Pientä pintaremonttia

Tämä fazerinsininen seinä on pikkuhiljaa käymässä kalpeaksi kun tyttären entisestä huoneesta on tulossa ompeluhuone. Ensin ajattelin etten vaihda tuon seinän väriä, mutta kuinka ollakaan ajatukset lähtivät liitoon ja suunnitelmat muutuivat totaalisesti. Missä asti ne ajatukset sitten lensivät, mummolassa, afrikassa, intiassa vai esihistoriallisten hirviöiden kohtaamispaikassa näkyy varmaan viimeistään siinä vaiheessa kun remontinpoikanen on valmiina.


Tässä kuvassa on sinisen päälle on maalattu kaksi kerrosta valkoista maalia. Vähän näyttää siltä ettei sekään vielä riitä peittämään vaan pitää vielä kertaalleen maalata. Tilanteen näkee sitten parhaiten kunhan maali on kuivunut. Tosin seinälle on tulossa tapetti, mutta katsotaan nyt mitä kokeneempi maalari eli ukkoni sanoo kotia tullessaan.

Tjaah, ny mää luulen et mää taira keittää makiat kahavit jotta hauskaa ehtoota vaan kaikillensa, tutuille ja tuntemattomille.

Apropoo, teittiä varmaan ällistyttää tän blogin värinvaihto, onhan se olla jököttäny samanlaisena ihan alusta asti. Tämmönen simppeli ja selkee eikä paljo mitää krumeluurei. Ollaan me koitettu välil väännellä sitä ja laittaa kuvaa mut ei o onnannu ni nyt aattelin et jotain piristystä. Toivottavasti ei tullu öklönvärinen ni et särkee jonku silimiä ja rupee pahast oksettamaan. Pittää vielä mietiskellä et jääkö tää tällaseks vai keksitäänkö jotain muuta yhtä järkyttävää. ;DD

Nysse leipoo

Käsityötä tämäkin kun ei oo mitään neulomuksiakaan esitellä. Oon päättäny leipoo ainaki kerran viikossa leivän tai jotain sämpylöitä. Tämän viikon tinttajuntti on tämmönen. Rosmariini Focaccia on perusohjeena mut oon laittanu mukaan kaikkee mitä kaapist löytyy siis säveltäny. Tää on varmaan neljäs tai viides leipä jonka oon tehnyt tällä ohjeella. Aluks olin huolestunu ku toi ei nouse ton enenpää (ensin kulhos tunti ja pellil ainaki 20min.), mut mitä näin kuvia muutamis blogeis niin ei niittenkään leipä ollu ton korkeenpi et tommonen sen sit tarttee olla kai.


Taikinas on auringonkukan- ja pinjansiemeniä (ku pussin pohjal sattui olemaan), päällä pellavansiemeniä ja jauhoja sekalaisesti sekä sokerijuurikaskuitua huitaleina. Siis ihan sekametelileipä. Siit tuli ihan syötävää omast mielest eikä toi ukkokaan suustansa pois syleksiny vaan pisti menemään ääntä kohti ihan kiltisti. Toivottavasti täst ei tuu tapa siis esitellä leipomuksii tai kohta mää saan pistää pystyyn uuden blogin ettei pölähä jauhot kenenkää silmil.

Sutimisen sijaan spreijausta

Tää oli alunperin puun värine ja jossain vaihees se sai päällensä ruskeeta askarteluvärii ja on jostain sadan vuoden takaa tai ehkä kuitenki kaheksan tai kymmenen. Mut ei oo ollu seinäs ainakaan kuuteen vuateen ja on ollu menos kirppiksel, mut ajattelin antaa sille viel yhen mahollisuuden osoittautuu tarpeelliseks ja spreijasin sen valkoseks ja ruuvailin koukut tonne alle. Sinne voi sit ripustaa jotain kaunista ja kivaa koristeeks. Muutaki ois tarjolla, mut ei viel valmiina, ku niist uupuu viel jotain, mut emmää tiedä mitä. Ne mää näytän sit myöhemmi.

Nysse tuunaa vieläki

Mulla on näköjään jääny tuunausvaihe päällensä ko uutta pukkaa jatkuval syätöl. Täs ois uutta rojektia tuloillansa. Niinku näkyy mää taas kerkesin alottaa homman ennenku kuvasin.


Alkuperäine väri oli valkonen ja viisarit tos kellos oli mustat ja suorat. Sekuntiviisarii ei ollu. Ja sanottakoon viälä et tän kellon on tehny mun velipoika. Tos on ny pari kerrosta kullanväristä askartelumaalia ja päälle kans valkosta saman verran.


Sitten mää hioin hiekkapaperilla kultaa vähän näkyviin. Liimasin numerot ja laitoin viisarit. Mut en mää tiiä onko tää vielä valmis kun alkuperäne tarkotus olis ollu laittaa siihen vielä servetistä kuva, mutku en oo löytäny semmosta joka sopis tohon.


Seuraava homma oli sit taulunkehysten tuunaus. Sininen oli väri ennen, niinku täs takana vielä näkyy. Valkosta askartelumaalii pari kerrosta ja väliin krakleerausaine ja patinointiväriä pintaan.


Ihan tyytyväinen oon näihin tuloksiin. Mut mun täytyy varmaan varottaa et seuraavaksikaan ei oo tulos viel mitään neulei. Et siis sutimista seuraa ja tämmöttii mennään tällähetkellä.

Nysse tuunaa taas

Tässä on lähtötilanne tälle tuunaukselle. Peiliosan olin jo ruuvaillut pois ennenkun muistin, että kuvakin ois kiva.


Eli kerros valkoista askartelumaalia, sitten korostin mustalla jo olleita raitoja, siihen väliin krakleerausaine, kerros valkoista maalia ja lopuksi patinointiaine.


Tältä näyttää lähempää ja alla valmis sarja seinässä.

Seuraa yleistä marmatusta

Mää vaan meinan et mun tarttis varmaan vaihtaa sukunimi. Ei mun ukos mitään vikaa oo, mut mää tartteisin semmosen sukunimen et kaikki tiätäis varautuu, eikä tulis mitään epärealistisii odotuksii. Semmosen mikä kuvais mua ihmisenä paremmi. Se nimi ois KAHELIUS. Kahelius ois hyvä sukunimi kahestakin syystä: 1) Parkki, 2) Sakko. Ku se sattuu olemaa yhdyssana siitä tulee parkkisakko ja parkkisakko. Nii et kuka ryökäle käski mennä ottamaa parkkisakon kaks kertaa saman kesän aikana?!
Eiii hyvää pppäivää sentään!!

Tapaus 1) Kurvataan ystäväni kanssa kaupan parkkipaikalle, jossa autoni odottaa. Ystäväni sanoo autosta ulos astuessani, että muista sitten siirtää aika parkkikiekossa. Joo joo. Meikä lampsii autolle, heittää yhen kassin sisään, ottaa toisen ja kaks pussillista tyhjiä pulloja ja kiiruhtaa kaupalle. Muisti on hyvä, mutta ei kestä kahta metriä kävelyä. Takaisin tullessa on tuulilasissa terveiset tuntemattomalta 'vihailijalta'.

Tapaus 2) Menen tyttäreni avuksi kokoamaan Ikean palapelikirjahyllyä. Kun tarkistetaan mitä työkaluja tarvitaan todetaan, ettei hänellä ole vasaraa. Tytär lähtee kauppaan ostamaan vasaraa. Kun hän tulee takaisin isken sillä vasaralla ensi töikseni kaksi puutappia väärään reikään. Lähdetään kauppaan ostamaan pihtejä, joilla saadaan puutapit vedettyä ulos. Äherretään aikamme hyllyn kimpussa ja huomataan, että toinen sivu on väärin päin. Irti, käännös ja takaisin kiinni. Saadaan hylly melkein kokoon kahta viimeistä ruuvia vaille jotka ei tahdo kiertyä kiinni. Päätetään lepuuttaa hermoja ja lopettaa tältä päivältä hyvän sään aikana ja seinään poraaminen jää isän hommiksi. Siinä vaiheessa mää hoksaan et oliks tossa tienvarressa joku aikaraja pysäköinnille. Kurkistetaan parvekkeelta ja taas on terveiset tuntemattomalta 'vihailijalta'. Tätä ei ymmärrä erkkikään!

Sit mää aattelen et mitä mun ukko ny sanoo, käskee kai siirtyä polkupyörään. Mut ku mää kerron se ei tunnu olevan moksiskaan. Tietää kai et tolta turbodementikolta 'onnistuu' mikä vaan vaikka tähän mennessä se on vielä muistanu nimensä ja osannu kotio. Pitäskö mun nyt ripustaa korvien väliin tämmönen kyltti.


Vai mikä auttais muistamaan? Hyviä ehdotuksia otetaan vatsaan... ei kun vastaan. Joku rangaistus vaikka-ei käsitöitä kuukauteen? Ei ei se on liian julmaa, eläinrääkkäystä suorastaan. Sitä miettiessä voisin esitellä itseni uudestaan, kas näin:


Terve olen Santra von Kahelius, blondi jolla on kastemadon aivot. ( von tuohon väliin sillä täytyyhän sukunimessä jotain ylevää olla ja todellisuudessa kuvassa on Lyyli ja se on mun pihavahti).

Niin että kun en oo vielä pääsyy eroon NuDestakaan ( nuorisodementia ) ja alkaa iän myötä astua kuvaan kaikki muutkin dementian muodot, niin käynkö jossain vaiheessa muistihäiriössä ostamassa linja-autoasemalta menolippuja Marssiin ja ikkunapaikan avaruusalukseen kun mää luulen, ettei mun koti oo täällä. Se jää nähtäväksi.

Nysse tuunaa

Tääl sataa. Välil tulee niinku saavista. Jokku keksis varmaan muunkin määritelmän, mut mää en sano sitä. ;) Mut emmää tätä siks tee et sataa, siis tätä tuunausta. Oon tehny sitä jo monena päivänä, nääs ku pitää enste maalaa ja kuivattaa ja maalaa ja kuivattaa.


Mut onks siin sit mitää järkee ku enste maalaa ja kuivattaa ja sit ruppee hinkkaamaan sitä poijes. Sitä maalii nääs. Mut niimmää kuitennii tein. Malasin ja kuivatin ja sit hinkkasin enste rouheemmal hiekkapaperil (emmuista numeroo, se oli nääs valmiiks palikas kii ) ja sit hianommal ( 180 ) et tuntuis käres silkosemmalt.


Ja tämmöseks mää sen sit sain. Onks tää ny tarpeeks kulunu ja vanhan näköne? Saahan sitä sit jälkeenpäinki hinkattuu lisää jos tahtoo.


Ny mun pitäs sit päättää mihi mää tän laitan. No, seinäl tietenki, mut minkä huaneen se jää nähtäväks, mut varmaa on kuitenki ettemmää viä sitä ulkovarastoon. Kyl tää mulle kelpaa.


Ai, nii ja tämmönen oli se lähtötilanne. Meinas iha jäärä kuvaamati ku nii innoissain alkasin tekeen tätä tuunii. Mää ostin tän peilin viime syksyn akrimarketist ku ne heitti ulos kaik viimeset tilpehöörit ja siit asti se on vaa orottanu et mää käyn käsiks siihe. Eikä tää oo ainoo tuunaus mitä mää oon täs tehny, mut ans kattoo ku ne valmistuu nii mää näytän.

Kivat sulle ja mukavat mulle. ;D Hauskaa viikkoo vaa kaikil.

Tytär sisustaa ja äiti ompelee

Viime lautantaina meikä pisti kaasutellen mutkat suoriksi, tosin vaan ompelukoneella. Käytiin nimittäin tyttären kanssa tyhjentelemässä hänen pankkitiliään, kun hän hommaili tuiki tarpeellisia asioita omaan pikku kotoonsa. Ikeasta osteli tyynyjä ja verhokankaan, josta verhojen lisäksi ompelin nuo pikkutyynynynpäälliset. Sohvalle on tulossa vielä yksiväriset vihreät tyynyt kunhan saan ne ommelluksi. Sisukset niihin tyynyihin löydettiin eilen uudella kierroksella.


Näiden lisäksi tytär halusi vielä ihka oman esiliinan kokkailua varten. Kuten näkyy vihreä väri taitaa miellyttää eniten hänen silmäänsä tällähetkellä. Ihan mukava, että äiti ei ole osoittautunut tuiki tarpeettomaksi vaikka tytär omaa pesää rakentaakin. :))


Eilisellä reissullamme sitten tytär osti lautasia yms. ja äitee vaan kankaita. Alla vasemmalla on laukkukangas tyttärelle ja yllä nuo pienet Tilda-kankaita ja kaksi muuta vuorikankaiksi niinikään kasseihin. Meikää näköjään 'kassialmattaa' kun suunnittelen vaan uusia kasseja. Tytär bongasi mieleisensä kassinmallin yhdellä rouvalla Ikeassa ja niin minä sitten sipsuttelin vaivihkaa rouvan perässä ja yritin tiirailla minkämallinen kassin hänen olallaan roikkuu. ;D

Nyt pitäisi vielä löytää uusi ompelupöytä tyttären entiseen huoneeseen, josta on tulossa itselle työhuone. Sen pitäisi olla kooltaa noin 70x130 ja mielellään puuta, että jos se ei ole valkoinen sen voisi ainakin sitten maalata valkoiseksi. Kas kun kaikki mitä tähän mennessä olen hommannut sinne ovat syystä tai toisesta olleet valkoisia. Rojekti on vielä pahasti kesken, mutta ans kattoo kyl se siit sit valamistuu.

Mun piti vaan parsia yhet sukat...

..mutta kun mää leväytin auki mun jämälankapussin niin ne langat alko puuhuun mulle. Ihan totta. Tai saattoihan se olla jotain pakkomielteist karjuntaaki, mut sitä mä en ainakaan myönnä näin julkisesti vaikka neuloosin vallassa tairan ollakki. Se räpätys oli sen verran kova äänistä, et mun oli pakko hakee puikot ja alkaa neulomaan siltä istumalta niinku viimestäpäivää, ettei se ajatus vaan karkaa käsistä.


Pikkuhiljaa sitten raakkasin pois kaikki sinisävyiset langat ja tämmösiks ne sukat sit muotoutui. Kaikki muut on ihan jämäpätkiä paitti tua iha vaale peessi ja mustaaki piti ottaa vähä kerältä lissää et riittäis. Ja nää on sit mun ukollein nää sukat vaik siin onki tommosta hempeetä punasta mukana.


Täs kävi vähä niinku sille Rosvo Roopen heilalle, joka nappia ommellessa ompeli syrämensäki. Paitti et mää rupesin parsiin mun ukon sukkaa ja sain hirveen hingun tehä sille uuet ja pistää jotain hempeetä mukkaan.

Tjaaah, mitäs mää sitte tekisin. Mun sormet jotenki syyhyy. Pittääkö sanoa niinku yks autokauppias pariskunnalle, ku rouva valitteli et ukolla on kauhia autokuume, ni kauppias sano et kyl semmone kapi lähtee. Lähtiskö tää sillä et mää hipelöisin vähä lankoi ja kattoisin mikä ohje tarttuis koukkuu. :D