Sieni saalistusta

Käväisinpä meidän tattiapajalla. Nämä on löydetty 50 metrin säteellä talosta. Joka toinen päivä vähintään täytyy käydä kierroksella tutkailemassa jokos on uusia putkahtanut näkyviin. Tässä on herkku- ja samettitattia, mutta mikä on oikealla näkyvä kaunis sieni.
En tunne sieniä kovin hyvin, olen vasta aloittelija ja suppilovahvero, kanttarelli, musta torvisieni ja nyt nämä tatit ovat vasta poimintalistalla. Tai no, on noita rouskujakin tullut poimittua, niinkun kangas- ja karvarousku nääs. En osaa oikein yhdistää tätä sientä mihinkään kuvaan sienikirjassani. Täytyy varmaan ostaa pari kirjaa lisää.
Näitä sieniä olisi viime syksynäkin ollut poimittavaksi vaikka kuinka tuossa takarinteessä, mutta sinne jäivät maatumaan. Oliko se hyvä vai nou riippuu siitä voiko niitä syödä. Isältä jos menee kysymään hän sanoo, että kaikkia sieniä voi syödä, mutta toisia voi syödä vain kerran. Joten kysymys kuuluu onko nämä niitä kerran syötäviä sieniä vai voiko näitä syödä aina vain uudestaan? Kysyy epätietoinen kahden sienikirjan omistaja.

Nysäykset

Tuli tarve kaulaliinalle. Tai tarve oli olemassa jo aika päiviä sitten, mutta suutarin lapsella ja niin pois päin. On tullut tehtyä vain noita kolmiohuiveja, mutta ei tuollaista lyhyttä suorakaiteenmuotoista. Nyt tuli lyhyt tai oikeastaan tosi nysä. Ei näet ollut enempää tuota lankaa, harmi. Pidän tästä väristä paljon enemmän kuin siitä tuhnusesta vanhasta roosasta, jota sattuu olemaan vieläkin sen yhden ponchon jäljiltä. Tietysti voisi lisätä pituutta kumpaankin helmaan jollain toisella värillä vaan yllätys yllätys, ei satu olemaan sopivan väristä varastossa.


Neulemalli on Ulla 01/08 ollut turkkilaisneulos. Puikot 4,5.

Sitten ihan uuteen tuttavuuteen sukkalankamarkkinoilla. Austermannin step-lankaan. En ole aikaisemmin tällä langalla tehnyt mitään, mutta mukava sitä oli neuloa ja neuloksesta tuli tosi JOUSTAVAA. Tarkoitus oli tehdä itselle napakat pikku sukat ja kun lanka oli ohuempaa kuin 7v, käytin 12 silmukkaa ja 3 puikkoja. Sukista tuli vain jotenkin löpsykät tarkoitukseensa ja niin tein puoli numeroa pienemmillä uudet.


Vasemmalla olevat ovat ensin tehdyt ja oikealla ne pienemmillä puikoilla tehdyt. Sen verran muutin vartta näihin pienempiin, että resorin jälkeen aloitin heti kantalapun.


Noiden lisäksi neuloin vielä uudet pörhelösukat matalammilla varsilla. No, ei näistäkään ihan sellaiset tulleet kuin ajattelin. Otin 3,5 puikot ja 14 silmukkaa puikoille, mutta jotenkin ehkä mitoitus meni pieleen. Kun yritin kuvata sukkia jaloissani ne näyttivät niin hassuilta, että luovutin suosiolla. Näistä tuli nimittäin järjettömän suuret. Niihin mahtuisi varmaan sisälle mun kumisaappaat. ;)) Mutta kyllä tuossa yhdessä kirjassa olevassa sukkien kokotaulukossa sanotaan, että koon 42 sukan pohjan pituus on 28cm ja nämä ovat 27cm. Ja hyvällä joustolla ne venyy varmaan viisi numeroa suuremmiksi.... :O

Virkatut kalossit

Jos nää laittais nuken päähän, vois luulla et ne on nuken hatut. Mut ei ne oo.


Jos näihin laittais barbit nukkumaan, vois luulla et ne on barbin makuupussit. Mut ei ne oo.


Jos mää laittaisin kengät jalkaan ja vetasen toisen tohon päälle nii vois luulla et nää on virkatut kalossit. Mut ei ne oo kyl nääkää.


Ohje: Novita kesä -08
Malli: Lissuntossut, Liisa Puranen
Lanka: Novita Kolibri
Virkkuukoukku: nro 4

Näistä ei tullu niin nätit kun mallissa, johtuen ehkä langasta, jota kohtaan tunnen suurta antipatiaa. En tykkää yhtään miten nuo värit menee, vaikka periaatteessa värit on muuten ihan kivat. Varressa oleva pörhellys ei kuulu ohjeeseen, mutta koitin vaan tuhlata mahdollisimman paljon tuota lankaa, että saisin sen vihdoikin loppumaan. Ei loppunut. Toivoa sopii, että löytäisin jostain kintut jotka haluavat nämä käyttöönsä. ;)

Älä tee väkisin, hae isompi vasara

Helteellä saattaa lämpö kumahtaa päähän ja silloin voi alkaa nähdä harhoja. Jos on vaikka aavikolla ja kärsii nestevajauksesta, voi tulla visio jostain kylmästä ja viileästä. Niinkun esimerkiksi talvesta, lumesta ja villasukista. NO, en ollut aavikolla, olin pohojanmaalla eikä siellä ollut oikeastaan huh hellettä, mutta vision sain villasukista.


Puikot olin ottanut matkalle mukaan, mutta en lankaa. Eipä aikaakaan kun nappasin kerän kainalooni kaupassa käydessäni. Visio oli nimenomaan kokonaan valkoisista sukista. Vaikka hieman itseni kanssa väänsin kättä väristä lankahyllyä hipelöidessäni, valkoinen veti sittenkin pitemmän korren.


Valmiit sukat eivät vastaa ihan mielikuvaa minkä olin saanut. Varsista tuli liian pitkät ja vähän löpsöt. Ja pörhelö osuuskin olisi saanut olla 'tiukempi'. Arvelutti jo tehdessä tuo varsi, mutta en sitten kuitenkaan halunnut purkaa (sattuneesta syystä tunsin olevani hieman allerginen tuolle purkamiselle shaalin teon jälkeen ;o). Ajattelin tekeväni uudet, jos valmis sukka ei miellytä.


Malli: Oma
Lanka: 7-veikka
Puikot: Nro 3, kun muita ei sattunut olemaan mukana
Virkkuukoukku: Nro 4

Kuten huomaatte, sukat ovat isot, mutta en ajatellutkaan niitä omaan jalkaan. Uusiks meni, vaan en kuitenkaan meinaa tehdä niitä isommalla vasaralla vaan ottaa vähän paksummat puikot.

Ei haittaa, vaikka menettää hermonsa - voi saada paremmat tilalle

Justiinsa. Olisinpa tiennyt tuon aikaisemmin, en olisi hermoillut niin paljoa. Hermojen menettäminen oli lähellä tehdessäni tuota huivia tai shaalia niinkuin ohje sanoo. Ei, se ei ollut vaikea malli tuotti vaan vaikeuksia laskea kahteen ja viiteen. Niistä tuppasi tulemaan vahingossa kolme ja kuusi.


Pylväitä piti tulla viisi ja väliin kaksi ketjusilmukkaa ja sen huomasi seuraavalla kerroksella takaisin palatessa jos niin ei ollut. Ja ei ku purkaa. Sillä purkamisella olisin taatusti tehnyt kaksi shaalia. Ei kai olisi pitänyt höpöttää sukulaisten kanssa samaan aikaan kun virkkasi, varsinkaan kun numerot ja minä emme ole edes ystäviä keskenään.


Ohje: Stitch,n bitch, Debbie Stoller
Malli: Simpukkashaali, Amie Hirtes
Lanka: Novita Samos
Koukku: Nro 5, ohjeessa sanottiin 5,5, mutta en ole löytänyt sen kokoista koukkua


Mutta lopussa kiitos ja niin pois päin. Kyllä tämän shaalin kanssa kelpaa pyörähdellä. Nyt kun ohje on korkattu ensimmäisellä shaalilla voisin hyvin kuvitella tekeväni toisenkin.

Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto

Mutta jos sattuukin olemaan ompelukone, niin mitäs sitten? Tässä on uusi tuttavuus, jonka tapasin kesälomalla. Eipä ole ennen tullut vastaan ja vuosimallikin on arvailun varassa. Ja mitäs se käsityön harrastaja kesälomallaankaan tekee, ellei käsitöitä... varsinkin jos äiti käskee... ;)


No, ei tämä kyllä mikään vastenmielinen rojekti ollut. Äkkiähän noita verhoja ompelee jos toinen purkaa ja neulaa melkein valmiiksi. Mutta ompelu tällä koneella oli varsinainen elämys.


Kun koneella surrutteli menemään se ykskaks lakkasi ompelemasta, hihna veti tyhjää ja se päästi sellaisen äänen, että ompelija kiljaisi, pomppasi melkein puoli metriä ilmaan, äidiltä oli lentää silitysrauta käsistä ja tädiltä taikina kulho. Vaikka kuinka koitti varautua, että kohta se pärähtää taas, ei auttanut mitään. Yhtälailla pääsi aina yllättämään. Kone pärähtää, kolme eri asteista kiljahdusta ja kauhea naurunremakka päälle. Nauru pidentää ikää, mutta onneksi seinän takana ei ollut ketään kotona. Olisivat ihmetelleet mitä ne muorit oikein touhuaa tuommoisella metelillä.


Langan vaihtokin oli eksoottista nykyompelijalle. Koko hökötys vaan auki ja kumoon. Muuten kone teki kyllä ihan kunnollista tikkiä, vaikka peruutusvaihde ei toiminutkaan. Tai sitä ei uskaltanut laittaa päälle kun se tapasi jäädä jumiin eikä kauheasti hutsittanut ajatus joutua peruuttamalla ompelemaan kaikkia saumoja.


Molemmat verhot on kierrätyskamaa. Kamariin ommellut verhot on ostettu kirpputorilta tutulta ja vain lyhennetty sopivan pituisiksi. Tupaan ommellut kaksi kappaa ja pöytäliina olivat toisen tätini verhot, jotka hän oli tuonut sisarelleen matonkuteiksi. Mutta koska kangas oli tukevaa ja hyvälaatuista hän ei raskinut repiä niitä kuteiksi. Nyt ne sitten koristavat tuvan ikkunoita ja pöytää kunnes joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä päätyvät sinne matonkudekoppaan.

Harmaan päivän harmaa postaus

Päätinpä tehdä sitten tuon Namupalan toisestakin väristä. Kauhean innostunut en tuosta langan väristä ollut edes sitä ostaessa, mutta kuka voi vastustaa 0,50€ kerä hintaa. Niinpä ostin sitä, niinkuin joskus aiemmin tuli kerrotuksi, koko nyssykän eli 20 kerää. Pikkasen muokkasin tuota mallia koska totesin edellistä puseroa käyttäessäni etten ole niin 'muodollinen' kuin ohje. Sen verran vain, että jätin pari silmukkaa pois ja ensimmäisen lantoikavennuksen.


Ohje: Stitch'n bitch, Debbie Stoller
Malli: Namupala, Laura-Jean Bernhardson
Lanka: Novita Samos Lollipop
Koukku: nro 6


Ai, niin kaula-aukkokin on myös tässä puserossa kolme kerrosta pienempi kuin mallissa. En muistanut siitä tuossa aiemmin mainitakaan, että pienensin kaula-aukkoa kumpaankin puseroon . Ei ainakaan näy napa napuriin. Eikä ryntäät ryntäile, vaan pysyvät kiltisti puseron sisässä. Tähän puseroon löysin sopivan väristä satiininauhaa ja pujottelin sen koristeeksi kuten ohjeesakin oli. Pikkasen nuo hihansuut löpsöttävät tässä puserossa, mutta korjailemaan en enää ruppee saavat löpsötellä rauhassa. Kun sain tämän puseron valmiiksi oli kauhea hinku aloittaa uutta työtä, mutta en oikein innostunut mistään. Ei ollut sopivaa lankaa ja en halunnut ostaa uutta, uskokaa tai älkää. Olen varmaan kipeä. Mutta arvatkaa mitä, se jakku se jakku se jakku, joka melkein ufoutui, on edistynyt niin että takakappale on valmis. O-ou? Oon varmaan kipeä.