tiistai 12. heinäkuuta 2011

Tossua toisen eteen



Tilattiin neulomuksia, vaan ei osattu päättää tossua vai varretonta sukkaa.

Eikä väreistäkään ollu mitään erikoistoivomuksia, muistaakseni. No, pistettiin sitten tikutellen enste noita tossuja. Tuli kahet siitä syystä että ekoja tein autossa matkatyönä ja en muistanut kotona tarkistaa muistiinpanoja et montaks silmukkaa ja niin pois päitten. Toiset on siis isommat, noi petroolit.




Sitte mää hairahtusin ostamaan uutta lankaa, tarkemmin ottaen kolme kerää, kaikki eri värejä, kirjavia. Koko alku vuojen oon pantannu kaikkee lankaostoja ja ollu tiukkana itelleni ja sit sorruin ostamaan kaks kerää Novitan Raitaa, tää ja sit sini/vihree/vaaleeliila ja kolmas on sit Papukaijaa. Huh huijaa, näin kävi.

Tästä raidasta tuli sitte varrettomat. Toivottavasti sopii saajalle, ku nääs en löytänyt mistään mun 3,5 puikkoja, niin piti ottaa kolmoset. Sivumennen sanoen korjasin tämänkin vahingon ja ostin uuvet bambuset. Sitä ei tiiä nääs erkkikään missä ne toiset on, kun en löytäny vaik kuin etin. Nii et on sit ottaa, jos nää onki tiukat, ja kutasta uuvet. Ja sit on lankaaki mistä valita (sitähän niinku ei ennestään ollu?!), jos tylsistyttää neuloo samasta kerästä.

Nyt sauna kutsuu. Jos vaik sais ens yönä nukuttuu pitempään kuin kolmeen, alkaa olla takki tyhjä tältä päivältä....... vaik tekis kyl mieli vähän kutasta jotakin.... tai oikeestaan pitäs keksii miten ne kulmakarvat tehhään, sitä vaille valmiit on yks työ... Tytär tietää ja on oottanu jo......ööööö kauan.

PS. Sori vaan tarttee säätää noit tekstejä ja kuvia ku esikatselu ei näytä niit oikeen. Josko nyt kelpais.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Viileempää kuin rannalla makoilu


On tää bloggaus nääs. Helle se heikoimpia hirvittää, ainakin jos toi sisäinen temostaatti spragaa aina ku rupee kolomiakymmentä hivelemään. Pakko juokasta pari lasii vettä, et jaksaa ees näppäimiä näpytellä. Onneks täällä tuulee ees vähäsen. Mut aivotoimintaan sekään ei auta. Siispä asiaan. On virkkailtu boncho.


Ohje: Kauniit käsityöt-kirjasta Naisen boncho s. 121
Lanka: Kirppikselta löydetty kaalinpään kokoinen mohairkerä, vyötekin on .... jossain.
Virkkuukoukku: Nro 4

Tämä on samalla ohjeella virkattu kuin vuonna 2007 tehty, tuhnuboncho josta sivumennen sanoen en edelleenkään tykkää, siis väristä. Harmi ettei kukaan oo tykästyny siihen niin paljoo, et ois halunnu sen ittellensä, oisin nimittäin ilomielin antanu. Hih.


NO, enivei, kuten sanonta kuuluu, siitä asti oon haaveillu tuosta valkoisesta bonchosta, valkoisena se oli tehty ohjeessakin, ja näin kauan kesti ennenkun sain sen tehtyä. Paitsi että, tässäkin tuli taas moka, josta blogikin nimensä on saanut. Ohjeessa sanottiin KP ja ajattelin sen olevan korkea pylväs siihen malliin että kolme langankiertoa. Eipä tainnutkaan olla. Yhtä hyvin se olisi voinut olla kaksoispylväs eikä kolmoispylväs. Ja arvatkaa huomasinko sen heti, enkä vasta sitten kun oli virkkaamassa toisen kappaleen viimeisiä kerroksia. Oishan tuo selvinny siitäkin, jos ois tsiikaillut sitä tuhnuboncoa, en tsiikaillut. Ei tuo kumminkaan oikeestaan haittaa. Kaula-aukosta tuli vähän suurempi vaan ja ehkä vähän ilmavampi muutennii.



Ylimmäisestä kuvasta huomaa sen että meikäläinen on taas pulitettu. Viime kesänähän vetastiin se kolmen sentin kesätukka ja talvella koitin sitä vähän kasvattaa. Mut nyt kun on tottunut tuohon sänkeen niin pitempi tuntuu heti Tähkäpään letiltä. Jotta mulle ei sitte enää saparoita laiteta.

Nyt mun hiukka hinkuttais neulomine, vaik viime aikona oonki ollu enempi kameran varres, niit kuvii voi tsiikailla TÄÄLLÄ.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kaksi pöllöä vierekkäin ;)


Jaaha, nyssitä on nääs ommeltu ihan oikeestikin. Kankaan oon ostanu viime vuonna Petikon Eurokankaasta ihan 'heräte' ostona. En tiiä miksi. Vihree kun ei oikeen oo mun väri. Näin oon ainaki väittäny kiven kovaan. Mut täähän ei oo ihan rehellinen vihree vaan turkoosiin vivahtava, ei sinisenturkoosi vaan vihreenturkoosi, tai jotain (seliseli). Noh, kummiskin kangas justiin riitti näihin vermeisiin ja melkein jo pelästyin kun olin leikannu että topin yläosan vuoripuolta ei tullu ollenkaan. Mut sehän olikin tipahtanu lattialle. :=


Kaavat: Toppi SuuriKäsityö-lehti 6-7 kesä-heinäkuu 2009 s. 16. Hame myös SK:sta, mut en löytäny (?!?) hameen kaavaa, mihinköhän mää sen sit oikeen hussutin, justiinhan mää ton hameen sillä leikasin? Muokkasin kaava sen verran, että en laittanut vetoketjua, vaan ihan kuminauhalla mennään, ja takakappaleessa on sauma, koska muuten kangas ei olisi riittänyt.


Tää ompeleminen oli yhtä räpellystä. Voi nääs nääs. Ensimmäisen tekeleen pilasin. Kuka käski mennä leikkaamaan joustamattomasta kankaasta viivakoolla 34/36, ja se oli liika tiukka. Raklahiha ei sovi mun suurille olkapäille ja hauiksille. XD Sitte siirryin suosiolla tähän kankaaseen ja hain eri kaavat. Katsotaan sitten kun olen hermoriekaleet harsinut kokoon (siimalla, kestää parmmin [jaa, mutta kuumuudessa se sulaa, meinaan jos alkaa keittämään]), voiko sille ensimmäiselle katastroofille tehdä jotain. Mulla oli nääs VISIO, siitä kankaasta pusero ja iskän vanhoista kauluspaidoista salsahame.

Toi topin kaava oli silleen kiva et voisin tehä toisenkin topin, ja tosta vois tehä jopa mekon, koska alaosa on vain suora kappale, sen kun jatkaisi vaan ja leventäisi helemaa, ottaen huomioon liikkumavaran. Mutta tuosta raglahihakatastroofista hikeentyneenä leikkasin tämän topin isommalla koolla ja, kuten tarkkanäköiset varmaan huomaatte, EI OIS TARVINNU. Se on pikkusen väljä ja pari muutakin valittua sanaa voisin karjasta, mutta olkoon nyt kumminkin.

Ja muuten huomaatteko, mää oon kontannu jossakin, koska polvessa on roskia. HIH.

Vaan seikkailut ompelemisen ihmeellisessä (hermoja raastavassa) maailmassa jatkuvat. Jotta hilipaisaa viikkoa vaan kaikille!!!!!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Sormet maalissa

Hommasin keittiöön tällaisen pikku hyllykön. Ajatus oli valkoisesta hyllyköstä, mutta eipä löytynyt. Tuumasin jotta maalataan sitten itse.


Tässä alkuperäinen väri.


Tässä neljä kerrosta askartelumaalia päällänsä. Pohjaväri puskee aina vaan läpi ja näyttää vaaleanpunaiselta.


Viimein krakleerausaineen ja pintamaalauksen jälkeen näyttää tällaiselta.


Kyllä halkeillut on.


Kuvassa näkyy kuinka vaaleanpunainen alla oleva väri loppujen lopuksi oli.


Ja mitä tämän pikku hyllykön ostosta ja maalauksesta seurasi? Lähti niinku lapasesta suurentumaan koko rojekti, mutta siitä lisää tuonnempana.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

KÄÄK!!!

Ja menin sit vaihtamaan blogipohjaa. Mieleni mun tekevi vähän vaihtelua, mut ehkä tää ei jää tähän kuitenkaan. Noh, tsiikaillaan hetkisen ainaki.

PS. Uups, se vaaleenpunanen pohja oli täs tasan kaks sekunttii, ku jo vaihoin. Tää ny jää tähän. ;D

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Järjen veit ja minusta orjan teit

Otsikolla ei sitten ole mitään tekemistä noitten sukkien kanssa. Kaikki on vain faktaa ja fiktiota. ;)

Mut nääs kun tossa yks ilta hyppäsin autoon, Miäs ajo ja Likkalapsi takapenkil, rupesin hoilottamaan tota piisii urku auki nii ilosesti, vaa eikös mitä, kohta alko kuuluu takapenkiltäki järjen veit ja minusta orjan teit. Ja heti perään et 'äitiiiii...eeeiiih!!!'. Tää ei varmaan nääs kuulunu Likan suosikki piiseihin ja eikä varmaan nääs halunnu hoilottaa noin iltapuhteella mitää sekopoltsipiisei. Mut minkäs teet ku joskus joku soitanta tarttuu ku pikaliimal enneku ehtii silmääs räpäyttää.

Niin elikkä siis kutasin sukat.


Malli: Novita Talvi 2010, naisen neulotut pitsisukat malli 80, s. 93.
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3.5

Olipa muuten hirmiän vaikee kuvata tota värii, karmeen räikee, vaikka muuten ihana väri onkii, eikä siis kummosempii kuvii ny oo tarjolla. Jos meinaan et meinaan postata nää edes joskus. Eikä siis mun jalkaan vaan jolleki joskus, koskapa isot on.


Tosta piisistä viel sen verran, et ku oltiin päästy asettumaan kotiin niin Likkalapselta tuli tekstiviesti: 'Mikä se laulu oli mitä kotimatkalla hoilasit??!! Mää unohin ja ärsyttää.' Lyhyt se on muisti kun kananlento kanan poikasellakin joskus.


Tää kana taitaa jatkaa ny harjotuksii.

PS. Ai niin. Ja seuraavan piisin sanat menee........ feel better, feel good, feel wonderful......

perjantai 27. toukokuuta 2011

The Color of my Life

Mää meinasin sovittaa toho lausahdukseen Celine Dionia, mut sehän laulaa LOVEsta eikä LIFEstä, mut antaa mennä kun on alamäki, samalla kirjaimella alkaa, ja siitäkin huolimati että yks työkaveri kerran sanoi et: ''Mää en kestä ton naisen kiekumista.'' Uhastakin pistin ton Dionin kiekumaan toho taustalle tätä kirjoittaessa ( beibe, beibe, beibe...lainaus parhaillaan kuuluvasta laulusta *).


Näitten sukkien tarina alkaa oikeestaan jo toissa kesästä. Mää sillon ryntäsin kauppaan ostamaan vihreetä lankaa, VAIN ja AINOASTAAN yhen kerän. Olin nääs neulomassa pitkiä villasukkia ( pikoos juu laaav mii......* ) ja kuinka ollakaan lanka loppui kesken?! Ja kuinka ollakaan, kun sain kaupassa kerän käteeni, totesin et jos ostaa kolme kerää saa halvemmalla per kerä. En varmaankaan ois ostanu (tämänhän te tietysti uskotte), jos oisin ollu yksin, mut Äiti, joka sattui olemaan mukana, sanoi vanhempana ja viisaampana et TIETENKIN otat kaikki kolme. Siis Vileenin vilosofiaa, jos halvalla saa tarttee ostaa vaik'ei tartteiskaan ( fooooolink in tu juuuuuuu.......* ).


Minä, joka aina oon ollu kiltti tyttö (kysykää vaikka Äiteeltä), ostin. Kattelin niitä keriä sillä silmällä et mikä sopis vihreeseen, kun ei se koko kerä kumminkaan niihin toisiin sukkii uppoisi, ja pongasin sieltä hyllystä värit jotka ei oikeen sopinu yhteen, mut kumminki sopi ( ool tät juu tuu sedyysös miiiiii...... * ) . Sain siinä samalla sit semmosen älynpläjäyksen et näistä väreistä haluun pitkät sukat ittelleni. ( ooooool pai mai seeeeellfff....... * ) Täs ne ny sitte on. Vähän otti aikaa ennenkun saatiin ideasta toteutukseen ja arvatkaa tykkäänkö??? No, T-Y-K-K-Ä-Ä-N. Malli on sama kun edellisen postauksen harmaissa sukissa. Tosin sääriosa on lyhyempi ja sit huomasin, kun olin jo puolet kummastakin sukasta neulonu, et olin palmikkokierron jälkeen lisänny yhen välikerroksen. Mut ei tuo niimpal haittaa et purkaa ois tarvinnu ( juu meik mii viil laik ööö nätsyräälll wööömäääännnn......* ).


Malli: Novita Kevät 2011 KLIKKAA TÄSTÄ OHJEESEEN
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: Nro 3,5 ( ai mast pii kreisi naaauuu..... *)

Noi kuvat ei ihan anna oikeutta väreille, ne on pikkusen pehmeemmät kun räikeessä auringonvalossa otetut fotokraafit. Mut näihin on nyt tyytyminen. Elikkä, ei ku uutta puikkoa käteen ja lankaa liukumaan. Nyt puhuttelis tommonen aniliininpunanen lanka.... ( rivööör diiiip mauntiink haaaiiiii.........*).

Hauskaa viikonloppuva kaikille. ;D ( hei mään, jou mään.....* )


*lainaus parhaillaan kuuluvasta laulusta