Äiti neuloo ja lankaa pukkaa

Vanhemmat tulivat yökylään ja äidillä oli 'pieni' neulomistyö mukana. Tulossa oli sukat kokoa siro 46. Lankana oli muistaakseni Novitan 7-veikka ja puikot nro 3. Valmiiksihan ne tuli nopsasti ja sukat jäivät tänne, jotta voin toimittaa ne saajalleen.


Tuliaisina äiti toi mulle lankaa, kun sitä on mulla niin vähän. ;) Tuo vihreänkirjava isoveli on äidin tuomaa ja mustan olen ostanut itse. Sitä on oikeasti viisi kerää, mutta olen jo aloittanut sen mihin sen tarkoitin.


Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ihqua lankaa. Paikalliselta tilalta omaa tuotantoa ja värjäystä. Vaikea oli valita väri kun kaikki näytti niin kivoilta. Tästä tulee ehkä sukat tai jotain, mutta nyt vielä täytyy pitää näppini irti tuosta vyyhdestä.

Hepsin huivi

Alunperin tästä piti tulla Clapotis-huivi, mutta kun mää olin alottanut sen varmaan viis (toista) kertaa katsoin parhaammaksi mennä siitä mistä aita on matalin. Kyllä mää sitten viimein periaatteessa tulin ymmärtämään(!??), miten se clapotis tehdään vaan laiskuuttani ja kun muut työt painoi päällensä (mitä ihmettä) luovutin toistaiseksi siltä osalta. Mutta vielä mää sen ohjeen kesytän. Periaatteessa huivi alotetaan kulmasta ja ensin kummassakin reunassa lisätään silmukoita ja kun on tarpeeks levee toisessa pualessa edelleen lisätään ja toisessa aletaan vähentää ja pudottaan silmukoita, joiden viereiset silmukat on neulottu kiertäen niin, ettei rupee repsottaan ja kun on tarpeeks pitkä päätellään. Simppeliä eiks totta. ;)
Sitten mää bongasin Hepsin tekemän huivin ja kun se näytti niin kivalta mää aatelin, et kyl tää käy vara-clapotiksena ihan täyrellisesti.


Malli: Ihan vaan huivi (blogista Hepsin höpsötyksiä)
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,5
Koko: noin 20x158cm

Tää oli simppeli ja kiva neuloo siitäkin huolimati, että mää monasti sekosin silmukoissa ja jouvuin purkamaan, enemmän kun sen viistoista kertaa.


Tässä sitte koko Jellona-setti, jota oli sanoisinko mielenkiintoista kuvata ihan issekseen käsivaralta. Suurin osa kuvista meni deletointiin kun ei sihtaus osunu kohalleen. Ny se sit oottaa matkustusta Mini-Ä:lle ja kyllä hää sen kelepuuttaa kun tossa skypeteltiin ja kuvan lähetin, sano jotta söpö on.

Mää kohta ompelen

Tätä olen hokenut ainakin viimeiset kaksi kuukautta, kun tämän saan valmiiksi niin mää kohta ompelen. Tämä 'kohta' tuli viime viikonloppuna. Olin löytänyt pienen palan ruutukangasta ja sain idean tehdä siitä veljentytölle hameen. Vähän piti aivonystyröitä hieroskella miten saan kankaan riittämään. Sitte mä hokasin käyttää korkeaa resorikaitaletta, ostin vähän pitsiä, nyöriä, vuorikangasta ja tylliä ja sen pituinen se. Vähän harmittaa kun tuo resorikaitale on noin vaalea, ainakin salaman kanssa otetussa kuvaassa, ois voinut olla tummemmanväristä, mutta ehkäpä en enää vaihda.


Tarkkoja mittoja ja kankaanmenekkiä en tietenkään muistanut ottaa ylös, kun muutenkin suunnitelma oli summanmutikka ja sinnepäin ja jos ottais vähän sitä ja vähän tätä ja tehdessä mittais ja suunnittelis... :) Mutta paras kiitos tuli kun vetasin hameen pussista ulos ja tyttö sanoi 'Ah, ihana!' ja sehän riittää mulle. :0

Hameen seuraksi piti tietysti saada vielä jotain muutakin ja muistin nähneeni jonkinlaisen keepin jossain lehdessä (!?). Neulotun ja siinä oli palmikkoa. En löytänyt sitä mistään omasta lehdestä, mutta onneksi olin lukenut teko-ohjetta ja päätin soveltaa. Taas niinkun summanmutikka ja sinnepäin. Tuo tuntuu olevan päivän motto. Mallineuleen vaklasin aikaisemmin tehdystä mustasta kaulahuivista, mutta nyt päätin ottaa keskipalmikon vieressä olleet vinoilut mukaan ja muuttaa keskipalmikon tavalliseksi. Tosin vähensin siitä sitten kokeilun jälkeen neljä silmukkaa ja lopputulos on sit tämä.


Malli: Moda 5/2008 (kansikuvassa oleva kaulahuivi omin muokkauksin)
Lanka: Novitan Oiva (40%villa, 35%polyakryyli, 25%polyamidi)
Puikot: Nro 5 (pyörö kun ei muita ollu)

Keepi on siis ensin neulottu kuin kaulahuivia 60cm ja päätelty. Sitten poimittu toisesta pitkästä reunasta silmukat ja seuraavalla kerroksella, taas kokeilun jälkeen, kavennettu 3o ja 2o yhteen, ettei tulis liian löpsö.



Tarkkasilmäinen katsoja huomaa kuvassa hameen kaverina skottiruutuiseen hameeseen aina kuuluvan ison hakaneulan, joka on tällä kertaa koristeltu killuttimin. Enpä taaskaan huomannut ottaa siitä lähikuvaa, kuinka ollakaan. Vähän vaikea oli saada otettua kunnon kuvaa, kun tyttö oli itsekin kiinnostunut minkälainen kustakin kuvasta tuli, ettei aina malttanut pysyä paikoillaan edes kuvan ottamisen aikaa ;)

Palkinnoksi tästä kaikesta sain nähdä taiteellisen tanssiesityksen. Rekvisiittana tytöllä oli kullanvärinen prinsessamekko, kullanväriset tossut ja kastanjetit. Kyllä tätiä sitten hemmotellaan.

Lisää mustaa palmikkoa

Vihdoinkin sain pääteltyä nuo lapaset, jotka sanoin tekeväni edellisen postauksen pipo/huivisettiin. Juu ja oli vähän hankala kuvata ihan issekseen. Tuo parenpaa kuvaa en saanut, enkä halunnut koko päivää tuhrata säätöön, yrittelyyn ja virittelyyn.


Malli: 'oma' (eli peruslapaseen sopivia palmikoita)
Lanka: Novita Nalle
Puikot: nro 3

Nyt kun on tehty niimpal mustaa on aika vaihtaa väriä. Seuraavaksi tulee jotain tämän tapaista, kunhan saan kunnolla kuvattua.

Myssytys osa 4

Kaikki edellä olevat rojektit ovat jääneet jäähy vaiheeseen tämän rojektin takia. Likkalapsen kun piti lähtiä toisen likkalapsen (ei oma) luokse kyläilemään ja tuumasin tekeväni tuliaisiksi jotain ja se jotain paisui yhestä moneen (taas). Kiivaitten uteluiden värimieltymyksistä jälkeen ei kun tumasta toimeen ja pitemmittä puheitta siitä piti tulla tämä....


Ja prikulleen ohjeen mukaan ja 8:n puikoilla tehtynä tulos oli tämä.... Ei tullu myssyä, tuli pipo. Miksi? Mikä mättää? Vähänkö harmittaa. Kaulahuivista taas en halunnut noin leveää kun tuo valkoinen, niinpä poistin mallikerrasta parit vinoilut keskipalmikon molemmilta puolilta. Kuva ei ole paras mahdollinen, koska mustaa on niin vaikea kuvata, ettei se näyttäisi niin mustalta ja hävittäisi kaikki palmikot piiloon. Huiviin olen 'tytyväinen' pipoon en. Tahtoo myssyn ei pipoa, vaikka saaja ei tietenkää tiedä minkälainen sen piti olla, jos ei kerro mitään.


Malli: Moda 5/2008 1 Huivi ja myssy (suunnittelija Lea Petäjä) (pitäiskö valittaa?)
Lanka: Novita Kaarna
Puikot: Nro 8 sukkapuikot

Sitten, ettei hommat loppuis lyhyeen ajattelin tehä tähän vielä palmikkolapaset (tehty 'puolikkaiksi') JA kun Kaarna-lankaa jäi 78g koitan josko tulis Mario- myssy....

Ja nyt kaiken tämän löpinän ja postaamisen jälkeen (kuka käski tehä kaikki samalla kertaa, jättää kaikki yhteen iltaan, häh) meikä on rätti, poikki ja 'tyhmiin' ammennettu ja lähtee ny olkkarin lattialle tyynyn päälle köllöttelemään.

Myssytys osa 3

Menin myssyyn enkä päässyt pois. Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..... Rojektit ne vaan senkun laajenee ja laajenee ja eikä aikaakaan kun oli jälleen uusi myssy puikoilla. Olin joskus ostanut Novita Woolia ihanan värin takia kaksi kerää, enkä sen jälkeen nähnyt samaa väriä enää missään. Silloin ajattelin tekeväni siitä sukat itselleni, nyt se välttämättä halusi tulla myssyksi ja enkä voinut vastustaa sen kutsua. Sitten tietenkin kun myssy oli valmis, tajusin tarvitsevani samasta väristä huivin ja ei kun metsästämään lankaa kaikista mahdollisista ja mahdottomista kaupoista. Moukan tuurilla sain sitä viimeisestä kaupasta josta etsin ja ostinkin sitten varmuuden vuoksi monta kerää. Sitten aloitin huivin ja mitä tapahtui.... Rupesin nippottaman sävyerosta.


Katsokaa vaikka, ihan selkeästi huivin väri on heleämpi. Ja värieron huomaa selvästi kun niitä käyttää niin lähekkäin kun päässä ja kaulassa, eikö vain ? Niin, että mites nyt suu pannaan? Homman nimi on tämä: teen huivin valmiiksi ja sitten teen myssyn samasta langasta JA jos lanka ei riitä (en siis heti pura, vaikka se oli ensimmäinen ajatukseni), sitten vasta puran tämän myssyn ja teen siitä lapaset. Sillä kyllä tämäkin myssy (sävystä huolimatta) mukavalta päässä näyttää. Katsokaa vaikka...... ;))))

Myssytys osa 2

Seuraavaksi puikoille tarttui oranssia Aino-lankaa. Ja kuinka ollakaan Mario-myssy alkoi jälleen muotoutua. Koristeen keksiminen aiheutti pään vaivaa ja yrittelin monenlaista, jotka kuitenkin purin ennenkuin Jellona pääsi häkistä ja hyppäsi koukulle ja neuloihin. Idean sain oikeastaan noista silmistä, jotka olin ostanut sukkia varten. Sattumoisin (!?) oli varastossa samanväristä ohuempaa lankaa, josta tein lapaset, kun olin ensin tehnyt harjoituskappaleet. Niissä halusin kokeilla palmikoiden tekemistä ja tuollaiset niistä tuli.


Myssy: Mario-myssy (blogista Jatta soheltaa)
Lanka: Novitan Aino
Puikot: Nro 5, pyöröt ja sukkapuikot
Lapaset: 'oma' malli
Lanka: Novitan Nalle
Puikot: Nro 3 sukkapuikot


Nämä lapaset ovat ne harjoituskappaleet. Ensimmäiset lapaset varmaan ehkä viiteentoista vuoteen? En ollut koskaan tehnyt tuollaista kiilapeukaloa, joten piti hakea oikein ohje miten se tehdään. Jos joku näkee peukaloissakin palmikkoa, niin ei näe väärin. Sain jostin syystä halun kokeilla voiko peukaloonkin tehdä palmikkoa, näköjään voi. Myssyn kanssa kuvassa oleviiin lapasiin en palmikkoa peukaloon laittamut. Voin ilokseni ilmoittaa, että Jellonalle on uusi kotikin löytytnyt. Se muuttaa miniäni huomaan, mutta en voi antaa sitä vielä ennenkuin olen neulonut kaulahuivin. Mallin olen jo löytänyt ja haluan ainakin kokeilla sen tekemistä, vaikka minulla ei olekkaan 18 silmukkamerkkiä, itse asiassa ei ensimmäistäkään. Hoituiskohan asia langanpätkiä apuna käyttäen... kokkeillaanpa tuonnempana.

Myssytys osa 1

Kesäpuseron aiheuttaman tuhrautumisen purkaminen alkoi tämän myssyn tekemisestä. Olen nähnyt näitä myssyja monessa blogissa ja ihastuin siiten heti ja ajattelin, että joskus vielä teen sellaisen itsellenikin. Eikä se myssyn tekeminen jäänyt tähän yhteen, mutta ajattelin kuitenkin selvyyden vuoksi laittaa jokaisen omaan osaansa. Tulisi muuten niin pitkä postaus, ettei sitä jaksa lukea.


Myssy: Mario-myssy (blogista Jatta soheltaa)
Lanka: Novitan Aino
Puikot: Nro 5, pyöröt ja sukkapuikot
Huivi: Ketjusilmukkahuivi

Huivin tein viime vuonna ja olen käyttänyt sitä paljon. Se on ihanan lämmin. Lankana on myös Novitan Aino. Hamstrasin sitä muutamia keriä viime vuonna eri värejä, mutta tänä vuonna en ole nähnyt Ainoa missään. Siitä olisi mukava tehdä joku neule, mutta kun ei, niin ei sitten väkisin. Tähän settiin haluaisin neuloa vielä lapaset.

Ettei vaan menis liian myöhäseen, ettei vaan tekis pimeessä

Pitää äkkiä istuttaa havut, jotka on odottaneet sitä kai kolme viikkoo pihalla. Saamattomuus, laiskuus, lorvinta siinä viime aikojen ahkerat harrastukset. Uups ai did it ökein. Huomenna tulee kuulemma sade ja myrskytuuli. Sitte se vasta kivaa ois! Vois harjoitella ulkona hankalanpaikanleiriä. Karaisisko se? Saisko se vipinää kinttuun. Vai pitäiskö sitä sitoa köysi vyötärölle ja ankkuroitua johonkin kiinteeseen, ettei tuuli vie mennessään? Se vois olla vähän niinkun benji-hyppyä väärinpäin. Siis alhaalta ylös. Mulla pitäis ainakin olla tosi lyhyt köysi. On saatu syntymälahjaksi korkeenpaikan kammoa. En vois koskaan asuu kolmatta kerrosta korkeemmalla. Jäis meinaan ikkunat pesemättä ulkoa. Mun ottaa vattan pohjsta, vaik vaan ajattelen et tarttis avata ikkuna ja ruppee luutuumaan. Mää tuhat kertaa mielummin otan lapion ja ruppeen kaivaan alaspäin, ku kiipeen ylöspäin. Vaan missä se ukko viipyy sen kuorikekuorman kans? Mennee hyvä into hukkaan ku joutuu ootteleen ja lorviin. Tuntuu niin saamattomalta ja laiskalta....... ;))

Pieni välityö

Tätä salomoninsolmuhuivia olen tehnyt pilkkuhiljaa muitten töitten lomassa. Jostain ihmeen syystä halusin yhdistellä juuri noita värejä. Vihreä lanka on värisokeana tehty virheostos, kun luulin tarvitsevani lisää lankaa. Kotona huomasin, ettei se ole ollenkaan samanväristä kuin entinen. Käytin tähän koko kerän ja tuota roosaa oli jäljellä kerä ja se riitti nippanappa. Pelkäsin jossain vaiheessa ettei se riitäkää ja joudun ostamaan lisää. Kauhukuva ei onneksi toteutunut. En tykkää tuosta väristä oikeastaan ollenkaan vaikka muuten vaaleanpunaista fanitankin.


Malli: Salomoninsolmu
Kukat: jostain Suuri käsityö-lehdestä, sori en muista mistä.
Virkkuukoukku: 5,5 bambu (huivi) ja 4 (kukat)
Lanka: Novita Rose Mohair (vihreä), SandnesGarn Kitten Mohair (roosa)


Vähän pähkäilin noitten kukkien yhdistämistä tuohon helmaan kun en ole ennen sellaista tehnyt, enkä laiskuuttani viitsinyt taas plarata kaikkia lehtiä läpi ohjetta etsien. Kokeilemalla se sitten meni suurinpiirtein sinne päin. Halusin saada tämän työn pois alta ennenkun jatkan 'myssytys'-projektia oheistuotteineen. Se tuntuu vievän naista kuin vierasta sikaa... ;) Innostuessani jostain mopo välillä karkaa käsistä, enkä malta lopettaa. Niistäpä postailen tuonnempana, kun on valmista mitä näyttää.

Sie niin ja mie niin

Jopa jotakin....taas

Näähän tuli ihan kauheaan tarpeeseen kaikki nää langat....ihan totta! Päivät on ollu yhtä 'myssytystä' ja jos haluaa niihin jotain pariksi tehdä tarvitaan tietty lisää lankaa, kun kotona ei oo tarpeeksi...kyllä, ihan totta! Meinaan jos aikoo samalla värillä tehdä niin eihän entiset riitä kun keksii aina lisää kilkutusta samalle värille. Usko pois, ihan totta! Lisää inspiraatiota voi sitten hakea tuoreista kirjallisista tuotteista tai ainakin melkein tuoreista. Ja kun halvalla saa sisäinen Vileeni käskee ostamaan. Tuossa viime syksyn Novitan pienessä lehdessä on kyllä ne ihanat harmaat palmikkopolvisukat joita oon kuolannut. Kyl mää teen ne vielä, ans kattoo vaan.

Että ottaa pattiin

Ja nyt en tarkoita hauista vaan sitä kupolia, joka keikkuu kahden hartian välissä (miten niin siihen voi sattua kun se on ontto). Nyt seuraa ote blondin päiväkirjasta vuodelta' viis siitä' ennen nakkisotaa.

Tässä on kuva tilanteesta 26 kesäkuuta 2007!?


Mitä tekee blondi, joka löytää puseronmallin, josta haluaa kesäpuseron itselleen? Noh, heti kun huomaa kyseisten lankojen ilmestyneen kaupanhyllylle, käy hän kaksin käsin riuhtaisemassa tarvittavan määrän kainaloonsa ja kyräillen hiipii kohti kassoja, ettei kukaan vaan tule ja vie niitä pois, minun aarteitani (my precious). Kotona hän silmät kiiluen ryhtyy neulomaan ja kun takakappale on puolessavälissä, hän huomaa ottaneensa epähuomiossa liian pienet puikot. Mitäs blondi sitten tekee? Neuloo tietenkin etu-ja takakappaleen valmiiksi, että voi purkaa molemmat yhtäaikaa. Tasapuolisesti. Sitä ennen hän on kuitenkin sovitusta varten kuronut kappaleet yhteen, hyvin viisaasti... nuppineuloilla. Ja sitten auts yrittää outs vetää eih varovasti päälle aaarrrgggghhh. Kiireesti peilin ääreen ja hän huomaa jonkun karanneen makkaratehtaalta. Kuori kiristää. Ei kun puikot kauniiseen käteen ja aloittamaan alusta, kunnes potutusarvot hipovat pilviä ja tekele tungetaan käsityökorin pohjalle, kori vaatekaappiin, ovi kiinni ja valot pois. Näin voi onnellisesti ryhtyä neulomaan kaikkea muuta kuin cocos-lankaa. Melkein puolentoista vuoden kaapissa murjottamisen jälkeen tekele kaivetaan hetkellisessä mielenhäiriössä syyskuun lomamatkalle mukaan. Siellä sitä aloitetaan jälleen alusta neulomaan ja pikkuhiljaa kotopuolessa se näkee päivänvalon valmiina puserona. Ja potutusmittarin viisari värähtää jälleen.


Kuvassa se ei ehkä näytä siltä, mutta se on liian iso. Tuntuu , että se olisi koko ajan putoamassa päältä pois. Kaula-aukko on aavikon kokoinen ja ketjusilmukkakaulus vetää aukkoa vielä isommaksi. Ja helma löpsöttää, oikeasti.


OHJE: Novita-lehti kevät 2007
LANKA: Novita Cocos
PUIKOT: 4,5
VIRKKUUKOUKKU: 4,5 bambu

Sen verran kaalia keitättää etten päätellyt ketjusilmukkareunojen lankoja ollenkaan. Onpahan helpompi aloittaa purkaminen. Nyt vien sen hautuumaal........ei kun hautumaan pimeään vaatekomeroon.

Kissaaks tässä

Käytiin lomalla Kreikassa.


Siellä oli paljon kissoja poikineen.


Ne oli niin söpöjä, suloisia ja ihania,


etten malta olla laittamatta muutamaa kuvaa tänne blogiin.

Santra vai Sandra

Aikanaan kun perustelin tätä blogia tuntui luonnolliselta alkaa pitää sitä lapsuudessani saamallani lempinimellä. Siitäkin huolimatta, että tuskin kukaan sitä käyttää enää, paitsi äiti joskus ja se kuka nimen antoi, eli lapsuudenystäväni tuleva Sisustussuunnittelija. Hän käyttää sitä nykyisinkin aina silloin harvoin kun näemme. Toisista, jotka sen kuulevat se kuulostaa oudolta, kun en heidän mielestään ole yhtään santramainen.
Tyttäreni, joka on henkilökohtainen mikrotukihenkilöni, kyseli sitten, että miten se tänne kirjoitetaan Santra vai Sandra. Sandra kuulostaa korvissani liian hienolta, varsinkin kun en ole mikään Sandra Bullog. Että ihan kotimaisesti Santra vaan.. joo Santra Bulldog. ;)


No, mutta varsinaiseen aasiaan. Lomareissulle piti tietysti ottaa lomakäsityö. Tälläkertaa päädyin tekemään tuliaista kälykälleni matkan aikana. Tässä kuvassa langan väri on suht' luonnollinen noissa toisissa se on jotenkin hailukka.


Valmis väkerrys näyttää tältä. Huomatkaa punaiset kumisaappaat. Antavat maastouskottavuutta näin luonnon keskellä.


Kiinnitys sukkapuikolla... tosi kätevää. Tuliainen nasahti ihan kohalleen sikäli, että kälykkä kertoi etsineensä jotain vihreää vaatetta paikallisista putiikeista koko syksyn löytämättä ainuttakaan. Ja toisekseen tuo vihreä sopii hyvin mustan värin kanssa, jota taitaa löytyä häneltä kaapillinen... tai melkein ainakin.


Ohje: Novita kevät 2008
Puikot: nro 5 (pyörö)
Virkkuukoukku: nro 5
Lanka: Novita Rose Mohair

Kuvaus hetkellä lämpötila oli ulkona noin 3 astetta, että kovin kauaa ei tehnyt mieli poseerata. Mutta sopivan aivotonta tuon boleron neulominen oli matkatyöksi, virkkaus osuudessa piti blondin vähän mietiskellä. Saattaisi tällaisen tehdä toistekin, jollekin joskus.

Inarin värit

Kyllä sitä inehmo miettii pohjoiseen matkatessaan, että minkä julumetun takia pittää ajjaa ihtensä näännyksii asti, oisha niitä mökkejä muuallaki. Perille päästyä sen taas muistaa.

Nää värit,


sammaleet,


kivet


ja puut.

On ku näläkänen pääsis herkkupöyvän ääreen ja hykertelis käsiään. Kyllähän miekii kalastelen niin kauan ko pysytään venneesä. Vaan ko rantauvutaan vapa lentää varvikkoon ja kameran kanssa konttaan ja pyllistelen puskissa.


Sen verta vois vielä seleventää, että puskissa pyllistelyn lisäksi tuli epävirallisen kalakisan voitto kalan mitalla. Isäntä kyllä väittää, että vejin ylös alamittaisia taimenia. Sillä vaan nenänpää vihertää kun ei ite saanu jalokalaa. Vaan hyvin ne näytti sillekin maistuvan paistettuna. Tätä täytyy kehua retostella kun tää oli semmonen 'vans in ö laif taim'-juttu. Ja herää kysymys kuinka paljon niitä kaloja ois tullukaan jos en ois yhtään konttaillu siellä varvikossa.... ;)

Rose- ja Bluebell-kesäpipot

Tyäkaveri pyys et mää tekisin jonku pipon tyttärentyttärelle kun kaupast ei löytyny miäleist. No määhän kävin heti kiinni tohon Rose-pipon ohjeeseen. Ihastus oli suuri kun aikanaan näin ton pipon, vaik aattelin etten mää varmaan koskaan ja nyt kumminkin.


Niinhän siin sit kävi kuin aina, kun uutta yritän värkätä et takkust oli alku. Kolome kertaa alotin ennenku uskoin et ei ollu mun laskuis vikaa. En saanu silimukoita täsmäämään lierin kavennuksen jäläkeen vaan aina oli yheksän liikaa. Onks kellää ollu samaa onkelmaa? Numeroallerkisena en osannu laskeekaan montako silimukkaa ois tarvinu olla, jotta jälelle jäis se 98. Sit mää jo kyllästysin valakosella alottamaan ja alotin vaaleenpunasella iliman lieriä ja tein sen jäläkikäteen. Tosin kavennukset ja lisäyksetkin meni ensin keturalleen tos pipos ylöspäin mennessä ennen ko hiffasin miten ne saa kohalleen. Sit ku toi vaaleenpunane onnistu, nii sit tiätenki mää tein sen valakosenki, mut alotin lieristä. Ihan ei sattunu silimukat vieläkään kohalleen kun jäi kolome ylimääräistä, vaan en tahtonu ennää purkaa ja kaventelin ne sit sinne jonnekin. Mut vaaleenpunasen lieri röpeltyy kauiimin vaik on väärin tehty.


Ohje: Ulla 02/05
Lanka: Novita Wool
Puikot: nro 3


Mul tuli viäl kauhee hinku tehä tost kirppikseltä ostetusta turkoosista langasta yks pojan pipo ja niin mä tein. Turkoosi lanka on Ibiza (en tiä kenen tekemää enkä mee kattoon ku Ukko nukkuu siin vieres) ja vihree on Novitan Bambu.


Että silleestä tämmönen postaus ja koska tulee seuraava en tiä. Nääs Ukolla alako kesäloma ja me painutaa huamena mutkasta tiätä näkymättömiin. Jos meinaa meikä pääsee ylös sänkystä, ku on tullu liikuteltuu kakskytä kottikärryy multaa eessuntaas ja istutettuu pari perennaa. Vähäks on käjet ku apinalla, huitelevat polovissa asti. Onkelma o ny se et mitä käsitöitä ottaa mukkaa, ku tuntuu et kaikki lankat pitäs ottaa nii vois ronspiraation syttyessä tehä mitä se käskee. Jos en ny kumminkaa ja valakkaisin vaa jottain. Silirimpsis vaa.

Mää repsahrin taas

Ja mää ku ajattelin etten mää tarvii lankaa. Sukkii vaan ruppeen neuloon niin maan... ei ku siis niin paljon että, kun sitä lankaa riittää meinaan. 7-veikkaa on nääs 18 kerää varastossa korkkaamatonta ja jussii ja oivaa muutama kerä päälle ja nallee ja ne jämäkerät.....


Sofiaa piti ostaa ton värin takia ja kun se oli halpaa 1,5€ kerä, mut oliks se tarpeeks halpaa en tiiä. Ostin sitä sitten 14 kerää, ettei tarvii pelkkää kaulahuivia tehä. Mitään tiatoo mitä siitä teen ei oo tähän hättään tarjolla. Rosea ostin sitten ton värin takia. Mää en oo mikkään vihreen ihminen, mutta jotenkin tuo vihree tuntuu kiahtovan kamalasti. Mikä lie hamppuhippi pilkahtelee tuolta sisukista. On varmaan Amsterdamin syytä. Käytiin nääs tyttären kanssa neljän päivän reissulla ja siellähän niitä pössyttely paikkoja riittää. Niihin ois voinu suunnistaa silimät kiinni pelkän hajun perusteella. Mut me vaan uhrattiin aikaa Remprantille, van Kohhille ja Vermeerille. Bambua ja Woolia ostin Rosepipoo varten, Maijaa siks ku halusin ja toi Steinbach Wolle oli ihan heräteostos siis ton värin takia... ;))


Kirppiksiä kiersin pitkästä aikaa ihan lankasilmällä ja täsä on saalis. Ihan outoja lankoja meikäläiselle. Cara tarttui hyppysiin yllättäen ton värin takia ja kun sitä on 400g ja risat ajattelin siitä tulevan jonkun puseron tai jotain. Rafia tuli mukaan siks ku se näytti kivalta toi väri ja noi muut ku ne oli niin kivan värisii..... Toistanko mää itteeni? En kai. Mut mikä ois värin synonyymi. Ei täs sit ketään. Kohta mää värisen tonne hierojalle, mut sitä enne pitäis syödä jotain, vaikka jotain kivan väristä... salattii tai jotain. Tomaatti ois ainakin kivan värinen....... ;)))))

Sieni saalistusta

Käväisinpä meidän tattiapajalla. Nämä on löydetty 50 metrin säteellä talosta. Joka toinen päivä vähintään täytyy käydä kierroksella tutkailemassa jokos on uusia putkahtanut näkyviin. Tässä on herkku- ja samettitattia, mutta mikä on oikealla näkyvä kaunis sieni.
En tunne sieniä kovin hyvin, olen vasta aloittelija ja suppilovahvero, kanttarelli, musta torvisieni ja nyt nämä tatit ovat vasta poimintalistalla. Tai no, on noita rouskujakin tullut poimittua, niinkun kangas- ja karvarousku nääs. En osaa oikein yhdistää tätä sientä mihinkään kuvaan sienikirjassani. Täytyy varmaan ostaa pari kirjaa lisää.
Näitä sieniä olisi viime syksynäkin ollut poimittavaksi vaikka kuinka tuossa takarinteessä, mutta sinne jäivät maatumaan. Oliko se hyvä vai nou riippuu siitä voiko niitä syödä. Isältä jos menee kysymään hän sanoo, että kaikkia sieniä voi syödä, mutta toisia voi syödä vain kerran. Joten kysymys kuuluu onko nämä niitä kerran syötäviä sieniä vai voiko näitä syödä aina vain uudestaan? Kysyy epätietoinen kahden sienikirjan omistaja.

Nysäykset

Tuli tarve kaulaliinalle. Tai tarve oli olemassa jo aika päiviä sitten, mutta suutarin lapsella ja niin pois päin. On tullut tehtyä vain noita kolmiohuiveja, mutta ei tuollaista lyhyttä suorakaiteenmuotoista. Nyt tuli lyhyt tai oikeastaan tosi nysä. Ei näet ollut enempää tuota lankaa, harmi. Pidän tästä väristä paljon enemmän kuin siitä tuhnusesta vanhasta roosasta, jota sattuu olemaan vieläkin sen yhden ponchon jäljiltä. Tietysti voisi lisätä pituutta kumpaankin helmaan jollain toisella värillä vaan yllätys yllätys, ei satu olemaan sopivan väristä varastossa.


Neulemalli on Ulla 01/08 ollut turkkilaisneulos. Puikot 4,5.

Sitten ihan uuteen tuttavuuteen sukkalankamarkkinoilla. Austermannin step-lankaan. En ole aikaisemmin tällä langalla tehnyt mitään, mutta mukava sitä oli neuloa ja neuloksesta tuli tosi JOUSTAVAA. Tarkoitus oli tehdä itselle napakat pikku sukat ja kun lanka oli ohuempaa kuin 7v, käytin 12 silmukkaa ja 3 puikkoja. Sukista tuli vain jotenkin löpsykät tarkoitukseensa ja niin tein puoli numeroa pienemmillä uudet.


Vasemmalla olevat ovat ensin tehdyt ja oikealla ne pienemmillä puikoilla tehdyt. Sen verran muutin vartta näihin pienempiin, että resorin jälkeen aloitin heti kantalapun.


Noiden lisäksi neuloin vielä uudet pörhelösukat matalammilla varsilla. No, ei näistäkään ihan sellaiset tulleet kuin ajattelin. Otin 3,5 puikot ja 14 silmukkaa puikoille, mutta jotenkin ehkä mitoitus meni pieleen. Kun yritin kuvata sukkia jaloissani ne näyttivät niin hassuilta, että luovutin suosiolla. Näistä tuli nimittäin järjettömän suuret. Niihin mahtuisi varmaan sisälle mun kumisaappaat. ;)) Mutta kyllä tuossa yhdessä kirjassa olevassa sukkien kokotaulukossa sanotaan, että koon 42 sukan pohjan pituus on 28cm ja nämä ovat 27cm. Ja hyvällä joustolla ne venyy varmaan viisi numeroa suuremmiksi.... :O