Pientä säätöä ja vähän muutakin

Tulipa ommeltua uusi päiväpeite ja siihen helmalakana. Olen vuoden ainakin sitä meinannu, mutta nyt meinasin etten meinaa enää. Johtuneeko osaksi siitä , että hommattiin uudet patjat sijauspatjoineen. Entiset oli jo vähän kuopalla ;o niin eiköhän ollut jo aikakin. Tuo sinikirjava peite tuossa jalkopäässä on entinen peite, joka saa nyt toimittaa 'koristeen' virkaa. Salamavalo vähän valkaisee liikaa tuota päällipeitettä ja siksi tuo helmalakana näyttää ruskeammalta kuin onkaan.


Lauantaina olimme menossa veljeni luo koko päiväksi ja halusin viedä tädin pienelle hillosipulille (lue veljentytölle) jotain tuliaista. Laatikosta löysin joskus tekemäni villasukat ja koska ne oli vähän tylsän näköiset ajattelin koristella niitä jotenkin. Vielä olisi pitänyt jotain laittaa vaaleanpunaisen pörhelön ja silmien lisäksi, mutta en siinä kiireessä saanyt mitään onnistumaan joten tuollaisiksi ne sitten jäivät.

Ai langaton loppuvuosi.....HAH HAH

salli mun nauraa.Täytyykö minua pitää täysin selkärangattomana ihmisenä, mitä häh? Vai pitäisikö muka uskoa, että lankavarastoni on vielä liian pieni? Kun kaikki uudet jutut mitä haluan tehdä edellyttää uusien lankojen ostoa. Mulla ei muka ole lankaa sitä varten. Että se siitä päätöksestä pitää langaton loppuvuosi.


Tässä on repsahdus, eikä siinä kaikki. Parhaillaan on koukulla tulossa salomoninsolmuilla kolmiohuivi. Se on tosin tilattu niin, että siksi siihenkin piti ostaa uudet langat(eikä ne langat ole tuossa kuvassa).... seliseli... Tuota Natur Uld'ia piti hankkiman sen vuoksi, että tytär halusi juuri määrätyn harmaan langan tuohon kaulahuiviin. Malli on Modassa 6/2007 ollut huppuhuivi josta on huppu jätetty pois. Lankaa meni kolme kerää eli yksi enemmän kuin kuvassa. Puikot n:ro7 ja pituutta huiville tuli noin 170cm.

Hamsterin ensimmäinen

Noista pussukoiden sisällöistä ensimmäiseksi tarttui käsiini siniset samettifarkut. Enpä tietenkään ottanut aloituskuvaa housuista vaan siirryn suoraan valmiiseen tulokseen. Lahkeissa oli tuollaiset kivat raidat, joten en tehnytkään läpällistä laukkua niinkuin ensin ajattelin vaan tuollaisen pussukkamallisen. Ompelin siihen pienen taskun koristeeksi, vaikka kyllä sinne jotain pientä mahtuukin.


Toiselle puolelle halusin hyödyntää housujen takataskuja, siksi se on tehty noin monesta palasta.


Vuorin ompelin kankaanpalasta, joka oli jäänyt vanhoista verhoista. Sisällä on kolme taskua tilpehööriä varten.


Mutta mitä nyt tapahtuu... kuuluu pientä rapinaa.....IIIIIK HIIRIÄ!!!


Hiirien teko-ohje on uusimmasta suuri käsityö-lehdestä.

Olipa kerran hamsteri

Olipa kerran Hamsterinainen. Eräänä kauniina päivänä hän meni käymään Äiti Hamsterin luona. Äiti Hamsteri oli juuri käynyt siivoamassa kangasvarastoaan ja oli kasannut sängyn päälle kaikki kankaat joista halusi luopua. Niinpä hän sanoi tyttärelleen, että katsoisi olisiko kasassa mitään, joka häntä kiinnostaisi. Hamsterinainen levitteli kangaskasaa ja kuinka ollakaan päästyään tarkastelun loppuun hän huomasi, että melkein kaikki kankaat olivat päätyneet otettavaan kasaan. Niistä kertyikin kaksi muovikassillista tavaraa. Onnellisena hän kiikutti kassit kotiin pää täynnä suunnitelmia mitä niistä tekisi.

Eräänä toisena vähän sateisena päivänä Hamsterinainen suuntasi autollaan työkaverin luo kyläilemään. Siinä kahvitellessa työkaveri kertoi tyttärensä tuoneen ison kasan kirppistavaraa hänelle. Niinpä hän sanoi Hamsterinaiselle, että katsoisi olisiko kasassa mitään, joka häntä kiinnostaisi. Hamsterinainen levitteli vaatekasaa ja kuinka ollakaan päästyään tarkastelun loppuun hän huomasi ottaneensa taas kaksi kassillista tavaraa. Onnellisena hän kiikutti nämäkin kassit kotiin pää täynnä suunnitelmia mitä niistä tekisi. Ja kuten arvata saattaa näistä kasseista kertyisi monta monta tarinaa kerrottavaksi. Sen pituinen se.

Lissää rinsessoja

Ystäväni soitteli tässä päivänä muutamana ja tilasi ruskeat rinsessa-sukat. Tytär kuulemma halusi juuri samanlaiset kun äidillänsäkin oli. No, eipä siinä muuta kun nikuttelemaan puikoilla. Tosin langat olivat jo houkutelleet minua tekemään noita punaisia sukkia ja kokeilemaan nelosen puikoilla neulomista. En vielä ollu tehnyt nelosen puikoilla sukkia ja ne tuntuivatkin tosi paksuilta seipäiltä. Siksi sukista taisikin tulla ruman rinsessan sukat, kun ruunusta tuli ihan kökkö. Vaan eipä se ruunu kovin hyvältä näytä noissa toisissakaan. Ruskeat on tehty kolmosen puikoilla ja silmukkamäärä 12 per puikko molemmissa sukissa ja lankana siis 7-veikkaa. Tuon verran tuli koko eroa eri paksuisilla puikoilla. Nyt ei ku postipakettia väsäämään.

Huitase huiviin

Tässä päivänä muutamana tuli meikäläiselle asiaa tuonne suureen metropoliin elikkä Helsinkiin suu- ja sorkkatautien klinikalle... uups, ei ku suu- ja leukasairauksien klinikalle, josko ja josko mitä, mutta ei onneksi mitään kuitenkaan. Hammaslääkärini nimittäin meinasi, että purukalustoo pitäis rassata noitten päänsärkyjen takia, mut toinen sanoi, et höpö höpö. Nyt on sitten asian tiimoilta todistettu röntgenkuvien kanssa, että minulla on aivot (ihme ja kumma), leukaluut sekä niska- ja selkäranka. Ja mikä ihmeellisintä, ne on suurinpiirtein oikeilla paikoillaan. ;o No, einvei aasinsiltaa pitkin varsinaiseen asiaan. Piti tietysti ottaa mukaan jokin käsityö, tässä tapauksessa salomoninsolmuhuivi, jos vaikka joutuu odottelemaan pitemmänkin aikaa. Ei tarvinnu, mut sain työn hyvälle alulle. Paitsi, että kotona jouduin purkamaan puolet pois kun huomasin virheen.


Huivi on tehty Aino-langasta ja lankaa meni melkein kaksi kerää eli 200g. Tykkään tuota Ainosta jostain syystä kovasti.Tämä ei ollut ensimmäinen solmuilla tehty huivi, joten esittelen niitä nyt sitten joutessani.


Kitten-mohairlangasta tehty hempeily huivi, jonka annoin äidilleni. Helmassa on helmiä, vaik'ei se näykään kuvassa kovin hyvin.


Kolibri-langasta tehty huivi. En kauheasti pidä siitä miten nuo värit asettuu huivissa, mutta tulipahan tehtyä.


Nalle-colorista taas tuli mielestäni oikein kivannäköinen huivi. Siit voisi tehdä toistekin tuollaisen. Tämä huivi meni kälykälle, joka piti siitä kovasti. Sopii hyvin mustien vaatteitten kanssa.


Tämä meni tilaukseen ja on myös Kitten mohairista kuten tuo toinenkin vaaleanpunainen, mutta hapsuilla kuten näkyy. Ensimmäistä lukuunottamatta huivit on tehty viime talvena. Etten ole nyt ollut näin ahkera meinaan. Että silleen. Kiitos vaan kännistä... uups ei ku käynnistä täällä blogissani ja hyvää viikkoa kaikille.

Vanhoja pitsejä ja karseeta tikkiä

Pyyheliinavaihde jäi päällensä. Kaivelin varastoja ja löysin vanhoja pitsejä, jotka olin saanut jonakin vuonna ennen suurta nakkisotaa. Muistaakseni yksi tädeistäni on virkannut ne. Ostaa päkäsin sitten tota 'rotteeta' määrämitan, mutta kun aloin ommella pyyhkeitä, mitaksi paljastui summan mutikka ja piti käydä ostamassa lisää. Pesasin kankaan ennen ompelua ja kuivasin kuivurissa ja siitä tulikin ihanan pörhelöistä. Ommellessa onnistuin katkaisemaan kolme neulaa kun kulmakohdat olivat niin paksuja. Sen lisäksi taistelin koneen kanssa ylälangan kireydestä. Ei auttanut vaikka veivasin säädintä edestakaisin. Vaan onneksi se ei pahemmin näy tuossa valkoisessa.


Tästä se lähti, sanoi Annikki Tähti.


Ja tällaisia niistä tuli. Pyyhkeitä tuli kaikkiaan kuusi kappaletta.

Loppukevennykseksi vielä pieni pojan pipo, ehkä noin 1-vuotiaalle. Näin tallaisen jossain blogissa ja matkin heti kun se näytti niin kivalta. Ajattelin antaa sen työkaverin pienelle pojalle, joka syntyi kesäkuussa.

Äiti virkkaa

En malta olla näyttämättä mitä äitini on virkkaamassa minulle. Tallainen kappa tulee sekä ruokailutilan, että keittiön ikkunoihin. Malli on jostain äitini virkkauskirjasta. Alkuperäinen verhon korkeus on 90cm, tämä on n. 60cm, joten kukanvarsia on lyhennetty reippaasti sekä myös tuota 'tyhjää' tilaa kukkien yläpuolella. Leveyttä yhdelle verholle tulee n. 5m. Tässä ensimmäinen verho on melkein valmiina sovitteilla ja siitä tulee mielestäni ihana. Sen lisäksi äiti sanoi virkkaavansa vielä kaitaliinan pöydän päälle pelkkien kukkien kanssa. Eikö ole ihana äitikin? :))

Kukkii ja lehtii

... tuli näihin sukkiin. Kukkien kanssa oli ensin tarkoitus kirjailla köynnöstä, mutta en saanut sitä millään onnistumaan. Aloitin ja purin yhtä monta kertaa, mutta kädenjälki oli rumaa. Kukistakin olisin halunnut vähän toisen näköisiä, vaan voihan sitä tehdä myöhemmin uudet sukat uusin kuvioin.



Jotenkin oli vaikea saada hyvää kuvaa sukista. Kuvasin ja hyppäsin koneella vuoronperään, kun ruudulla näyttivät epätarkoilta kaikki otokset.



Yritin myös tehdä unisukat mohairlangasta, mutta niistä tuli ihan tyhmät, tyhmät, tyhmät. Tunnen suurta antipatiaa tuota lankaa kohtaan (siitähän tuli virkattua tuhnu-ponchokin). Käsiala on epätasaista ja surkeaa ja sitä paitsi sukista tuli niin suuret, ettei ne pysy jalassa :O . Lankaakin jäi vielä vajaa kerä, eikä meillä oli edes kissaa jolle kerän lopun voisi antaa hiireksi...



Lopuksi vielä pientä ompelusta. Pari tylsää tyynyn päällistä ja ostoskassia.

Höpinää tötteröön

... eli mitä muuta tuli viikonloppuna valmiiksi.

Ensin uudistin yhden ikivanhan kulahtaneen kylpypyyhkeen ja tein siitä kolme käsipyyhkeitä. Ajattelin, että kangas ei ihan vielä lattiarätiksi joutaisi. Nuuka pitää olla ja kierrätystä harrastaa vaik'en Laihialta olekaan kotoisin.



Sitten sain päähäni tehdä yhden hartiahuivin ikäänkuin läksiäislahjaksi ihmiselle,joka on ehkä muuttamassa pois paikkakunnalta. Ensin siitä oli kyllä tulossa ketjusilmukkakaulahuivi, mutta kun se ei näyttänyt mielestäni kivalta purin pois ja aloitin uuden. Sitten tietenkin lanka loppui kesken ja piti käydä vielä lauantai aamuna kiireen vilkkaa ostamassa yksi kerä lisää (olen siis sortunut ostamaan kolme kerää uutta lankaa, kun varastoista ei löytynyt sopivaa... ;( ) Onneksi sain huivin valmiiksi iltaan mennessä, kun saaja oli tulossa kylään miehensä kanssa. Lahja olikin mieluinen, koska hän sanoi sen olevan ihanin lahja, jonka oli koskaan saanut.



Näiden lisäksi vielä yksi laukunraato muotoutui oikeaan olotilaansa, kun sain sen kasattua. Laitettua sangat ja vuorin sekä virkattua kukat koristeeksi ja ommeltua helmet. Laukku on menossa tädilleni, joka on jäämässä eläkkeelle.



Tässä vielä kuvaa sisuksista. Hempeetä sen olla pittää. Sisällä on kolme sivutaskua joissa voi säilyttää kaikkea tarpeellista.



Nyt sormet taas syyhyää päästä käsiksi seutaavaan työhön.....

Punaista näkyvissä

Taas tuli yhdet sukat valmiiksi. Nämä olivat odotelleet jo vähän aikaa viimeistelyä ja tällaiset kukkasukat niistä sitten syntyi. Seuraavat on jo puikoilla.... :O

Sukkalankaneuroosi jatkuu...

Sain yhdestä musiikkivideosta päähäni tehdä itselleni 'alkuasukassukat'. Nyt kun sukat ovat valmiina ne eivät ihan vastaa alkuperäistä visiota aiheesta. Hörhellykset tuossa varressa on liian tönköt. Ei sillä, etteikö näistä mielestäni muuten tullut ihan kivat. Ajatuksena näet oli, että nuo hörhellykset kävellessä heiluisivat. Nyt ne ei heilu. Noiden ulokkeiden väsäämiseen ja lankojen päättelemiseen meni vain niin paljon aikaa ja näpertelyä, että samassa ajassa olisi neulonut parit perussukat. Niinpä niiden valmistumisen jälkeen halusin tehdä jonkin pienen simppelin välityön, että sais vain neuloa nikutella. Ja eipä aikaakaan kun puikoilla oli tulossa... sukat. :o UUPS! En voinut sille mitään se kävi niin salakavalasti. Ja jos nämä metsäsukat näyttävät jaloissani suurilta, se johtuu siitä, että ne on tarkoitettu omalle ukolleni.

Jääpuikko-sukat

Sainpas viimeinkin kuvattua nuo sukat, niin ja nettikin toimii taas. Alunperin piti tehdä toisenlaiset sukat, mutta sitten putkahti mieleen talvi ja räystäästä tippuvat jääpuikot, joita nuo sukanvarresta roikkuvat valkoiset hörhellykset yrittävät kuvata. Niistä tuli kyllä vähän liian kiharat vaan haitanneeko tuo. Jalan päälle tullut mörvelökin on kans vähän niin ja näin, mutta saapa sekin olla kun en muuta keksinyt. Että eipä tässä sitten muuta ja siinäpä ne tärkeimmät. Sukkaa tosin pukkaa vieläkin, joten perästä kuuluu... ;)

No ku... Mut ku... Ei ku...

No ku tuli tehtyä tommonen hartiahuivi yhelle ystävälle. Mut ku en löytänyt semmoista ohjetta, jonka olin alunperin aatellut, niin yhdistelin sitten ideoita parista muusta vähän muokaten. Tommonen siitä sitten tuli.



Tässä lähikuva rehuista... ei ku siis kukista.. noin tuossa.


Taannoin neuloin yhdet rusettisukat toiselle ystävällein. Mut ku niistä tuli oikea blondin tuotos. Mikä mättää? Sama lanka, samat puikot ja sama määrä silmukoita, kun hänelle tehdyissä sammakkoprinsessasukissa ja niistä tuli ISOT? Justiinsa. Teinpä sitten uudet. Nyt vaan turkoosi on vaihtunut vihreäksi. Että-jotta-jos-vaikka nää ois sopivammat. Nyt rupes muuten pukkaamaan muutakin sukkaa. Kohta näette. :0

... jos aivot mulla ois.

... ei, ei tuon pitänyt olla otsakkeena, vaan siinä piti lukea Tuhnu-poncho, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Syy on siinä elokuvassa Ihmemaa Oz, (vai mikä sen nimi nyt olikaan) jossa variksenpelätin laulaa ja kyseinen toive kuuluu kertosäkeeseen. Variksenpelättimen aivojen lisäksi puuttuu siinä elokuvassa peltiukolta sydän ja leijonalta rohkeus ja niitä sitten yhdessä etsiskellään.


Enivei, oisin voinut aloittaa tämän sanomalla, jos aivot mulla ois en olisi ostanut lankaa, jonka sävystä en pidä. Nyt kun poncho on valmis en pidä siitä oikein vieläkään. Se on liian samea ja... ja... ja jotenkin tuhnu. Olisin halunnut paljon heleämpää väriä, josta olin jo aikaisemmin tenyt pari hartiahuivia, enkä mitään tunkkaista vanhaa roosaa. Hätäpäissään sitä menee tekemään järjettömiä kun on pakko saada ja aloittaa heti. Tai ei sitä nyt ihan heti aloitettu kun panttasin äidin käsityökirjaa itselläni puoli vuotta ajatuksella, että ihan just mää sen aloitan. Enkä silti ostanut lankoja valmiiksi. Tässä on syy miksi...


Tunnustan. Olen kaappilankaholisti. Tuossa on korkkaamattomia keriä melkeistä... sata... puolet sukkalankaa. Varmaan joku sivupersoona on niitä kotiin kantanut en se voi olla minä! Vai voiko??? Pitääkö mun nyt kirjoittaa ruutupaperille sata kertaa 'älä osta lankaa, tee vanhat pois'? Epäilen vahvasti, ettei mieheni tiedä sairauteni laatua tai ainakaan kuinka vakavaa se on. Jos se huomaa kaikki nuo langat niin se keksii mulle muunkin lisänimen kuin Imelda....

Kesäloma: kiireellistä joutenoloa, adoptio ja kenkää

Isäntä se raahasi meikäläisen puoliväkisin rilluttelemaan ympäri Eurooppaa. Nähdyksi tuli sellaisia 'eksoottisia' paikkoja kuin Krakova, Bratislava ja Karlovy Vary vain muutamia mainitakseni. Karlovy Varyssa on muuten kuvattu uusinta Bondia. Siitä tuli se kiireellisyys, kun piti luuhata niin monessa paikassa.

Laivalla Nynäshamista Gdanskiin iski kaamea ressinpoistomigreeni. Isäntä kyllä väitti sen johtuneen siitä, että olin edellisen yön nukkunut yhden apinan vieressä... Oli miten oli, kun se kaveri seurasi minua kotiin asti, päätin adoptoida sen. Sen nimi on kuulemma Oliver. Otin todistusaineistoa, kun se valtasi sänkyni...


Niinkun tuossa aiemmassa postauksessa paljastin, kävin hypistelemässä matkanvarrella käsityöliikkeessä lankoja, mutta en osannut ostaa mitään. Taudin nimi oli varmaan lankablääh... Mitä tulee kaupoissa olleisiin kenkävalikoimiin se oli suoraan sanottuna suuremmoinen. Ostinkin yhdet vaaleat helmillä kirjaillut varpaanväliläpsykät. Kun sitten toisessa kaupassa ihailin kyseisen kenkälajin ihania edustajia, mieheni loihe lausumaan: 'Mitä sää noita lättänöitä kattelet. Eiks sulla oo tommosia vaikka kuinka monet?' Minä, että hei mitä se sanoo, joten pyysin tarkentamaan ja kysyin 'Ai jaa. Pitäisikö niinkun olla korkeempi korkoisia ja sirompaa mallia?' Mieheni erehtyi sanomaan: 'No niin.' Minäpä tein sitten työtä käskettyä ja johan rupesi löytymään. Tuloksen näette kuvasta. Vähän kyllä ihmettelin, miksi mieheni alkoi sanomaan minua Imeldaksi... ;)


Nyt kun olen ollut kotona, käsitöiden sijasta on ollut harrastuksena suurta lorvintaa, enkä ole edes tuntenut siitä huonoa omaatuntoa. Sen verran on tullut tehtyä, että olen ommellut kahden kaitaliinan päät eli yhteensä noin 120 cm suoraa ommelta. Pienestä se lähtee, mutta puikoissa ollaan taas.

7 faktaa Santrasta

AnniKainen haastoi minut tähän 7 faktaa-meemiin, juuri kun olin lähdössä lomille ja Hannalta tuli haaste myös loman aikana. Vastaan tässä sitten molemmille yhtäaikaa.


1. Olin lapsena maailman ujoin ja hiljaisin tyttö. Opettajani lähetti minut kauppaan ostamaan karkkia ja lupasi, että aina kun korotan ääntäni luokassa saan karkin.

2. Olen allerginen numeroille (= laskupääni on surkea).

3. Nykyisin varpaankynsissäni on aina kynsilakkaa.

4. Osaan laulaa nuotinvierestä.(?!)

5. Kiertelimme lomamatkalla euroopassa. Bongasin sieltä käsityökauppoja ja kävin hipelöimässä lankoja, mutta ei osannut ostaa mitään. Olin varmaan sairas.

6. Tapoin äsken ison... kaksi isoa kärpästä, jotka uskalsivat tulla sisälle pörisemään.

7. Järkeni juoksee... yleensä pois.

Nyt pitäisi keksiä ketkä seitsemän haastan mukaan. Yritetään, mutta jos joku on jo saanut haasteen, niin ei se mitään. Vastaaminenkin on ihan vapaaehtoista, kaikki ei kuulemma tykkää meemeistä. Haasteen saa Kaisumaisu, Vippe, Uhoava gnu, Marsvin, Gini, Barbro, Ira ja Kristiina.

Sotta ja Pytty seikkailee

Onks' kellään ikuna kuunaan päivänä käynyt niin, että suht' uuteen puseroon on tullut tahra joka ei lähde pois kirvelilläkään? Käsi ylös jos on. No heti joku blondi tuolla huitoo kaksin käsin. Se haluu antaa pari vinkkiä.



Tässä ensimmäinen pusero johon roiskahti ja pirskahti. Leikkelin fleesestä sydämiä kun olin niin hempeellä päällä. Ne on ommeltu kiinni Novitan Colori virkkauslangalla. Osa sydämistä peittää osa koristaa.



Tämä toinen pusero lojui kaapin pohjalla pari vuotta ennenkuin löysin vapaavirkkauksen. Virkkuu on tehty yhtenä 'pötkönä'. Isosta rinkulasta on aloitettu virkattu ketjusilmukkaa ja palattu takaisin. Tehty väliin levennyksii ja kavennuksii ja muuta härdelliä. Iso rinkula peittää ison tahran ja sen yllä oleva pienempi rinkula pienemmän tahran. Kaikki muu on räpellys koristusta. Kaipa näitä nyssit voi vielä käyttää. Ovat ainaki puhtaamman näköisiä.

Vain tahroja puserolla älä siis suutu ei niistä asiat miksikään muutu. Ei se, että meillä oli tilkkumme eikä se että, meillä oli virkkuumme... No nyt blondilla pomppas. Menee pilaamaan hyvän laulun..... ;)

Solveigin Vots häppenink-paketti

Todistaakseni, ettei Vots häppenink ollut mitään huuhaahäppeninkiä ilmoitan, että Solveig on saanut pakettinsa. Vähän luvattoman kauan se mietintämyssy hiosti päänahkaani ja hirmumyrsky Henrik velloi sahanpurujani ennenkuin keksin mitä Solveigille tekisin. Kun sain väkerryksen valmiiksi, jouduin päivä tolkulla odottamaan fotokrafiseerausta kun meitin 'röökkynä' oli ottanut kameran mukaansa mökille. Kameran saatuani painelin laatikolle hakemaan namusia yhteispotrettiin väkerryksen kanssa. Olin nimittäin ostanut namuset jo valmiiksi ja vannotin porukoita, että 'Näitä ei sitten syödä!' Vaan mitä kummaa? Joku herkkupeppu oli vetäissyt patukan parempiin suihin ja avannut pussin niin, ettei pohjalla luurannut kuin kaksi mustaa kaverusta. Joopa joo. Kaikesta huolimatta tarinalla on onnellinen loppu. Nyt paketti sisällyksineen on saapunut Solveigin hellään huomaan.



Väkerrys siis paljastui solmuhuiviksi. Tein siitä reilun kokoisen (minä kun oon tämmöinen pätkä se näyttää isolta) ja turkoosi väri valikoitui siksi koska Solveig kertoi värimaailmansa olevan aika sininen. Alla olevassa kuvassa vielä lähempää helma jossa helmet luuraa.

Pikkutöppöset

Töppöshuumassa piti kokeilla kuinka pienet töppöset saisi tehtyä ohuella langalla ja pienillä puikoilla. Näin pienet niistä tuli. Laitoin tulitikkuaskin viereen niin, että osaa vähän hahmottaa kokoa.

Kas pussukka

Sainpa viimein kuvattua kassin, jonka tein samoilla kaavoilla kun aikaisemmin esitellyn kullanvärisen kassin. Tämäkin on tehty 'vuosikertakankaista', joita on säilötty kaapissa hartaasti. Punainen kankaanpala oli sen verran pieni, että leikkasin sen ilman saumavaroja. Samasta syystä vuori on kokonaan yhdestä palasta. Kiinnitin siihen tukikankaan, mutta ei siitä kovin jämäkää tullut.

Tässä on kassi ulkoa.



Tässä sisältä.

Sammakkoprinsessa

Tässä tulee toinen versio rinsessasukista. Ne ovat ensimmäiset sukat ystävälleni, joka Tanssii Siveltimen Kanssa. Nähtyään sukkia, joita olin tehnyt, hänkin halusi itselleen sukat ja antoi vapaat kädet tehdä minkälaiset sukat vaan, mallia ja väriä myöten. Tiesin, että hän pitää turkoosista väristä ja kuinka ollakaan olin juuri vähän aikaisemmin tyhjentänyt erään käsityökaupan tarjouslankakorin turkooseista Lanett-langoista. Niinpä sitten neuloa nikuttelin hänelle rinsessa-sukat. Kruunusta vaan ei tullut samanlainen kuin aikaisempiin sukkiin. Sakarat tässä on vähän hujopinoloiset ja muistuttavat sammakon räpylää. Siitäpä niille nimi sammakkoprinsessa-sukat.