Tytär sisustaa ja äiti ompelee

Viime lautantaina meikä pisti kaasutellen mutkat suoriksi, tosin vaan ompelukoneella. Käytiin nimittäin tyttären kanssa tyhjentelemässä hänen pankkitiliään, kun hän hommaili tuiki tarpeellisia asioita omaan pikku kotoonsa. Ikeasta osteli tyynyjä ja verhokankaan, josta verhojen lisäksi ompelin nuo pikkutyynynynpäälliset. Sohvalle on tulossa vielä yksiväriset vihreät tyynyt kunhan saan ne ommelluksi. Sisukset niihin tyynyihin löydettiin eilen uudella kierroksella.


Näiden lisäksi tytär halusi vielä ihka oman esiliinan kokkailua varten. Kuten näkyy vihreä väri taitaa miellyttää eniten hänen silmäänsä tällähetkellä. Ihan mukava, että äiti ei ole osoittautunut tuiki tarpeettomaksi vaikka tytär omaa pesää rakentaakin. :))


Eilisellä reissullamme sitten tytär osti lautasia yms. ja äitee vaan kankaita. Alla vasemmalla on laukkukangas tyttärelle ja yllä nuo pienet Tilda-kankaita ja kaksi muuta vuorikankaiksi niinikään kasseihin. Meikää näköjään 'kassialmattaa' kun suunnittelen vaan uusia kasseja. Tytär bongasi mieleisensä kassinmallin yhdellä rouvalla Ikeassa ja niin minä sitten sipsuttelin vaivihkaa rouvan perässä ja yritin tiirailla minkämallinen kassin hänen olallaan roikkuu. ;D

Nyt pitäisi vielä löytää uusi ompelupöytä tyttären entiseen huoneeseen, josta on tulossa itselle työhuone. Sen pitäisi olla kooltaa noin 70x130 ja mielellään puuta, että jos se ei ole valkoinen sen voisi ainakin sitten maalata valkoiseksi. Kas kun kaikki mitä tähän mennessä olen hommannut sinne ovat syystä tai toisesta olleet valkoisia. Rojekti on vielä pahasti kesken, mutta ans kattoo kyl se siit sit valamistuu.

Mun piti vaan parsia yhet sukat...

..mutta kun mää leväytin auki mun jämälankapussin niin ne langat alko puuhuun mulle. Ihan totta. Tai saattoihan se olla jotain pakkomielteist karjuntaaki, mut sitä mä en ainakaan myönnä näin julkisesti vaikka neuloosin vallassa tairan ollakki. Se räpätys oli sen verran kova äänistä, et mun oli pakko hakee puikot ja alkaa neulomaan siltä istumalta niinku viimestäpäivää, ettei se ajatus vaan karkaa käsistä.


Pikkuhiljaa sitten raakkasin pois kaikki sinisävyiset langat ja tämmösiks ne sukat sit muotoutui. Kaikki muut on ihan jämäpätkiä paitti tua iha vaale peessi ja mustaaki piti ottaa vähä kerältä lissää et riittäis. Ja nää on sit mun ukollein nää sukat vaik siin onki tommosta hempeetä punasta mukana.


Täs kävi vähä niinku sille Rosvo Roopen heilalle, joka nappia ommellessa ompeli syrämensäki. Paitti et mää rupesin parsiin mun ukon sukkaa ja sain hirveen hingun tehä sille uuet ja pistää jotain hempeetä mukkaan.

Tjaaah, mitäs mää sitte tekisin. Mun sormet jotenki syyhyy. Pittääkö sanoa niinku yks autokauppias pariskunnalle, ku rouva valitteli et ukolla on kauhia autokuume, ni kauppias sano et kyl semmone kapi lähtee. Lähtiskö tää sillä et mää hipelöisin vähä lankoi ja kattoisin mikä ohje tarttuis koukkuu. :D

Aim päk = olen selkä

Lomalle lähtiessä mietin hartaasti mitä käsitöitä ja lankoja taas jälleen pakkaan mukaan. Niinku ajomatkalle sopivan aivotonta ja niin pois päin. Optimismini oli suunnaton kun pakkasin mukaan puoli pussillista lankoja!? No ei niin huono homma jos varaa riittävästi, pahempi se on jos tulee pulaa.


Nappasin mukaan pienen ikuisuus projektin, nimittäin näiden lempisukkien korjaamisen. Sukat eivät ole omatekemiä vaan olen hankkinut ne joskus ystäväni äidin kautta. Kuten huomaatte ne ovat hyvin käytettyjä, kertaalleen parsitutkin on jo puhki. Eipä siinä sitten mitään kuin sakset kauniiseen käteen ja töihin.


Sukissa oli käytetty 14s puikolla ja vasemman puoleiset on siksi löysähköt, joten oikeanpuoleisiin vähensin silmukoita ja ne menee siksi paremmin patikkakenkiin kun ei jää ruttuja kengän sisään.


Sitten on tämä tulomatkan pieni piiperrys. Mulla taas iski joku lukuhäiriö tämän ohjeen kanssa enkä meinanut saada silmukoita millään täsmäämään, vaikka olin tuon isomman pipon tehnyt ohjeella aikaisemmin. Isompaa vaan ei tullut otettua matkalle mukaan niin ei voinut tarkistella ja vertailla. Kun niin monta kertaa piti purkaa vähensin ympärysmitasta mallikertoja ja tuloksena olikin sitten jonkun keskosen tai nukenhattu.


Tarkemmin katsottuna huomaa, että olin tehnyt lisäys kohdan eri tavalla ja sekin sekoittaa silmukkamäärän. Nyt ei auta kun purra hammasta ja koittaa saada aikaiseksi pari hattua oikean kokoisena. Tuli nimittäin kaksoset, tyttö ja poika, yksille tutuille. :D


Lopuksi vielä Kuapion kauppahallin tuliaiset. Kävin hypistelemässä siellä lankoja kotiapäin tullessa ja kun astuin vyyhdin kanssa kaupasta ulos mies kysäisi: 'No helpottiko?' Eipä siinä auttanut muuta kun myönnellä, että juu helpotti kummasti. ;)

Hei, se ompelee Osa2

Käväisinpä Sinooperissa ja sieltä tarttui mukaan kaikkea pientä ja tarpeellista sälää. Ja vihdoin löytyi myös nuo pyöreät kassinsangat, joita olen hakenut omalta paikkakunnalta joka paikasta, mutta 'ei oo'-ta on myyty kaikkialla. Niiden lisäksi siinä on kellon viisarit ja numerot, krakeerausaine sekä Tilda-kankaita ja nauhoja, jotka pääsivätkin heti tosi toimiin.


Nimittäin totesin, et mää tartten jonkun kivan kesäkassin. Vähän isomman kuin se pussukka jota nyt oon käyttäny. Koko on noin 35x33cm. Päälliskankaana käytin jotain vanhaa hieman käytössä kulunutta istuimenpäällystä ( joka oli jo poistetu käytöstä, mutta säilytetty 'jos vaik joskus tarttis'-vileeninvilosofialla).


Koristeena vanhaa pitsiä ja Tilda-nauhaa, sisällä Tilda-kangasta. Ja ettei jäis epäselväksi, et on ihan kotona tehty on sisätaskun suussa merkki homemade. Kyl kai tän pussukan kans voi lommoo lähtee viettään?


Nyt vaan tuppais uusii ajatuksii toisista kassinpussukoista, mut ei taija ehtii tekemään. Harmi. Menee hyvä ronspiraatio hukkaan. Hauskaa kesää kaikille ja aurinkoo ja lämpöö!

Nyt mää ikkasen ainaki pikkasen

Miltäs tämä näyttää? Näyttäiskö vähä niinko muuttolaatikolt? Jos se jonkun silmissä siltä näyttää, nii se varmaa johtuu siitä, että se on.


Lapsosemme pieni tytön tyllerömme, joka syntyessään painoi 2630g ja oli 46cm pitkä ja sai ensimmäiset lenkkarit vaariltaan melkein synnytyslaitokselle, kokoa 18, on räpistellyt siipiään jo tovin siihen malliin, että kohta tässä lennetään ja liihotellaan kotipesästä omilleen. Ja nyt se on tapahtunut.


Lapsonen tuli yks päivä töistä kotiin ja sanoi: 'Äiti, mää sain sen asunnon.' No, pitihän siinä pikkusen salaa itkeä tirskauttaa, että nyt se sitten tapahtuu, nyt hää lähtee ja jättää meijät kaks' vanha varista kotioksalle toisillemme raakkumaan.


Pakatessaan tavaroitaan likka ihmetteli, kuka kumma on kantanut niin paljon kirjoja hänen huoneeseen. Hänen maallinen omaisuutensa kun tuntui koostuvan pääasiassa kirjoista. Nyt on kämppä siivottu ja tavarat ovat suurimmaksi osaksi jo hänen uudessa kodossaan ja hyvin tuntuu uni maistuvan omassa pesässä.


Yhdessä ollaan käyty hommaamassa vähän uutta tarpeellista, kuten tuo valaisin ja muuta tilpehööriä. Ja vähän vanhaa eli neljä vanhaa pinnatuolia, jotka hän sai kavereiltaan. Siitä se oma koti ja sen tyyli alkaa pikkuhiljaa muotoutua.


Nyt on sitten täällä meilläkin syytä pieneen muutokseen kun yksi huone on melkein tyhjillään. Suunnitellaan ja kun aika on raportoijaan asiasta etiäpäite. Sitä mää viä vähä miätin, et pitäskö mun nyt itkee vai innostuu...? ;)

Hei, se ompelee

Nyt kun on pakosta ollut tuo neulomus- ja virkkauslakko sai ompelukone osakseen ansaittua huomiota, jota sen ois pitäny saada jo aika päiviä sitten. Kone on jostain syystä jäänyt suureen paitsioon kun mää vaan oon virkkaillu ja neulonu. Eipä se haava estänyt ompelemasta, joten tässä ois Paffilla polkaisun tulos.


Kaavat on piirretty Burdasta, mutta älkää vaan kysykö mistä numerosta. Mää lainasin niitä lehtiä kirjastosta tappiin asti ja uusin monta kertaa, sitten viimeisenä iltana hirveellä kiireellä piirtelin kaikkia kaavoja, et sais aamulla vietyä ne takaisin eikä tulis sakkoja maksettavaksi. Enkä tietenkään muistanu ottaa ylös mistä numeroista mää kaavoja piirtelin. Sitte ommellessa mää mietin onko kaikki osatkaan tullu piirreltyä.


Tää kangas on ollu mulla jo kauan kauan ja jouduin vähän säveltämään ja sovittelemaan et sais kankaan riittämään ja se tulikin käytettyä niin tarkkaan, että jouduin roskistakin kaivelemaan saadakseni olkaimet tehtyä. Pidempikin hame saisi olla mutta kun ei niin ei. Nyt sitä voi oikeastaan käyttää vain matalien kenkien kanssa, koska korkkareitten kanssa se näyttää liian lyhyeltä. Lopputulokseen en ole ihan tyytyväinen, varsinkaan etuyläosaan. Se on jotenkin kökkö lähempää tarkasteltuna. Eli ne kuukuisat sata mokaa tuli taas tehtyä! ;D


Tässä lopuksi vielä pieni prinsessapyörähdys uuden hameen kanssa. Se piti vielä sanoman, että mekkosen alla on joskus kirppikseltä ostettu tummansininen mekko. Se vähän näkyilee tuolta, mutta kerrospukeutuminenhan on nyt muotia. Jotenkin tuntuis kivalta tehdä tähän vielä joku pieni bolero tai jotain ja ehkä teenkin, nyt ei vaan ole ehtinyt koneen kanssa surruttelemaan sattuneesta syystä josta postailen sitten vähän tuonnempana heti kun kerkiän.

Ananaspurkki hyökkää kimppuun

Kesken on tämä käsityö. Näyttääkö vähän hassulta? Arvata saa mikä siitä on tulossa. Koiran takki? Kuutyyny? No, ei vaan kassi ihan totta, mutta kesken se taitaa jäädäkin ainakin joksikin päviäksi. Siis varokaa ananaspurkkeja, kun ne hyökkää tulee pahaa jälkeä.


Koitin avata purkkia jossa on repäisykansi ja se viilsi aika syvän haavan. Olisi pitänyt kai käydä näyttämässä ja tikkaamassa pari tikkiä siihen. Se ei tahdo pysyä kiinni vaan aukeaa kun ei muista varoa. Tällä sormella ei nyt vähään aikaan neulota eikä virkata. Surkeeta. Mutta onnistuiskohan ompelu....