puikot 3,5. Mukavan soljuvaa lankaa neuloa, mutta tuntuma oli aika puuvillainen (no, haloo, jos kerran on 55% puuvilla niin...). Tästä jätin kyllä tekemättä edestä nostetun resorin eli ihan normaalilla resorilla mennään. Pikkusen mietin pipon valmistuttua oisko pitänyt ehkä tehdä yksi mallikerta matalammaksi ja rukata tota ympärysmittaakin, mutta en sit viittiny.


Toisen pipon tein Novitan Woolista 3,5 puikoilla ja tähän tein sen resorin ohjeen mukaan. Ai, nii. Pitihän mun tässäkin laskeskella eräänkin kerran missä kohtaa niitä käänöksiä alettiin tehä, kun aina meni edellisen ohi. Pikkusen jo aattelin et oliko se ensimmäisen käännöksen silmukkamäärä oikein, mut aattelin sit ottaa ihan omaksi syyksi ja laskuvirheeksi. Vai onko jollain ollu sama onkelma tossa ohjeessa? Tää pipo taitaa kyllä mennä varastoon oottamaan uutta päätä, kun mää tahonkin nyt tehä vähemmän löpsön pipon itelle. Jou jou!


Ja kuten huomaatte, sain (poikki) taiteellisen inspiraation kuvien suhteen ja päätin harrastaa kasvomaalausta. ;D ;D ;D


Siihen se sitte lösähti istua töröttämään uudessa oloasussaan. Collegehousut Lidlistä ja huppari, enpä oo pahemmin ostanu fanipaitoja, mutta nyt ostin SADE:n konsertista, koska YOU LOVE IS KING, kuten hupparin etupuolella lukee.

Jippiii

Uusi Ulla on ilmestynyt. Lehteen voit KLIKATA TÄSTÄ. Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, siitä lähtien kun luin 50 Villapeikkoa-blogin Suvilta, että sinne on tulossa hänen suunnittelema SIRLE-pipon ohje.


Ajattelin kokeilla sen tekemistä näistä Porvoosta ostamistani Duett langoista.Ihan uusi lankatuttavuus, mutta pehmeää ja mukavan tuntuista. Siinä on 55% puuvillaa ja 45% merinovillaa. Valitettavasti ei ole enempää kuin nuo kolme kerää.


Porvoosta tuli ostettua myös tätä Cornwallia, 70% villaa ja 30% akryyliä, puikot 4,5-5,5. Mitäs näistä sit vois tehä? Harmittavasti löysin alekorista vain kolme kerää näitäkin a 50g/100m. Pipo, sukat, kaulahuivi.....öh. Eihän nuo mihinkään oikein riitä. Saa sitten nähdä miltä neulottuna näyttää. joskus nuo kirjavat ei näytä neulottuna yhtään hyvältä. Onko kellään kokemusta noista kummastakaan langasta?


Oon saanu pitää Isää ja Äitiä yön yli kylässä, asuvat kuitenkin vain viiden kilometrin päässä. Tullessaan toivat uuden ´asukkaan´ kirjahyllyyni. Siis inspiraatiota kangaskaapin tyhjennykseen!