Tunnustuksia

Sain tunnustuksen Pala elämää joen varrelta-blogista Miralta. Kiitoksia paljon. Kuvaan kuuluu että nyt minun pitäisi tunnustaa tässä seitsemän asiaa itsestäni. Joskus aikaisemmin, tarkemmin sanottuna vuonna 2007, minut haastettiin 7 faktaa meemiin ja ajattelin että nyt pitää miettiä uudet tunnustukset. Eli nyt jos joku ei ole sitä vanhaa juttua aikaisemmin lukenut voi tuplata tunnustusten määrän. :=D

1. Olen jäänyt hiiren alle. Kas eräällä mökillä heräsin kesken unien ja tunsin kuinka joku kulkee makuupussini päällä, jalkapäästä kohti päätä. Vippasin jaloillani yli sängynreunan ja lattialta kuului kopsahdus ja pienten jalkojen rapinaa.

2. Olen parantumaton heppapöpi (siitäkin huolimatta että ratsastus ei kuulu tällä hetkellä harrastuksiini). Kun teininä jollain oli bändien ja idolien kuvia ja julisteita seinillä, minulla oli parisataa hevospostikorttia ja muuta sälää.



3. Minulla on vieläkin samat luistimet, jotka ostettiin 'pienellä' kasvuvaralla kun olin jotain 12-13 vuotias ja mahtuvat jalkaan.

4. En ole koskaan pitänyt juoksemisesta. Mutta viime syksynä tapahtui korvien välissä metamorfoosi ja kaikki mutterit ja ruuvi irtosivat toisistaan ja järjestäytyivät uudestaan. Tästä hetkellisestä mielenhäiriöstä alkaen harrastanut jolkottelua. Sen seurauksena olen alkuvuoden joutunut parantelemaan Bakeryn kystaa kintussani, mutta onneksi se jo kestää zumbaamistakin ideaalisiteen turvin.

5. Olen myös koira-ihminen, vaikka koiran hankkiminen ei olekaan mahdollista mieheni allergian takia, se ei kuitenkaan estä aika ajoin lukemasta kaikkea käsiini saamia kirjoja koiraroduista, käyttäytymisestä, kasvatuksesta ja koulutuksesta. :DD ......ihan vaan siltä varalta että jos joskus kuitenkin.......



6. Olen lukutoukkien sukua sekä isäni että äitini puolelta (viitaten edellisen kohtaan). Kerran luin ihan vahingossa koko yön ja havahduin vasta aamulla, kun mieheni herätyskello soi herättäen hänet töihinlähtöön.

7. Minulla on jatkuva neuloosi, mutta intoa on enemmän kuin taitoa. Haluaisin myös olla paljon nopeampi neuloja, jotta kärsivällisyys riittäisi toivelistalla olevan pitkän neuletakin neulomiseen. Jos joskus pystyisin tekemään alla olevan kuvan Sylvi-neuletakin edes lyhyempänä versiona, niin olisin onneni kukkuloilla.



Tämä tunnustun pitäisi nyt jakaa jollekin, mutta tuntuu että se on jaettu jo kaikille, ainakin melkein. Mutta jos joku ei sitä vielä ole saanut jakaisin sen mielelläni hänelle. Olisi mukava jos se henkilö voisi laittaa viestin kommenttilootaan, niin voisi käväistä kurkkaamassa ja lukemassa vastaukset. Kiitos etukäteen.

ps. Ei muuten ollu kovin helppoa keksiä mitä tunnustaisi, mutta nämä nyt tuli nopeimmin mieleen, vaikka vaihtoehtojakin olisi ollut, niin että päätä siinä sitten kun on niin päättämätön viilinki. :=D