Rose- ja Bluebell-kesäpipot

Tyäkaveri pyys et mää tekisin jonku pipon tyttärentyttärelle kun kaupast ei löytyny miäleist. No määhän kävin heti kiinni tohon Rose-pipon ohjeeseen. Ihastus oli suuri kun aikanaan näin ton pipon, vaik aattelin etten mää varmaan koskaan ja nyt kumminkin.


Niinhän siin sit kävi kuin aina, kun uutta yritän värkätä et takkust oli alku. Kolome kertaa alotin ennenku uskoin et ei ollu mun laskuis vikaa. En saanu silimukoita täsmäämään lierin kavennuksen jäläkeen vaan aina oli yheksän liikaa. Onks kellää ollu samaa onkelmaa? Numeroallerkisena en osannu laskeekaan montako silimukkaa ois tarvinu olla, jotta jälelle jäis se 98. Sit mää jo kyllästysin valakosella alottamaan ja alotin vaaleenpunasella iliman lieriä ja tein sen jäläkikäteen. Tosin kavennukset ja lisäyksetkin meni ensin keturalleen tos pipos ylöspäin mennessä ennen ko hiffasin miten ne saa kohalleen. Sit ku toi vaaleenpunane onnistu, nii sit tiätenki mää tein sen valakosenki, mut alotin lieristä. Ihan ei sattunu silimukat vieläkään kohalleen kun jäi kolome ylimääräistä, vaan en tahtonu ennää purkaa ja kaventelin ne sit sinne jonnekin. Mut vaaleenpunasen lieri röpeltyy kauiimin vaik on väärin tehty.


Ohje: Ulla 02/05
Lanka: Novita Wool
Puikot: nro 3


Mul tuli viäl kauhee hinku tehä tost kirppikseltä ostetusta turkoosista langasta yks pojan pipo ja niin mä tein. Turkoosi lanka on Ibiza (en tiä kenen tekemää enkä mee kattoon ku Ukko nukkuu siin vieres) ja vihree on Novitan Bambu.


Että silleestä tämmönen postaus ja koska tulee seuraava en tiä. Nääs Ukolla alako kesäloma ja me painutaa huamena mutkasta tiätä näkymättömiin. Jos meinaa meikä pääsee ylös sänkystä, ku on tullu liikuteltuu kakskytä kottikärryy multaa eessuntaas ja istutettuu pari perennaa. Vähäks on käjet ku apinalla, huitelevat polovissa asti. Onkelma o ny se et mitä käsitöitä ottaa mukkaa, ku tuntuu et kaikki lankat pitäs ottaa nii vois ronspiraation syttyessä tehä mitä se käskee. Jos en ny kumminkaa ja valakkaisin vaa jottain. Silirimpsis vaa.

Mää repsahrin taas

Ja mää ku ajattelin etten mää tarvii lankaa. Sukkii vaan ruppeen neuloon niin maan... ei ku siis niin paljon että, kun sitä lankaa riittää meinaan. 7-veikkaa on nääs 18 kerää varastossa korkkaamatonta ja jussii ja oivaa muutama kerä päälle ja nallee ja ne jämäkerät.....


Sofiaa piti ostaa ton värin takia ja kun se oli halpaa 1,5€ kerä, mut oliks se tarpeeks halpaa en tiiä. Ostin sitä sitten 14 kerää, ettei tarvii pelkkää kaulahuivia tehä. Mitään tiatoo mitä siitä teen ei oo tähän hättään tarjolla. Rosea ostin sitten ton värin takia. Mää en oo mikkään vihreen ihminen, mutta jotenkin tuo vihree tuntuu kiahtovan kamalasti. Mikä lie hamppuhippi pilkahtelee tuolta sisukista. On varmaan Amsterdamin syytä. Käytiin nääs tyttären kanssa neljän päivän reissulla ja siellähän niitä pössyttely paikkoja riittää. Niihin ois voinu suunnistaa silimät kiinni pelkän hajun perusteella. Mut me vaan uhrattiin aikaa Remprantille, van Kohhille ja Vermeerille. Bambua ja Woolia ostin Rosepipoo varten, Maijaa siks ku halusin ja toi Steinbach Wolle oli ihan heräteostos siis ton värin takia... ;))


Kirppiksiä kiersin pitkästä aikaa ihan lankasilmällä ja täsä on saalis. Ihan outoja lankoja meikäläiselle. Cara tarttui hyppysiin yllättäen ton värin takia ja kun sitä on 400g ja risat ajattelin siitä tulevan jonkun puseron tai jotain. Rafia tuli mukaan siks ku se näytti kivalta toi väri ja noi muut ku ne oli niin kivan värisii..... Toistanko mää itteeni? En kai. Mut mikä ois värin synonyymi. Ei täs sit ketään. Kohta mää värisen tonne hierojalle, mut sitä enne pitäis syödä jotain, vaikka jotain kivan väristä... salattii tai jotain. Tomaatti ois ainakin kivan värinen....... ;)))))

Sieni saalistusta

Käväisinpä meidän tattiapajalla. Nämä on löydetty 50 metrin säteellä talosta. Joka toinen päivä vähintään täytyy käydä kierroksella tutkailemassa jokos on uusia putkahtanut näkyviin. Tässä on herkku- ja samettitattia, mutta mikä on oikealla näkyvä kaunis sieni.
En tunne sieniä kovin hyvin, olen vasta aloittelija ja suppilovahvero, kanttarelli, musta torvisieni ja nyt nämä tatit ovat vasta poimintalistalla. Tai no, on noita rouskujakin tullut poimittua, niinkun kangas- ja karvarousku nääs. En osaa oikein yhdistää tätä sientä mihinkään kuvaan sienikirjassani. Täytyy varmaan ostaa pari kirjaa lisää.
Näitä sieniä olisi viime syksynäkin ollut poimittavaksi vaikka kuinka tuossa takarinteessä, mutta sinne jäivät maatumaan. Oliko se hyvä vai nou riippuu siitä voiko niitä syödä. Isältä jos menee kysymään hän sanoo, että kaikkia sieniä voi syödä, mutta toisia voi syödä vain kerran. Joten kysymys kuuluu onko nämä niitä kerran syötäviä sieniä vai voiko näitä syödä aina vain uudestaan? Kysyy epätietoinen kahden sienikirjan omistaja.

Nysäykset

Tuli tarve kaulaliinalle. Tai tarve oli olemassa jo aika päiviä sitten, mutta suutarin lapsella ja niin pois päin. On tullut tehtyä vain noita kolmiohuiveja, mutta ei tuollaista lyhyttä suorakaiteenmuotoista. Nyt tuli lyhyt tai oikeastaan tosi nysä. Ei näet ollut enempää tuota lankaa, harmi. Pidän tästä väristä paljon enemmän kuin siitä tuhnusesta vanhasta roosasta, jota sattuu olemaan vieläkin sen yhden ponchon jäljiltä. Tietysti voisi lisätä pituutta kumpaankin helmaan jollain toisella värillä vaan yllätys yllätys, ei satu olemaan sopivan väristä varastossa.


Neulemalli on Ulla 01/08 ollut turkkilaisneulos. Puikot 4,5.

Sitten ihan uuteen tuttavuuteen sukkalankamarkkinoilla. Austermannin step-lankaan. En ole aikaisemmin tällä langalla tehnyt mitään, mutta mukava sitä oli neuloa ja neuloksesta tuli tosi JOUSTAVAA. Tarkoitus oli tehdä itselle napakat pikku sukat ja kun lanka oli ohuempaa kuin 7v, käytin 12 silmukkaa ja 3 puikkoja. Sukista tuli vain jotenkin löpsykät tarkoitukseensa ja niin tein puoli numeroa pienemmillä uudet.


Vasemmalla olevat ovat ensin tehdyt ja oikealla ne pienemmillä puikoilla tehdyt. Sen verran muutin vartta näihin pienempiin, että resorin jälkeen aloitin heti kantalapun.


Noiden lisäksi neuloin vielä uudet pörhelösukat matalammilla varsilla. No, ei näistäkään ihan sellaiset tulleet kuin ajattelin. Otin 3,5 puikot ja 14 silmukkaa puikoille, mutta jotenkin ehkä mitoitus meni pieleen. Kun yritin kuvata sukkia jaloissani ne näyttivät niin hassuilta, että luovutin suosiolla. Näistä tuli nimittäin järjettömän suuret. Niihin mahtuisi varmaan sisälle mun kumisaappaat. ;)) Mutta kyllä tuossa yhdessä kirjassa olevassa sukkien kokotaulukossa sanotaan, että koon 42 sukan pohjan pituus on 28cm ja nämä ovat 27cm. Ja hyvällä joustolla ne venyy varmaan viisi numeroa suuremmiksi.... :O

Virkatut kalossit

Jos nää laittais nuken päähän, vois luulla et ne on nuken hatut. Mut ei ne oo.


Jos näihin laittais barbit nukkumaan, vois luulla et ne on barbin makuupussit. Mut ei ne oo.


Jos mää laittaisin kengät jalkaan ja vetasen toisen tohon päälle nii vois luulla et nää on virkatut kalossit. Mut ei ne oo kyl nääkää.


Ohje: Novita kesä -08
Malli: Lissuntossut, Liisa Puranen
Lanka: Novita Kolibri
Virkkuukoukku: nro 4

Näistä ei tullu niin nätit kun mallissa, johtuen ehkä langasta, jota kohtaan tunnen suurta antipatiaa. En tykkää yhtään miten nuo värit menee, vaikka periaatteessa värit on muuten ihan kivat. Varressa oleva pörhellys ei kuulu ohjeeseen, mutta koitin vaan tuhlata mahdollisimman paljon tuota lankaa, että saisin sen vihdoikin loppumaan. Ei loppunut. Toivoa sopii, että löytäisin jostain kintut jotka haluavat nämä käyttöönsä. ;)

Älä tee väkisin, hae isompi vasara

Helteellä saattaa lämpö kumahtaa päähän ja silloin voi alkaa nähdä harhoja. Jos on vaikka aavikolla ja kärsii nestevajauksesta, voi tulla visio jostain kylmästä ja viileästä. Niinkun esimerkiksi talvesta, lumesta ja villasukista. NO, en ollut aavikolla, olin pohojanmaalla eikä siellä ollut oikeastaan huh hellettä, mutta vision sain villasukista.


Puikot olin ottanut matkalle mukaan, mutta en lankaa. Eipä aikaakaan kun nappasin kerän kainalooni kaupassa käydessäni. Visio oli nimenomaan kokonaan valkoisista sukista. Vaikka hieman itseni kanssa väänsin kättä väristä lankahyllyä hipelöidessäni, valkoinen veti sittenkin pitemmän korren.


Valmiit sukat eivät vastaa ihan mielikuvaa minkä olin saanut. Varsista tuli liian pitkät ja vähän löpsöt. Ja pörhelö osuuskin olisi saanut olla 'tiukempi'. Arvelutti jo tehdessä tuo varsi, mutta en sitten kuitenkaan halunnut purkaa (sattuneesta syystä tunsin olevani hieman allerginen tuolle purkamiselle shaalin teon jälkeen ;o). Ajattelin tekeväni uudet, jos valmis sukka ei miellytä.


Malli: Oma
Lanka: 7-veikka
Puikot: Nro 3, kun muita ei sattunut olemaan mukana
Virkkuukoukku: Nro 4

Kuten huomaatte, sukat ovat isot, mutta en ajatellutkaan niitä omaan jalkaan. Uusiks meni, vaan en kuitenkaan meinaa tehdä niitä isommalla vasaralla vaan ottaa vähän paksummat puikot.

Ei haittaa, vaikka menettää hermonsa - voi saada paremmat tilalle

Justiinsa. Olisinpa tiennyt tuon aikaisemmin, en olisi hermoillut niin paljoa. Hermojen menettäminen oli lähellä tehdessäni tuota huivia tai shaalia niinkuin ohje sanoo. Ei, se ei ollut vaikea malli tuotti vaan vaikeuksia laskea kahteen ja viiteen. Niistä tuppasi tulemaan vahingossa kolme ja kuusi.


Pylväitä piti tulla viisi ja väliin kaksi ketjusilmukkaa ja sen huomasi seuraavalla kerroksella takaisin palatessa jos niin ei ollut. Ja ei ku purkaa. Sillä purkamisella olisin taatusti tehnyt kaksi shaalia. Ei kai olisi pitänyt höpöttää sukulaisten kanssa samaan aikaan kun virkkasi, varsinkaan kun numerot ja minä emme ole edes ystäviä keskenään.


Ohje: Stitch,n bitch, Debbie Stoller
Malli: Simpukkashaali, Amie Hirtes
Lanka: Novita Samos
Koukku: Nro 5, ohjeessa sanottiin 5,5, mutta en ole löytänyt sen kokoista koukkua


Mutta lopussa kiitos ja niin pois päin. Kyllä tämän shaalin kanssa kelpaa pyörähdellä. Nyt kun ohje on korkattu ensimmäisellä shaalilla voisin hyvin kuvitella tekeväni toisenkin.