Mun piti vaan parsia yhet sukat...

..mutta kun mää leväytin auki mun jämälankapussin niin ne langat alko puuhuun mulle. Ihan totta. Tai saattoihan se olla jotain pakkomielteist karjuntaaki, mut sitä mä en ainakaan myönnä näin julkisesti vaikka neuloosin vallassa tairan ollakki. Se räpätys oli sen verran kova äänistä, et mun oli pakko hakee puikot ja alkaa neulomaan siltä istumalta niinku viimestäpäivää, ettei se ajatus vaan karkaa käsistä.


Pikkuhiljaa sitten raakkasin pois kaikki sinisävyiset langat ja tämmösiks ne sukat sit muotoutui. Kaikki muut on ihan jämäpätkiä paitti tua iha vaale peessi ja mustaaki piti ottaa vähä kerältä lissää et riittäis. Ja nää on sit mun ukollein nää sukat vaik siin onki tommosta hempeetä punasta mukana.


Täs kävi vähä niinku sille Rosvo Roopen heilalle, joka nappia ommellessa ompeli syrämensäki. Paitti et mää rupesin parsiin mun ukon sukkaa ja sain hirveen hingun tehä sille uuet ja pistää jotain hempeetä mukkaan.

Tjaaah, mitäs mää sitte tekisin. Mun sormet jotenki syyhyy. Pittääkö sanoa niinku yks autokauppias pariskunnalle, ku rouva valitteli et ukolla on kauhia autokuume, ni kauppias sano et kyl semmone kapi lähtee. Lähtiskö tää sillä et mää hipelöisin vähä lankoi ja kattoisin mikä ohje tarttuis koukkuu. :D