Sankari sukkahousussaan

Osaan odottaa

Panda lähdössä Likkalapsen kanssa pissauskeikalle.

Ensimmäinen viikko  koirulin kanssa takana.

Tosi oppivainen ja kiltti koira.

On tottunut talon sääntöihin yllättävän helposti.

Ymmärtää jo, ettei makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen (johtoja) mennä, eikä yritä tullakaan vaikka istuisin koneella ovi auki.

Tykkää kulkea metsässä ja upottaa päänsä lumihankeen.

Lenkin jälkeen on joutunut aika kauan kuivattelemmaan turkkian kodinhoitihuoneessa.

Vatsakarvoihin tarttuu lunta ja ne muodostavat peukalonpään kokoisia palluiroita heijastinliivistä huolimatta.

Siihen pulmaan yritin tehdä jonkinlaista aluspukua käyttäen mallina heijastinliiviä.

Panda antoi pukea tuon sukkahousun ihan kiltisti päällensä, vaikka siinä onkin tuommoinen kaulus.

Tämä on nyt tämmönen prototype. Muuten ihan jees, mutta kastuu eikä kuivu kovin nopeasti.

Lumipampulat on toki vähentyneet vatsan alta,mutta kyllä niitä vielä tulee etenkin jalkoihin. Täytyy kehitellä jotain. Tai sitten kaivaa puikot esiin ja ryhtyä neulomaan villaista pukua. Se ei ehkä kastuisi niin kuin puuvilla/tekokuitu/taimikäsenyton-kangas. :)

Ai niin. Tuunauksen tästä tekee se, että kangas on Äiteen vanha puolihame. ;D

Panda tuli taloon

Mulla on uusi käsityö. Se ei oo semmonen, jota täytyy virkata tai neuloa,

 vaan harjata, ruokkia ja käyttää ulkona pissalla.

Panda-poika on puolivuotias Monieri. ;D

Palautui kasvattajalleen ja me onnekkaat saatiin napattua se itsellemme.

Monen vuoden haave on nyt toteutunut.

Meillä on tutustumis ja oppimisvaihe meneillään molemmin puolin.

Kyllä tää mulle kelpaa.

Muutto meille kävi niin nopsasti, etten kauheesti kerennyt valmistautumaan etukäteen.

Päätin tehdä väliaikaisen pedin vanhan tyynyn sisuksista . Sovitellessani isoimpia tyynynliinojani, kumman niistä valitsisin, poika lötkähti heti unittelemaan päälle.

Mitä sää enää värkkäät, tää on jo hyvä.

Saanko  mää nyt nukkua rauhassa?....

Kuten arvaatte, tästä saattaa seurata lisää koiramaisia postauksia. ;D

Topakkaa torstaita kaikille.

PIENTÄ SISUSTUSTA

Kyllä täällä vielä käsitöitäkin tehdään, mutta ajattelin postata nämä pienet sisustushommelitkin, kun olen niihin niin tyytyväinen.

Olen etsiskellyt tovin tuollaisia seinätekstejä. Jotkut ovat aika hinnakkaita. Näissä oli kaunis fontti ja nappasivat tämänhetkiseen tunnelmaan. Vähän piti askarrella, että sai ne nätisti tuohon takan piippuun. Irtosivat heti raameistaan, kun taustapaperia alkoi irrottamaan.

 

Isäntä oli ottanut varastosta löytämänsä pari lautaa ulos, aikomuksena pistää ne takkapuiksi. Toinen niistä oli kauniisti harmaantunut, joten sahanpuruni alkoivat heti raksuttamaan. 

Eipä aikaakaan, kun jo naputtelin kaksi naulaa seinälle, viisi lautaan ja kerran peukaloon.

Varastossa oli näitä vanhoja ruostuneita metalliesineitä ja niistä tuli seinälle ´taulu´.

Vanhana hevoshulluna voisin sanoa: 

MII LAIK ;D.

Hyy-hengitystä

Alkaisikohan tämän blogin hiljaisuus rikkoutumaan? Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :) 

Tässäpä pientä tunnelmapalaa, pientä sisustusta, pientä ompelua.

Huristeltiin vanhempieni kanssa ympäriämpäri ja kirppikselläkin käytiin. Löytyi pöytä. Sitä olin etsiskellyt jo tovin tai kaksi. Ihka aito ikea-desing, mut kyllä se mulle välttää. Sopivan korkea, sopivan pieni ja kaupat tuli. Ei sovi olohuoneen väreihin, mutta hei, sen voi maalata!

Sitä odotellessa voi ommella pöytäliinan, joka peittää kaiken. Kangas on vanha verho, löydetty niin ikään kirppikseltä, joskus vuonna nakki ja muusi.

Kirppikseltä löytyi myös Pentikin sydänlautanen. Näitä olen ihaillut ja hipelöinyt joskus Pentikillä käydessä. Siinä se myt sitten on.

Kynttilän polttelukausi on alkanut. Täällä eräs pyromaanien sukulainen on poltellut päivittäin kynttilää molemmista päistä. Tai siis.... joo.

 Hommasipa jopa Party Liten tuoksuvia tuikkivia, joita säästellen poltellaan. 

Tulkoon syys ja talvi. Me kyllä kestetään, vaikka  iäisyys on kesään .........

Junky Styling

 Lainasinpa kirjastosta tämän hirrrveän inspiroivan kirrrjan, haittaakse? Lukaisin sen hotkaisten ja en ole raaskinut luopua siitä, vaan lainannut aina vaan uudestaan Nyt on sit pakko postata tää juttu niin kauan kun on vielä aikaa. Että joillakin on noin paljon ideoita! Silmä lepää noissa vaatteissa, vaik'en ihan kaikkia pukisikaan päälleni. Ei ois pokkaa. Jos joku viel sanoo et kierrättäminen on tylsää niin se ei tiedä mistä puhuu.

Katsokaa nyt vaikka näitä miesten puvun takeista tehtyjä luomuksia. Vasemman puoleinen on tehty takkien kauluskäänteistä. Huimaa!

Tai sitten tämä, kauluspaidoista tehty kesämekkonen. Söpö vai mitä?

 Oli siellä mukana myös kravateista tehtyjä toppeja ja kauluspaidoista tehtyjä puolihameita.

Tässä on takki käännetty ylösalaisin ja siitä tehty lyhyt pusakka.

Entäs tämmöinen pikkumusta. Ommeltu miesten pukujen hihoista. :)

Mukana oli myös muutama vinkki miten voi itse tehdä omaa Junky Stylingiä. Esimerkiksi tämä housujen yläosasta ja t-paidan helmasta tehty sepalustoppi. Hauskaa sanon minä. Tämä kirja on saanut pienet harmaat aivosolut hyrräämään ja pörräämään ja avannut eteen uusia huimia näkymiä. Ajattelin että voisin ainakin ihan pienessä mitassa kokeilla jotain itsekin, kunhan saan aikaiseksi. Eikä tää oo vitsi vitsi, haittaakse?

She's got legs.....

..... tai siis legginssit. ;D Aikaisemmin en tykännyt legginsseistä ollenkaan, mutta nyt myöhäisheränneenä olen huomannut miten mukavat ne on kotiasuna. Ja siis kivemmat kuin jotkin viljo-verkkarit. ;) Kaivelin tuossa siis päivänä muutamana 'kirppislaatikkoa', jossa oli Äiteen poisheittämiä vaatteita ja sain vision leggareista, jotka nyt sain ommella hutastua, lumenluonnin lomassa. Ihan täyspitkiä niistä ei tullut, mutta tein niin pitkät kuin sain.

Äiteen entinen trikoo hame, kuvassa mukana Maukka Peruspätkä

Äiteen silityskatastrofin kokeneent trikoohousut uudelleen ommeltuna

Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä 2010 nro 5-6 s.39. Hieman olisi saanut noihin jälkimmäisiin tehdä isommat saumavarat, koskapa se ei ollut yhtä joustavaa kangasta kuin tuo ensimmäinen versio, mutta kyllä näillä kotona passaa hiihdellä.

Nyt tarttis sit taas lähtee kartanolle lumenluontiin, sitä hommaa onkin riittäny ihan perustarpeiksi asti. ;) Eilen tuli kyllä äitiä ikävä, kun meinas voimat uupua kesken kaiken, mutta pikkusen huilinkia ja tankkausta niin jaksoi kolata loputkin lumet. Mukavaa viikon alkua kaikille. :)

Sormet maalissa

Hommasin keittiöön tällaisen pikku hyllykön. Ajatus oli valkoisesta hyllyköstä, mutta eipä löytynyt. Tuumasin jotta maalataan sitten itse.


Tässä alkuperäinen väri.


Tässä neljä kerrosta askartelumaalia päällänsä. Pohjaväri puskee aina vaan läpi ja näyttää vaaleanpunaiselta.


Viimein krakleerausaineen ja pintamaalauksen jälkeen näyttää tällaiselta.


Kyllä halkeillut on.


Kuvassa näkyy kuinka vaaleanpunainen alla oleva väri loppujen lopuksi oli.


Ja mitä tämän pikku hyllykön ostosta ja maalauksesta seurasi? Lähti niinku lapasesta suurentumaan koko rojekti, mutta siitä lisää tuonnempana.

Kasvojen kohotus ilman botoksia

Täs on meijän vanha kaapisto. Se on ainakin 19 vuotta vanha ja kyllähän siinä iässä täytyy ainakin ryppyvoiteita alkaa käyttämään. ;)) Alunperin se hankittiin silloiseen keittiöön astiakaapiksi Vepsäläisen loppunmyynnistä. Sen jälkeen se on ollu ainakin olohuoneessa ja viimeksi tyttärellä säilytyspaikkana. Nyt aattelin et se tarttis jotain ehostusta jos se meinaa pitää paikkansa mun ompeluhuoneessa ja ei ku tumasta toimeen.


Tässäpä tämä nyt sitten pienen tuumailun ja ruuvailun jälkeen. Vetimet hommattiin Ikeasta ja lasiliikkeestä uudet ikkunat. Hyllynreunassa on sitä pientä pitsiä jonka virkkailin, mutta kuvassa se ei oikeen näytä millekään. Kaappiin kuuluu vielä kaksi noin 35cm leveää ja yhtä korkeaa hyllykköä kuin tämäkin, mutta ne laitan toiselle seinälle.


Yksi kuva piti ottaa vielä tästä kulmasta, että näkyy lattialla oleva matto, joka on tätini kutoma. En tiedä jääkö matto tähän huoneeseen kun se oon liian pitkä enkä haluaisi pätkäistä sitä.


Pientä askartelua on myöskin tullut harrastettua päällystämällä nämä säilykepurkit uuteen käyttöön. Myös lamppu on uudistettu maalaamalla jalka valkoiseksi ja ostamalla uusi varjostin. Lamppuja on kaksi kappaletta ja olen saanut ne veljeltäni joskus 10 vuotta sitten, kun meinasivaat heittää ne roskiin. Väri jalassa oli alunperin sininen ja varjostimena oli paperinen vekkivarjostin.

Että tämmöstä hauskaa tälläkertaa. Neulonutkin olen pari kerrosta rosepipoa ja nyt mää vasta hokasin missä mokasin sen ohjeen kanssa, joten perästä kuuluu.

Sutimisen sijaan spreijausta

Tää oli alunperin puun värine ja jossain vaihees se sai päällensä ruskeeta askarteluvärii ja on jostain sadan vuoden takaa tai ehkä kuitenki kaheksan tai kymmenen. Mut ei oo ollu seinäs ainakaan kuuteen vuateen ja on ollu menos kirppiksel, mut ajattelin antaa sille viel yhen mahollisuuden osoittautuu tarpeelliseks ja spreijasin sen valkoseks ja ruuvailin koukut tonne alle. Sinne voi sit ripustaa jotain kaunista ja kivaa koristeeks. Muutaki ois tarjolla, mut ei viel valmiina, ku niist uupuu viel jotain, mut emmää tiedä mitä. Ne mää näytän sit myöhemmi.

Nysse tuunaa vieläki

Mulla on näköjään jääny tuunausvaihe päällensä ko uutta pukkaa jatkuval syätöl. Täs ois uutta rojektia tuloillansa. Niinku näkyy mää taas kerkesin alottaa homman ennenku kuvasin.


Alkuperäine väri oli valkonen ja viisarit tos kellos oli mustat ja suorat. Sekuntiviisarii ei ollu. Ja sanottakoon viälä et tän kellon on tehny mun velipoika. Tos on ny pari kerrosta kullanväristä askartelumaalia ja päälle kans valkosta saman verran.


Sitten mää hioin hiekkapaperilla kultaa vähän näkyviin. Liimasin numerot ja laitoin viisarit. Mut en mää tiiä onko tää vielä valmis kun alkuperäne tarkotus olis ollu laittaa siihen vielä servetistä kuva, mutku en oo löytäny semmosta joka sopis tohon.


Seuraava homma oli sit taulunkehysten tuunaus. Sininen oli väri ennen, niinku täs takana vielä näkyy. Valkosta askartelumaalii pari kerrosta ja väliin krakleerausaine ja patinointiväriä pintaan.


Ihan tyytyväinen oon näihin tuloksiin. Mut mun täytyy varmaan varottaa et seuraavaksikaan ei oo tulos viel mitään neulei. Et siis sutimista seuraa ja tämmöttii mennään tällähetkellä.