Nnnoh, blondi kun ei tykkää minkäännäköisestä sarjatyöstä mietin, mahtaakohan tästä tulla mitään. Jos vaikka rupeaa välillä hirveästi väsyttämään. Tytär kyllä sanoi, että käsilläseisonta piristää, niin ajattelin kokeilla sitä, jos oikein tiukka paikka tulee. Noh en päässyt ylös, vaikka ohjeet, miten se tapahtuu, väännettiin rautalangasta. Onhan mulla sitten varakonsti. Hyvä neuvot on aina kalliita kun niitä tarvitsee. Pikkuveljeni Puuseppä sanoi jo joitakin vuosia sitten, että kun auton ratissa alkaa oikein väsyttämään, pitää karjua niin paljon kuin keuhkoista lähtee ja se piristää ja jaksaa ajaa seuraavalle pysähdyspaikalle.
Kokeiltu on. Ei tosin auton ratissa vaan metsässä, kun tuntui ettei jaksa kävellä enää senttiäkään ja seuraaavalle laavulle oli vielä matkaa. Vaikka kysyin patikkakavereilta luvan karjaista, säikytin heidät silti puolimetriä ilmaan, kun päästelin kaikki keuhkorakkulat tyhjiksi. Ihmettelivät, miten noin pienestä ja hiljaisesta ihmisestä voi lähteä tuollainen ääni. Mutta hei, minähän olen äiti ja kaikki äidit osaavat karjaista tarpeen vaatiessa.
Pipot tulivat valmiiksi, mutta saajat olivat ujoja poseeraamaan, joten piti turvautua apujoukkoihin. Vaikka tässä näkyykin vain kaksi pipoa, tein myös sinisen ja vihreän, en vain muistanut kuvata niitä. Jos jotakuta alkaa nyt kauheasti pipottamaan, sitä voi hoitaa Typyn Jaques Cousteau -pipon ohjeella. Sillä ohjeella nämäkin on tehty, vaik'ei siltä ehkä näytäkään noiden karvajalkojen takia.